Eduskunnan puhemiehelle
Arvonlisäverolain (AVL) 85 a §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan alennettua 10 prosentin verokantaa sovelletaan palveluun, jolla annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen.
Lakia on sovellettu liikuntapalvelujen myyntiin, mutta sellaisiksi ei ole tulkittu palveluja, joissa palvelun pääpaino on opetuksessa, valmennuksessa tai huvin, virkistyksen ja ajanvietteen tarjoamisessa. Näihin palveluihin on sovellettu yleistä 24 prosentin arvonlisäverokantaa, vaikka niihin liittyisi liikuntapalveluja. Poikkeuksena ovat verottomat pääosin julkisen sektorin tarjoamat koulutuspalvelut.
Verohallinto on antanut ohjeistuksen liikuntapalvelujen arvonlisäveroista (A75/200/2018), jossa määritetään, milloin palvelut ovat laissa tarkoitettuja liikuntapalveluja, joihin sovelletaan alennettua verokantaa. Verohallinnon ohjetta käytetään lain tulkinnassa, mutta se ei sido tuomioistuimia. Tulkintaohjeistus perustuu kuitenkin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin sekä EU:n arvonlisäverodirektiiviin. Direktiivi sallii jäsenmaiden soveltaa liikuntapalveluihin alennettua verokantaa vain, kun se voidaan tulkita "urheilulaitoksen käyttöoikeuden" luovutukseksi. Muihin liikuntapalveluihin on sovellettava yleistä arvonlisäverokantaa.
Edellä mainituista syistä tällä hetkellä liikuntaan liittyviin palveluihin sovelletaan kahta eri alv-kantaa riippuen palvelun sisällöstä: alennettua 10 prosentin kantaa ja sekä yleistä 24 prosentin yleistä verokantaa. Alennetun 10 prosentin verokannan mukaisiin liikuntapalveluihin kuuluvat yleensä muun muassa ohjattu ryhmäliikunta, virtuaalisesti ohjattu liikuntatunti, salsan opetus ryhmätunnilla, vatsatanssi, kuntokeskusmaksut, lumikenkäkävely, oppaan ohjaama koskenlasku ja kanoottimelonta, liikuntaleiri, golflyöntiharjoittelu, jooga, vauvauinti ja tanssiliikunta. Yleisen verokannan, 24 prosentin veron, mukaiseksi opetukseksi tai valmennukseksi on katsottu muun muassa tennistunnit, juoksukoulu, laskettelun opetus, personal trainer -palvelut, ohjaus kuntokeskuksessa, golfin green cardin suorittaminen, naurujooga ja henkilökohtainen tanssi- sekä uimaopetus. Lisäksi esimerkiksi tanssin ohjaukseen liittyvä palkkio koreografiasta on tulkittu arvonlisäverolain 45 §:n mukaiseksi verovapaaksi tekijänoikeuden luovutukseksi. Siten samaan palveluun saattaa sisältyä palvelua, johon voitaisiin erillisinä palveluina soveltaa kolmea eri verokantaa. On ilmeistä, että tämä johtaa käytännössä ongelmatilanteisiin, sillä on ylipäätään erittäin vaikea vetää rajaa siihen, kuinka paljon ohjattu tunti pitää sisällään liikuntaa tai opetusta.
Rajanveto on siksi tehtävä tapauskohtaisesti. Liikuntapalveluyrittäjien tulee tulkita verohallinnon ohjetta sekä oikeuskäytäntöä ja löydettävä oikea alv-kanta omalle toiminnalleen. Lisähaasteen liikuntayrittäjille tuo se, että verosta vapautetuiksi yleishyödyllisiksi yhteisöiksi katsotut urheiluseurat voivat järjestää samaa palvelua maksamatta arvonlisäveroa lainkaan. Ongelmallisena voidaan pitää myös sitä, että viranomaiset ja tuomioistuimet ovat tulkinneet arvonlisäverodirektiivin urheilulaitoksen käyttöoikeuden käsitetä eri tavoin eri maissa. Esimerkiksi tanssin opetukseen sovelletaan Ruotsissa alempaa verokantaa.
Käytännön ongelmia on syntynyt myös yrityksiin tehdyillä verotarkastuksilla, kun myös tarkastajien on tulkittava sitä, mitä alv-kantaa palveluihin olisi sovellettava. Tulkinnassa viranomaiset ovat ottaneet huomioon muun muassa liikkujan tason, oppilasmäärän, liikunnan ohjaajan tason sekä liikkujan iän. Yrittäjän on mahdoton ennakoida viranomaisten tulkintoja, ja viranomaisten tulkinnat voivat vaihdella eri verotarkastuksilla, kun laissa tai verohallinnon ohjeessa ei ole tarkkaan määritetty liikuntapalvelun käsitettä. Pahimmillaan yrittäjä voi joutua maksamaan jälkikäteen veroja ja seuraamusmaksuja, vaikka hän on parhaansa mukaan yrittänyt toimia oikein.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä selkeyttääkseen liikunnan harrastamiseen liittyviä arvonlisäverokantoja?