Hallituksen esitys eduskunnalle sijoitusrahastolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi sijoitusrahastolaki, jolla kumottaisiin voimassa oleva samanniminen laki. Esityksessä ehdotetaan lisäksi muutettaviksi vaihtoehtorahastojen hoitajista annettua lakia, Finanssivalvonnasta annettua lakia ja lahjanlupauslakia. Lisäksi Finanssivalvonnan valvontamaksusta annettuun lakiin, sijoituspalvelulakiin, kiinteistörahastolakiin, sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annettuun lakiin, rahoitusvakuuslakiin, rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annettuun lakiin, arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annettuun lakiin, rahoitusvakausviranomaisesta annettuun lakiin, joukkorahoituslakiin, kaupparekisterilakiin, varojen arvostamisesta verotuksessa annettuun lakiin, verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettuun lakiin, verotusmenettelystä annettuun lakiin ja holhoustoimesta annettuun lakiin tehtäisiin uudesta sijoitusrahastolaista johtuvia teknisiä muutoksia.

Ehdotetulla uudella sijoitusrahastolailla selkeytettäisiin lain soveltamisalaa ja poistettaisiin nykysääntelyyn liittyviä epäselvyyksiä. Keskeisiä uudistuksia olisivat erikoissijoitusrahastoja koskevan sääntelyn siirtäminen sijoitusrahastolaista vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin sekä sijoitusrahastodirektiivissä säännellyn alarahastorakenteen salliminen sijoitusrahastoissa.

Rahastoyhtiön hallinnollista taakkaa kevennettäisiin korvaamalla säännöllisesti vuosittain järjestettävä rahasto-osuudenomistajien kokous pyynnöstä koolle kutsuttavalla kokouksella sekä luopumalla rahastoyhtiön velvollisuudesta antaa rahasto-osuudesta osuustodistus. Rahasto-osuudenomistajien vähimmäismäärä laskettaisiin nykyisestä 50 osuudenomistajasta 30 osuudenomistajaan. Rahastoyhtiön hallituksen toiminnan luotettavuutta pyrittäisiin lisäämään rahastoyhtiön hallituksen riippumatonta jäsentä koskevilla uusilla säännöksillä, joilla korvattaisiin voimassa olevassa laissa edellytetty rahasto-osuudenomistajien valitsema hallituksen jäsen. Tilintarkastajien suorittamaa sijoitusrahaston arvonlaskennan oikeellisuuden tarkistamista harvennettaisiin tehtäväksi vähintään vuosittain. Lakiin lisättäisiin Rahastoyhtiöille uusi sijoitusrahaston likviditeetin hallintakeino, lunastusten rajoittaminen. Lisäksi ehdotetaan, että sijoitusrahaston säännöissä voitaisiin määritellä perusteet, jolloin rahastoyhtiölle tulisi oikeus lunastaa rahasto-osuudet laissa ja rahaston säännöissä tarkemmin määrätyissä poikkeuksellisissa tilanteissa ilman rahasto-osuudenomistajan toimeksiantoa tai suostumusta.

Vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi luku erikoissijoitusrahastoista. Erikoissijoitusrahastosääntely säilyisi suurelta osin voimassa olevan sääntelyn sisältöisenä, mutta sääntelyn siirron yhteydessä poistettaisiin päällekkäisyyksiä sijoitusrahastolain ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain välillä. Toimiluvallisten vaihtoehtorahastojen hoitajien markkinoinnin aloitusilmoituksen käsittelyä ehdotetaan selvennettäväksi siten, että Finanssivalvonta voisi antaa asiassa valituskelpoisen kieltopäätöksen silloin, kun kyse on ei-ammattimaiselle asiakkaalle tarjottavasta vaihtoehtorahastosta.

Finanssivalvonnasta annettuun lakiin ehdotetuilla muutoksilla laajennettaisiin Finanssivalvonnan oikeus saada tietoja sakko- ja rikosrekisteristä koskemaan myös rekisteröityneiden vaihtoehtorahastojen hoitajien omistajan, hallituksen jäsenen, toimitusjohtajan ja palveluksessa olevan laissa säädetyn luotettavuuden selvittämistä.

Esityksen tarkoituksena on lisäksi panna kansallisesti täytäntöön rahamarkkinarahastoista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, eurooppalaisista riskipääomarahastoista ja eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista annettujen asetusten muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sekä arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja uudelleenkäytön raportoinnista ja läpinäkyvyydestä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus. Finanssivalvonta toimisi rahamarkkinarahastoja koskevassa asetuksessa sekä niin sanotussa arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien läpinäkyvyysasetuksesta tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Finanssivalvonnalla olisi sijoitusrahastolain, vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain ja Finanssivalvonnasta annetun lain nojalla oikeus määrätä hallinnollisia seuraamuksia asetusten säännösten rikkomisista. Lisäksi vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin lisättäisiin säännökset muutoksenhakumahdollisuudesta.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2019.

YLEISPERUSTELUT

1

Johdanto

undertaking for collective investment in transferable securities),Sijoitusrahastotoiminta on ollut useiden muutosten kohteena viimeisen 15 vuoden aikana eri syistä. Yhtenä vaikuttajana on ollut Euroopan unionin (EU) sijoitusrahastosääntelyn muutokset, joiden taustalla on ollut tavoite kehittää eurooppalaista säänneltyä yhteisen sijoittamisen instrumenttia, UCITS-rahastoa (eng.tuotteena kilpailukykyiseksi vastaamaan globaaliin kilpailuun ja sijoittajien kehittyviin tarpeisiin sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti. Vuoden 2008 kansainvälinen finanssikriisi jätti jälkensä myös rahastosääntelyyn muun muassa tiukentuneina sijoittajansuojan ja riskienhallinnan vaatimuksina. Viimeisimpinä suurina kehitystä muokkaavina tekijöinä on nyt nähtävissä finanssiteknologian kehitys ja sen mukanaan tuomat uudet mahdollisuudet toiminnan järjestämiselle. Euroopan komissio on pääomamarkkinaunionihankkeen yhteydessä pyrkinyt poistamaan rajat ylittävän sijoittamisen esteitä ja edistämään samassa yhteydessä myös sijoitusrahastojen rajat ylittävää markkinointia.

ETA-valtio Rahastotoiminta on kehittynyt voimakkaasti 2000-luvulle tultaessa sekä maailmanlaajuisesti että Euroopassa. EU-sääntelyn rinnalla kehitystä on tapahtunut myös monen jäsenvaltion kansallisessa sääntelyssä erityisesti EU:n keskeisissä rahastomaissa, kuten Luxemburgissa ja Irlannissa. Kansallisella sääntelyllä on varmistettu ja tuettu rahastotoiminnan kilpailukykyä muun muassa erilaisilla yhtiömuodoilla ja joustavalla toiminnan järjestämistä koskevalla sääntelyllä EU-sääntelyn ulkopuolelle jäävien osa-alueiden kohdalla. Euroopassa onkin havaittavissa rahastojen keskittymistä juuri niihin maihin, joissa on panostettu erilaisiin toiminnan järjestämismahdollisuuksiin, kuten eri yhtiömuotojen valikoimaan, ja mahdollisimman joustavaan kansalliseen sääntelyyn EU-sääntelyn sallimissa rajoissa, unohtamatta tässä kuitenkaan verotuksellisten ratkaisujen vaikutusta. Rahastotoiminnan liiketoimintaympäristön muutos ja rajat ylittävän toiminnan odotettavissa oleva kasvu luovat tarvetta myös Suomessa kansallisen sijoitusrahastosääntelyn kokonaistarkastelulle toimijoiden kilpailukykyisyyden säilyttämiseksi. Kilpailukykyisyys liittyy muun muassa erikokoisten ja erilaisilla toimintaedellytyksillä toimivien rahastoyhtiöiden toiminnan mahdollistamiseen ja uusien toimijoiden alalle tulon mahdollisuuksiin. Muutoksilla on vaikutusta siihen, mihin maahan uusia rahastoja on toimijoiden näkökulmasta tarkoituksenmukaista perustaa. Sijoittajan näkökulmasta erilaisia sijoitusmahdollisuuksia tarjoavia rahastoja on tarjolla paitsi kotimaasta myös muista Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvista valtioista, jäljempänä. Työllisyyden ja verotulojen kannalta on kuitenkin eduksi, jos Suomessa on vahva kotimainen rahastosektori.

sijoitusrahastodirektiivi

UCITS IV

sijoitusrahastodirektiivin muutosdirektiivi

UCITS V

Sijoitusrahastolaissa (48/1999) säädetään sopimusoikeudellisten säännösten nojalla toimivasta rahastosijoittamisesta. Laissa säännellään sijoitusrahastodirektiivin mukaisen sijoitusrahaston ohella myös erikoissijoitusrahaston hoitamista ja sijoittamista. Sijoitusrahastolakiin on sen voimaantulon jälkeen tehty yli 30 muutosta ja osittaisuudistusta, minkä lisäksi sen rinnalle on syntynyt yksittäisiä erillislakeja. Viimeisimmät keskeiset muutokset sijoitusrahastolakiin ovat johtuneet uuden EU-sääntelyn kansallisesta täytäntöönpanosta. Siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, jäljempänätai, on pantu täytäntöön sijoitusrahastolakia muuttamalla vuonna 2011. Sijoitusrahastodirektiivin muuttamisesta säilytystoimintojen, palkka- ja palkkiopolitiikan sekä seuraamusten osalta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/91/EU, jäljempänätai, on pantu täytäntöön sijoitusrahastolakia muuttamalla vuonna 2016.

AIFM-direktiivi Yhteistä sijoittamista koskevan sääntelyn rakenne muuttui vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU, jäljempänä, täytäntöönpanon yhteydessä. Viimeksi mainitun direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä vuonna 2014 säädettiin uusi laki vaihtoehtorahastojen hoitajista (162/2014). Vaihtoehtorahastosääntelyn myötä myös muu kuin sijoitusrahastodirektiivissä säännelty yhteinen sijoittaminen on tullut sääntelyn piiriin. Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetusta laista huolimatta sijoitusrahastolakiin jäi kuitenkin edelleen sopimusmuotoista vaihtoehtorahastoa, erikoissijoitusrahastoa, koskeva sääntely. Muutoksen myötä erikoissijoitusrahastoa koskevaa sääntelyä on nykyään sekä sijoitusrahastolaissa että vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa.

ESMA Useiden muutosten johdosta sijoitusrahastolaki on muuttunut vaikeaselkoiseksi sääntelykokonaisuudeksi. Sijoitusrahastolaki sisältää monimutkaisia viittauksia erityisesti erikoissijoitusrahastojen osalta, eikä lain kirjoitustapa ole enää säilynyt yhdenmukaisena, minkä vuoksi sijoitusrahastolain kokonaistarkastelulle on myös lakiteknisiä selkeyttämistarpeita. Sijoitusrahastosääntelyn kokonaiskuvaa monimutkaistaa yksittäisten säännösmuutosten lisäksi sääntelyn monikerroksinen rakenne. Euroopan unionin laajuinen yhtenäinen sääntelykehikko on luotu sijoitusrahastodirektiivissä, minkä lisäksi sijoitusrahastodirektiivin sisällöstä on annettu komission delegoituja asetuksia ja direktiivejä. EU-sääntelyä täydentävät myös Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen, jäljempänä, antamat ohjeet ja sääntelytulkinnat (Q&A). Kansallisesti on vielä voimassa lakia alemman asteisia valtioneuvoston ja valtiovarainministeriön asetuksia sekä Finanssivalvonnan antamia määräyksiä ja ohjeita.

2

Nykytila

2.1

Voimassa oleva lainsäädäntö

2.1.1

2.1.1 Sijoitusrahastolaki

Sijoitusrahastolain soveltaminen

Sijoitusrahastolaki on annettu 29 päivänä tammikuuta 1999, ja se on tullut voimaan 1 päivänä helmikuuta 1999. Sijoitusrahastolailla kumottiin sitä edeltänyt samanniminen laki (480/1987). Sijoitusrahastodirektiivi ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset on pantu kansallisesti täytäntöön sijoitusrahastolaissa.

Sijoitusrahastolakia sovelletaan 1 §:n 1 momentin mukaan rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön harjoittamaan toimintaan sekä yhteissijoitusyritysten osuuksien markkinoimiseen yleisölle. Pykälässä säädetään lisäksi rahastoyhtiön oikeudesta hoitaa myös vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettua vaihtoehtorahastoa edellyttäen, että sillä on vaihtoehtorahastojen hoitajan toimilupa tätä toimintaa varten tai että se on rekisteröitynyt Finanssivalvontaan siten kuin mainitussa laissa säädetään. Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettu ulkoisesti hoidettujen vaihtoehtorahastojen hoitaja saa hallinnoida sijoitusrahastoja edellyttäen, että sillä on rahastoyhtiön toimilupa tätä toimintaa varten.

Sijoitusrahasto, erikoissijoitusrahasto ja yhteissijoitusyritys

Sijoitusrahastolla tarkoitetaan sijoitusrahastotoiminnassa hankittuja sekä Suomessa vahvistettujen sääntöjen ja sijoitusrahastolain 11 luvun mukaan sijoitettuja varoja sekä niistä aiheutuvia velvoitteita. Lain 11 luvussa säädetään sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta sijoitusrahastodirektiivin vaatimukset täyttäviin sijoituskohteisiin. Sijoitusrahasto ei ole itsenäinen oikeushenkilö vaan varojen kokonaisuus, jonka omistavat siihen varojaan sijoittaneet rahasto-osuudenomistajat. Sijoitusrahaston varojen on oltava vähintään kaksi miljoonaa euroa, ja sillä on oltava ainakin 50 rahasto-osuudenomistajaa.

Sijoitusrahastolaissa säädetään myös erikoissijoitusrahastosta, jolla tarkoitetaan sijoitusrahastotoiminnassa hankittuja sekä erikoissijoitusrahaston sääntöjen ja sijoitusrahastolain 12 luvun mukaan sijoitettuja varoja sekä niistä johtuvia velvoitteita. AIFM-direktiivin voimaansaattamisen myötä kansalliseen sääntelyyn perustunut erikoissijoitusrahasto on nykyään yksi vaihtoehtorahaston oikeudellisista muodoista. Sijoitusrahastolain 3 a §:ssä säädetään siitä, mitä sijoitusrahastoa koskevia säännöksiä sovelletaan myös erikoissijoitusrahastoihin. Erikoissijoitusrahasto voi poiketa sijoitusrahastolaissa tarkemmin säädetyllä tavalla 11 luvun mukaisista varojen sijoittamista koskevista velvoitteista, rahasto-osuuksien jatkuvasta liikkeeseenlaskusta, jatkuvasta lunastusvelvollisuudesta sekä arvonlaskentaa koskevista säännöksistä. Rahastoyhtiöön, joka hoitaa erikoissijoitusrahastoa tai muuta vaihtoehtorahastoa, sovelletaan vaihtoehtorahastojen hoitajista annettua lakia siten kuin siitä säädetään kyseisen lain 1 luvun 5 §:ssä.

Yhteissijoitusyrityksellä tarkoitetaan sijoitusrahastolaissa sellaista muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa toimiluvan saanutta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä, joka kotivaltionsa lainsäädännön perusteella täyttää sijoitusrahastodirektiivin edellytykset.

Rahastoyhtiö ja sen tehtävät

Rahastoyhtiön liiketoiminnan ala on rajoitettu sijoitusrahastotoimintaan, jolla tarkoitetaan laissa varojen hankkimista yleisöltä yhteistä sijoittamista varten ja näiden varojen sijoittamista pääasiallisesti rahoitusvälineisiin tai kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin tai muihin sijoituskohteisiin sekä sijoitusrahaston ja erikoissijoitusrahaston hallintoa ja rahasto-osuuksien markkinointia. Sijoitusrahastotoimintaa saa harjoittaa vain rahastoyhtiö, joka on saanut Finanssivalvonnalta toimiluvan tätä toimintaa varten. Rahastoyhtiö saa sijoitusrahastotoiminnan harjoittamisen lisäksi harjoittaa siihen olennaisesti liittyvää toimintaa, jos tällainen toiminta ei ole omiaan vahingoittamaan rahasto-osuudenomistajien etua. Rahastoyhtiö saa erikseen laajennetulla toimiluvalla tarjota sijoituspalvelulaissa (747/2012) tarkoitettua omaisuudenhoitoa ja sijoitusneuvontaa sekä rahoitusvälineiden säilyttämistä sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten osuuksien osalta.

Sijoitusrahastolaissa säädetään rahastoyhtiön toimiluvan edellytyksistä ja sen hakemisesta (2 luku) sekä rahastoyhtiön toiminnan järjestämistä (4 luku), vakavaraisuutta ja riskien hallintaa (4 a luku) sekä palkitsemisjärjestelmää koskevista vaatimuksista (4 b luku). Lisäksi laissa säädetään rahastoyhtiön toimiluvan peruuttamisesta ja toiminnan rajoittamisesta. Rahastoyhtiöitä koskevia säännöksiä on myös lain 2 a §:ssä tarkoitetuissa komission asetuksissa sekä sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitetuissa komission delegoiduissa säädöksissä ja komission asetuksella tai päätöksellä annetuissa teknisissä standardeissa.

Sijoitusrahaston säännöt

Rahasto-osuudenomistajan oikeudet ja velvollisuudet sijoitusrahastossa sekä suhteessa rahastoyhtiöön, joka hallinnoi sijoitusrahaston varoja ja edustaa rahasto-osuudenomistajia, määräytyvät sijoitusrahastolain, sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä rahaston sääntöjen mukaan. Tarkemmat säännökset sijoitusrahaston ja erikoissijoitusrahaston säännöistä sisältyvät lain 7 lukuun. Finanssivalvonta vahvistaa rahastoyhtiön hakemuksesta sijoitusrahaston säännöt sekä niiden muutokset. Erikoissijoitusrahastojen säännöt on toimitettava Finanssivalvonnalle tiedoksi, ja sääntömuutos tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä, kun muutos on saatettu rahasto-osuudenomistajien tietoon. Finanssivalvonta voi kuitenkin laissa tarkemmin säädetyissä tilanteissa vaatia erikoissijoitusrahaston sääntöjen muuttamista tai asettaa valvonnan kannalta välttämättömiä rajoituksia ja edellytyksiä.

Rahasto-osuus ja rahasto-osuudenomistaja

Sijoitusrahastoon varojaan sijoittaneella on oikeus rahasto-osuuteen. Sijoitusrahastolaissa tarkoitettu rahasto-osuus tai muu siihen rinnastettava yhteissijoitusyrityksen osuus on arvopaperimarkkinalaissa (746/2012) tarkoitettu arvopaperi. Sijoitusrahaston säännöissä voidaan määrätä, että rahastolla on sekä tuotto- että kasvuosuuksia. Rahastossa voi olla myös eri osuussarjoja, jotka poikkeavat toisistaan muun muassa siinä, paljonko rahastoyhtiö veloittaa sijoitusrahaston varoista korvausta rahaston hallinnoinnista.

Rahastoyhtiön on pidettävä rahasto-osuuksista rahasto-osuusrekisteriä. Rahasto-osuusrekisteriin on merkittävä ainakin rahasto-osuudenomistajan nimi ja postiosoite sekä muut 53 §:n 1 momentissa edellytetyt tiedot. Lain 56 §:ssä säädetään rahasto-osuudensaajan oikeudesta käyttää rahasto-osuudenomistajille sijoitusrahastolaissa säädettyjä oikeuksia. Osuudensaajalla ei ole tätä oikeutta ennen kuin rahasto-osuus on rekisteröity tai saanto on ilmoitettu ja sitä koskeva selvitys esitetty rahastoyhtiölle. Tämä ei kuitenkaan koske sellaista oikeutta, jota käytetään esittämällä tai luovuttamalla osuustodistus tai siihen kuuluva osinkolippu.

Rahastoyhtiön on rahasto-osuudenomistajan pyynnöstä annettava rahasto-osuudesta osuustodistus, jonka allekirjoittaa rahastoyhtiön hallituksen jäsen tai sen valtuuttama henkilö. Osuustodistus voidaan asettaa vain nimetylle rahasto-osuusrekisteriin merkitylle henkilölle, yhteisölle tai säätiölle. Rahasto-osuudesta annetun osuustodistuksen luovutukseen ja panttaukseen sovelletaan velkakirjalain (622/1947) säännöksiä juoksevista velkakirjoista.

Ulkomaalaisen tai ulkomaisen yhteisön tai säätiön omistamat rahasto-osuudet voidaan lain 9 a luvussa säädetyin edellytyksin merkitä rahasto-osuusrekisteriin siten, että siihen merkitään rahasto-osuudenomistajan sijasta rahasto-osuudenhoitaja, joka hallitsee rahasto-osuuksia rahasto-osuudenomistajan lukuun toimeksiannon nojalla. Rahasto-osuuden hoitajan hallinnoimien rahasto-osuuksien nojalla ei ole oikeutta osallistua rahasto-osuudenomistajien kokoukseen eikä kyseisistä rahasto-osuuksista anneta osuustodistusta.

Sijoitusrahastolain 10 luvussa säädetään erikseen myös arvo-osuusjärjestelmään kuuluvista rahasto-osuuksista.

