Valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2017

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Yleistä

Valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen työnjaon ja yhteistyön kehittäminen

Ennakollisen säädösvalvonnan vahvistaminen

Luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien toiminnan valvonta

Kanteluasioiden käsittely

Oikeuskanslerin kertomuksen yleiskatsausosassa esitellään oikeuskanslerin tehtävät ja toimivaltuudet sekä tarkastellaan oikeuskanslerinviraston toimintaa yleisesti tilastotietojen valossa. Tämän lisäksi kertomuksessa selostetaan oikeuskanslerin toimintaa tasavallan presidentin ja valtioneuvoston virkatointen lainmukaisuuden valvonnassa, perus- ja ihmisoikeuksien valvontaa, viranomaisten ja muiden julkista tehtävää hoitavien laillisuusvalvontaa hallinnonaloittain sekä asianajajien, julkisten oikeusavustajien ja luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien toiminnan valvontaa. Tarkempia tilastotietoja viraston toimenpiteistä ja työtilanteesta sisältyy kertomuksen viimeiseen lukuun.

Kertomukseen sisältyvät vakiintuneen käytännön mukaisesti oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin puheenvuorot. Oikeuskansleri Pöysti tarkastelee puheenvuorossaan ennakollisen säädösvalvonnan vahvistamista. Apulaisoikeuskansleri Puumalaisen puheenvuoro käsittelee puolestaan tarkastustoiminnan uudelleenarviointia.

Oikeuskanslerin puheenvuorossa arvioidaan myös kysymystä oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen työnjaon ja yhteistyön kehittämisestä.

Perustuslain mukaan Suomessa on kaksi ylintä laillisuusvalvojaa, eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri, joilla on sama toimivalta. Oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin tehtävien jaosta voidaan kuitenkin säätää tavallisella lailla kaventamatta kummankaan laillisuusvalvontaa koskevaa toimivaltaa. Valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävien jaosta annetun lain mukaan oikeuskansleri on vapautettu velvollisuudesta valvoa lain noudattamista muun muassa asioissa, jotka koskevat vapautensa menettäneitä henkilöitä. Oikeuskanslerin on siirrettävä sellaiset asiat oikeusasiamiehen käsiteltäviksi, jollei hän katso erityisistä syistä tarkoituksenmukaiseksi ratkaista asiaa itse.

Perustuslakivaliokunta on käsitellyt useasti valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen välisen työnjaon ja yhteistyön kehittämistä oikeuskanslerin vuosien 2014—2016 ja oikeusasiamiehen vuosien 2014—2017 kertomuksista antamissaan mietinnöissä (,,,,,,). Valiokunta viittaa valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon käsittelyn yhteydessä () lausumiinsa näkemyksiin perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja valvontaan liittyvien toimijoiden yhteistyöstä ja työnjaosta. Valiokunta toistaa edelleen painokkaasti kyseisessä lausunnossa esittämänsä näkemykset. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin työnjaon ja yhteistyön kehittämismahdollisuudet selvitetään. Valiokunta on kiinnittänyt selvitystyön tarpeeseen huomiota jo useita kertoja aikaisemmin. Valiokunta panee tyytyväisenä merkille, että oikeusministeriössä on asetettu työryhmä selvittämään ja arvioimaan eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin tehtävien jakoa. Vaikka laillisuusvalvonnan eri osa-alueilla on pitkät perinteet, joita tulee kunnioittaa, myös laillisuusvalvonnan tulee elää ajassa, ja sen kehittämistä tulee ilman ennakkoluuloja harkita.

Oikeuskansleri selostaa kertomuksessaan ennakollisen säädösvalvonnan sisältöjä ja tavoitteita. Oikeuskanslerin laillisuusvalvontatehtävää koskevat perustuslain säännökset ovat oikeuskanslerin ennakollisen säädösvalvonnan oikeudellinen perusta. Kertomuksessa viitataan siihen, että valvonnan tarkemmat, pitkälti käytäntöön perustuvat muodot ovat oikeuskanslerinvirastossa aktiivisen kehittämisen kohteina.

Kertomuksessa tehdään tarkempaa selkoa lausunnon antamisesta säädösehdotuksesta osana ehdotusta koskevaa lausuntokierrosta ja tarvittaessa myös lausuntomenettelyn ulkopuolella, suullisesta ja muusta epävirallisesta konsultaatiosta valtioneuvostolle ja ministeriöille, systematisoidusta ennakkotarkastuksesta hallituksen esitysluonnoksille ja valtioneuvoston esittelylistojen listatarkastuksesta, oikeuskanslerin läsnäolosta valtioneuvoston yleisistunnossa sekä oikeuskanslerin niissä mahdollisesti esittämistä huomautuksista.

