Eduskunnan puhemiehelle
Pelastuslain (379/2011) 57 §:n mukaan pelastustoimintaan osallistuvalta pelastuslaitoksen päätoimiselta miehistöltä, alipäällystöltä ja päällystöltä vaaditaan virkaa tai tehtävää vastaava pelastusalan tutkinto. Pelastustoimintaan osallistuvalta sivutoimiselta ja 25 §:ssä tarkoitetulta sopimuspalokuntaan ja muuhun sopimuksen tehneeseen yhteisöön kuuluvalta henkilöltä vaaditaan riittävä koulutus.
Pelastustoimen tehtävien tarkoituksenmukaisen hoitamisen kannalta pelastuslain erityisten kelpoisuusehtojen asettaminen pelastustoimen henkilöstölle on edelleen perusteltua tietyin täsmennyksin, koska henkilöstö työskentelee tehtävissä, joissa työntekijöiden oma, autettavien ja yhteiskunnan turvallisuus edellyttää määrätyn tasoista ammattitaitoa.
Pelastustoimen palveluksessa olevan pelastustoimintaan osallistuvan miehistön, alipäällystön ja päällystön koulutusvaatimukset pysyisivät ennallaan. Pelastuslaitoksen palveluksessa olevan muun henkilöstön käytettävyys sen sijaan laajenisi tarkoituksenmukaisella tavalla. Muutoksella varmistettaisiin se, että esimerkiksi pelastuslaitoksen niitä päätoimisia palotarkastajia, joilla ei ole pelastusalan tutkintoa, voitaisiin jatkossa käyttää pelastustoimintaan liittyvissä tukitehtävissä esimerkiksi johtokeskuksessa nykykäytänteiden mukaisesti. Tulkinnan mukaan tällä hetkellä pelastuslaitoksen palveluksessa oleva muu päätoiminen miehistö, alipäällystö ja päällystö eivät voisi osallistua edes pelastustoimen tukitehtäviin, jos heillä ei ole pelastusalan tutkintoa.
Pelastustehtävien aikaisia tukitoiminteiden resurssien käyttöä vaarantava lainkohta olisi korjattava, sillä pelastustoimintaan osallistumista ei ole perusteltua tai tarpeellista sitoa pelastusalan tutkintoon erityisesti, koska muulla henkilöstöllä on paljon sellaista osaamista, jolla voidaan tukea esimerkiksi johto- tai tilannekeskustyöskentelyä. Pelastuslaitosten palveluksessa on myös paljon päätoimista ensihoitohenkilöstöä, ja heidän käytettävyytensä on nykyisen säädöksen ahtaan tulkinnan perusteella vastaavalla tavalla epätarkoituksenmukaisesti rajattavissa.
Useassa pelastuslaitoksessa on aloitettu ns. moniammatillinen yhteistyö, jossa ensihoitaja ja palomies muodostavat työparin. Tällaisen yksikön avulla on mahdollista vastata kustannustehokkaasti erityisesti harvaan asuttujen alueiden palvelutarpeisiin. Moniammatillinen yksikkö voi koostua myös muiden ammattiryhmien edustajista, ja myös heidän osaamistaan tulisi voida hyödyntää entistä paremmin. Riittävä koulutus olisi lähtökohtaisesti tässä tilanteessa sama kuin pelastustoimintaan osallistuvalta sivutoimiselta ja 25 §:ssä tarkoitetulta sopimuspalokuntaan ja muuhun sopimuksen tehneeseen yhteisöön kuuluvalta henkilöltä vaadittava koulutus.
Kuntaliiton ja pelastuslaitosten kannanotossa on esitetty, että hallituksen esitystä pelastuslain muuttamiseksi muotoiltaisiin 57 §:n osalta siten, että päätoimisen pelastustoimintaan osallistuvan miehistön, alipäällystön ja päällystön erityinen kelpoisuusvaatimus olisi kytketty nimenomaisesti siihen, että henkilöstön päätyöhön kuuluu päätoiminen pelastustoimintaan osallistuminen. Lisäksi esitetään, että muulta pelastuslaitoksen palveluksessa olevalta henkilöltä vaaditaan riittävä koulutus.
Esitetty muutos ei vaikuttaisi pelastusalan tutkintoihin eikä päätoimisten pelastustoimintaan osallistuvan pelastuslaitoksen miehistön, alipäällystön tai päällystön kelpoisuusvaatimuksiin. Heidän osaltaan jatkossakin tulisi sovellettavaksi erityisen kelpoisuusehdon vaatimus.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko sisäministeriö tiedostanut pelastuslain 57 §:n tulkinnan, joka on tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä, vaikeuttavan merkittävästi miehistön saatavuutta pienillä paikkakunnilla ja heikentävän samalla pelastusalan toimintavarmuutta merkittävästi ja
onko ministeriö valmis hyväksymään pelastuslain 57 §:n uudelleenmuotoilun siten, että ammattitaitoisen pelastusalan miehistön saatavuus turvataan myös pienillä paikkakunnilla ja samalla mahdollistetaan edelleen sopimuspalokuntien henkilöstön koulutusmahdollisuuksien jatkuminen?