Rahasto-osuudenomistajien kokous ja edustajisto

Sijoitusrahastolla on rahasto-osuudenomistajien kokous, jonka tehtävistä säädetään laissa ja määrätään sijoitusrahaston säännöissä. Sijoitusrahastolain 19 §:n 1 momentin mukaan rahasto-osuudenomistajien yhteisesti kyseisen lain tai sijoitusrahaston sääntöjen mukaan päätettävät asiat ratkaistaan rahasto-osuudenomistajien kokouksessa, joka on pidettävä säännöissä määrättynä aikana. Rahasto-osuudenomistajien kokouksen tehtävänä on valita rahastoyhtiön hallituksen jäsenistä vähintään yksi kolmasosa sekä vähintään yksi tilintarkastaja ja tälle varamies huolehtimaan rahastoyhtiön ja sijoitusrahaston tilintarkastuksesta. Lisäksi sijoitusrahastoa kohdanneesta vahingosta johtuvan vahingonkorvauskanteen nostamisesta päättää pääsäännön mukaan rahasto-osuudenomistajien kokous. Rahasto-osuudenomistajien kokoukseen sovelletaan soveltuvin osin yhdistyksen kokoukseen sovellettavaa menettelyä, jollei sijoitusrahaston säännöissä tai sijoitusrahastolaissa ole muuta määrätty.

Sijoitusrahaston säännöissä voidaan lisäksi määrätä, että rahastoyhtiön hallinnoimien sijoitusrahastojen rahasto-osuudenomistajien kokoukset valitsevat edustajiston, jonka tehtävänä on päättää kysymyksessä olevia sijoitusrahastoja koskevista yhteisistä asioista. Säännöissä on tuolloin mainittava edustajiston tehtävät, valintatapa ja vaalikausi. Edustajiston tehtäviin on kuulunut ainakin rahasto-osuudenomistajien valitsemien rahastoyhtiön hallituksen jäsenen ja tilintarkastajan valinta silloin, kun rahastoyhtiön hallitukseen valittavien jäsenten tai tilintarkastajien määrä alittaa rahastoyhtiön hallinnoitavana olevien sijoitusrahastojen määrän.

Rahasto-osuuksien arvonmääritys, liikkeeseenlasku ja lunastaminen

Rahasto-osuuksien arvonmäärityksestä, liikkeeseenlaskusta ja lunastamisesta säädetään sijoitusrahastolain 8 luvussa. Sijoitusrahastolain 45 §:n mukaan rahastoyhtiön on vaadittaessa laskettava liikkeeseen hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia. Sijoitusrahaston säännöissä voidaan kuitenkin sijoitustoiminnan luonteesta johtuvasta tai muusta erityisestä syystä määrätä, että osuuksia on laskettava liikkeeseen vain rahaston säännöissä tarkemmin määriteltyinä ajankohtina. Sijoitusrahastot ovat luonteeltaan avoimia, jolloin lähtökohtaisesti jokaisella on jatkuvasti oikeus sijoittaa sijoitusrahastoihin. Tämän estämättä Finanssivalvonta voi arvopaperimarkkinoita tai kiinteistömarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen varmistamiseksi, rahasto-osuudenomistajien edun turvaamiseksi tai muusta erityisen painavasta syystä määrätä rahasto-osuuksien liikkeeseenlaskun keskeytettäväksi. Lisäksi rahastoyhtiö voi sijoitusrahaston säännöissä mainitulla painavalla perusteella kieltäytyä liikkeeseenlaskusta ja rahasto-osuuden merkinnän hyväksymisestä.

Rahastoyhtiön on lain 49 §:n mukaan lunastettava hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuus rahasto-osuudenomistajan vaatimuksesta sijoitusrahaston säännöissä tarkemmin määrätyllä tavalla ja määrättyinä ajankohtina. Pykälässä säädetään tarkemmin myös lunastusarvosta ja lunastuksessa noudatettavasta menettelystä. Erikoissijoitusrahaston säännöissä voidaan erikoissijoitusrahaston sijoitustoiminnan sitä edellyttäessä poiketa siitä, mitä 49 §:ssä on säädetty. Rahastoyhtiö voi väliaikaisesti keskeyttää lunastamisen sijoitusrahaston säännöissä mainituissa tilanteissa ja ainoastaan, jos rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuus tai muu painava etu sitä erityisesti vaatii. Lisäksi Finanssivalvonnalla on tietyin laissa säädetyin edellytyksin oikeus määrätä rahasto-osuuksien lunastukset keskeytettäväksi.

Rahastoyhtiön on laskettava pääasiallisesti rahoitusvälineisiin varojaan sijoittavan sijoitusrahaston arvo jokaisena pankkipäivänä. Rahasto-osuuden arvo on sijoitusrahaston varallisuuden arvo jaettuna liikkeessä olevien rahasto-osuuksien lukumäärällä. Sijoitusrahaston varoille määritellään arvo niiden markkina-arvojen mukaan. Tilintarkastajan on vähintään kuusi kertaa vuodessa tarkistettava rahasto-osuuden arvonlaskennan oikeellisuus.

Rahasto-osuuksien markkinoiminen ja rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuus

rahastoesite

avaintietoesite

Rahastoyhtiön velvollisuutena on tiedottaa yleisölle harjoittamastaan sijoitustoiminnasta. Rahastoyhtiön on julkaistava jokaisesta hallinnoimastaan sijoitusrahastosta esite (), lyhyt asiakirja, joka sisältää sijoittajalle annettavat avaintiedot (), puolivuotiskatsaus ja vuosikertomus. Sijoitusrahaston säännöt on liitettävä rahastoesitteeseen.

Rahastoesitteessä on oltava olennaiset ja riittävät tiedot sijoitusrahaston sijoitustoiminnan tavoitteista sekä muista ominaisuuksista, sijoitusrahastoa hallinnoivasta rahastoyhtiöstä sekä sijoitusrahaston käyttämästä säilytysyhteisöstä, jotta sijoittajat voivat luotettavasti arvioida kyseistä sijoitusrahastoa ja erityisesti siihen liittyviä riskejä.

Säilytysyhteisö ja sen tehtävät

Sijoitusrahastolain 31 §:n mukaan sijoitusrahaston varojen säilyttämisestä huolehtii säilytysyhteisö, jolla tarkoitetaan laissa säilytysyhteisötoimintaa harjoittavaa yhteisöä. Säilytysyhteisötoiminnalla puolestaan tarkoitetaan sijoitusrahastojen varojen säilyttämistä sekä sen valvontaa, että toiminnassa noudatetaan lakia, muita säännöksiä ja määräyksiä sekä rahaston sääntöjä. Säilytysyhteisöä ei saa vaihtaa ilman Finanssivalvonnan lupaa.

Säilytysyhteisötoimintaa saa harjoittaa vain säilytysyhteisö, jolla on Finanssivalvonnan myöntämä toimilupa toimintaa varten. Toimilupa on myönnettävä suomalaiselle osakeyhtiölle, joka täyttää sijoitusrahastolaissa toimiluvan saamiselle säädetyt omistajien ja johdon luotettavuutta, toiminnan järjestämistä ja taloudellisia toimintaedellytyksiä koskevat vaatimukset. Lisäksi säilytysyhteisönä voi toimia luottolaitos tai ETA-luottolaitos, jolla on sivuliike Suomessa. Yhtiö ei saa toimia sekä rahastoyhtiönä että säilytysyhteisönä.

Säilytysyhteisön tehtävä on varmistaa, että sijoitusrahaston rahasto-osuuksien liikkeeseenlaskuissa ja lunastuksissa noudatetaan lakia ja rahaston sääntöjä, että rahasto-osuuksien arvo lasketaan ja sijoitusrahaston tuotto käytetään lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten ja rahaston sääntöjen mukaisesti, ja että sijoitusrahaston varoja koskeviin toimiin liittyvät maksut suoritetaan sijoitusrahastolle yleisesti käytössä olevassa määräajassa. Säilytysyhteisön on myös noudatettava rahastoyhtiön antamia toimeksiantoja, jolleivät ne ole lain tai rahastoyhtiön toimintaa koskevan muun lain tai sijoitusrahaston sääntöjen vastaisia.

Rahastoyhtiön toiminta ulkomailla ja yhteissijoitusyritysten osuuksien markkinointi Suomessa

Sijoitusrahastolain 20 luvussa säädetään rahastoyhtiön sivuliikkeen perustamisesta toiseen ETA-valtioon ja muuhun valtioon kuin ETA-valtioon sekä rahastoyhtiön oikeudesta harjoittaa toimintaa toisen valtion alueella ilman sivuliikettä. Laissa säädetään lisäksi sijoitusrahaston ja erikoissijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinoinnista muualla kuin Suomessa sekä yhteissijoitusyritysten osuuksien markkinoinnista Suomessa.

Lisäksi laissa säädetään ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön oikeudesta harjoittaa toimintaa Suomessa sekä Finanssivalvonnan tälle myöntämästä luvasta perustaa sijoitusrahasto Suomeen.

2.1.2

2.1.2 Laki vaihtoehtorahastojen hoitajista

Laki vaihtoehtorahastojen hoitajista annettiin 7 päivänä maaliskuuta 2014, ja se tuli voimaan 15 päivänä maaliskuuta 2014. Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetulla lailla pantiin kansallisesti täytäntöön AIFM-direktiivin säännökset ja laajennettiin rahoitusmarkkinasääntely koskemaan myös siihen asti elinkeinovapauden nojalla harjoitettua omaisuudenhoitoon rinnastettua kommandiittiyhtiömuotoista pääomasijoittamista ja kiinteistösijoittamista. Vaihtoehtorahastojen hoitajista annettua lakia sovelletaan oikeushenkilöihin, joiden säännöllistä liiketoimintaa on vaihtoehtorahastojen hoitaminen. Lisäksi lakia sovelletaan vaihtoehtorahaston osuuksien tarjoamiseen asiakkaalle sekä vaihtoehtorahaston säilytysyhteisötoimintaan.

Vaihtoehtorahastolla tarkoitetaan lain 2 luvun 1 §:n mukaan yhteisöä tai muuta yhteistä sijoittamista, jossa varoja hankitaan useilta sijoittajilta ja sijoitetaan määritellyn sijoituspolitiikan mukaisesti sijoittajien eduksi ja jolta ei edellytetä sijoitusrahastodirektiivin 5 artiklassa tarkoitettua lupaa. Vaihtoehtorahastojen hoitajalla puolestaan tarkoitetaan oikeushenkilöä, jonka säännöllistä liiketoimintaa on 2 luvun 3 §:ssä tarkoitettu vaihtoehtorahastojen hoitaminen. Vaihtoehtorahastojen hoitajalla tulee olla toimilupa, joka voidaan myöntää osakeyhtiölle ja eurooppayhtiölle, tai sen tulee rekisteröityä Finanssivalvonnan ylläpitämään rekisteriin. Lain 1 luvun 2 §:ssä asetetaan edellytykset, joiden täyttyessä vaihtoehtorahastojen hoitajalla on oltava lain mukainen toimilupa (toimilupavelvollinen vaihtoehtorahastojen hoitaja). Sen sijaan vaihtoehtorahastojen hoitajan, jonka hoitamien vaihtoehtorahastojen yhteenlasketut varat alittavat pykälässä säädetyt rajat, on rekisteröidyttävä siten kuin lain 5 luvussa säädetään (rekisteröitymisvelvollinen vaihtoehtorahastojen hoitaja).

Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa säädetään vaihtoehtorahastojen hoitajien toimintaedellytyksistä, toiminnan järjestämisestä, riskienhallinnasta sekä arvonmäärityksestä ja toiminnan ulkoistamisesta. Vaihtoehtorahastojen hoitajan toimilupa edellyttää toiminnan organisointia luotettavasti ja riittävin resurssein, jotta tehtävät voidaan eriyttää ja eturistiriidat välttää. Sääntelyssä on painotettu arvonlaskennan luotettavaa järjestämistä ja säilytysyhteisön tehtäviä. Toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset eivät kuitenkaan pääsääntöisesti koske rekisteröitynyttä vaihtoehtorahastojen hoitajaa.

Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa säädetään myös tiedonantovelvollisuuksista sijoittajia kohtaan.AIFM-direktiivi sääntelee lähtökohtaisesti ammattimaisille sijoittajille tarjottavien vaihtoehtorahastojen hoitamista ja hoitajille asetettuja vaatimuksia toisin kuin sijoitusrahastodirektiivi, joka tarkasti määrittelee sijoitusrahaston sijoitustoiminnan rajat ja vähimmäishajautusvaatimuksen. AIFM-direktiivi mahdollistaa kansallisen valinnan sallia vaihtoehtorahastojen markkinointi myös ei-ammattimaisille sijoittajille. Suomessa on valittu tällainen mahdollisuus sääntelyssä. Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 13 luvussa säädetään edellytyksistä, joiden tulee täyttyä, jotta vaihtoehtorahastoa voidaan markkinoida myös ei-ammattimaiselle asiakkaalle. Tällaisia edellytyksiä ovat muun muassa toimilupa ja rahastosta laadittu avaintietoesite tai avaintietoasiakirja. Rekisteröitymisvelvolliselle vaihtoehtorahastojen hoitajalle Finanssivalvonta voi erityisestä syystä hakemuksesta myöntää oikeuden markkinoida vaihtoehtorahastoa ei-ammattimaiselle asiakkaalle Suomessa. Suomessa erikoissijoitusrahastomuotoisia vaihtoehtorahastoja on voinut markkinoida ei-ammattimaisille asiakkaille jo ennen AIFM-direktiivin antamista. Erikoissijoitusrahastojen sijoittamista ja aukioloa koskeva sääntely on seurannut läheisesti sijoitusrahastoille sallittuja rajoja.

EuVECA-asetus

EuSEF-asetus

ELTIF-asetus

AIFM-direktiivin lisäksi vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa on otettu huomioon myös direktiiviin kiinteässä yhteydessä olevien EU:n rahastoasetusten mukainen sääntely. Tällaisia asetuksia ovat erityisesti eurooppalaisista riskipääomarahastoista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 345/2013, jäljempänä, eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 346/2013, jäljempänä, sekä eurooppalaisista pitkäaikaissijoitusrahastoista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/760, jäljempänä.

2.1.3

2.1.3 Laki Finanssivalvonnasta

Finanssivalvonnasta annetussa laissa (878/2008) säädetään Finanssivalvonnan tehtävistä, hallinnosta ja valvontavaltuuksista. Finanssivalvonnan toiminnan tavoitteena on finanssimarkkinoiden vakauden edellyttämä luotto-, vakuutus- ja eläkelaitosten ja muiden valvottaviksi säädettyjen vakaa toiminta, vakuutettujen etujen turvaaminen sekä yleinen luottamus finanssimarkkinoiden toimintaan.

Finanssivalvonnan tehtävänä on valvoa finanssimarkkinoilla toimivien toimintaa. Tehtäviensä toteuttamiseksi Finanssivalvonta muun muassa myöntää finanssimarkkinoilla toimiville toimilupia, rekisteröi niitä ja vahvistaa niiden toimintaa koskevia sääntöjä sekä valvoo, että finanssimarkkinoilla toimivat noudattavat niihin sovellettavia finanssimarkkinoita koskevia säännöksiä, niiden nojalla annettuja määräyksiä, toimilupansa ehtoja ja toimintaansa koskevia sääntöjä. Finanssivalvonnalla on käytössään hallinnollisia seuraamuksia, jos valvottava tai muu finanssimarkkinoilla toimiva ei noudata tämän toimintaa koskevia säännöksiä. Hallinnollisia seuraamuksia ovat rikemaksu, julkinen varoitus ja seuraamusmaksu.

2.2

EU-lainsäädäntö

2.2.1

2.2.1 Sijoitusrahastodirektiivi

vanha sijoitusrahastodirektiivi Sijoitusrahastodirektiivi annettiin 13 päivänä heinäkuuta 2009. Sijoitusrahastodirektiivillä kumottiin yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta vuonna 1985 annettu neuvoston direktiivi 85/611/ETY, jäljempänä, siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Sijoitusrahastodirektiivi on pantu täytäntöön pääasiassa sijoitusrahastolain muuttamisesta annetulla lailla (1490/2011) ja Finanssivalvonnasta annetussa lain muuttamisesta annetulla lailla (1493/2011) (HE 113/2011 vp).

Sijoitusrahastodirektiiviin on kodifioitu vanha sijoitusrahastodirektiivi ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset sekä samassa yhteydessä annetut uudet säännökset sijoitusrahaston perustamisesta muuhun jäsenvaltioon kuin rahastoyhtiön kotijäsenvaltioon, sijoitusrahaston kansallisesta ja rajat ylittävästä sulautumisesta, sijoitusrahastojen muodostamasta syöttörahasto-kohderahasto-rakenteesta, sijoittajille annettavista avaintiedoista, rahasto-osuuksien markkinointia muussa jäsenvaltiossa kuin yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiossa koskevasta ilmoitusmenettelystä sekä toimivaltaisten viranomaisten valvontayhteistyön tehostamisesta.

Sijoitusrahastodirektiiviä sovelletaan siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin (yhteissijoitusyritykset), jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioiden alueelle. Sijoitusrahastodirektiivin tavoitteena on ollut yhteissijoitusyrityksiä koskevien jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen yhteensovittaminen, jotta voidaan lähentää yhteissijoitusyritysten kilpailuedellytyksiä yhteisön tasolla ja taata samalla tehokkaampi ja yhdenmukaisempi suoja osuudenomistajille. Yhteensovittamisella on pyritty helpottamaan sellaisten rajoitusten poistamista, jotka haittaavat yhteissijoitusyritysten osuuksien vapaata liikkuvuutta. UCITS IV:n yhteydessä uusilla säännöksillä pyrittiin parantamaan EU:n sijoitusrahastomarkkinoiden toimintaa antamalla yhteissijoitusyrityksille uusia toimintamahdollisuuksia sekä tehostamalla tietojen julkistamisvelvollisuutta ja yhteissijoitusyritysten osuuksien rajat ylittävää markkinointia koskevien säännösten toimivuutta.

Sijoitusrahastodirektiiviä uudistettiin vuonna 2014, jotta voitiin ottaa huomioon markkinoiden kehitys ja markkinatoimijoiden ja valvontaviranomaisten senhetkiset kokemukset. Lisäksi uudistuksen tarkoituksena oli puuttua jäsenvaltioiden kansallisten säännösten välisiin eroihin, joita esiintyi säilytysyhteisöjen tehtävissä ja vastuussa sekä palkka- ja palkkiopolitiikassa ja seuraamuksissa. Sijoitusrahastodirektiivin muutosdirektiivi, UCITS V, annettiin 23 päivänä heinäkuuta 2014.

Sijoitusrahastodirektiivin muutosdirektiivin tarkoituksena oli sijoittajien yhteissijoitusyrityksiä kohtaan tunteman luottamuksen lisääminen tiukentamalla säilytysyhteisöjen tehtäviä ja vastuuta koskevia vaatimuksia, parantamalla rahastoyhtiöiden ja sijoitusyhtiöiden palkka- ja palkkiopolitiikkaa sekä ottamalla käyttöön sellaisia seuraamuksia koskevat yhteiset normit, joita sovelletaan sijoitusrahastodirektiivin tärkeimpiin rikkomuksiin.

Sijoitusrahastodirektiivin muutosdirektiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräyksiä oli hyväksyttävä viimeistään 18 päivänä maaliskuuta 2016. Sijoitusrahastodirektiivin muutosdirektiivi pantiin kansallisesti täytäntöön sijoitusrahastolain muuttamisesta annetulla lailla (175/2016) ja Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta annetulla lailla (176/2016) (HE 3/2016 vp).

2.2.2

2.2.2 Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annettu direktiivi

AIFM-direktiivi annettiin 8 päivänä kesäkuuta 2011. Direktiivillä vahvistettiin yhdenmukaistetut säännöt, jotka koskevat sellaisten vaihtoehtorahastojen hoitajien toimilupia, toimintaa ja avoimuutta, jotka hoitavat tai markkinoivat vaihtoehtorahastoja ETA-valtioissa. Direktiiviä sovelletaan ETA-alueelle sijoittautuneisiin vaihtoehtorahastojen hoitajiin sekä sellaisiin ETA-alueen ulkopuolelle sijoittautuneisiin vaihtoehtorahastojen hoitajiin, jotka hoitavat ETA-valtioon sijoittautunutta vaihtoehtorahastoa tai markkinoivat vaihtoehtorahastoa ETA-valtiossa. Direktiivillä ei sen sijaan säännellä vaihtoehtorahastoa itsessään.

Direktiivissä vaihtoehtorahastolla tarkoitetaan yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä, joka hankkii pääomaa useammalta kuin yhdeltä sijoittajalta sijoittaakseen ne määritellyn sijoituspolitiikan mukaisesti kyseisten sijoittajien eduksi ja jolta ei edellytetä sijoitusrahastodirektiivin 5 artiklan mukaista toimilupaa. Vaihtoehtorahastoja ei saa hoitaa ilman direktiivin mukaista toimilupaa, ellei poikkeusedellytyksistä muuta johdu.

Direktiivi sisältää yleisten säännösten ohella säännökset vaihtoehtorahastojen toimiluvista, toimintaedellytyksistä, tiedonantovelvollisuuksista sijoittajaa kohtaan, raportointivelvollisuuksista valvovalle viranomaiselle sekä velvollisuuksista tietyntyyppisten vaihtoehtorahastojen hoitamisessa. Edelleen direktiivi sisältää säännöksiä toimiluvan saaneiden vaihtoehtorahastojen hoitajien oikeuksista markkinoida ja hoitaa ETA-valtioon sijoittautuneita vaihtoehtorahastoja ETA-valtiossa, kolmansia maita koskevia erityissäännöksiä, markkinointia vähittäissijoittajille koskevia säännöksiä sekä toimivaltaista viranomaista koskevia säännöksiä.

