Eduskunnan puhemiehelle
Tällä hetkellä kansainväliset some- ja mediajätit saavat ylisuurta ansaitsematonta hyötyä toisten tekemästä sisällöstä, erityisesti musiikista ja musiikkivideoista. Suomen hallituksen tulisi tarkistaa kantaansa sen puolesta, että somejätit joutuisivat noudattamaan reilun pelin sääntöjä aineettomilla markkinoilla ja taiteilijat saisivat nykyistä suuremman korvauksen someen saataville laitetuista teoksista. Näin saataisiin ns. arvokuilu (value gap) oikaistua. Google, sen omistama YouTube ja useat muut yhtiöt lobbaavat sitä vastaan, ettei tätä yritysten saamien voittojen ja taiteilijoiden saamien palkkioiden välistä kuilua saataisi oikaistuksi.
Some-yhtiöt tarjoavat asiakkailleen ilmaiseksi tai korvausta vastaan erilaisia sisältöjä, joiden yhteyteen ne voivat sijoittaa mainoksia. Mainostulot ovat mediayhtiöiden merkittävin tulonlähde. Taiteilijat eli sisällöntuottajat eivät kuitenkaan saa riittävää hyvitystä teoksistaan, vaikka niiden avulla houkutellaan mainostajat, musiikin kuuntelijat ja videoiden katsojat. Sisällöntuottajien saamat korvaukset eivät ole oikeudenmukaisessa suhteessa mediayhtiöiden saamiin taloudellisiin tuloihin. Tätä ilmiötä kutsutaan value gapiksi eli arvokuiluksi.
Suomen hallituksen kanta arvokuiluun on turhan varovainen. Suomi suhtautuu lähes kielteisesti pieniin korvausvaatimuksiin näille satojenmiljardien eurojen liikevaihdon firmoille. Asian käsittely on EU:ssa yhä kesken, lausuntokierroksella. Eduskunnan suuren valiokunnan mielipide on tärkeä. Taiteilijat ja muun sisällöntuottajat haluavat reilua kohtelua luovan alan ihmisille. Nyt suurimmat hyödynsaajat aineettomassa tuotannossa ovat jakelijat, esimerkiksi edellä mainittu YouTube. Vallalla on väärä käsitys, että taiteilijat rikastuvat tuntuvasti jokaisesta näyttö- tai soittokerrasta. Todellisuudessa YouTube maksaa verrattuna esim. Spotifyihin minimaalisia korvauksia, jotka nekään eivät ole merkittäviä.
"Safe Harbour"-suojalausekkeessa oleva porsaanreikä antaa somejättien hyväksikäyttää kuluttajien palveluun tuomaa sisältöä täysin kaupallisessa tarkoituksessa. Tämä merkitsee satojenmiljoonien eurojen tulovirtaa pois Euroopasta ja tulonmenetyksiä eurooppalaisille taiteilijoille, mediataloille ja kulttuuriyrityksille.
Suojalauseke asettaa myös Spotifyn kaltaiset eurooppalaiset sisältöpalvelut kohtuuttomaan kilpailutilanteeseen. Jos maksaa sisällöstä, miten voi kilpailla sellaisen kanssa, joka tarjoaa samaa musiikkia ilmaiseksi? Nykytila on digitaalisten markkinoiden markkinahäiriö. Se estää eurooppalaisten sisältöpalvelujen kehitystä.
EU:n tavoitteena on ollut rajata Safe Harbour -säädöstä siten, että kilpailutilanne muuttuu reilummaksi. Direktiiviesityksen artikla 13 säätää rajat sille, millainen verkkopalvelu saisi yhä toimia ladatun ilmaissisällön varassa. Ulkopuolelle jäävät kaikki ei-kaupalliset verkkopalvelut ja kaupallisistakin pienyritysten omistamat palvelut. Artikla koskee vain alustapalveluja eli sellaisia verkkopalveluja, joihin käyttäjät lataavat toisten tekemää sisältöä. Esitys ei siis koske palveluja, jotka jakavat vain tekijöiden omaa sisältöä näiden luvalla.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus tiukentaa kantaansa suuria somejättejä vastaan ja
antaako Suomen hallitus sen viestin, että EU voi lähteä oikaisemaan ns. value gapia eli arvokuilua, jossa suuret some- ja mediajätit saavat hyötyä sisällöntuottajien tekemästä työstä ilman, että nämä saavat riittäviä korvauksia?