Eduskunnan puhemiehelle
YK:n kestävän kehityksen Agenda2030 (erityisesti SDG17) ja yksityiskohtaisemmin Agendaan integroitu Addis Abeban toiminta-agenda koskevat kestävän kehityksen toimeenpanon keinoja, joita ovat mm. rahoitus, velka, kauppa, teknologia, tiede ja innovaatiot. Erityisesti rahoitus on koko Agendan muutosvoimaisimpia osia, koska sen kautta voidaan vaikuttaa kaiken taloudellisen toiminnan kestävyyteen ehdollistamalla rahoitusta kestävän kehityksen kriteereillä. Myös Afrikka ja köyhimmät kehitysmaat tarvitsevat lisää ulkomaisia investointeja, jotka tukevat maiden omaa kehityspolitiikkaa ja kestävää kehitystä. Investointien laatu on verrattomasti niiden määrää tärkeämpi.
Rahoitus on kestävän kehityksen tärkeimpiä ohjauskeinoja. Hyvin toimiva, monenkeskisesti säädelty ja oikeudenmukainen investointiregiimi on perusedellytys ulkomaisten suorien investoin-tien ohjaamiseksi kestävää kehitystä tukeviksi. Nykyinen yli 3 000 kahdenväliseen sopimukseen sirpaloituneen kansainvälisten investointien säätelyä koskevan sopimusverkoston muodostama investointiregiimi on heikko ja huonosti toimiva. Tarve sen korjaamiseen on yleisesti tunnettu ja tunnustettu ilman, että asia olisi toistaiseksi edennyt virallisten neuvottelujen käynnistymiseen monenkeskisen järjestelyn luomiseksi. Pientä edistystä asiaan on saatu mm. G20 Kiinan huippukokouksessa annetulla investointeja koskevalla julkilausumalla sekä WTO:n, OECD:n UNCTADin ja Euroopan komission toimesta.
Suomella on ollut useita vuosia aktiivinen ja aloitteellinen ja myös tunnustettu rooli kansainvälisen investointiregiimin uudistamisessa. Suomi on järjestänyt asiassa osin Helsinki-prosessin nimissä ja sen monitoimijalähestymistapaa käyttäen useita seminaareja, joiden pääasiallisena tavoitteena on ollut rakentaa luottamusta eri osapuolien välille virallisten neuvottelujen käynnistämiseksi regiimin uudistamisesta.
Luottamusta herättäville toimille on edelleen tarvetta ja Suomen tapaiselle toimijalle tilaa. Lyhyellä tähtäimellä on perusteltua kohdentaa Suomen toimet sellaisten osauudistusten ja -prosessien tukemiseen, joille virallisten neuvottelujen aloittaminen voisi rakentua. Näitä ovat erityisesti seuraavat:
Kaikissa em. prosesseissa Suomi voisi ottaa aloitteellisen ja rakentavan roolin tiivistämällä yhteistyötä muiden asiasta kiinnostuneiden hallitusten, kansainvälisten järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa sekä edistämällä ns. monitoimijayhteistyötä, josta Suomella on entuudestaan runsaasti myönteistä ja maailmalla arvostettua kokemusta.
a) kestävää kehitystä tukevien ulkomaisten suorien investointien laatukriteereiden määrittelemisen ja yhteisen hyväksymisen edistäminen. Merkittäviä ehdotuksia kriteereiksi on asiantuntijapuolelta jo olemassa, mutta niiden yleinen hyväksyminen edellyttää niiden tuomista monitoimijamalliin perustuvaan keskusteluun. Kriteereille olisi käyttöä jo heti, jotta voitaisiin vastata rahoittajataholla (myös Suomessa) esitettyihin valmiuksiin ryhtyä rahoitettavien hankkeiden kestävän kehityksen vaikutusten arviointiin ehtona myönteiselle rahoituspäätökselle. Suomessa julkisen sektorin tulisi tarttua tähän mahdollisuuteen ja käydä pian dialogiin asiasta jo kiinnostuneiden institutionaalisten sijoittajien kanssa.
b) WTO on hiljattain tuottanut luonnoksen monenvälisen sopimuksen solmimiseksi investointien fasilitoimiseksi (WTO Multilateral Framework on Investment Facilitattion) . Sitä koskevat keskustelut ovat vasta lähtökuopissa, joten luottamusta luovia keskusteluja tultaneen tarvitsemaan monessa eri aiheessa, muodossa ja kokoonpanossa.
c) aloite kansainvälistä investointilainsäädäntöä käsittelevän neuvontakeskuksen (Advisory Centre on International Investment Law) perustamiseksi köyhien kehitysmaiden lainopilliseksi avustamiseksi investointeja koskevissa kysymyksissä ja sopimusriidoissa.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten Suomi on tähän mennessä edistänyt kestävää rahoitusta osana Agenda2030:n toimeenpanoa ja
miten hallitus on suhtautunut perusteluissa mainittuihin prosesseihin ja onko hallituksella valmiutta ryhtyä aktiivisemmin edistämään niitä esittämällämme tavalla?