2.2.3

2.2.3 Rahamarkkinarahastoasetus

Sääntelyn tausta

Financial Stability Board

FSB

International Organisation of Securities Commissions

IOSCO

Rahamarkkinarahastot tarjoavat lyhytaikaista rahoitusta finanssilaitoksille, yrityksille ja valtioille. Samanaikaisesti nämä yhteisöt käyttävät sijoituksiaan rahamarkkinarahastoissa tehokkaana keinona jakaa luottoriskiä ja vastuita sen sijaan, että ne turvautuisivat yksinomaan pankkitalletuksiin. Kansainvälisen finanssikriisin aikaiset tapahtumat vuonna 2008 osoittivat kuitenkin rahamarkkinarahastoissa olevan sellaisia piirteitä, jotka tekevät ne haavoittuviksi finanssimarkkinoiden stressikausien aikana. Kun finanssimarkkinoilla esiintyy ongelmia, rahamarkkinarahastot saattavat levittää tai kasvattaa riskejä koko rahoitusjärjestelmässä. Rahamarkkinarahaston omaisuuserien hintojen laskiessa rahamarkkinarahaston saattaa olla vaikea pystyä lupaustensa mukaisesti lunastamaan heti sijoittajien merkitsemät osuudet ja samanaikaisesti säilyttämään osuuden arvo. Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (, jäljempänä) ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (, jäljempänä) mukaan tilanne voi olla erityisen vakava niin sanotuissa kiinteän tai vakaan nettoarvon rahamarkkinarahastoissa, sillä tilanne voisi johtaa äkillisiin merkittäviin lunastustoimeksiantoihin, joista voisi aiheutua myös laajempia makrotaloudellisia seurauksia.

rahamarkkinarahastoasetus Komissio julkaisi 4 päivänä syyskuuta 2013 ehdotuksen rahamarkkinarahastoja koskevaksi sääntelyksi (COM(2013) 615 final). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1131 rahamarkkinarahastoista, jäljempänä, annettiin 14 päivänä kesäkuuta 2017. Asetus on tullut voimaan 20 päivänä heinäkuuta 2017, ja sitä sovelletaan 21 päivästä heinäkuuta 2018, lukuun ottamatta eräitä delegoitujen säädösten antamista koskevia valtuuksia, jotka tulivat sovellettavaksi jo 20 päivänä heinäkuuta 2017.

Soveltamisala

Asetuksessa vahvistetaan unioniin sijoittautuneita taikka siellä hoidettavia tai markkinoitavia rahamarkkinarahastoja varten yhdenmukaistetut säännöt. Nämä säännöt koskevat rahoitusvälineitä, joihin rahamarkkinarahasto voi sijoittaa, rahamarkkinarahaston sijoitussalkkua ja varojen arvostamista sekä raportointivaatimuksia (1 artiklan 1 kohta). Asetuksen tavoitteena on parantaa rahamarkkinarahastojen kestokykyä, luoda korkeatasoinen sijoittajansuoja sekä ehkäistä häiriöiden leviämisriskejä, joita saattaa aiheutua rahamarkkinarahastoihin kohdistuvien sijoittajapakojen vuoksi (asetuksen johdanto-osan 6 ja 9 kappale). Jäsenvaltioita kielletään asettamasta lisävaatimuksia asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

Rahamarkkinarahastoasetuksen säännökset perustuvat sijoitusrahastodirektiiviin ja AIFM-direktiiviin ja täydentävät näillä direktiiveillä perustettua voimassa olevaa oikeudellista sääntelykehystä. Asetus kattaa sekä sijoitusrahastodirektiivissä säännellyt yhteissijoitusyritykset että AIFM-direktiivin mukaiset vaihtoehtorahastot, jotka sijoittavat lyhytaikaisiin varoihin ja joiden erillisinä tai kumulatiivisina tavoitteina on tarjota rahamarkkinakorkoja vastaavaa tuottoa tai säilyttää sijoituksen arvo (1 artiklan 1 kohta). Lyhytaikaiset varat määritellään asetuksessa rahoitusvaroiksi, joiden jäljellä oleva maturiteetti on enintään kaksi vuotta (2 artiklan 1 kohta).

julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittava CNAV-rahamarkkinarahasto,

public debt constant net asset value MMF

public debt CNAV MMF

Asetuksen 2 artiklan 11 kohdassa määritellään myös asetuksen säännösten kannalta keskeinen julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittava kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahasto (jäljempänäeng.tai). Julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittava CNAV-rahamarkkinarahasto pyrkii pitämään osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon muuttumattomana. Kyseisen rahamarkkinarahaston on sijoitettava vähintään 99,5 prosenttia varoistaan asetuksen 17 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuihin julkisen sektorin velkainstrumentteihin tai takaisinmyyntisopimuksiin, joiden vakuutena on julkisen sektorin velkainstrumentti, sekä käteisrahaan.

Toimilupa ja markkinointi

Asetuksen I luku sisältää määritelmien lisäksi säännökset rahamarkkinarahastojen tyypeistä, toimiluvan myöntämisestä rahamarkkinarahastolle, nimityksen ”rahamarkkinarahasto” käytöstä sekä asetuksen suhteesta sijoitusrahastodirektiivin ja AIFM-direktiivin vaatimuksiin (1—7 artikla).

Asetuksen 4 artiklassa edellytetään, että kaikkien unioniin perustettavien, markkinoitavien tai hoidettavien rahamarkkinarahastojen on hankittava asetuksen mukainen rahamarkkinarahaston toimilupa. Yhteissijoitusyrityksellä tai vaihtoehtorahastolla ei myöskään saa olla ilman asetuksen mukaista lupaa sellaisia ominaisuuksia, jotka olisivat huomattavassa määrin samanlaisia kuin asetuksessa tarkoitettujen rahamarkkinarahastojen ominaisuudet. Tältä osin asetus eroaa viimeisimmistä EU:n rahastoasetuksista, kuten EuVECA- ja EuSEF-asetuksista, joissa asetuksen piiriin hakeutuminen on ollut toimijoille vapaaehtoista.

Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavalle yritykselle, joka hakee ensimmäistä kertaa sijoitusrahastodirektiivin nojalla lupaa toimia yhteissijoitusyrityksenä ja asetuksen nojalla lupaa toimia rahamarkkinarahastona, myönnetään rahamarkkinarahaston toimilupa sijoitusrahastodirektiivin mukaisen toimilupamenettelyn yhteydessä. Sen sijaan jo aiemmin toimiluvan saanut yhteissijoitusyritys voi hakea erikseen lupaa toimia rahamarkkinarahastona asetuksen 4 artiklan 4 ja 5 kohdassa vahvistetun menettelyn mukaisesti.

Vaihtoehtorahastolle myönnetään lupa toimia rahamarkkinarahastona asetuksen 5 artiklassa säädetyn toimilupamenettelyn yhteydessä. Vaihtoehtorahastolle myönnetään toimilupa vain, jos rahamarkkinarahaston toimivaltainen viranomainen hyväksyy vaihtoehtorahastojen hoitajan jättämän hakemuksen, rahaston säännöt ja säilytysyhteisön valinnan. Vaihtoehtorahastojen hoitajan tulee jo tätä ennen olla saanut AIFM-direktiivin nojalla lupa hoitaa rahamarkkinarahastoa, joka on vaihtoehtorahasto (5 artikla).

money market fund Rahamarkkinarahastoille myönnettävä toimilupa on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa, ja nimityksen ”rahamarkkinarahasto” (eng., MMF) sekä siihen viittaavan nimityksen käyttö on rajattu vain asetuksen mukaisen toimiluvan saaneille (4 artiklan 1 kohta ja 6 artikla). Rahamarkkinarahaston toimiluvassa on mainittava rahamarkkinarahaston tyyppi. Rahamarkkinarahaston tyyppinä voi olla jokin seuraavista: vaihtuvan nettoarvon rahamarkkinarahasto, julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittava kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahasto tai alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahasto (3 artikla). ESMA pitää asetuksessa tarkoitetuista rahastoista sekä niiden hoitajista ja toimivaltaisista viranomaisista julkista keskusrekisteriä.

Rahamarkkinarahaston ja sen hoitajan on aina noudatettava rahamarkkinarahastoasetusta. Jollei rahamarkkinarahastoasetuksessa toisin säädetä, niiden on lisäksi aina noudatettava joko sijoitusrahastodirektiivin tai AIFM-direktiivin vaatimuksia riippuen siitä, onko kyseessä yhteissijoitusyritys vai vaihtoehtorahasto (7 artiklan 1—3 kohta).

Rahamarkkinarahastojen sijoituspolitiikkaa koskevat velvoitteet

ABCP-instrumentit

asset-backed commercial paper

Asetuksen II luku sisältää säännökset rahamarkkinarahastojen hyväksyttävistä omaisuuseristä, varojen hajautusvaatimuksista sekä keskittymiä koskevista rajoituksista (8—18 artikla). Hyväksyttäviä omaisuuseriä ovat asetuksessa tarkemmin säädetyin edellytyksin rahamarkkinainstrumentit, hyväksyttävät arvopaperistamiset ja lyhytaikaiset omaisuusvakuudelliset rahamarkkinavelkakirjat (jäljempänä, eng.), luottolaitoksissa olevat talletukset, johdannaisinstrumentit, takaisinosto- ja takaisinmyyntisopimukset sekä muiden rahamarkkinarahastojen osuudet tai osakkeet (9 artiklan 1 kohta). Kelpoisuusvaatimukset näille omaisuuseräluokille on määritelty tarkemmin asetuksen 10—16 artiklassa. Rahamarkkinarahaston on kiellettyä sijoittaa muihin kuin edellä mainittuihin omaisuuseräluokkiin tai myydä lyhyeksi rahamarkkinainstrumentteja, arvopaperistamisia, ABCP-instrumentteja taikka muiden rahamarkkinarahastojen osuuksia tai osakkeita. Rahasto ei myöskään saa ottaa osakkeisiin tai hyödykkeisiin suoraan tai epäsuorasti liittyviä vastuita eikä tehdä arvopapereiden lainaksi antamista tai lainaksi ottamista koskevia sopimuksia tai muita sopimuksia, jotka rasittaisivat rahamarkkinarahaston omaisuuseriä. Se ei myöskään saa ottaa tai antaa lainaksi käteisvaroja (9 artiklan 2 kohta).

Yhteissijoitusyritysten osalta edellä mainitut säännökset tarkoittavat sitä, että tiettyjä sijoitusrahastodirektiivissä vahvistettuja yhteissijoitusyrityksen sijoituspolitiikkaa koskevia velvoitteita ei sovelleta rahamarkkinarahastoihin, ellei asetuksessa nimenomaisesti toisin säädetä (8 artiklan 2 kohta).

Rahamarkkinainstrumenttien, arvopaperistamisten ja ABCP-instrumenttien luottolaatu

Rahamarkkinarahastoasetuksella pyritään välttämään sitä, että rahamarkkinarahastot käyttäisivät luottoluokituslaitosten antamia luokituksia mekaanisesti ja yksinomaisesti. Rahamarkkinarahaston hoitajalle asetetaan velvollisuus ottaa käyttöön varovainen sisäinen luottolaadun arviointimenettely rahamarkkinainstrumenttien, arvopaperistamisten ja ABCP-instrumenttien luottolaadun määrittämistä varten (19 ja 23 artikla). Asetuksen 19 ja 21 artiklassa säädetään nimenomaisista vaatimuksista, jotka arviointimenettelyn on täytettävä. Arviointimenettelyn perusteella instrumentin liikkeeseenlaskijalle on annettava sisäinen arviointi asetuksen 20 artiklan mukaisesti. Myönteinen luottolaadun arviointi toimii puolestaan yhtenä edellytyksenä sille, saako rahamarkkinarahasto sijoittaa kyseiseen instrumenttiin. Komissio antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään luottolaadun arviointia koskevia vaatimuksia (22 artikla).

Riskienhallinta

Asetuksen III lukuun sisältyvät säännökset rahamarkkinarahastojen riskienhallintaa koskevista velvoitteista (24—28 artikla). Asetuksen 24 ja 25 artiklassa asetetaan erikseen sijoitussalkkua koskevat säännöt niin sanotuille lyhyille rahamarkkinarahastoille ja tavanomaisille rahamarkkinarahastoille. Artikloissa säädetään rajoituksista rahamarkkinarahaston sijoitussalkun painotetulle keskimääräiselle maturiteetille ja painotetulle keskimääräiselle elinajalle riippuen siitä, onko rahamarkkinarahasto lyhyt vai tavanomainen. Lisäksi säädetään sijoitussalkun päivän ja viikon kuluessa erääntyviä omaisuuseriä koskevista vähimmäismääristä eri rahamarkkinarahastotyypeille.

Rahamarkkinarahaston hoitajalle asetetaan yksittäiseen sijoittajaan liittyviä selonottovelvollisuuksia, jotta se voi ennakoida useiden sijoittajien samanaikaisten lunastusten vaikutuksen sekä hallita asianmukaisesti likviditeettiä ja sijoittajien keskittymistä rahamarkkinarahastossa (27 artikla). Jokaisella rahamarkkinarahastolla on myös oltava asianmukaiset stressitestimenetelmät, joilla voidaan havaita taloudellisen toimintaympäristön mahdolliset tapahtumat tai tulevat muutokset, jotka voivat vaikuttaa rahamarkkinarahastoon epäsuotuisasti. Lisäksi rahamarkkinarahaston hoitajan on tarvittaessa toteutettava toimia, joilla vahvistetaan rahamarkkinarahaston häiriönsietokykyä (28 artikla).

Arvostaminen

Asetuksen IV lukuun sisältyvät säännökset rahamarkkinarahastojen arvostamisesta, osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon laskemisesta sekä liikkeeseenlasku- ja lunastushinnasta (29—33 artiklat). Rahamarkkinarahastojen omaisuuserät on arvostettava vähintään kerran päivässä sekä käyttäen markkinahintaan arvostamista aina, kun se on mahdollista (29 artiklan 1 ja 2 kohta). Ainoastaan julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavat CNAV-rahamarkkinarahastot ja alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastot voivat tietyin edellytyksin arvostaa omaisuuserät myös jaksotettuun hankintamenoon perustuvalla arvostusmenetelmällä (29 artiklan 6 ja 7 kohta).

Julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavia CNAV-rahamarkkinarahastoja ja alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoja koskevat erityisvaatimukset

Rahamarkkinarahastoasetus kattaa sekä kiinteän että vaihtuvan nettoarvon rahamarkkinarahastot. Kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen on kuitenkin järjestelmäriskin vähentämiseksi toimittava unionissa ainoastaan julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavina kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoina (3 artiklan 1 kohta ja asetuksen johdanto-osan 10 kappale).

Asetuksen V luvussa asetetaan julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittaville CNAV-rahamarkkinarahastoille ja alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoille erityisiä likviditeetin hallintaa koskevia vaatimuksia. Kyseisille rahamarkkinarahastoille asetetaan muun muassa velvollisuus seurata viikkokohtaisten likviditeettikynnysten noudattamista ja ryhtyä tiettyihin toimenpiteisiin, kuten likviditeettimaksujen perimiseen, lunastusrajoituksiin ja lunastusten keskeyttämiseen, jos kynnys alitetaan. Jos keskeyttämisen kokonaiskesto on 90 päivän pituisena kautena yli 15 päivää, rahamarkkinarahasto lakkaa automaattisesti olemasta julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittava CNAV-rahamarkkinarahasto tai alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahasto (34 artikla).

Ulkopuolinen tuki

Asetuksen VI luvussa asetetaan rahamarkkinarahastoille kielto ottaa vastaan ulkopuolista tukea (35 artikla).

Avoimuusvaatimukset

Asetuksen VII lukuun sisältyvät säännökset rahamarkkinarahastojen mainostamisesta sijoittajille sekä toimivaltaisille viranomaisille tapahtuvasta raportoinnista (36 ja 37 artikla). Rahamarkkinarahastojen hoitajien on annettava rahamarkkinarahaston toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot jokaisesta hoitamastaan rahamarkkinarahastosta pääsääntöisesti neljännesvuosittain. Tiedot on toimitettava pyynnöstä myös rahamarkkinarahaston hoitajan toimivaltaiselle viranomaiselle (37 artiklan 1 kohta).

Valvonta

Asetuksen VII lukuun sisältyvät säännökset rahamarkkinarahaston ja sen hoitajan toimivaltaisten viranomaisten suorittamasta valvonnasta ja toimivaltaisille viranomaisille annettavista valtuuksista sekä seuraamuksista, erityistoimenpiteistä, ESMA:n valtuuksista ja viranomaisten välisestä yhteistyöstä (38—43 artiklat).

Loppusäännökset

Olemassa olevien yhteissijoitusyritysten tai vaihtoehtorahastojen, jotka kuuluvat asetuksen piiriin, on viimeistään 21 päivänä tammikuuta 2019 toimitettava toimilupahakemus rahamarkkinarahaston toimivaltaiselle viranomaiselle (44 artikla).

Asetuksen 45—47 artiklassa säädetään säädösvallan siirrosta komissiolle, asetuksen uudelleentarkastelun määräajasta sekä voimaantulosta.

2.2.4

2.2.4 Arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien raportointi- ja läpinäkyvyysasetus (SFTR)

Sääntelyn tausta

shadow banking

Strengthening Oversight and Regulation of Shadow Banking

Vuoden 2008 kansainvälinen finanssikriisi osoitti tarvetta lisätä läpinäkyvyyttä ja valvontaa paitsi perinteisellä pankkialalla myös niillä aloilla, joilla harjoitetaan pankkitoiminnan kaltaista luotonvälitystä eli niin sanottua varjopankkitoimintaa (eng.), sillä mahdolliset puutteet kyseisessä toiminnassa voivat vaikuttaa myös rahoitusalan muihin osiin. Finanssikriisin jälkeen FSB käynnisti kattavan selvityksen varjopankkijärjestelmään liittyvien keskeisten riskien kartoittamiseksi. Yhtenä ongelmana nähtiin se, että läpinäkyvyyden puute arvopapereilla toteutettavista rahoitustoimista on käytännössä estänyt sääntely- ja valvontaviranomaisia sekä sijoittajia arvioimasta oikein pankkitoiminnan kaltaisen toiminnan riskejä ja keskinäisiä kytköksiä rahoitusjärjestelmässä. Arvopapereilla toteutettaville rahoitustoimille, kuten arvopaperilainaus- ja takaisinostosopimuksille, on tyypillistä, että vastapuolelle kuuluvia varoja käytetään rahoituksen hankkimiseen. Kyseiset rahoitustoimet tuovat markkinoille lisää likviditeettiä ja helpottavat markkinatoimijoiden rahoituksensaantia, mutta samalla ne voivat kerryttää velkaantuneisuuden vipuvaikutusta ja keskinäisiä kytköksiä finanssimarkkinoilla. Elokuussa 2013 FSB hyväksyi poliittisen toimintakehyksen varjopankkitoiminnan valvonnan ja sääntelyn lujittamiseksi (””), jossa korostettiin tarvetta läpinäkyvyysvaatimuksille viranomaisia ja sijoittajia kohtaan. Toimintakehys sisälsi myös monia muita suosituksia toimenpiteiksi, kuten muun muassa tiukempien vaatimusten asettamista vakuutena saatujen varojen edelleenpanttaukselle. G20-maiden johtajat vahvistivat FSB:n suositukset syyskuussa 2013.

FSB:n työn rinnalla myös komissio on tutkinut varjopankkitoimintaan liittyviä riskejä. Komissio julkaisi 29 päivänä tammikuuta 2014 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien raportoinnista ja läpinäkyvyydestä (COM(2014) 40 final). Ehdotuksessa noudatettiin pääpiirteissään FSB:n toimintakehystä tasapuolisten kilpailuolosuhteiden ja sääntelyn kansainvälisen lähentymisen varmistamiseksi.

arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien raportointi- ja läpinäkyvyysasetus

SFTR-asetus

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2365 arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja uudelleenkäytön raportoinnista ja läpinäkyvyydestä sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta, jäljempänätai, annettiin 25 päivänä marraskuuta 2015. Asetus on tullut voimaan 12 päivänä tammikuuta 2016, ja sitä sovelletaan pääosin 12 päivästä tammikuuta 2016. Kuitenkin säännöksille, joiden rikkominen voi johtaa toimivaltaisen viranomaisen myöntämiin seuraamuksiin, on määritelty asetuksessa myöhemmät soveltamisajankohdat. Asetuksen 4 artiklan 1 kohtaa sovelletaan asetuksessa tarkemmin määrittelemällä tavalla 12—21 kuukauden kuluttua säännöksessä tarkoitettujen komission delegoitujen säädösten voimaantulopäivästä. Asetuksen 13 artiklaa sovelletaan 13 päivästä tammikuuta 2017, 14 artiklaa 13 päivästä heinäkuuta 2017 ja 15 artiklaa 13 päivästä heinäkuuta 2016.