Oikeuskansleri kehottaa puheenvuorossaan ministeriöitä pyytämään lausunnon perus- ja ihmisoikeuksien kannalta tai oikeusvaltion ja hyvän hallinnon toteuttamisen kannalta merkittävissä säädöshankkeissa. Samoin lausuntoa kannustetaan pyytämään säädöshankkeissa, jotka ovat merkittäviä lainsäädännön ja lain soveltamisen johdonmukaisuuden kannalta. Myös oikeuskanslerin konsultoiva ja opastava rooli edellyttää kertomuksen mukaan aikaisempaa enemmän valmistelevan ministeriön aloitteellisuutta tai oikeuskanslerinviraston oma-aloitteiseen seurantaan perustuvaa aktiivisuutta.

Hyvän lainvalmistelun periaatteet ovat verrattain usein olleet esillä myös perustuslakivaliokunnan käytännössä (ks. esim. oikeuskanslerin kertomuksia 2014, 2015 ja 2016 koskevat mietinnöt,jasekä). Valiokunta on korostanut erityisesti sitä, että lainvalmisteluprosessissa avainasemassa perustuslaillisten näkökohtien huomioon ottamisessa ovat asianomaiset ministeriöt. Valmisteluvaiheessa tapahtuvien puutteiden ja virheiden korjaaminen prosessin myöhemmissä vaiheissa saattaa olla vaikeaa. Valiokunnan mielestä ministeriöiden on huolehdittava, että niissä on riittävästi ammattitaitoista, myös perustuslakikysymyksiä tunnistavaa ja tuntevaa henkilökuntaa (). Valiokunta on korostanut erityisesti ammattitaitoisten lainvalmistelijoiden merkitystä onnistuneen säädösvalmistelun toteuttamisessa ja pitää edelleen tärkeänä, että ministeriöt kiinnittävät erityistä huomiota kokeneiden lainvalmistelijoiden riittävyyteen (ks., s. 3). Valiokunta on kiinnittänyt myös huomiota oikeuskanslerin ennakollisessa säädösvalvonnassa antamien lausuntojen ja ilmaisemien käsitysten asianmukaiseen huomioimiseen (, ks. myös, s. 4).

Perustuslakivaliokunta pitää kertomuksen mukaista ennakollisen säädösvalvonnan muotojen ja valvonnan merkityksen kehittämistä hyvän lainvalmistelun periaatteiden näkökulmasta perusteltuna. Valiokunta painottaa edelleen kehittämisen ja erityisesti valvonnan vaikuttavuuden merkitystä.

Asianajajien, julkisten oikeusavustajien ja luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien toiminnan valvonta on oikeuskanslerin kolmas tehtäväalue tasavallan presidentin ja valtioneuvoston virkatointen lainmukaisuuden valvonnan sekä viranomaisten ja muiden julkista tehtävää hoitavien laillisuusvalvonnan lisäksi.

Oikeuskansleri on tehnyt oikeusministeriölle vuonna 2016 ehdotuksen luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain muuttamiseksi muun muassa luvanhakijan kelpoisuutta ja oikeuskanslerin muutoksenhakuoikeutta koskevilta osin (OKV/3/50/2016). Kertomusvuonna 2017 apulaisoikeuskanslerin sijainen on täydentänyt oikeuskanslerin aloitetta sen jälkeen, kun Helsingin hovioikeus oli katsonut päätöksissään 2.6.2017, että lupalakimiehille säädetyn tietojenanto- ja selvitysvelvollisuuden rikkominen valvonta-asiaa Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimivassa valvontalautakunnassa käsiteltäessä ei voi johtaa kurinpidolliseen seuraamukseen.

Kysymykset oikeudellisen avun saamisesta ja laadusta sekä toiminnan valvonnasta ovat merkityksellisiä perustuslain 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeiden turvaamisen kannalta (, s. 74/II,,, s. 2). Valiokunta pitää oikeuskanslerin luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien valvonnasta esittämiä huomioita tältä kannalta merkittävinä.

Kertomusvuoden aikana oikeuskanslerinvirastoon saapui 2 346 kanteluasiaa. Kanteluiden määrä lisääntyi edellisestä vuodesta. Muita laillisuusvalvonta-asioita tuli vireille 823.

Asioita ratkaistiin 3 232. Valiokunta pitää perusteltuna, että oikeuskanslerinvirastossa on jatkettu työtä ratkaisematta olevien kanteluiden määrän vähentämiseksi ja kanteluiden käsittelyaikojen lyhentämiseksi ja pystytty vähentämään pitkään vireillä olevien asioiden määrää.

Perustuslakivaliokunta ei ole erikseen arvioinut oikeuskanslerin yksittäisiä ratkaisuja tai kannanottoja.

Valiokunnan kannanottoehdotus

Eduskunnalla ei ole huomautettavaa kertomuksen johdosta.