Eduskunnan puhemiehelle
Sisäministeri on yli kuukausi sitten luvannut riippumattoman ja laajan selvityksen Maahanmuuttoviraston toiminnasta. Tämä tulee erittäin tarpeeseen, ja selvitystä on vaadittu pitkään. Emme ole kuitenkaan kuulleet ulostulon jälkeen mitään konkretiaa kyseisen selvityksen sisällöstä tai sen toteuttajasta.
Ministeri Mykkänen on kuitenkin tuonut julkisuudessa esiin, ettei olisi syytä epäillä, että Maahanmuuttoviraston toiminnassa olisi epäselvyyksiä. Tämä on syvästi ristiriidassa sen kanssa, että maamme johtavat oikeusoppineet, turvapaikkajuristit, tutkijat ja laaja joukko tavallisia kansalaisia ovat jo useamman vuoden nostaneet esiin turvapaikkamenettelyn vakavia puutteita. Ne tulisi vihdoin ottaa vakavasti eikä vähätellen.
Ministeri Mykkäsen sanojen mukaan tarkoitus on tulevaisuuteen katsova pitkän aikavälin kehittäminen. Hänen mukaansa vaatimus pakkopalautusten keskeyttämisestä selvityksen ajaksi on ylimitoitettu. Iso kysymys kuitenkin on se, mitä tapahtuu niille hakijoille, jotka ovat kärsineet julkisuudessa jo pitkään esillä olleista vakavista oikeusturvaongelmista ja jotka ovat mahdollisesti menneet läpi koko turvapaikkaprosessin saamatta asiaansa asianmukaisesti käsitellyksi. Näitä ihmisiä on nyt palautusjonossa ja tippunut paperittomuuteen, ja joukossa on lapsiperheitä. Kyse on oikeista ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Kyse ei ole mistä tahansa hallinnollisista päätöksistä, vaan elämästä ja kuolemasta.
Tärkeää onkin nyt varmistaa, ettei yhtään virheellistä kielteistä turvapaikkapäätöstä enää pääse järjestelmän läpi ja ettei perustuslain palautuskieltoa rikota. Uusintahakemusten perusteellinen käsittely on tässä aivan olennaisessa asemassa.
Laajan ja riippumattoman Maahanmuuttoviraston tarkastuksen sisällössä huomion olisi oltava niin suojelukynnyksen nostamisessa kuin turvapaikkamenettelyn laadullisissa ongelmissa. Olennaista on myös se, että ongelmiin ei välttämättä päästä käsiksi pelkästään määrällisellä tarkastelulla, vaan tarvitaan myös laadullista analyysiä. Selvityksen tulisi kattaa eri hakemus- ja valitusvaiheet.
Keskeisiä kysymyksiä, joihin selvityksen olisi vastattava, ovat ainakin seuraavat: Mistä kielteisten päätösten osuuden raju kasvu lyhyessä ajassa johtuu? Mitä muutoksia Maahanmuuttoviraston soveltamiskäytännöissä, ohjeistuksissa ja linjauksissa on ollut vuoden 2015 toisesta puolikkaasta tähän päivään ja mihin nämä perustuvat? Miksi Maahanmuuttovirasto on lähtenyt tietoisesti tulkitsemaan lakeja uudella tavalla? Mistä johtuu Maahanmuuttoviraston virkamiesten julkisuudessakin esiintuoma kokemus siitä, että heiltä vaaditaan enemmän kielteisiä päätöksiä? Vastaako Suomen voimassa oleva lainsäädäntö ja tulkintakäytäntö kaikilta osin ja yhteisvaikutusten näkökulmasta kansainvälisiä velvoitteita, EU-lainsäädäntöä ja perustuslain velvoitteita? Saavatko turvapaikkaa hakevat yksilöllisen arvion omasta tilanteestaan? Toteutuvatko lapsen edun tutkinta ja perhe-elämän suoja käytännössä? Miten Maahanmuuttoviraston valvonta on toteutettu ja onnistunut tänä aikana? Miksi toistuvasti esitettyihin huoliin ei ole puututtu?
Tällä hetkellä ongelmana erityisesti on se, että läpinäkyvyys Maahanmuuttoviraston ohjeistuksissa ja linjauksissa ei toteudu. Isoja muutoksia on tehty ohi lainsäädännön, ja tällä on ollut dramaattiset vaikutukset ihmisten oikeusasemaan. Läpinäkymättömyys koskee myös sitä poliittista tai hallinnollista ohjausta, joka niiden taustalla vaikuttaa. Erityisesti tarkasteluun tulisi nostaa ainakin julkisuudessa paljon esillä olleet linjaukset ja ohjeistukset: maaraporteista johdetut maalinjaukset, näyttökynnyksen tiukentaminen, muukalaispassien myöntöperusteiden muutos, ns. alaikäisten miniluvat, nuhteettomuusvaatimukset sekä ns. mallipäätökset, jotka ovat mahdollisesti ohjanneet negatiivisiin päätöksiin.
Turvapaikkamenettelyn laadulliset ongelmat ovat toinen suuri kokonaisuus, johon tulee kiinnittää selvityksessä vakavaa huomiota. Tästä kokonaisuudessa tarkasteluun tulisi nostaa ainakin julkisuudessa paljon esillä olleet ongelmat: puhuttelijoiden kokemattomuus ja kovien tulostavoitteiden vaikutus suojeluperusteiden selvittämiseen, miten pöytäkirjojen laaduntarkastus vaikuttaa valitusvaiheeseen, mikä on kielteisten päätösten perustelujen laadun heikkenemisen taustalla, tulkkauksen ongelmat, ongelmat haastattelunauhojen saamisen ja laadun kanssa sekä maallikkoavustajien käyttö, kun oikeusapu on pääsääntöisesti turvapaikkapuhuttelussa evätty.
Selvityksessä on myös kiinnitettävä huomiota valitusvaiheeseen niin hallinto-oikeuksiin kuin korkeimpaan hallinto-oikeuteenkin, varsinkin kun hallinto-oikeudet on nähty turvaverkkona ja ensi vaiheen ongelmien korjaajana. Erityisesti on tarkasteltava, mikä vaikutus on ollut oikeusapua heikentävillä lainmuutoksilla: sillä, että oikeusavustajat eivät ole enää pääsääntöisesti mukana turvapaikkapuhuttelussa, valitusaikojen lyhentämisellä ja valituskynnyksen nostamisella. Myös kirjallisen menettelyn merkitys yhdistettynä edellä mainittuihin lainsäädäntömuutoksiin, erityisesti kiinteisiin palkkioihin, olisi otettava tarkasteluun.
Selvityksessä olisi hyvä tarkastella myös edellä mainittuja turvapaikkamenettelytoimia edeltävää ja jälkikäteistä vaihetta aina vastaanottokeskuksista maastapoistamisvaiheeseen.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millä tavoin aiotte ottaa perusteluissa esitetyt asiat huomioon tulevassa riippumattomassa ja laajassa Migrin tarkastuksessa ja
miten aiotte turvata niiden ihmisten aseman, jotka ovat kärsineet perusteluissa mainituista ja julkisuudessa pitkään esillä olleista ongelmista ja jotka ovat mahdollisesti menneet läpi koko turvapaikkaprosessin saamatta asiaansa asianmukaisesti käsitellyksi?