Soveltamisala

Asetuksessa asetetaan arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin sovellettavat, sitovat läpinäkyvyys- ja raportointivaatimukset, joilla pyritään lisäämään tällaisten rahoitustoimien markkinoiden ja siten koko rahoitusjärjestelmän läpinäkyvyyttä. Asetuksessa luodaan oikeudellinen kehys, jonka puitteissa arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia koskevat tiedot on ilmoitettava asetuksen mukaisille kauppatietorekistereille ja jossa arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia ja kokonaistuoton vaihtosopimuksia koskevat tiedot ilmoitetaan rahastosijoittajille. Rahastoyhtiöille ja vaihtoehtorahastojen hoitajille asetetaan tämän johdosta kyseisiin rahoitustoimiin ja kokonaistuoton vaihtosopimuksiin liittyviä erityisiä tiedonantovelvollisuuksia. Läpinäkyvyyden puute vakuudeksi annettujen rahoitusvälineiden uudelleenkäytön laajuudesta ja siihen liittyvistä riskeistä mahdollisessa maksukyvyttömyystilanteessa voivat vähentää luottamusta vastapuoliin ja lisätä rahoitusvakauteen kohdistuvia riskejä. Tämän johdosta asetuksessa vahvistetaan myös vastapuoliin sovellettavat tiukemmat vaatimukset ja tiedonantovelvollisuudet vakuusjärjestelyn nojalla vastaanotettujen rahoitusvälineiden uudelleenkäytölle.

securities financing transaction Arvopapereilla toteutettavalla rahoitustoimella (eng., SFT) tarkoitetaan asetuksessa takaisinostotransaktiota, arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamista ja ottamista, osto-myynti-transaktiota, myynti-osto-transaktiota sekä vakuudellista limiittiluotonantoa (3 artiklan 11 kohta).

Asetusta sovelletaan arvopapereilla toteutettavan rahoitustoimen vastapuoleen, joka on sijoittautunut unioniin tai kolmanteen maahan, jos rahoitustoimi tehdään osana kyseisen vastapuolen unionissa sijaitsevan sivuliikkeen toimintaa. Lisäksi asetusta sovelletaan yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöihin ja sijoitusyhtiöihin sijoitusrahastodirektiivin mukaisesti sekä AIFM-direktiivin mukaisen toimiluvan saaneisiin vaihtoehtorahastojen hoitajiin. Asetusta sovelletaan myös uudelleenkäyttöön osallistuvaan vastapuoleen, joka on sijoittautunut unioniin tai kolmanteen maahan, jos kyseessä on jompikumpi seuraavista tapauksista: uudelleenkäyttö toteutetaan osana kyseisen vastapuolen unionissa sijaitsevan sivuliikkeen toimintaa tai se koskee rahoitusvälineitä, jotka unioniin sijoittautunut vastapuoli tai kolmanteen maahan sijoittautuneen vastapuolen unionissa sijaitseva sivuliike on antanut vakuusjärjestelyn nojalla (2 artiklan 1 kohta).

Tietyt toimijat on nimenomaisesti suljettu pois asetuksen soveltamisalasta. Arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ilmoitusvelvollisuutta ja vakuutena saatujen rahoitusvälineiden uudelleenkäyttöä koskevia edellytyksiä ei sovelleta Euroopan keskuspankkijärjestelmän jäseniin, muiden jäsenvaltioiden elimiin, jotka harjoittavat vastaavaa toimintaa, eikä muihin unionin julkisiin elimiin, joiden vastuulla on julkisen velan hoito tai jotka osallistuvat sen hoitoon unionissa. Kyseisiä säännöksiä ei myöskään sovelleta Kansainväliseen järjestelypankkiin. Arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ilmoitusvelvollisuutta ei lisäksi sovelleta sellaisiin rahoitustoimiin, jossa vastapuolena on Euroopan keskuspankkijärjestelmän jäsen (2 artiklan 2 ja 3 kohta).

Vastapuolen määritelmä asetuksessa kattaa sekä finanssialalla toimivat että finanssialan ulkopuoliset vastapuolet (3 artiklan 2 kohta). Finanssialalla toimivalla vastapuolella tarkoitetaan asetuksessa sijoituspalveluyritystä, luottolaitosta, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, yhteissijoitusyritystä ja tilanteen mukaan sen rahastoyhtiötä, vaihtoehtorahastoa, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavaa laitosta, keskusvastapuolta, arvopaperikeskusta tai kolmannen maan yhteisöä, joka tarvitsee a—h alakohdassa tarkoitetun lainsäädännön mukaisen toimiluvan tai rekisteröinnin, jos se on sijoittautunut unioniin (3 artiklan 3 kohta). Finanssialan ulkopuolisella vastapuolella sen sijaan tarkoitetaan muuta unioniin tai kolmanteen maahan sijoittautunutta yritystä kuin finanssialalla toimivaa vastapuolta, jolloin käytännössä finanssialan ulkopuolisten vastapuolten määritelmään kuuluvien yritysten määritelmä on hyvin laaja (3 artiklan 4 kohta).

Ilmoitusvelvollisuus kauppatietorekisteriin

tilinpäätösdirektiivi Asetuksessa edellytetään sekä finanssialalla toimivien että finanssialan ulkopuolisten vastapuolten ilmoittavan arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia koskevat tiedot asetuksen mukaisesti rekisteröityyn tai tunnustettuun kauppatietorekisteriin. Jos kauppatietorekisteriä ei ole käytettävissä, tiedot on ilmoitettava ESMA:lle (4 artiklan 5 kohta). Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa määritellään ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet. Asetuksessa sallitaan myös ilmoitusvelvollisen vastapuolen siirtävän tietojen ilmoittamisen toiselle. Lisäksi finanssialalla toimiva vastapuoli vastaa molempien vastapuolten tietojen ilmoittamisesta silloin, kun rahoitustoimi tehdään sellaisen finanssialan ulkopuolisen vastapuolen kanssa, jolla ei ylity kaksi kolmesta tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksestä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU, jäljempänä, 3 artiklan 3 kohdassa vahvistetusta raja-arvosta (4 artiklan 3 kohta). Kyseiset raja-arvot liittyvät tilinpäätösdirektiivin mukaisen keskisuuren yrityksen kriteereihin.

Ilmoitettavien tietojen sisältövaatimuksia täsmennetään ESMA:n luonnostelemissa ja komission hyväksymissä teknisissä sääntelystandardeissa (4 artiklan 9 kohta). Ilmoitusvelvollisuuden lisäksi vastapuolille asetetaan velvollisuus pitää kirjaa kaikista arvopapereilla toteutettavista rahoitustoimista vähintään viiden vuoden ajan rahoitustoimen päättymisen jälkeen (4 artiklan 4 kohta).

Kauppatietorekisterin rekisteröinti ja valvonta

EMIR-asetus Kauppatietorekisterin rekisteröinnistä ja valvonnasta säädetään asetuksen III luvussa. Kauppatietorekisterin on haettava rekisteröintiä ESMA:lta. Kauppatietorekisteriksi voidaan SFTR-asetuksen nojalla rekisteröidä unioniin sijoittautunut oikeushenkilö, joka soveltaa menettelyjä sille 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitettujen tietojen täydellisyyden ja oikeellisuuden tarkistamiseksi ja joka täyttää OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012, jäljempänä, 78, 79 ja 80 artiklassa säädetyt vaatimukset. Kauppatietorekisterin rekisteröinti on voimassa koko unionin alueella. Jos kyse on EMIR-asetuksen VI osaston 1 luvun mukaisesti jo rekisteröidystä kauppatietorekisteristä, sen on esitettävä hakemus rekisteröinnin laajentamiseksi.

Jos kauppatietorekisteri on saanut toimiluvan tai rekisteröinnin joltakin jäsenvaltiolta, ESMA:n on 6 artiklan mukaan ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle ja kuultava tätä ennen rekisteröintiä. Rekisteröinti voidaan peruuttaa, jos kauppatietorekisteri nimenomaisesti luopuu rekisteröinnistä tai ei ole tarjonnut palveluja kuuden edellisen kuukauden aikana, on saanut rekisteröinnin virheellisten tietojen perusteella tai muilla epärehellisillä keinoilla taikka ei enää täytä rekisteröinnin edellytyksiä (10 artikla).

ESMA:lle EMIR-asetuksen 61—68, 73 ja 74 artiklan mukaisesti annettuja valtuuksia sovelletaan myös SFTR-asetuksen osalta (9 artikla). Kauppatietorekisterit ovat 11 artiklan nojalla velvollisia maksamaan ESMA:lle valvontamaksuja.

Asetuksen 12 artiklassa säädetään kauppatietorekisterin tietojen läpinäkyvyydestä ja saatavuudesta. Kauppatietorekisterin on julkistettava sille ilmoitettujen arvopapereilla toteutettujen rahoitustoimien kokonaispositiot sekä varmistettava artiklassa luetelluille yhteisöille suora pääsy arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia koskeviin yksityiskohtaisiin tietoihin.

Läpinäkyvyys sijoittajia kohtaan

Asetuksen IV luvussa asetetaan rahastoyhtiöille, yhteissijoitusyritysten sijoitusyhtiöille sekä vaihtoehtorahastojen hoitajille velvollisuus antaa määräaikaiskatsauksissaan sijoittajille tiedot siitä, miten ne käyttävät arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia ja kokonaistuoton vaihtosopimuksia (13 artikla). Lisäksi yhteissijoitusyrityksen tarjousesitteessä ja vaihtoehtorahastojen hoitajan sijoittajalle antamissa tiedoissa on määriteltävä käytettävät arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet ja kokonaistuoton vaihtosopimukset (14 artikla). Kyseisten säännösten rikkomisiin sovelletaan sijoitusrahastodirektiivissä ja AIFM-direktiivissä vahvistettuja seuraamuksia ja muita toimenpiteitä (28 artikla).

Vakuusjärjestelyn nojalla vastaanotettujen rahoitusvälineiden uudelleenkäyttö

rahoitusvakuusdirektiivi Asetuksen V luvussa asetetaan edellytykset, joiden täyttyessä vastapuolella on oikeus käyttää vakuutena saatuja rahoitusvälineitä uudelleen. Uudelleenkäyttö määritellään vastaanottavan vastapuolen vakuusjärjestelyssä saamien rahoitusvälineiden käyttämiseksi omissa nimissä tai omaan lukuun tai toisen vastapuolen, myös luonnollisen henkilön, lukuun (3 artiklan 12 kohta). Asetuksen mukaan tällainen käyttö koostuu omistusoikeuden siirtämisestä tai määräämisoikeuden käyttämisestä rahoitusvakuusjärjestelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/47/EY, jäljempänä, 5 artiklan mukaisesti, mutta siihen ei kuulu rahoitusvälineen realisointi vakuuden asettavan vastapuolen maksukyvyttömyystapauksessa.

Asetuksessa tarkoitettu uudelleenkäyttö edellyttää muun muassa erityisten tiedonantovelvollisuuksien täyttämistä sellaisista riskeistä ja seuraamuksista, jotka liittyvät määräämisoikeuden myöntämiseen panttioikeuteen perustuvassa vakuusjärjestelyssä annettuun rahoitusvakuuteen tai omistusoikeuden siirtävän vakuusjärjestelyn tekemiseen. Vakuuden asettavalle osapuolelle on vähintään ilmoitettava kirjallisesti vastaanottavan vastapuolen maksukyvyttömyyteen liittyvistä mahdollista riskeistä ja seurauksista. Uudelleenkäytön edellytyksenä on lisäksi vakuuden asettavan vastapuolen antama etukäteinen nimenomainen suostumus tällaiseen panttioikeuteen perustuvaan vakuusjärjestelyyn tai nimenomainen sopiminen vakuuden asettamisesta omistusoikeuden siirtävässä vakuusjärjestelyssä (15 artikla).

Valvonta ja toimivaltaiset viranomaiset

Asetuksen VI lukuun sisältyvät säännökset toimivaltaisista viranomaisista ja niiden valtuuksista, toimivaltaisten viranomaisten välisestä yhteistyöstä sekä salassapitovelvollisuudesta (16—18 artikla).

Suhteet kolmansiin maihin

Asetuksen VII luvussa säädetään kolmansien maiden kauppatietorekisterien vastaavuudesta ja tunnustamisesta, viranomaisten välisestä epäsuorasta pääsystä tietoihin sekä raportoinnin vastaavuudesta (19—21 artikla).

Hallinnolliset seuraamukset ja loppusäännökset

Asetuksen VIII luvussa säädetään hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollista toimenpiteistä, joita sovelletaan ainakin asetuksen 4 ja 15 artiklan rikkomisiin. Lisäksi luvussa säädetään rikkomisista ilmoittamisesta, tietojenvaihdosta ESMA:n kanssa, päätösten julkistamisesta ja oikeudesta muutoksenhakuun (22—28 artikla).

Loppusäännökset

Asetuksen 29—31 ja 33 artiklassa säädetään asetuksen uudelleentarkastelun määräajasta, säädösvallan siirrosta komissiolle, komiteamenettelystä sekä voimaantulosta.

Asetuksen 32 artikla koskee EMIR-asetukseen tehtäviä muutoksia. Asetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukainen OTC-johdannaisen tai OTC-johdannaissopimuksen määritelmä muutetaan sen varmistamiseksi, että samantyyppiset johdannaissopimukset määritellään joko OTC-johdannaisiksi tai pörssilistatuiksi johdannaisiksi riippumatta siitä, käydäänkö noilla sopimuksissa kauppaa unionissa vai kolmansien maiden markkinoilla. Lisäksi asetukseen lisätään uusi artikla vastaavuutta koskevista päätöksistä OTC-johdannaisten määrittelemiseksi. Avoimuutta ja tietojen saatavuutta koskevan 81 artiklan 3 kohtaa myös muutetaan.

2.2.5

2.2.5 EuVECA- ja EuSEF-asetusten muutosasetus

Sääntelyn tausta

European venture capital fund)

European social entrepreneurship fund

Vuonna 2013 annetuissa EuVECA- ja EuSEF-asetuksissa säädetään yhtenäisistä vaatimuksista ja ehdoista, jotka koskevat sellaisia rahastonhoitajia, jotka haluavat käyttää unionin alueella EuVECA-nimitystä (eng.markkinoidessaan vaatimukset täyttäviä riskipääomarahastoja ja EuSEF-nimitystä (eng.) markkinoidessaan vaatimukset täyttäviä yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneita rahastoja. Asetuksen mukainen sääntely ei ole pakottavaa vaan valinnainen niille toimijoille, joiden on rekisteröidyttävä AIFM-direktiivin mukaisesti. Eurooppalaisten riskipääomarahastojen ja yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen rakenteet luotiin siinä tarkoituksessa, että markkinatoimijat saisivat uusia mahdollisuuksia hankkia pääomaa ja investoida sitä innovatiivisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä yhteiskunnallisiin yrityksiin koko Euroopassa. Asetukset sisältävät säännöksiä vaatimukset täyttävistä sijoituksista ja salkkuyrityksistä, kelpoisuusehdot täyttävistä sijoittajista ja tiedonantovelvollisuuksista.

Komissio käynnisti vuonna 2016 kummankin asetuksen uudelleentarkastelun, jossa havaittiin useita rahastojen kehitystä haittaavia tekijöitä. Tällaisiksi tekijöiksi havaittiin muun muassa rahastojen omaisuuseriä määrittelevät säännöt, asetusten vuorovaikutus muun voimassa olevan rahastosääntelyn kanssa ja vaatimukset, jotka rahastojen on täytettävä voidakseen käyttää rahastopassia. Uudelleentarkastelun pohjalta komissio antoi 14 päivänä syyskuuta 2016 ehdotuksen EuVECA- ja EuSEF-asetusten muuttamisesta (COM(2016) 461 final).

EuVECA- ja EuSEF-asetusten muutosasetus

muutosasetus

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 25 päivänä lokakuuta 2017 asetuksen (EU) 2017/1991 eurooppalaisista riskipääomarahastoista annetun asetuksen (EU) N:o 345/2013 ja eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista annetun asetuksen (EU) N:o 346/2013 muuttamisesta, jäljempänätai. Muutosasetus on tullut voimaan 30 päivänä marraskuuta 2017, ja sitä sovelletaan 1 päivästä maaliskuuta 2018.

Soveltamisala

Muutosasetuksessa annetaan AIFM-direktiivin nojalla toimiluvan saaneille vaihtoehtorahastojen hoitajille mahdollisuus käyttää EuVECA- ja EuSEF-nimityksiä markkinoidessaan vaatimukset täyttäviä riskipääomarahastoja tai yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneita rahastoja. Aiemmin EuVECA- ja EuSEF-nimityksiä saivat asetusten nojalla käyttää ainoastaan sellaiset rahastojen hoitajat, joiden hallinnoimien sijoituskohteiden yhteisarvo ei ylittänyt AIFM-direktiivissä määriteltyä toimilupavelvollisuuden rajaa. Toimiluvallisten vaihtoehtorahastojen hoitajien on jatkossa rekisteröitävä eurooppalaiset riskipääomarahastonsa ja yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneet rahastonsa sekä noudatettava tiettyjä EuVECA- ja EuSEF-asetusten säännöksiä. Näihin säännöksiin kuuluvat muun muassa muita kuin vaatimukset täyttäviä sijoituksia koskeva 30 prosentin kynnysarvo sekä kohderyhmänä olevia sijoittajia ja tiedonantovaatimuksia koskevat säännökset (muutosasetuksen 1 artiklan 1 kohta ja 2 artiklan 1 kohta).

Muutosasetuksen 1 artiklan 2 kohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa muutetaan EuVECA- ja EuSEF-asetusten 3 artiklassa säädettyjä kotijäsenvaltion, toimivaltaisen viranomaisen ja vaatimukset täyttävän salkkuyrityksen määritelmiä sekä lisätään isäntäjäsenvaltion määritelmä. Muutokset liittyvät yhtäältä siihen, että eurooppalaisia riskipääomarahastoja ja yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneita rahastoja voi jatkossa hoitaa myös toimiluvan saanut vaihtoehtorahastojen hoitaja, sekä toisaalta siihen, että muutosasetuksella laajennetaan sellaisten kelpoisuusehdot täyttävien yritysten valikoimaa, joihin kyseiset rahastot voivat sijoittaa.

EuVECA- ja EuSEF-nimitysten käytön ehdot

Muutosasetuksessa asetetaan sekä sisäisesti hoidetulle EuVECA- ja EuSEF-rahastolle että rahaston ulkopuoliselle hoitajalle 50 000 euron perustamispääomavaatimus. Lisäksi muutosasetuksessa vahvistetaan rekisteröityneisiin hoitajiin sovellettavat erityiset omia varoja koskevat säännökset, jotka poikkeavat AIFM-direktiivin mukaisesta omien varojen sääntelystä (muutosasetuksen 1 artiklan 4 kohta ja 2 artiklan 3 kohta).

Valvonta ja hallinnollinen yhteistyö

Eurooppalaisen riskipääomarahaston ja eurooppalaisen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston hoitajan rekisteröintiä koskevaan EuVECA-asetuksen 14 artiklaan ja EuSEF-asetuksen 15 artiklaan on lisätty säännökset toimivaltaisen viranomaisen käsittelyajoista sekä rekisteröinnin suhteesta AIFM-direktiivissä tarkoitettuun rekisteröintiin. Toimivaltaisen viranomaisen olisi käsiteltävä hoitajan rekisteröintiä koskeva hakemus viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä, kun hoitaja on toimittanut kaikki tarvittavat tiedot. Rekisteröinti katsotaan AIFM-direktiiviä sovellettaessa rekisteröinniksi vaatimukset täyttävien riskipääomarahastojen ja yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen hallinnoinnin osalta (muutosasetuksen 1 artiklan 7 kohta ja 2 artiklan 6 kohta).

EuVECA-asetukseen lisätyssä uudessa 14 a artiklassa ja EuSEF-asetukseen lisätyssä 15 a artiklassa säädetään AIFM-direktiivin nojalla toimiluvan saaneen vaihtoehtorahastojen hoitajan velvollisuudesta rekisteröidä hoitamansa riskipääomarahasto ja yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistunut rahasto, jos se aikoo käyttää EuVECA- tai EuSEF-nimitystä. Lisäksi artikloissa säädetään rahaston rekisteröintihakemuksen sisältöä koskevista vaatimuksista sekä toimivaltaiselle viranomaiselle asetetuista vaatimuksista käsitellä ja rekisteröidä hakemus määräajassa (muutosasetuksen 1 artiklan 8 kohta ja 2 artiklan 7 kohta). Muutosasetuksella EuVECA- ja EuSEF-asetuksiin on lisätty myös säännökset rekisteröinnistä kieltäytymistä koskevasta perustelu- ja ilmoitusvelvollisuudesta sekä muutoksenhakuoikeudesta (muutosasetuksen 1 artiklan 8 kohta ja 2 artiklan 7 kohta).

Muutetussa EuVECA-asetuksen 16 artiklassa ja EuSEF-asetuksen 17 säädetään toimivaltaisten viranomaisten ilmoitusvelvollisuudesta toisilleen ja ESMA:lle. Lisäksi isäntäjäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia kielletään asettamasta markkinointia koskevia lisävaatimuksia ja hallinnollisia menettelyjä sekä perimästä palkkioita tai muita maksuja (muutosasetuksen 1 artiklan 9 kohta ja 2 artiklan 8 kohta).

