Eduskunnan puhemiehelle
Kansainvälistä suojelua saavan henkilön tarve suojelulle ei lähtökohtaisesti ole elinikäinen, eikä saadun turvapaikan tule olla automaattisesti peruste jäädä Suomeen pysyvästi. On tärkeää, että erityisesti Euroopan ulkopuolelta tulleet ja Suomeen huonosti kotoutuneet pakolaisstatuksen tai toissijaista suojelua saaneet henkilöt palaavat kotimaahansa rakentamaan omia maitaan heti, kun se on mahdollista.
Väliaikaisen tarpeen turvapaikalle ja suojelulle tulisi raueta tulijan kotimaan poliittisten, sosiaalisten ja humanitaaristen parannusten myötä. Ei ole tarkoituksenmukaista eikä taloudellisesti, kulttuurisesti ja ekologisesti kestävää, että kiintiöpakolais- ja turvapaikkapolitiikalla siirretään pysyvästi väestöä kolmansista maista korkean elintason Eurooppaan. Mikäli kansainvälisen suojelun kriteerit lakkaavat, on perusteltua lakkauttaa oleskelulupa ja palauttaa henkilö takaisin kotimaahansa. Uusia turvapaikkapäätöksiä tehtäessä on puolestaan tärkeää, että oleskeluluvat ovat väliaikaisia ja minimimittaisia, ja luvan umpeutuessa tarkasteltaisiin, onko sen jatkamiselle enää perusteita.
Suomessa voidaan lakkauttaa pakolaisasema ja toissijaisen suojelun perusteella myönnetty oleskelulupa, mikäli henkilö ei ole enää suojelun tarpeessa, jos olosuhteet, joiden vallitessa hänestä on tullut pakolainen, ovat lakanneet olemasta. Tämän perusteella olisi tärkeää, että suojelun tarvetta arvioitaisiin säännöllisesti ja pyrittäisiin lakkauttamaan tarpeettomia oleskelulupia aktiivisesti.
Esimerkiksi Norjassa on viime vuosien aikana alettu lakkauttaa Somaliasta tulleiden pakolaisstatuksia, minkä myötä heidän oleskelulupansa on siis lakkautettu ja heidät on palautettu takaisin kotimaahansa Somaliaan. Päätöstä perustellaan sillä, että turvallisuustilanne Somaliassa on parantunut ja siellä on vakaa hallitus.
Suomesta on turvapaikanhakijoiden toimesta jo jonkin aikaa tehty esimerkiksi lomamatkoja heidän kotimaihinsa, joista on alun perin lähdetty hakemaan kansainvälistä suojelua vallitsevan turvallisuustilanteen tai vaikkapa henkilökohtaisen vainon perusteella. Turvapaikkaperusteisen oleskeluluvan tulisikin lähtökohtaisesti olla aina voimassa vain sen aikaa, kunnes paluu kotimaahan on mahdollista muuttuneiden olosuhteiden myötä. Suomen tulisi aktiivisesti seurata lähtömaiden kehitystä ja palauttaa sellaisia henkilöitä, joiden kotimaan turvallisuustilanne on muuttunut parempaan. On myös huomattava, että TNS Gallupin lokakuussa teettämän kyselyn mukaan 62 prosenttia suomalaisista on kyseisistä palautuksista samaa mieltä, joten oleskelulupien lakkauttamiselle on selkeä kansan tuki.
Hallituksen turvapaikkapoliittisessa toimenpideohjelmassa on linjattu, että kaikkien uusien, suojelua tarvitsevien henkilöiden oleskeluluvat ovat määräaikaisia ja niitä tarkastellaan uudelleen ennen pysyvän oleskeluluvan myöntämistä. Lähtömaiden turvallisuutta tarkastellaan toimenpideohjelman mukaan kaksi kertaa vuodessa. Toimenpideohjelmassa ei kuitenkaan ole linjattu, että määräaikaiset luvat olisivat minimimittaisia tai että niitä tarkasteltaisiin yksilötasolla. Tämä on tärkeää, sillä henkilökohtainen vaino on yksi syy suojelun myöntämiselle.
Turvapaikkaperusteisen oleskeluluvan väliaikaisuus ja tehokkaasti toimivat palautukset myös todennäköisesti vähentäisivät olennaisesti turvapaikkahakemuksia, eikä Suomi tämän osalta toimisi turvapaikanhakijoille houkuttelevana maana. Paremman elintason perässä kotimaasta lähteminen on inhimillistä, mutta Euroopan ja Suomen kantokyky on hyvin rajallinen, eivätkä maailman valtava väestönkasvu tai kolmansien maiden ongelmat helpotu väestönsiirroilla, vaan päinvastoin ennen pitkää romuttavat myös suomalaisen hyvinvointivaltion. Aktiiviset palautukset ovat myös taloudellisesti perusteltuja, sillä esimerkiksi Somaliasta ja Irakista tulevat henkilöt aiheuttavat ajatuspaja Suomen Perustan (Maahanmuutot ja Suomen julkinen talous — osa 1, 2015) laskelmien mukaan jokaisen henkilön kohdalta jopa yli 13 000 euron nettorasituksen Suomelle vuosittain.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus toteuttanut turvapaikkapoliittista toimenpideohjelmaansa, ja onko se johtanut oleskelulupien lakkauttamiseen ja tällaisten henkilöiden palauttamiseen sekä
aikooko hallitus ohjeistaa Maahanmuuttovirastoa seuraamaan aktiivisesti suojelua nauttivien henkilöiden lähtömaiden turvallisuustilanteen lisäksi muita oleskeluluvan edellytyksiä pakolaisaseman ja toissijaisen suojelun lakkauttamiseksi niiltä, jotka eivät enää tarvitse suojelua?