Asetuksiin on lisätty säännökset toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta asettaa vertaisarviointien suorittamiseksi ESMA:n saataville rekisteröinnin myöntämisen perusteena olleet tiedot. ESMA suorittaa vertaisarviointeja parantaakseen toimivaltaisten viranomaisten asetusten nojalla toteuttamien valvonta- ja tutkintavaltuuksiin liittyvien prosessien johdonmukaisuutta. ESMA voi laatia tekniset sääntelystandardit, joissa määritellään yksityiskohtaisemmin ESMA:n saataville asetettavat tiedot, sekä tekniset täytäntöönpanostandardit vakiolomakkeista, -malleista ja -menettelyistä (muutosasetuksen 1 artiklan 10 kohta ja 2 artiklan 9 kohta).

EuVECA-asetuksen 17 artiklassa ja EuSEF-asetuksen 18 artiklassa säädetään ESMA:n velvollisuudesta pitää keskitettyä tietokantaa kaikista EuVECA- ja EuSEF-rahastojen hoitajista ja niiden markkinoimista rahastoista (muutosasetuksen 1 artiklan 11 kohta ja 2 artiklan 10 kohta).

EuVECA-asetuksen 18 artiklaan ja EuSEF-asetuksen 19 artiklaan tehdyillä muutoksilla täsmennetään toimivaltaisten viranomaisten välistä työnjakoa sellaisten EuVECA- ja EuSEF-rahastojen valvonnan osalta, joita hallinnoi toimiluvallinen vaihtoehtorahastojen hoitaja (muutosasetuksen 1 artiklan 12 kohta ja 2 artiklan 11 kohta).

Hallinnollisia seuraamuksia koskevaan EuVECA-asetuksen 20 artiklaan ja EuSEF-asetuksen 21 artiklaan on lisätty säännökset EuVECA- ja EuSEF-rahastojen hoitajan vastuusta sellaisista tappioista ja vahingoista, jotka johtuvat asetusten rikkomisesta (muutosasetuksen 1 artiklan 14 kohta ja 2 artiklan 13 kohta).

EuVECA-asetuksen 21 artiklassa ja EuSEF-asetuksen 20 artiklassa on täsmennetty toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuksia ryhtyä toimenpiteisiin säädösteknisesti vastaamaan asetukseen tehtyjä muutoksia. Lisäksi asetuksiin on lisätty säännökset siitä, että toimivaltaisille viranomaisille AIFM-direktiivin mukaisesti annettuja valtuuksia, mukaan lukien seuraamuksiin liittyvät valtuudet, on käytettävä myös AIFM-direktiivin nojalla toimiluvan saaneiden vaihtoehtorahastojen hoitajien osalta (muutosasetuksen 1 artiklan 15 ja 16 kohta sekä 2 artiklan 14 ja 15 kohta).

Loppusäännökset

EuVECA- ja EuSEF-asetusten muutosasetuksen 3 artiklaan sisältyvät säännökset asetuksen voimaantulosta. Asetuksessa säädetään erikseen siitä, että tiettyjä EuVECA- ja EuSEF-asetusten muutettuja säännöksiä ei sovelleta muutosasetuksen soveltamisen alkamishetkellä olemassa olevien EuVECA- ja EuSEF-rahastojen hoitajiin kyseisten rahastojen olemassaoloaikana.

2.2.6

2.2.6 Muu EU-sääntely

Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivi ja -asetus

MiFIR

MiFID II

Sijoituspalvelujen tarjoamista, sijoittajansuojaa ja rahoitusvälineiden kaupankäyntiä koskeva sääntely on viime vuosina ollut laajan muutoksen kohteena. Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 15 päivänä toukokuuta 2014 asetuksen (EU) N:o 600/2014 rahoitusvälineiden markkinoista sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta, jäljempänä, ja direktiivin 2014/65/EU rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta, jäljempänä. Kyseisillä säädöksillä kumottiin aiempi rahoitusvälineiden markkinoista annettu direktiivi 2004/39/EY, joka saatettiin Suomessa kansallisesti voimaan vuonna 2007. MiFIR:n ja MiFID II:n oli tarkoitus, tiettyjä siirtymäsäännöksiä lukuun ottamatta, tulla sovellettavaksi 3 päivänä tammikuuta 2017, mutta koko lainsäädäntökehyksen soveltamista lykättiin myöhemmin vuodella. MiFIR ja MiFID II tulivat lopulta sovellettavaksi 3 päivänä tammikuuta 2018.

MiFIR ja MiFID II yhdessä muodostavat oikeudellisen kehyksen, jolla säännellään sijoituspalveluyrityksiä, sijoituspalveluita tarjoavia luottolaitoksia, kauppapaikkoja, raportointipalvelujen tarjoajia sekä kolmansien maiden yrityksiä, jotka tarjoavat sijoituspalveluja tai harjoittavat sijoitustoimintaa ETA-alueella. Säädösten tavoitteena on lisätä kaupankäynnin läpinäkyvyyttä, tehokkuutta ja luotettavuutta kaikkien rahoitusvälineiden osalta. MiFID II -sääntelyllä on muutettu sijoituspalveluyritysten toimilupaa ja toiminnan järjestämistä koskevia vaatimuksia sijoittajansuojan varmistamiseksi. Sääntelyn keskeisimmät muutokset kohdistuvat muun muassa kannustimien käyttöä koskeviin rajoituksiin, toiminnan läpinäkyvyyden lisäämiseen tiedonantovelvollisuutta laajentamalla sekä tuotehallintaprosesseja ja tuotteen kohdemarkkinan määrittelyä koskeviin säännöksiin.

Rahastojen rajat ylittävää markkinointia koskeva lainsäädäntöehdotus

Komissio antoi 12 päivänä maaliskuuta 2018 pääomamarkkinaunionin syventämiseen tähtäävän toimenpidepaketin sekä tiedonannon ”Toimien vauhdittaminen pääomamarkkinaunionin toteuttamiseksi vuoteen 2019 mennessä” (COM(2018) 114 final). Paketti sisältää myös ehdotuksen direktiiviksi sijoitusrahastodirektiivin ja AIFM-direktiivin muuttamiseksi sekä ehdotuksen asetukseksi yhteissijoitusyritysten rajat ylittävästä markkinoinnista ja EuVECA-asetuksen sekä EuSEF-asetuksen muuttamiseksi (COM(2018) 92 final, COM(2018) 110 final, U 20/2018 vp). Komissio ehdottaa lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, jotta voitaisiin vähentää sääntelyesteitä rahastojen rajat ylittävässä markkinoinnissa EU:ssa. Näiden uusien toimenpiteiden odotetaan pienentävän kustannuksia, joita rahastonhoitajille koituu rajat ylittävän toiminnan aloittamisesta, ja niillä pyritään tukemaan rahastojen rajat ylittävän markkinoinnin lisäämistä.

Euroopan finanssivalvontajärjestelmän tarkistus

Komissio antoi 20 päivänä syyskuuta 2017 ehdotukset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksiksi Euroopan valvontaviranomaisten perustamisesta annettujen asetusten ja eräiden muiden asetusten muuttamisesta sekä direktiiviksi rahoitusvälineiden markkinoista sekä vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annettujen direktiivien muuttamisesta (COM(2017) 536 final, COM(2017) 537 final, COM(2017) 538 final ja COM(2017) 539 final, U 62/2017 vp). Komissio ehdottaa lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan eurooppalaista finanssimarkkinoiden valvontaa sekä Euroopan valvontaviranomaisten ja järjestelmäriskikomitean asemaa. Yhtenäisemmän finanssivalvonnan avulla pyritään edistämään pääomamarkkinaunionia ja yhteismarkkinoiden toimivuutta sekä finanssimarkkinoiden yhdentymistä ja rajat ylittävää rahoitustoimintaa.

Euroopan valvontaviranomaisten toiminnan tarkistuksen lisäksi komissio lisäisi ESMA:lle useita suoria arvopaperimarkkinoihin liittyviä valvontavaltuuksia. ESMA:lle ehdotetaan suoria valvontatehtäviä esimerkiksi eurooppalaisiin riskipääomarahastoihin, eurooppalaisiin yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen perustuviin rahastoihin ja eurooppalaisiin pitkäaikaissijoitusrahastoihin liittyen. MiFIR-asetusta koskevalla muutoksella rahastoyhtiöt ja vaihtoehtorahastojen hoitajat ehdotetaan lisättäväksi ESMA:n tuoteinterventio-oikeuksien piiriin.

Kestävä rahoitus

Komissio antoi maaliskuussa 2018 kestävän kasvun rahoitusta koskevan toimintasuunnitelman (COM(2018) 97 final) ja näihin liittyvät ensimmäiset lainsäädäntöehdotukset (COM(2018) 353 final, COM(2018) 354 final, COM(2018) 354 final) toukokuussa 2018, joissa sivutaan kestävyysteemoja myös rahastosektorin osalta. Toimintasuunnitelmasta on annettu E-kirje (E 26/2018 vp) ja lainsäädäntöehdotuksista U-kirjelmä (U 56/2018 vp).

2.3

Sijoitusrahastosektori

Suomalaisten sijoitusrahastojen rahastopääoma oli vuoden 2017 lopussa noin 120 miljardia euroa, joista noin 80 prosenttia oli suomalaisten sijoittamaa varallisuutta. Suomesta sijoitetaan myös ulkomaisiin rahastoihin. Kesäkuussa 2017 suomalaisilla oli saamisia ulkomaisista rahastoista 110 miljardia euroa. Kuitenkin tästä 110 miljardista arviolta ainakin 50 miljardia on suomalaisten työeläkelaitosten sijoituksia. Lisäksi suomalaiset sijoitusrahastot sijoittavat ulkomaisiin rahastoihin. Täten todellisuudessa pieni osa 110 miljardin sijoitusvarallisuudesta on yksittäisten henkilöiden suoria sijoituksia.

Suomalainen sijoitusrahastojen sijoitusvarallisuus on moneen muuhun EU:n jäsenvaltioon verrattuna melko pieni. Jos kuitenkin sijoitusrahastojen sijoitusvarallisuudet suhteutetaan maiden väkilukuun, niin suomalainen rahastosektori sijoittautuu melko lailla keskikastiin EU:n jäsenvaltioiden kesken, joilla ovat kehittyneet rahoitusmarkkinat.

2.3.1

2.3.1 Suomalaiset sijoitusrahastot

Vuoden 2017 lopussa suomalaisten sijoitusrahastojen rahastopääoma Finanssiala ry:n mukaan oli 116,2 miljardia euroa. Suomen Pankin tilastojen mukaan sijoitusrahastojen (sisältäen erikoissijoitusrahastot) rahasto-osuusvelka eli rahastopääoma oli tosin noin 5 miljardia enemmän kuin Finanssiala ry:n ilmoittama rahastopääoma. Marraskuussa 2017 suomalaisia rahastoyhtiöitä oli 26.

Sijoitusrahastosektori on kasvanut moninkertaiseksi 1990-luvun alusta lähtien. Viimeisimmän kuuden vuoden aikana sijoitusrahastosektorin koko on kaksinkertaistunut. (Kuvio 1.) Sijoitusrahastosektorin kasvuun vaikuttaa niin rahaston sijoituskohteiden arvonmuutos kuin rahastoihin tehdyt uudet sijoitukset. Viimeisimmän viiden vuoden aikana sijoitusrahastoihin kohdistuvat nettomerkinnät ovat olleet pitkälti positiivisia (Kuvio 2). Myös sijoituskohteiden arvonnousu on kasvattanut sektorin kokoa.

Kuvio 1. Rahastopääoma suomalaisissa sijoitusrahastoissa

Lähde: Finanssiala ja Suomen Sijoitustutkimus

Kuvio 2. Suomalaisten sijoitusrahastojen nettomerkinnät

Lähde: Finanssiala ja Suomen Sijoitustutkimus

Vaikka sijoitusrahastojen rahastopääoma on kasvanut Suomessa paljon viime vuosina, Suomen sijoitusrahastosektorin sijoitusvarallisuus on pieni verrattaessa keskeisiin rahastomaihin Euroopassa. Suomen rahastotalous on kuitenkin melko samankokoinen kuin muissa Pohjoismaissa, lukuun ottamatta Ruotsia, jonka rahastosektori on melkein kolminkertainen verrattuna muiden Pohjoismaiden rahastosektoreihin. Ruotsin eläkejärjestelmä tukee kansalaisten rahastosijoittamista, mikä on edesauttanut Ruotsin rahastosektorin kasvua. Euroopan suurissa rahastomaissa rahastosektorin koko liikkuu tuhansissa miljardeissa, kun se Suomessa on reilussa sadassa miljardissa. Toisaalta Euroopan valtioiden rahastosektorit ovat kokoluokaltansa vain murto-osia Yhdysvaltain lähes 20 000 miljardin euron rahastosektorista. Yhteenlaskettunakin EU:n rahastosektori on pienempi kuin Yhdysvaltojen rahastosektori. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Sijoitusrahastojen sijoitusvarallisuus valituissa maissa lokakuussa 2017 (miljardia euroa)

Lähde: EFAMA

Jos vertailussa olevien maiden rahastosektorin sijoitusvarallisuus jaetaan maiden väkiluvulla, niin Suomen rahastosektori näyttäytyy melko keskikokoisena EU:n mittakaavalla. Tällaisessa vertailussa Suomi osoittautuu myös melko samankokoiseksi kuin muut Pohjoismaat. Irlannin ja Luxemburgin kaltaisten rahastomaiden piirteet korostuvat, kun sijoitusvarallisuus on jaettu väkiluvulla. Keskimäärin rahoitusmarkkinoiltaan kehittyneissä EU:n jäsenvaltioissa sijoitusvarallisuus jaettuna väkiluvulla oli 20 000—50 000 euroa, kun taas Luxemburgissa se oli vajaa seitsemän miljoonaa euroa ja Irlannissa vajaa 0,5 miljoonaa euroa. (Kuvio 4.)

Kuvio 4. Sijoitusrahastojen sijoitusvarallisuus lokakuussa 2017 jaettuna väkiluvulla maittain (euroa)

Lähde: EFAMA

Suomessa on 26 rahastoyhtiötä. Suomen sijoitusrahastosektori on hyvin keskittynyt samalla lailla kuin muukin finanssisektori Suomessa. Finanssivalvonnan tilastojen mukaan vuoden 2017 lopussa suomalaisten sijoitusrahastojen sijoitusrahastopääomasta 70 prosenttia oli sijoitettuna kolmen suurimman luottolaitoskonsernin rahastoyhtiöiden kautta. Nordea Funds:lla oli 39 prosentin osuus markkinoista, OP-Rahastoyhtiöllä 21 prosentin osuus ja Danske Invest rahastoyhtiöllä kymmenen prosentin osuus. Seuraavaksi suurimmat markkinaosuudet ovat Evli-Rahastoyhtiöllä kuusi prosenttia ja FIM Varainhoidolla viisi prosenttia. Loppujen 20 rahastoyhtiön markkinaosuudet olivat alle viiden prosentin ja keskimääräisesti melko pieniä.

Suomalaisiin sijoitusrahastoihin sijoittavat pitkälti kotimaiset toimijat. Suomen Pankin tilastojen mukaan vuoden 2017 lopussa suomalaisten rahastojen sijoitusvarallisuudesta 79 prosenttia tuli Suomesta. Suurin sijoittajasektori suomalaisiin sijoitusrahastoihin on vakuutusyhtiöt 25 prosentin osuudellaan. Suuri osa vakuutusyhtiöiden kautta sijoitettavasta varallisuudesta on kuitenkin välillisesti suomalaisten kotitalouksien sijoituksia. Seuraavaksi suurin sijoittajasektori on ulkomaat 21 prosentin osuudellaan, josta 17 prosenttiyksikön osuus on Ruotsista tulevia sijoituksia. Kolmanneksi suurin sijoittajasektori on kotitaloudet 18 prosentin osuudellaan ja muut rahoituslaitokset ovat neljänneksi suurin 16 prosentin osuudellaan.

Selvästi suurin osa suomalaisten sijoitusrahastojen rahastopääomasta on sijoitettuna joko osake- tai korkorahastoihin. Suomen Pankin tilastojen mukaan vuoden 2017 lopussa korkorahastoihin oli sijoitettuna 44 prosenttia rahastopääomasta ja osakerahastoihin 40 prosenttia. 16 prosenttia sijoitusrahastojen pääomasta oli sijoitettuna muunlaisiin rahastoihin. Sijoitustutkimuksen luvut eroavat hieman Suomen Pankin vastaavista. Sijoitustutkimuksen mukaan 38 prosenttia oli sijoitettuna osakkeisiin ja 40 prosenttia korkorahastoihin. Raportoijien ero johtuu pitkälti siitä, että tahot raportoivat yhdistelmärahastoja eri tavoin. Suomen Pankin mukaan yhdistelmärahastoihin oli sijoitettuna 9 prosenttia, kun taas Sijoitustutkimuksen mukaan sijoitettu varallisuus 19 prosenttia.

Suomalaisissa sijoitusrahastoissa rahastopääoma on hajautettu EU-keskeisesti. Suomen Pankin tilastojen mukaan vuoden 2017 lopussa sijoitusrahastojen rahastopääomasta 29 prosenttia eli reilu 33 miljardia euroa oli sijoitettuna Suomeen. Suuri osa rahastopääomasta 44 prosenttia eli noin 50 miljardia euroa oli sijoitettuna muualle EU:hun. EU:n ulkopuolisiin maihin oli sijoitettuna 27 prosenttia eli noin 32 miljardia euroa. Tarkasteltaessa pelkästään suomalaisten sijoitusrahastojen osakesijoituksia, joita oli yhteensä vuoden 2017 lopussa 44 miljardia euroa, jakauma kohdealueittain muuttuu. Suurin osa sijoitusrahastojen osakesijoituksista 48 prosenttia ohjautuu EU-alueen ulkopuolelle, kun taas Suomeen ohjautuu 22 prosenttia osakkeisiin ohjautuvasta sijoituspääomasta ja muualle EU:hun 30 prosenttia.

2.3.2

2.3.2 Suomalaisten sijoittaminen ulkomaisiin rahastoihin

Suomalaiset voivat suomalaisten sijoitusrahastojen lisäksi sijoittaa ulkomaisiin rahastoihin ja toisin päin. Tilastokeskuksen maksutasetilastojen mukaan kesäkuussa 2017 suomalaisilla oli 110 miljardia saamisia ulkomaisilta rahastoilta. Vastaavasti ulkomaiset sijoittajat olivat sijoittaneet suomalaisiin sijoitusrahastoihin 25 miljardia euroa. (Kuvio 5.)

Suomalaiset sijoittavat ulkomaisiin rahastoihin enemmän kuin suomalaisiin sijoitusrahastoihin, koska ainoastaan noin 80 prosenttia suomalaisten sijoitusrahastojen rahastopääomasta on suomalaista sijoittamista, eli suomalaiset ovat sijoittaneet noin 90 miljardia euroa suomalaisiin sijoitusrahastoihin. Vastaavasti luku ulkomaisiin rahastoihin on 110 miljardia euroa. Yksi syy suuriin ulkomaisiin rahastosijoituksiin on Suomen työeläkevakuutusyhtiöiden suuri sijoitusomaisuus. Esimerkiksi työeläkeyhtiöiden vuoden 2016 tilinpäätösten perusteella niillä on vajaan 50 miljardin arvosta sijoituksia ulkomaisiin korko- ja osakerahastoihin. Lisäksi ulkomaisiin rahastoihin suomalaista varallisuutta ohjaavat suomalaiset rahastoyhtiöt, jotka toimivat jakelijoina saman konsernin ulkomaisiin rahastoihin.

Kuvio 5. Rahastosaamiset ja -velat maksutasetilastossa.

Lähde: Tilastokeskus

2.3.3

2.3.3 Sijoitusrahastojen kustannustehokkuus

Morningstar Global Fund Investor Experience Study, 2017

Morningstarin vuonna 2017 tekemässä selvityksessäeri valtioiden rahastosektoreista sijoittajat ovat kokeneet suomalaisten sijoitusrahastojen asiakkailtaan perimät kustannukset korkeammiksi kuin vertailumaissa keskimäärin. Selvityksen mukaan suomalaisten sijoitusrahastojen kustannustehokkuus on heikompaa kuin muissa Pohjoismaissa. Tanskassa ja Norjassa kustannukset ovat keskitasoa, kun taas Ruotsissa on yksi kustannustehokkaimmista rahastosektoreista. Selvityksen mukaan Ruotsin sijoitusrahastot ovat sijoittajille kustannustehokkaampia kuin esimerkiksi Yhdistyneessä Kuningaskunnassa.

Finanssivalvonta kerää vuosittain rahastoyhtiöiden ja toimiluvallisten vaihtoehtorahastojen hoitajien tilinpäätöstietoja. Näiden tietojen mukaan rahastoyhtiöiden kulujen suhde tuottoon -luvun mediaani oli vuoden 2016 lopussa 93,6 prosenttia ja vuoden 2015 lopussa 88,6 prosenttia. Toimiluvallisten vaihtoehtorahastojen hoitajien, joilla ei ollut myös rahastoyhtiön toimilupaa, vastaava suhdeluku oli vuoden 2016 lopussa 82,4 prosenttia ja vuoden 2015 lopussa 83,1 prosenttia. Tilinpäätöstietojen mukaan selvästi suurin kuluerä rahastoyhtiöissä on palkkiokulut, kun taas toimiluvallisilla vaihtoehtorahastojen hoitajilla hallintokulut ovat selvästi suurin kuluerä.

2.3.4

2.3.4 Rahastotoiminnan rakenteiden muuttuminen

Sijoitusrahastodirektiivi (UCITS IV) tehosti entisestään rahastojen rajat ylittävää markkinointia. Jo aiemmin oli mahdollista markkinoida rahastoja koko EU:n laajuisesti. Tämä muutos mahdollisti eri maissa olevien rahastojen fuusioimisen keskenään sekä myös eri maissa olevien rahastoyhtiöiden fuusioimisen keskenään.

Monet toimijat ovat käyttäneet hyväkseen tätä mahdollisuutta tehostaa toimintaansa. Esimerkiksi eri Pohjoismaissa olevia samalla sijoituspolitiikalla olevia rahastoja on yhdistetty niin, että rahastojen hallinnointi on yksittäisen toimijan osalta keskittynyt entistä harvalukuisempiin paikkoihin. Valitusta sijoittumispaikasta rahastoja hoidetaan ja markkinoidaan siten laajemmalla alueella. Suomen osalta rahastoja on sekä lähtenyt että tullut.

2.4

Nykytilan arviointi

2.4.1

2.4.1 Sijoitusrahastolaki

Lakitekninen laatu ja rakenne

Sijoitusrahastolain kokonaistarkastelun tarve on ollut esillä jo pitkään. Sijoitusrahastolaki on useiden muutosten ja osittaisuudistusten myötä muuttunut vaikeaselkoiseksi, rakenteeltaan monimutkaiseksi ja laajaksi kokonaisuudeksi. Sijoitusrahastolaki sisältää runsaasti vaikeaselkoisia viittauksia erityisesti erikoissijoitusrahastojen osalta, eikä lain kirjoitustapa ole enää säilynyt yhdenmukaisena. Lain rakenteen ja sisällön hahmottamista vaikeuttaa lisäksi säännösten otsikoinnin puuttuminen.

Vuonna 2009 annetulla sijoitusrahastodirektiivillä yhdenmukaistettiin merkittävästi sijoitusrahastoja koskevaa sääntelyä. Kymmenen vuotta aiemmin annettuun sijoitusrahastolakiin oli jo tuossa vaiheessa lain voimaantulon jälkeen tehty useita muutoksia, minkä johdosta sijoitusrahastodirektiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä sijoitusrahastolain kokonaistarkastelua pidettiin tarpeellisena. Kyseisessä esityksessä ehdotettiin kuitenkin sijoitusrahastodirektiivin täytäntöönpanon toteuttamista pelkästään sijoitusrahastolain muuttamisella, sillä siinä vaiheessa AIFM-direktiivi oli jo hyväksytty ja AIFM-direktiivin täytäntöönpanosta katsottiin aiheutuvan merkittäviä muutoksia myös sijoitusrahastolakiin (HE 113/2011 vp, s. 42).

AIFM-direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä rahastosääntelyn laajamittaisen selkeyttämisen katsottiin kuitenkin olevan mahdollista vain panemalla direktiivi täytäntöön erilliseen lakiin, sillä direktiivin ja sitä täydentävien suoraan sovellettavien asetusten edellyttämä täytäntöönpano sijoitusrahastolakiin olisi heikentänyt edelleen lain selkeyttä. Käytännössä vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain säätäminen merkitsi sitä, että sijoitusrahastolainsäädännön uudistus tuli jatkumaan edelleen osittaisena siten kuin silloin vireillä olleet sijoitusrahastodirektiiviä koskeneet EU-säädöshankkeet edellyttivät. Sijoitusrahastolain kokonaisuudistuksen katsottiin olevan mahdollista vasta sijoitusrahastodirektiivin muutosdirektiivin (UCITS V) valmistumisen jälkeen (HE 94/2013 vp, s. 86). UCITS V:n täytäntöönpanon yhteydessä sijoitusrahastolakiin tehtiin kuitenkin lähinnä vain välttämättömät direktiivistä johtuneet muutokset (HE 3/2016 vp).

Sijoitusrahastolain teknisen laadun parantaminen vaatii lain korvaamista uudella sijoitusrahastolailla, jolloin havaitut epäselvyydet ja tekniset epäjohdonmukaisuudet voidaan korjata. Sijoitusrahastolain rakenteen selkeyttäminen on tarpeellista lisäksi sen vuoksi, että samoja toimijoita koskevia säännöksiä sisältyy myös vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin esimerkiksi niiltä osin kuin rahastoyhtiö hoitaa sijoitusrahaston lisäksi myös vaihtoehtorahastoa. Näiden lakien keskinäiset eroavaisuudet tulisivat selkeämmin ilmi, jos lakirakenteet muistuttaisivat enemmän toisiaan.

Soveltamisala

Sijoitusrahastolakia sovelletaan 1 §:n mukaan rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön harjoittamaan toimintaan sekä yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseen yleisölle. Pykälää on muutettu AIFM-direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä siten, että siinä säädetään rahastoyhtiön oikeudesta hoitaa myös vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettua vaihtoehtorahastoa edellyttäen, että sillä on vaihtoehtorahastojen hoitajan toimilupa tätä toimintaa varten tai että se on rekisteröitynyt Finanssivalvontaan siten kuin mainitussa laissa säädetään. Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettu ulkoisesti hoidettujen vaihtoehtorahastojen hoitaja saa hallinnoida sijoitusrahastoja edellyttäen, että sillä on rahastoyhtiön toimilupa tätä toimintaa varten. Vaihtoehtorahastojen hoitaja, jolla on vaihtoehtorahastojen hoitajan toimilupa tätä toimintaa varten tai joka on rekisteröitynyt Finanssivalvontaan siten kuin vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa säädetään, saa hoitaa erikoissijoitusrahastoa siten kuin sijoitusrahastolain 3 a §:ssä säädetään. Pykälässä säädetään vaihtoehtorahastojen hoitajaan sovellettavista muista sijoitusrahastolain säännöksistä. Pykälässä säädetään lisäksi sijoituspalvelulain soveltamisesta rahastoyhtiöihin ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön oikeudesta harjoittaa toimintaa Suomessa ja yhteissijoitusyrityksen oikeudesta markkinoida osuuksiaan Suomessa.

Sijoitusrahastolaki koskee keskeisesti rahastoyhtiöitä, jotka hallinnoivat sijoitusrahastodirektiivin vaatimukset täyttäviä sijoitusrahastoja, ja sijoitusrahaston varojen säilyttämistä säilytysyhteisössä. Laissa säädetään sijoitusrahastojen lisäksi myös erikoissijoitusrahastoista, joiden sijoitusrahastoista poikkeava sääntely on laajentunut huomattavasti viime vuosina. Erikoissijoitusrahastoista säädetään nykyisin myös vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa, jossa säädetään esimerkiksi erikoissijoitusrahaston varojen säilyttämisestä. Erikoissijoitusrahastoa saa hoitaa vain vaihtoehtorahastojen hoitaja, jolla on toimilupa tähän toimintaan tai joka on rekisteröitynyt Finanssivalvontaan.

Sijoitusrahastolaissa rahastoyhtiöllä tarkoitetaan sijoitusrahastotoimintaa harjoittavaa osakeyhtiötä. Sijoitusrahastolain soveltamisalasäännöksestä tulisi nykyistä selkeämmin ilmetä liiketoiminta, johon lakia sovelletaan. Laissa on pantu täytäntöön sijoitusrahastodirektiivi, joten sen perusteella voidaan katsoa, että lain tulisi koskea sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettua toimintaa vastaavaa toimintaa. Sijoitusrahastodirektiivissä säädetään siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavista yrityksistä. Sijoitusrahastotoiminnan määritelmää tulisi täsmentää, ettei esimerkiksi erikoissijoitusrahaston hoitaminen kuuluu sijoitusrahastotoimintaan.

Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavista yrityksistä säädetään sijoitusrahastolain lisäksi myös vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa sekä kiinteistörahastolaissa (1173/1997). Näiden lisäksi on annettu EU-tasoisia asetuksia rahamarkkinarahastoista sekä eurooppalaisista riskipääomarahastoista, yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista ja pitkäaikaissijoitusrahastoista. Vaihtoehtorahastojen hoitajista annettua lakia sovelletaan oikeushenkilöihin, joiden säännöllistä liiketoimintaa on vaihtoehtorahastojen hoitaminen, sekä vaihtoehtorahaston osuuksien tarjoamiseen ammattimaiselle asiakkaalle ja vaihtoehtorahaston säilytysyhteisötoimintaan. Vaihtoehtorahastolla tarkoitetaan yhteisöä tai muuta yhteistä sijoittamista, jossa varoja hankitaan useilta sijoittajilta ja sijoitetaan määritellyn sijoituspolitiikan mukaisesti sijoittajien eduksi ja jolta ei edellytetä sijoitusrahastodirektiivin 5 artiklassa tarkoitettua toimilupaa.

Lisäksi toiminnasta, jossa yleisölle tarjotaan mahdollisuus osallistua yhteisiin kiinteistösijoituksiin, säädetään myös kiinteistörahastolaissa. Kiinteistörahastotoimintaa voidaan harjoittaa siten, että yleisö osallistuu sijoittamiseen merkitsemällä, ostamalla tai muutoin hankkimalla julkisen osakeyhtiön osakkeita tai kommandiittiyhtiön osuuksia, ja yhtiö sijoittaa yleisöltä hankkimansa varat edelleen pääasiallisesti kiinteistöihin sekä kiinteistöarvopapereihin muussa kuin rakentamisen tai kiinteistönjalostustoiminnan tarkoituksessa. Osakeyhtiömuotoisesta kiinteistörahastosta ja siihen rinnastettavasta kommandiittiyhtiöstä säädetään lisäksi vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa.

Sijoitusrahastotoiminta kytkeytyy nimenomaisesti sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitetun yhteistä sijoittamista harjoittavan rahaston hoitamiseen. Suomessa sijoitusrahastodirektiivin mukainen sijoittaminen on mahdollista toistaiseksi vain sijoitusrahastolain mukaisesti perustetussa sijoitusrahastossa. Erikoissijoitusrahasto on yksi vaihtoehtorahastolle mahdollisista juridisista toteutusmuodoista. Sääntelyn selkeyttämisen kannalta erikoissijoitusrahastosääntely kuuluisi luontevasti vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin.

Keskeiset käsitteet

Sijoitusrahastolain 2 §:ssä määritellään laissa käytetyt käsitteet. Keskeisiä ovat sijoitusrahastotoiminnan, sijoitusrahaston, erikoissijoitusrahaston, yhteissijoitusyrityksen, rahastoyhtiön, rahasto-osuudenomistajan ja säilytysyhteisön käsitteet. Lain voimassaoloaikana näitä käsitteitä on tarkistettu ja lakiin on lisätty uusia sijoitusrahastodirektiivin muuttamisesta johtuvia määritelmiä.

unit trust Sijoitusrahastolaissa yhteissijoitusyrityksen käsite on varattu koskemaan ainoastaan muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa toimiluvan saanutta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä, joka kotivaltionsa lainsäädännön perusteella täyttää sijoitusrahastodirektiivin edellytykset (2 §:n 1 momentin 10 kohta). Tällainen muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa toimiluvan saanut yhteissijoitusyritys on voitu perustaa joko sopimusoikeudellisten säännösten (rahastoyhtiöiden hoidossa olevat sijoitusrahastot), trusteja koskevien säännösten () tai yhtiöjärjestyksen (sijoitusyhtiöt) nojalla. Suomalainen rahastoyhtiön hallinnoima sijoitusrahasto on asiallisesti sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettu yhteissijoitusyritys, vaikka laissa siitä ei tätä nimikettä käytetä.

Ei-ammattimaisen sijoittajan kannalta sijoitusrahastosääntelyssä käytetyt rahastonimikkeet ja termit voivat tuntua vaikeasti hahmotettavilta. Kansainvälisissä yhteyksissä erotetaan rahastotyypit usein viittaamalla joko sijoitusrahastodirektiiviin tai AIFM-direktiiviin riippumatta siitä, mikä on rahaston oikeudellinen muoto. Suomessa sääntelytaustasta johtuen sijoitusrahaston ja erikoissijoitusrahaston nimet viittaavat nimenomaisesti rahaston juridiseen muotoon. Suomessa viitataan usein esimerkiksi kommandiittiyhtiömuotoiseen vaihtoehtorahastoon erotuksena erikoissijoitusrahastosta, vaikka molempia voidaan nimittää vaihtoehtorahastoksi. Toki erikoissijoitusrahasto poikkeaa muista vaihtoehtorahastoista laissa tarkemmin säännellyn sijoitustoiminnan suhteen sekä juridisen rakenteen ja verokohtelun puolesta, sillä Suomessa verotus määrittyy oikeudellisen muodon perusteella. Vaihtoehtorahastojen sijoitustoiminnan sääntely on muutoin hyvin niukkaa ja sääntely kohdistuu ensisijaisesti rahaston hoitajaan.

Sijoitusrahaston rahasto-osuudet on voitu jakaa osuussarjoihin ja osuuslajeihin. Osuussarjoja on käytetty muun muassa sijoittajilta perittävien palkkioiden hallinnointiin. Esimerkiksi sijoitusrahaston perimät hallinnointipalkkiot ovat voineet vaihdella osuussarjoittain. Osuudenomistajien yhdenvertaisen kohtelun kannalta on tällöin ollut tärkeää, että perusteet, joiden nojalla sijoittajat ovat voineet merkitä eri osuussarjoja, on kerrottu avoimesti. Osuuslaji on voinut olla joko tuotto- tai kasvuosuus sijoittajan valinnan mukaan.

Sijoitusrahaston arvon ilmoittamistarkkuutta voidaan lisätä jakamalla rahasto-osuudet murto-osiin. Murto-osiin jakamisesta tulee ottaa määräys sijoitusrahaston sääntöihin ja samalla tulee ilmoittaa käytettävä jakaja.

Rahaston avoimuus ja osuudenomistajien määrä

Sijoitusrahastolain mukaan sijoitusrahaston varojen on oltava vähintään kaksi miljoonaa euroa ja sijoitusrahastolla on oltava ainakin 50 rahasto-osuudenomistajaa. Sijoitusrahaston vähimmäispääoman määrä sekä rahasto-osuudenomistajien vähimmäismäärä on saavutettava kuuden kuukauden kuluessa sijoitusrahaston toiminnan aloittamisesta. Finanssivalvonta voi erityisestä syystä arvopaperimarkkinoita tai kiinteistömarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen varmistamiseksi tai rahasto-osuudenomistajien edun turvaamiseksi myöntää poikkeuksen edellä mainitusta määräajasta enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Sijoitusrahaston vähimmäispääomaa ja rahasto-osuudenomistajien määrää koskeva säännös on kansallinen. Sijoitusrahaston osuudenomistajien vähimmäismäärävaatimus ei perustu suoraan sijoitusrahastodirektiiviin, mutta sen tavoitteena on ollut varmistaa se, että sijoitusrahastotoiminnassa on kysymys aidosta yhteissijoittamisesta ja että rahastosijoittaminen on luonteeltaan yleisöltä kerättyjen varojen yhteistä sijoittamista (HE 59/1996 vp, s. 22). Vaatimuksen taustalla on nähtävissä myös veropoliittisia tavoitteita, sillä lain esitöiden mukaan toimintaa ei nähty tarkoituksenmukaiseksi estää silloin, kun voitiin osoittaa, ettei toiminnan yksinomaisena tarkoituksena ollut esimerkiksi verotuksen kiertäminen. Alun perin osuudenomistajien vähimmäismäärää koskeva vaatimus ei ollut ehdoton, vaan siihen voitiin vuoteen 2004 saakka myöntää valvontaviranomaisen päätöksellä poikkeus. Vastaavia yleisön vähimmäismäärävaatimuksia ei ole säädetty sijoitusrahastolainsäädännössä muissa Pohjoismaissa ja Euroopassakin vaatimuksia esiintyy vain harvoissa muissa jäsenvaltioissa. Esimerkiksi Espanjassa vaatimuksena on 100 osuudenomistajan määrä. Euroopassa sen sijaan on yleisenä vaatimuksena myös sijoitusrahastodirektiivissä ilmaistu yhteinen sijoittaminen ja sijoitusrahaston avoimuus yleisölle.

Eräissä tilanteissa tiukka osuudenomistajien vähimmäismäärävaatimus voi vaikeuttaa aloittavan sijoitusrahaston toimintaa tarpeettomasti. Sijoittajat haluavat usein sijoituspäätöksensä tueksi nähdä myös sijoitusrahaston tuottohistoriaa, jota ei aloittavan sijoitusrahaston osalta ole vielä tarjolla. Rahastoyhtiön paine markkinoida aloittavaa sijoitusrahastoa voimakkaasti vähimmäismäärävaatimuksen täyttämiseksi ei palvele myöskään sijoittajan etua. Osuudenomistajamäärät vaihtelevat sijoitusrahaston elinkaaren aikana, eikä sijoitusrahaston sijoituspolitiikka aina osu yksiin senhetkisten sijoitustrendien kanssa. Sijoitusrahastoja on lakkautettu ja sulautettu toisiinsa myös johtuen osuudenomistajamäärän laskemisesta alle laissa säädetyn rajan. Vaatimus vaikeuttaa tältä osin erityisesti pienempien rahastoyhtiöiden toimintaa.

Rahastoihin sijoittavat myös institutionaaliset sijoittajat. Sijoitusrahastodirektiivin mukaisten sijoitusrahastojen sijoitustoiminnan rajaukset on direktiivissä määritelty ja tunnustetaan koko EU-alueella. Lisäksi ne usein sopivat myös vakavaraisuussääntelyn piirissä olevien instituutioiden sijoitustoimintaan. Institutionaalinen sijoittaja arvostaa sijoitusrahaston toiminnan jatkuvuutta, pitkäjänteisyyttä ja ennakoitavuutta. Siltä kannalta sijoitusrahastot, joissa tapahtuu paljon merkintöjä ja lunastuksia ja niiden myötä sijoitusrahaston salkussa välttämättömiä osto- ja myyntitapahtumia, saattavat näyttäytyä vähemmän ennakoitavalta kuin sellainen sijoitusrahasto, jossa sijoittajia ja samoin liikehdintää on vähemmän. Myös tästä syystä olisi tarpeen voida perustaa sijoitusrahastoja, joiden osuudenomistajien vähimmäismäärää ei olisi asetettu 50:een.

Rahasto-osuudenomistajan asema ja rahasto-osuudenomistajien kokous

Rahasto-osuudenomistajien aktiivisuus osallistua osuudenomistajakokouksiin on ollut vähäistä ja kokouksen merkitys on jäänyt vähäiseksi. Sijoitusrahastossa kontrollioikeutta sijoitusrahastossa olevaan omaisuuteen käyttää ensisijaisesti rahastoyhtiö, ja rahasto-osuudenomistajien kokouksen päätösvalta poikkeaa merkittävästi esimerkiksi osakeyhtiöiden, osuuskuntien tai muiden yhteisöjen yhtiö- ja muiden vastaavien kokousten päätösvallasta. Rahasto-osuudenomistajilla ei ole oikeutta vaihtaa sijoitusrahastoa hallinnoivaa rahastoyhtiötä tai muuttaa sijoitusrahaston sijoituspolitiikkaa, eivätkä rahasto-osuudenomistajat hyväksy rahastoyhtiön taikka sijoitusrahaston tilinpäätöstä. Lisäksi usein rahastoyhtiön ehdottamat jäsenet rahastoyhtiön hallitukseen ja edustustoon ovat tulleet valituiksi, joten osuudenomistajien kokouksen todellinen vallankäyttö on jäänyt vähäiseksi. Osuudenomistajakokoukselle kuuluvasta rahastoyhtiön hallituksen jäsenen ja tilintarkastajan nimittämisoikeudesta huolimatta rahastosijoittajan pääsiallisena vaikutuskeinona rahastoyhtiön päätöksentekoon on pidetty tämän oikeutta vaatia rahasto-osuuden lunastamista. Erityistilanteita varten on kuitenkin edelleen tarpeen säilyttää osuudenomistajakokouksen järjestämismahdollisuus kaikkia osuudenomistajia yhteisesti kohdanneen vahingon käsittelemiseksi.

Rahastoyhtiön verkkosivustolla voidaan nykyisellään jakaa vähintään yhtä tehokkaasti osuudenomistajien tietoon sijoitusrahaston tilinpäätöstiedot, puolivuotiskatsaukset ja toimintakertomukset sekä muu sijoitusrahaston sijoitustoiminnan kehitystä kuvaava informaatio, joten rahasto-osuudenomistajien kokouksen säilyttämiselle ei enää ole entisen kaltaista tarvetta osuudenomistajien suoran tiedonsaannin näkökulmasta. Sijoittajat myös toimivat lisääntyvässä määrin sähköisten palvelujen välityksellä, mikä osaltaan puoltaa myös tiedonvälityksen järjestämistä sähköisesti internetsivuille. Sääntelyssä on tarpeen kuitenkin varmistaa osuudenomistajien keskinäinen tiedonsaanti tilanteissa, joissa ilmenee tarvetta rahasto-osuudenomistajakokouksen koolle kutsumiseen.

Osuustodistus

Sijoitusrahastolain 54 §:n 1 momentin mukaan rahastoyhtiö on velvollinen antamaan rahasto-osuusrekisteriin merkitylle rahasto-osuudenomistajalle tämän pyynnöstä osuustodistuksen osuudenomistajan omistamista osuuksista. Lain 55 §:ssä säädetään osuustodistuksen sisällöstä, joka pääosin vastaa osakeyhtiölain (624/2006) säännöstä osakekirjan sisällöstä. Osuustodistusta ei anneta rahasto-osuuden hoitajan nimiin merkityistä rahasto-osuuksista (57 e §).

Osuustodistus voi koskea useita rahasto-osuuksia tai niiden murto-osia, ja se voidaan lain 54 §:n mukaan asettaa vain nimetylle, rahasto-osuusrekisteriin merkitylle henkilölle, yhteisölle tai säätiölle. Lain esitöiden mukaan säännös vastaa vuoden 1987 sijoitusrahastolain 29 §:n 1 ja 2 momenttia, jonka perusteluissa rahasto-osuuden oikeudellinen asema on rinnastettu osakkuuteen osakeyhtiössä eli osuus voidaan luovuttaa toiselle. Perustelujen mukaan rahasto-osuus, kuten myös osuustodistus, voidaan myydä tai pantata toiselle (HE 202/1998 vp).

Rahasto-osuuksien luovutuksia toteutetaan erittäin harvoin verrattuna lunastustapahtumien määrään. Valtaosa osuusrekisteriin kirjattavista tapahtumista on merkintä- tai lunastustoimeksiantoja. Oikeustoimen osapuolina ovat tällöin sijoittaja ja rahastoyhtiö, joka vastaa myös osuusrekisterin kirjanpidosta. Sijoitusrahaston osuusrekisteriin kohdistuvat luotettavuusvaatimukset poikkeavat siten selkeästi esimerkiksi arvo-osuusjärjestelmälle ja arvo-osuusrekisterin tilinhoitajalle asetettavista vaatimuksista. Arvo-osuusrekisterin tilinhoitaja kirjaa pääsääntöisesti kolmansien osapuolten oikeustoimien perusteella tapahtumia arvo-osuusjärjestelmään sille esitettyjen selvitysten pohjalta.

Sijoitusrahastolain mukaan osuustodistuksen luovutukseen ja panttaukseen sovelletaan, mitä velkakirjalain 13, 14 ja 22 §:ssä on säädetty juoksevista velkakirjoista. Mainittuja säännöksiä sovellettaessa on se, jolla on osuustodistus hallussaan ja joka rahastoyhtiön osuustodistukseen tekemän merkinnän mukaan on rahasto-osuudenomistajana merkitty rahasto-osuusrekisteriin, rinnastettava siihen, jolla velkakirjalain 13 §:n 2 momentin mukaan edellytetään olevan velkakirjan osoittama oikeus (57 §:n 1 momentti). Säännös vastaa vuoden 1987 sijoitusrahastolain 32 §:n 1 momenttia, joka sisältää säännöksiä osuustodistuksesta arvopaperina. Perusteluissa todetaan, että näillä säännöksillä pyritään ensisijaisesti turvaamaan osuustodistuksen ostajan tai muun luovutuksensaajan asemaa samalla tavalla kuin velkakirjalaissa turvataan velkakirjan luovutuksensaajan asemaa (HE 238/1986 vp).

Jos rahasto-osuudesta ei ole annettu osuustodistusta, rahasto-osuusrekisteriin on merkittävä rahastoyhtiölle ilmoitettu rahasto-osuutta vastaava panttioikeus tai muu oikeus (57 § 4 momentti).

Rahasto-osuudenomistajalla on oikeus saada rahastoyhtiöltä lunastus rahasto-osuudestaan luovuttamalla osuustodistuksensa rahastoyhtiölle (56 §). Rahasto-osuuden lunastus osuustodistusta vastaan ei edellytä ensin tapahtuvaa rekisteröintiä.

Kun sijoittajien keskinäiset rahasto-osuuksien luovutukset ovat jääneet harvinaisiksi ja rahasto-osuuden panttauksesta ilman osuustodistusta on jo säädetty voimassa olevassa sijoitusrahastolaissa, näyttää rahastoyhtiön velvoittaminen osuustodistuksen antamiseen tarpeettomaksi jääneeltä menneeltä toimintamallilta.

Rahasto-osuuden arvonlaskenta ja sen oikeellisuus

Sijoitusrahaston varojen arvonmääritystä sekä sen osuuksien liikkeeseenlaskuhintaa ja lunastushintaa koskevista säännöksistä on sijoitusrahastodirektiivin 85 artiklan mukaan säädettävä kansallisesti tai määrättävä rahaston säännöissä tai sijoitusyhtiön perustamisasiakirjoissa.

Sijoitusrahastolain 48 §:n 1 momentin mukaan rahastoyhtiön on laskettava rahasto-osuuden arvo kunakin sellaisena päivänä (pankkipäivä), jolloin talletuspankit ovat yleisesti auki. Edellä mainittu vaatimus ei kuitenkaan koske pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin varojaan sijoittavaa erikoissijoitusrahastoa, jonka arvo on laskettava ja julkistettava kuukausittain kunkin kuukauden viimeisenä pankkipäivänä.

Sijoitusrahastolaissa asetetaan rahasto-osuuden arvon laskennan oikeellisuuden varmistamiseen liittyviä tehtäviä sekä sijoitusrahaston säilytysyhteisölle että sen tilintarkastajalle. Säilytysyhteisön on sijoitusrahastolain 31 a §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla varmistettava, että sijoitusrahaston rahasto-osuuksien arvo lasketaan sijoitusrahastolain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten ja sijoitusrahaston sääntöjen mukaisesti. Tämän lisäksi sijoitusrahastolain 38 §:n 1 momentissa edellytetään, että ainakin yhden 36 §:n 2 momentissa tarkoitetun tilintarkastajan on vähintään kuusi kertaa vuodessa tarkastettava rahasto-osuuden arvon laskennan oikeellisuus siten, että tarkastusten väli on vähintään yksi kuukausi ja enintään kolme kuukautta. Pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin varojaan sijoittavalla erikoissijoitusrahastolla riittää kuitenkin, että rahasto-osuuden arvon laskennan oikeellisuus tarkastetaan vuosittain tilintarkastuksen yhteydessä. Tilintarkastajan on laadittava kirjallinen tarkastuskertomus ja toimitettava se rahastoyhtiölle (38 §:n 2 momentti).

Säilytysyhteisön velvollisuuksista säädetään tarkemmin komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/438 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY täydentämisestä säilytysyhteisöjen velvollisuuksien osalta. Asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään osuuksien arvonmääritystä koskevista säilytysyhteisön tehtävistä. Sen mukaan säilytysyhteisön on otettava käyttöön menettelyjä:

a) todentaakseen jatkuvasti, että yhteissijoitusyrityksen varojen arvon määrittämiseksi otetaan käyttöön ja sovelletaan asianmukaisia ja johdonmukaisia menettelyjä sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, kuten sijoitusrahastodirektiivin 85 artiklassa säädetään, samoin kuin yhteissijoitusyrityksen sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaisesti;

b) varmistaakseen, että arvonmäärityspolitiikat ja -menettelyt pannaan tehokkaasti täytäntöön ja että niitä tarkastellaan säännöllisesti uudelleen.

Saman artiklan 2 kohdan mukaan säilytysyhteisön on suoritettava 1 kohdassa tarkoitetut varmennukset tiheydellä, joka vastaa sijoitusrahastodirektiivin 85 artiklan mukaisesti annetussa kansallisessa lainsäädännössä sekä yhteissijoitusyrityksen säännöissä tai perustamisasiakirjoissa määriteltyä yhteissijoitusyrityksen varojen arvonmääritysväliä. Jos säilytysyhteisö katsoo, että yhteissijoitusyrityksen osuuksien arvon laskentaa ei ole suoritettu sovellettavan lainsäädännön tai yhteissijoitusyrityksen sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaisesti, sen on ilmoitettava asiasta rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle sekä varmistettava yhteissijoitusyrityksen sijoittajien parhaan edun mukaisen korjaustoimen oikea-aikainen toteutus (5 artiklan 3 kohta).

Sijoitusrahastolain 38 §:n säännöstä tilintarkastajan velvollisuudesta tarkastaa rahaston arvonlaskennan oikeellisuus vähintään kuusi kertaa vuodessa on pidetty tarpeettomana vaatimuksena, joka tulisi kumota. Kyseessä on kansallinen säännös, jonka on katsottu lisäävän toimintaan kohdistuvia kustannuspaineita. Vaatimus on nähty päällekkäisenä ja osin ristiriitaisena komission delegoidun asetuksen 5 artiklan mukaisiin säilytysyhteisön velvollisuuksiin nähden. Asia nostettiin viimeksi esille keväällä 2016 UCITS V -direktiivin kansallista täytäntöönpanoa koskevan hallituksen esityksen (HE 3/2016 vp) käsittelyn yhteydessä.

Eduskunnan talousvaliokunta on mietinnössään TaVM 2/2016 vp todennut valiokuntakäsittelyn yhteydessä ehdotetusta sijoitusrahastolain 38 §:n kumoamisesta seuraavasti: ”Talousvaliokunta toteaa, että sijoitusrahastodirektiivin mukaisesti (85 artikla) sijoitusrahaston arvonmääritystä koskevat säännöt ja näin myös kumottavaksi esitetty 38 § kuuluvat kansallisen sääntelyn alaan. Komission asetuksen voi tulkita näin kohdistuvan erityisesti sellaisten asianmukaisten prosessien luomiseen, jotka tukevat kansallisen sääntelyn mukaisesti suoritettua arvonmääritystä. Valiokunta ei tämän vuoksi pidä perusteltuna kumota ehdotettua säännöstä. Sen sijaan valiokunta pitää aiheellisena jatkoselvittää, onko voimassa oleva sääntely, joka velvoittaa tilintarkastajat tarkastamaan rahasto-osuuden arvon laskennan oikeellisuuden vähintään kuusi kertaa vuodessa, tarkoituksenmukainen sääntelyn tavoitteiden saavuttamiseksi. Sääntelyn jatkokehittämiseen liittyviä kysymyksiä ovat esimerkiksi, voitaisiinko tarkastus toteuttaa normaaliolosuhteissa neljännesvuosittain ja markkinaolosuhteiden niin edellyttäessä tätä useammin.”

Edellä mainittua komission delegoidun asetuksen 5 artiklan mukaista sääntelyä säilytysyhteisön suorittamasta valvonnasta ei ole tulkittava päällekkäiseksi suhteessa sijoitusrahastolain 38 §:n säännöksiin, jotka ovat osa sijoitusrahastodirektiivin 85 artiklassa edellytettyä kansallista sääntelyä. Komission delegoidussa asetuksessa säilytysyhteisölle asetettujen velvoitteiden ei voida katsoa korvaavan 38 §:n mukaista tilintarkastajan suorittamaa rahasto-osuuden arvon laskennan oikeellisuuden tarkistamista, sillä kyseisessä tarkastuksessa otetaan huomioon tositteiden ja kirjausten yhdenmukaisuus ja laskennan lopputuloksen oikeellisuus sekä todennetaan ulkopuolisen tilintarkastuksen toimesta, että laskentaprosessia on asianmukaisesti noudatettu. Sijoitusrahaston arvonlaskennan virheettömyydellä ja laskentaprosessien luotettavuudella on myös rahastosijoittajien kannalta erityistä merkitystä, minkä johdosta säännös linkittyy myös sijoittajien aseman ja keskinäisen yhdenvertaisuuden turvaamiseen. Arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastamisesta maksetut tilintarkastuspalkkiot kuitenkin lisäävät osaltaan sijoitusrahaston hallinnointikuluja ja aiheutuvat kansallisesta sääntelystä, minkä johdosta tarkastustiheyttä on syytä harventaa

Rahasto-osuuksien lunastus

Sijoitusrahastojen avoimeen luonteeseen on kuulunut oikeus vaatia periaatteessa milloin tahansa sijoitusrahastoa hallinnoivaa rahastoyhtiöitä lunastamaan rahasto-osuudet. Periaate ilmenee sijoitusrahastolain 49 §:stä, jonka 1 momentin mukaan rahastoyhtiön on rahasto-osuudenomistajan vaatimuksesta sijoitusrahaston säännöissä tarkemmin määrätyllä tavalla ja määrättyinä ajankohtina lunastettava hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuus. Rahasto-osuus on lunastettava välittömästi sijoitusrahaston varoista rahasto-osuuden 48 §:n mukaan määräytyvästä lunastuspäivän arvosta. Lunastukset on toteutettava vaatimusten esittämisjärjestyksessä. Lunastuksen edellytyksenä on osuustodistuksen luovuttaminen rahastoyhtiölle, jos sellainen on annettu.

Laissa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä edellä mainitusta pääsäännöstä voidaan poiketa. Sijoitusrahastolain 50 §:n 1 momentin mukaan rahastoyhtiö voi väliaikaisesti keskeyttää hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksien lunastamisen tilanteissa, jotka on mainittu sijoitusrahaston säännöissä. Rahasto-osuuksien lunastaminen voidaan keskeyttää ainoastaan, jos rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuus tai rahasto-osuudenomistajien muu painava etu sitä erityisesti vaatii. Tällaiseksi syyksi on nähty esimerkiksi se, että rahaston sijoituskohteiden päämarkkinapaikoilla tai olennaisella osalla niistä ei ole saatavilla luotettavia markkinatietoja, jolloin rahasto-osuuden arvo ei ole laskettavissa päivittäin. Tällöin on perusteltua keskeyttää rahasto-osuuksien lunastaminen ja liikkeeseenlasku rahasto-osuudenomistajien tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi (HE 113/2011 vp, s. 81). Säännös perustuu sijoitusrahastodirektiivin 84 artiklan 2 kohdan a alakohtaan.

Vuonna 2008 levinnyt kansainvälinen finanssikriisi nosti maailmanlaajuisesti esille erilaisten likviditeetinhallintakeinojen tarpeellisuuden sekä makro- että mikrovakauden näkökulmasta. Rahastoyhtiön mahdollisuudet järjestää sijoitusrahaston likviditeetti eli lunastusten ja merkintöjen hoitaminen joustavalla tavalla on nähty useissa kansainvälisissä esityksissä tarpeelliseksi markkinoiden vakaan toiminnan varmistamiseksi. Myös rahastoyhtiöllä tulisi olla riittävän laajat keinovalikoimat käytössään voidakseen reagoida erilaisiin markkinatilanteisiin, johtuivatpa ne yksittäisen sijoitusrahaston sijoituspolitiikasta, yksittäisen sijoittajan toimista tai yleisestä taloustilanteesta. ESMA on myös kiinnittänyt huomiota riittäviin likviditeetinhallintakeinoihin.

Open-ended Fund Liquidity and Risk Management — Good Practices and Issuer for Consideration IOSCO julkaisi heinäkuussa 2017 konsultaatioraportin rahastojen likviditeetin ja riskien hallinnasta (, CR05/2017). Raportissa likviditeetinhallintatyökalut jaotellaan kolmeen pääryhmään:

swing pricing

redemption in kind

1) keinot, joilla tavoitellaan merkintä- ja lunastuskulujen siirtämistä sijoittajalle (esimerkiksija);

side pockets 2) keinot, jotka rajoittavat sijoitusvarojen jakamista (esimerkiksi lunastusten lykkääminen ja); ja

3) muut keinot, joilla hidastetaan tai pysäytetään lunastukset (esimerkiksi lunastusten rajoittaminen ja lunastusten keskeyttäminen).

Voimassa oleva sijoitusrahastolaki kattaa hyvin yleisimmät sijoitusrahaston merkintöjen ja lunastusten hallintatyökalut. Sijoitusrahastolaissa ei kuitenkaan ole säännöksiä lunastusten rajoittamisesta. Lunastusten rajoittaminen on nähty tarpeelliseksi keinoksi tilanteissa, joissa esimerkiksi yksittäinen suuri lunastus voisi jähmettää sijoitusrahaston muiden kooltaan tavanomaisten tai jopa pienten lunastusten toteuttamisen. Likviditeetinhallintatyökalujen käyttöön liittyy kuitenkin paljon kysymyksiä esimerkiksi sen osalta, millaisessa markkinatilanteessa niitä tulisi käyttää, mikä olisi niiden ensisijaisuusjärjestys ja miten ne kohtelevat eri sijoittajaryhmiä.

Lunastusten rajoittamista koskevia säännöksiä sisältyy esimerkiksi rahamarkkinarahastoasetukseen. Rahamarkkinarahastoasetuksessa asetetaan julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavien CNAV-rahamarkkinarahastojen ja alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastojen hoitajille velvollisuus ylläpitää likviditeetinhallinnan menettelyjä rahastoille asetettujen viikkokohtaisten likviditeettikynnysten noudattamisen varmistamiseksi. Asetuksen 34 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan aina, kun asetuksessa vahvistettu viikon kuluessa erääntyvien omaisuuserien osuus laskee alle 30 prosentin tällaisen rahamarkkinarahaston kokonaisvaroista ja päiväkohtaiset nettolunastukset ylittävät yksittäisen työpäivän kuluessa 10 prosenttia rahaston kokonaisvaroista, rahamarkkinarahaston hoitajan hallituksen on päätettävä, sovelletaanko yhtä tai useampaa seuraavista toimenpiteistä: lunastuksesta perittävät likviditeettimaksut, lunastusrajoitukset tai lunastusten keskeyttäminen. Rahamarkkinarahastoasetuksessa lunastusrajoituksella tarkoitetaan yhden työpäivän aikana lunastettavien osakkeiden tai osuuksien määrän rajoittamista 10 prosenttiin rahamarkkinarahaston osakkeista tai osuuksista minä tahansa enintään 15 työpäivän pituisena kautena. Rahamarkkinarahaston likviditeetinhallinnan menettelyt on kuvattava selkeästi rahaston säännöissä tai perustamisasiakirjoissa sekä esitteessä.

Alarahasto

umbrella fund

sub-fund

Suomessa sijoitusrahasto voi jakaantua osuussarjoihin, mutta Suomen lainsäädäntö ei nykyisellään mahdollista sijoitusrahaston jakautuvan alarahastoihin. Euroopassa sateenvarjorahastoksi (eng.) kutsuttu rahastorakenne, jossa sijoitusrahasto koostuu kymmenistä tai jopa sadoista alarahastoista (eng.) on mahdollinen useassa EU:n jäsenvaltiossa sekä vaihtuvapääomaisissa että sopimusmallisissa rahastoissa. Sateenvarjomallissa rahasto koostuu alarahastoista, joiden sijoituspolitiikat voivat vaihdella yhtä lailla kuin itsenäisten sijoitusrahastojen. Lisäksi alarahastojen varat ovat erilliset. Sateenvarjorahastossa rahastosijoittaja merkitsee suoraan valitsemansa alarahaston osuuksia ja todennäköisesti vielä tarkemmin sanottuna valitsemansa alarahaston tiettyä osuussarjaa. Sateenvarjorahastomalliin liittyvää sääntelyä ei kuitenkaan tällä hetkellä ole Pohjoismaissa.

unit trust

master-feeder

Sijoitusrahastodirektiivi ei suoraan sääntele sateenvarjorahastorakennetta. Direktiivin 1 artiklan 3 kohdassa säädetään, että yhteissijoitusyritys voidaan perustaa joko sopimusoikeudellisten säännösten (rahastoyhtiöiden hoidossa olevat sijoitusrahastot), trusteja koskevien säännösten () tai yhtiöjärjestyksen (sijoitusyhtiöt) nojalla. Direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa säädetään myös, että jäsenvaltiot voivat sallia, että yhteissijoitusyritys koostuu useasta alarahastosta. Muutoin sijoitusrahastodirektiivissä mainitaan erikseen alarahastot seuraavissa yhteyksissä: 2 artiklan 1 kohdan p alakohdan sulautumisen määritelmässä, 37 artiklassa (sulautuminen), 49 artiklassa (sijoituspolitiikka), 58 artiklassa (-rakenne), 78 artiklassa (sijoittajan avaintiedot) ja 91 artiklassa (markkinointi toisessa jäsenvaltiossa) sekä direktiivin liitteessä I A luettelon kohdassa 1.13 (lunastus- ja vaihtokustannukset).

legal entity identifier Myös-tunnus eli LEI-tunnus voidaan myöntää alarahastokohtaisesti. Lähtökohtaisesti tunnus myönnetään oikeushenkilölle, jotta se voidaan yksilöidä arvopaperikaupankäynnissä. Eurooppalaisessa oikeustulkinnassa on kuitenkin hyväksytty LEI-tunnuksen käyttö alarahastokohtaisesti.

2.4.2

2.4.2 Laki vaihtoehtorahastojen hoitajista

Vaihtoehtorahaston markkinoinnin aloitusilmoitus

Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 12 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan vaihtoehtorahastojen hoitaja voi aloittaa vaihtoehtorahaston markkinoinnin Suomessa saatuaan Finanssivalvonnalta sitä koskevan ilmoituksen. Saman lain 21 luvun 4 §:n mukaan Finanssivalvonnan on saatuaan markkinoinnin aloittamista koskevan ilmoituksen varmistuttava, noudattaako vaihtoehtorahastojen hoitaja lakia hoitaessaan vaihtoehtorahastoa. Finanssivalvonnan on ilmoitettava päätöksestä vaihtoehtorahastojen hoitajalle 20 päivän kuluttua täydellisen ilmoituksen saapumisesta. Erikoissijoitusrahastoja koskevan sääntelyn siirtämisen yhteydessä on tarpeen päivittää ilmoitusmenettelysäännöstä. Käytännössä toimijoiden oikeusvarmuuden kannalta on noussut esille tarve selventää päätösprosessia ja säätää valituskelpoisen päätöksen antamisesta tilanteissa, joissa osapuolet eivät ole yhtä mieltä ilmoituksen täydellisyydestä tai siihen liittyvistä seikoista ja vaatimusten oikeutuksesta erityisesti, kun kyse on 13 luvussa tarkoitetusta ei-ammattimaiselle asiakkaalle tarjottavasta vaihtoehtorahastosta.

AIFM-direktiivissä vaihtoehtorahastojen markkinointi vähittäissijoittajille ja sille asetettavat lisävaatimukset on jätetty kansallisen harkinnan varaan. AIFM-direktiivin 43 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat antaa vaihtoehtorahastojen hoitajien markkinoida hoitamiensa vaihtoehtorahastojen osuuksia tai osakkeita vähittäissijoittajille. Jäsenvaltiot voivat kyseisissä tapauksissa asettaa vaihtoehtorahastojen hoitajille tai vaihtoehtorahastoille tiukempia vaatimuksia kuin ne, joita sovelletaan ammattimaisille sijoittajille niiden alueella direktiivin mukaisesti markkinoitaviin vaihtoehtorahastoihin.

AIFM-direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä valittiin sääntelyratkaisu, jossa ei-ammattimaisten asiakkaiden suoja varmistetaan lähtökohtaisesti toimilupavalvonnan, tiedonantovelvollisuuden ja vertailukelpoisuuden kautta (HE 94/2013 vp, s. 92). Vaihtoehtorahastojen hoitajan toimiluvan myöntämisen edellytykset keskittyvät kuitenkin vaihtoehtorahaston rakenteen ja toiminnan sijaan enemmän sen arviointiin, täyttääkö vaihtoehtorahastojen hoitaja toiminnan järjestämiselle 6—11 luvussa ja 12 luvun 8 §:n 3 momentissa säädetyt vaatimukset. Vaihtoehtorahastojen hoitajan toimiluvan myöntämisen edellytysten täyttymisen ei voida vielä itsessään katsoa tarkoittavan myös sitä, että markkinoitava vaihtoehtorahasto olisi lähtökohtaisesti aina myös ei-ammattimaisille sijoittajille sopiva.

2.4.3

2.4.3 Rahamarkkinarahastoasetuksen edellyttämät kansalliset täytäntöönpanotoimet

Rahamarkkinarahastoasetus on asetuksena sellaisenaan suoraan sovellettavaa oikeutta kaikissa jäsenvaltioissa, eikä asetuksen täytäntöönpano pääsääntöisesti edellytä erillisiä lainsäädäntötoimenpiteitä kansallisella tasolla. Täytäntöönpanotoimenpiteitä tarvitaan kuitenkin silloin, jos voimassa oleva kansallisen lainsäädäntö olisi ristiriidassa asetuksen säännösten kanssa taikka jos asetus sisältää säännöksiä, joissa jäsenvaltio velvoitetaan antamaan säännöksiä asetuksen sääntelyn tehokkuuden varmistamiseksi. Rahamarkkinarahastoasetuksen vuoksi ei ole tarvetta merkittävästi muuttaa voimassa olevaa kansallista lainsäädäntöä, vaan siihen tehtäisiin lähinnä asetuksen edellyttämiä tarkennuksia. Lisäksi asetuksen eräitä säännöksiä koskeva yksityiskohtainen sääntely on jätetty jäsenvaltioiden kansallisesti ratkaistavaksi, miltä osin nimenomaiset täytäntöönpanotoimet ovat tarpeen.

Rahamarkkinarahastoasetus sisältää erityissääntelyä rahastotyypistä, jota sijoitusrahastolaissa tarkoitetut rahastoyhtiöt ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitetut toimiluvalliset vaihtoehtorahastojen hoitajat voivat hoitaa. Rahamarkkinarahastoihin sovellettaisiin asetuksen säännösten lisäksi sijoitusrahastodirektiivin tai AIFM-direktiivin nojalla vahvistettuja säännöksiä rahaston hoidosta, markkinoinnista, palvelujen rajat ylittävästä tarjoamisesta ja sijoittautumisvapaudesta sen perusteella, onko kyseinen rahamarkkinarahasto sijoitusrahasto vai vaihtoehtorahasto (asetuksen johdanto-osan 12. kappale). Rahamarkkinarahastoasetuksen mukainen uusi sääntely on siten nähtävä kansallista sijoitusrahastolainsäädäntöä ja vaihtoehtorahastojen hoitajia koskevaa lainsäädäntöä täydentävänä sääntelynä.

Rahamarkkinarahastoasetuksen tultua sovellettavaksi rahamarkkinarahastoihin sovellettaisiin kansallisen sääntelyn ohella asetuksen tyhjentäviä säännöksiä muun muassa rahamarkkinarahaston toimilupavaatimuksista, rahamarkkinarahastolle sallituista rahoitusvälineistä, sijoitussalkusta sekä arvostamisesta. Tältä osin asetuksen säännökset voidaan nähdä pitkälti voimassa olevaa sääntelyä täydentävinä erityisesti vaihtoehtorahastojen osalta. Toisin kuin sijoitusrahastolaki, joka sisältää sekä rahastoyhtiöitä että sijoitusrahastoja koskevaa sääntelyä, vaihtoehtorahastojen hoitajista annettu laki ei juurikaan koske itse vaihtoehtorahastoja. Siinä ei säännellä esimerkiksi vaihtoehtorahaston mahdollisia sijoituskohteita, eikä sen sijoitustoimintaa muutoinkaan. Finanssivalvonta ei myöskään tällä hetkellä erikseen hyväksy vaihtoehtorahastojen sääntöjä.

Rahamarkkinarahastoasetuksen säännökset myös korvaavat eräiltä osin voimassa olevat kansalliset säännökset. Rahamarkkinarahastoasetuksen 8 artiklan 2 kohdassa todetaan, ettei yhteissijoitusyrityksenä toimiluvan saaneisiin rahamarkkinarahastoihin sovelleta yhteissijoitusyrityksen sijoituspolitiikkaa koskevia velvoitteita, jotka vahvistetaan sijoitusrahastodirektiivin 49—50 a artiklassa, 51 artiklan 2 kohdassa ja 52—57 artiklassa, jollei asetuksessa nimenomaisesti toisin säädetä. Kyseiset sijoitusrahastodirektiivin artiklat on pantu kansallisesti täytäntöön voimassa olevan sijoitusrahastolain 11 luvussa. Sijoitusrahastodirektiivin säännöksiä vastaavia kansallisia säännöksiä sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta ei siten suoraan asetuksen nojalla sovellettaisi sijoitusrahastoon, joka on saanut luvan toimia rahamarkkinarahastona. Rahamarkkinarahastoasetuksen muiden säännösten osalta sijoitusrahastolain ja asetuksen välinen suhde ratkeaisi EU-oikeuden yleisen etusijaperiaatteen mukaisesti siten, että asetuksen säännöstä sovellettaisiin ensisijaisesti suhteessa sen kanssa mahdollisesti ristiriidassa olevaan kansalliseen säännökseen.

Rahamarkkinarahastoasetuksen, sijoitusrahastolain ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain osittain päällekkäisten soveltamisalojen johdosta kansallisiin lakeihin olisi syytä lisätä selventävä viittaus rahamarkkinarahastoasetukseen siltä osin, että kyseisessä asetuksessa on erityisiä säännöksiä rahamarkkinarahastoista ja niiden hoitajista.

Rahamarkkinarahastoasetuksessa rahamarkkinarahaston toimivaltainen viranomainen määritellään yhteissijoitusyrityksen osalta sijoitusrahastodirektiivin 97 artiklan mukaisesti nimetyksi yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiseksi viranomaiseksi (2 artiklan 17 kohdan a alakohta). Unioniin sijoittautuneen vaihtoehtorahaston osalta rahamarkkinarahaston toimivaltainen viranomainen on AIFM-direktiivin 4 artiklan 1 kohdan p alakohdassa määritellyssä vaihtoehtorahaston kotijäsenvaltiossa oleva toimivaltainen viranomainen (2 artiklan 17 kohdan b alakohta). Unionin ulkopuolelle sijoittautuneen vaihtoehtorahaston osalta toimivaltainen viranomainen määritellään myös AIFM-direktiivin nojalla toimivaltaisesta viranomaisesta. Se, minkä jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on vastuussa, riippuu siitä, kuinka rahaston markkinoiminen tapahtuu ja hoitaako rahastoa unioniin sijoittautunut vaihtoehtorahastojen hoitaja (2 artiklan 17 kohdan c alakohta).

Suomessa Finanssivalvonta on määritelty sekä sijoitusrahastodirektiivin että AIFM-direktiivin tarkoittamaksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi sijoitusrahastolain 4 §:n 1 momentissa ja Finanssivalvonnasta annetun lain 50 f §:n 1 momentissa. Tämän seurauksena Finanssivalvonta olisi myös rahamarkkinarahastoasetuksessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen Suomessa. Vastaavasti Finanssivalvonnan tehtävänä olisi suorittaa asetuksessa toimivaltaiselle viranomaiselle määrätyt tehtävät, kuten myöntää rahamarkkinarahaston toimilupa, valvoa rahamarkkinarahastoja ja niiden hoitajia sekä tarvittaessa perua rahamarkkinarahaston toimilupa, jos asetusta ei ole noudatettu (41 artiklan 2 kohdan b alakohta). Finanssivalvonnan olisi myös seurattava, etteivät Suomeen sijoittautuneet tai Suomessa markkinoitavat sijoitusrahastot, yhteissijoitusyritykset tai vaihtoehtorahastot käytä nimitystä rahamarkkinarahasto tai anna ymmärtää olevansa rahamarkkinarahasto, jolleivät ne noudata asetusta (38 artiklan 5 kohta).

Rahamarkkinarahastoasetuksen tietyt säännökset edellyttävät kuitenkin myös nimenomaisia kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä, sillä niissä jäsenvaltiot velvoitetaan antamaan asetusta täydentäviä kansallisia säännöksiä. Näitä säännöksiä ovat asetuksen 39 artikla toimivaltaisten viranomaisten valtuuksista ja 40 artikla seuraamuksista ja muista toimenpiteistä.

Asetuksen 39 artiklassa edellytetään jäsenvaltioiden antavan kansallista lainsäädäntöä noudattaen toimivaltaisille viranomaisille kaikki valvonta- ja tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen niille uskottujen asetukseen liittyvien tehtävien hoitamiseksi. Artikla sisältää myös luettelon valtuuksista, jotka toimivaltaisille viranomaisille on erityisesti annettava. Asetuksen 39 artiklan a—f kohdan säännökset toimivaltaisten viranomaisten valtuuksista eivät edellytä kansallista täytäntöönpanoa, sillä Finanssivalvonnasta annetun lain 3 lukuun sisältyvät jo nykyisin asetuksen edellyttämät valvonta- ja tutkintavaltuudet. Finanssivalvonnasta annetun lain 3 luvussa säädetään Finanssivalvonnan valvontavaltuuksista, kuten tietojensaantioikeuksista ja erinäisistä toimenpiteistä, joihin Finanssivalvonta voi ryhtyä, mikäli valvottava on laiminlyönyt noudattaa finanssimarkkinoita koskevia säännöksiä tai niiden nojalla annettuja määräyksiä, toimiluvan ehtoja taikka muita näiden toimintaa koskevia sääntöjä. Rahastoyhtiöt ja toimiluvalliset vaihtoehtorahastojen hoitajat ovat jo Finanssivalvonnan valvottavia Finanssivalvonnasta annetun lain 4 §:n nojalla. Vastaavia toimenpiteitä, kuten valvottavan toiminnan rajoittamista tai tämän toimiluvan peruuttamista, sovellettaisiin jatkossa myös suhteessa rahamarkkinarahastoasetuksen säännösten rikkomisiin. Osa Finanssivalvonnan valtuuksista perustuisi lisäksi asetuksen valvonnan osalta suoraan asetukseen. Asetuksen 41 artiklan 2 kohdassa säädetään erityistoimenpiteistä, joihin toimivaltaisen viranomaisen on tarpeen mukaan ryhdyttävä, jos rahamarkkinarahasto tai sen hoitaja ei ole noudattanut tiettyjä asetuksen säännöksiä. Finanssivalvonnalla olisi siten suoraan asetuksen 41 artiklan 2 kohdan b kohdan nojalla oikeus perua rahamarkkinarahastolle myönnetty lupa kyseisen artiklan 1 kohdassa säädetyissä rikkomistilanteissa.

Asetuksen 40 artiklan 1 kohdassa edellytetään jäsenvaltioiden säätävän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja muista toimenpiteistä sekä toteuttavan kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten ja muiden toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Asetuksen johdosta Finanssivalvonnan määräämien hallinnollisten seuraamusten alaa tulisi laajentaa kattamaan myös tiettyjen asetuksen säännösten rikkominen. Seuraamusmaksu tulisi kuitenkin säätää seuraamukseksi vain asetuksen keskeisimpien säännösten rikkomisesta, jotka ovat omiaan vaarantamaan rahamarkkinarahastojen vakaan ja luotettavan toiminnan tai joista toimija voi saavuttaa merkittävää sääntöjenvastaista hyötyä verrattuna sääntöjä noudattaviin toimijoihin. Asetuksen muiden säännösten tehokkaaseen valvontaan katsottaisiin riittävän jo nykyiset Finanssivalvonnan valvontavaltuudet.

2.4.4

2.4.4 SFTR-asetuksen edellyttämät kansalliset täytäntöönpanotoimet

Voimassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön ei sisälly vastaavanlaista velvollisuutta raportoida arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet kuin mistä säädetään SFTR-asetuksessa. SFTR-asetus koskee osittain sellaisia toimijoita, joiden toimintaa säännellään jo tällä hetkellä muussa finanssimarkkinoita koskevasta lainsäädännössä ja jotka ovat jo tuon sääntelyn nojalla Finanssivalvonnan valvottavia, sekä osittain sellaisia toimijoita, joita Finanssivalvonta ei ennen SFTR-asetusta ole muutoin valvonut. SFTR-asetus on suoraan sovellettavaa sääntelyä, mutta asetuksen kansallinen täytäntöönpano edellyttää asetusta täydentävän sääntelyn antamista, jotta toimivaltainen viranomainen kykenee suorittamaan valvontatehtävänsä tehokkaasti ja jotta asetuksen noudattaminen varmistetaan.

SFTR-asetuksen 13 ja 14 artiklassa säädetään erityisistä läpinäkyvyysvaatimuksista yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaville yrityksille niiden määräaikaiskatsauksissa ja sopimusten laatimista edeltävissä asiakirjoissa. Asetuksen 13 artiklan mukaan rahastoyhtiöiden, sijoitusyhtiöiden ja vaihtoehtorahastojen hoitajien on annettava sijoittajille tiedot siitä, miten ne käyttävät arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia ja kokonaistuoton vaihtosopimuksia sijoitusrahastodirektiivin 68 artiklassa tarkoitetuissa puolivuotiskatsauksissa ja vuosikertomuksissa sekä AIFM-direktiivin 22 artiklassa tarkoitetuissa vuosikertomuksissa. Lisäksi asetuksen 14 artiklan mukaan sijoitusrahastodirektiivin 69 artiklassa tarkoitettuun yhteissijoitusyritysten tarjousesitteeseen ja vaihtoehtorahastojen hoitajan AIFM-direktiivin 23 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti sijoittajille antamissa tiedoissa on määriteltävä ne arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet ja kokonaistuoton vaihtosopimukset, joita ne saavat käyttää, sekä mainittava selkeästi, että näitä rahoitustoimia ja välineitä käytetään. Puolivuotiskatsauksiin ja vuosikertomuksiin on sisällyttävä SFTR-asetuksen liitteessä olevassa A jaksossa säädetyt tiedot ja tarjousesitteeseen ja sijoittajille annettaviin tietoihin liitteen B jaksossa säädetyt tiedot. Tietojen sisältöä täsmennetään edelleen tarvittaessa komission hyväksymillä teknisillä sääntelystandardeilla.

SFTR-asetuksen säännökset täydentävät sijoitusrahastodirektiivin (68—82 artikla) ja AIFM-direktiivin (22 ja 23 artikla) säännöksiä sijoittajille annettavia tietoja koskevista velvoitteista. Sijoitusrahastodirektiivin säännökset tarjousesitteestä, puolivuotiskatsauksesta ja vuosikertomuksesta on pantu kansallisesti täytäntöön sijoitusrahastolain 13 luvussa. Sijoitusrahastodirektiivin 69 artiklassa säädetty tarjousesite vastaa voimassa olevan sijoitusrahastolain 92 §:ssä tarkoitettua rahastoesitettä, ja sijoitusrahastodirektiivin 68 artiklassa tarkoitetusta puolivuotiskatsauksesta ja vuosikertomuksesta puolestaan säädetään sijoitusrahastolain 94 ja 96 §:ssä. Vastaavasti AIFM-direktiivin säännökset vuosikertomuksesta on pantu kansallisesti täytäntöön vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 11 luvussa, jossa säädetään vaihtoehtorahastojen hoitajan velvollisuudesta asettaa vaihtoehtorahastosta saataville tilinpäätös ja toimintakertomus sekä niihin sisältymättömät 11 luvun 1 §:n 3 momentin mukaiset tiedot. AIFM-direktiivin 23 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti sijoittajille annettavista tiedoista puolestaan säädetään vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 12 luvun 4 §:ssä. Sääntelykokonaisuuden hahmottamiseksi sijoitusrahastolakiin ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin olisi siten tarpeen lisätä maininta siitä, että SFTR-asetuksessa säädetään tarkemmin arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia ja kokonaistuoton vaihtosopimuksia koskevien tietojen ilmoittamisesta edellä mainituissa asiakirjoissa.

SFTR-asetus edellyttää lisäksi, että 13 ja 14 artiklan rikkomisiin sovelletaan sijoitusrahastodirektiivin ja AIFM-direktiivin mukaisesti vahvistettuja seuraamuksia ja muita toimenpiteitä. Direktiivien nojalla vahvistetuista seuraamuksista säädetään voimassa olevan sijoitusrahastolain 144 b §:ssä ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 22 luvun 1—3 §:ssä. Kyseisiä säännöksiä olisi täydennettävä, jotta hallinnollinen seuraamus voitaisiin määrätä myös SFTR-asetusten säännösten rikkomisista.

SFTR-asetuksen 15 artiklassa säädetään vakuusjärjestelyn nojalla vastaanotettujen rahoitusvälineiden uudelleenkäyttöä koskevista edellytyksistä. Asetuksen säännöksillä on yhteys rahoitusvakuusdirektiivissä tarkoitettuun omistusoikeuden siirtävään vakuusjärjestelyyn sekä panttioikeuden perustavan rahoitusvakuuden määräämisoikeuteen. SFTR-asetuksen soveltamisala on laajempi rahoitusvakuusdirektiivin nähden, sillä SFTR-asetuksen 15 artiklan tiedonantosäännöksiä sovelletaan kaikkiin vakuusjärjestelyihin osallistuviin vastapuoliin. Asetuksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole muuttaa rahoitusvakuusdirektiivin soveltamisalaa. Asetuksen 15 artiklan 4 kohdassa todetaan myös, ettei artiklalla ole vaikutusta kansallisen lainsäädännön säännöksiin, jotka koskevat rahoitustoimen voimassaoloa tai seurauksia. Tällaisia kansallisia säännöksiä on vakuusoikeuksien osalta erityisesti rahoitusvakuuslain (11/2004) 4 §:ssä omistusoikeuden siirtoon perustuvasta vakuudesta eli niin sanotusta vakuusluovutuksesta ja 5 §:ssä panttioikeudesta, johon liittyy pantinsaajan määräysoikeus. Asetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaan artikla ei myöskään rajoita tiukempaa alakohtaista lainsäädäntöä, etenkään sijoitusrahastodirektiiviä tai MiFID II -direktiiviä, eikä kansallista lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on varmistaa vakuuden asettavien vastapuolten korkeatasoinen suoja. Sen vuoksi asetukseen sisältyviä uudelleenkäyttöä koskevia sääntöjä sovelletaan esimerkiksi sijoitusrahastoihin ja säilytysyhteisöihin tai sijoituspalveluyrityksen asiakkaisiin ainoastaan siinä määrin kuin vakuuksien uudelleenkäyttöä koskevia tiukempia säännöksiä ei sisälly voimassa oleviin sijoitusrahastoja tai asiakkaan varojen suojaamista koskeviin säännöksiin. SFTR-asetuksen 15 artiklan johdosta kansalliseen lainsäädäntöön ei siten olisi tarpeen tehdä muita muutoksia kuin artiklan rikkomisesta määrättävien hallinnollisten seuraamusten säätämisen osalta.

YVM-asetus

arvopaperikeskusasetus

lisäeläkedirektiivi

CRD IV

Solvenssi II

SFTR-asetuksessa toimivaltaiset viranomaiset määritellään usean muun EU-sääntelyn nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten avulla. Asetuksessa toimivaltaisia viranomaisia ovat ensinnäkin finanssialalla toimivien vastapuolten osalta EMIR-asetuksessa; luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille annetussa neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1024/2013 (niin sanottu); arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivien 98/26/EY ja 2014/65/EU sekä asetuksen (EU) N:o 236/2012 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 909/2014 (jäljempänä); ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/41/EY (niin sanottu); sijoitusrahastodirektiivissä; AIFM-direktiivissä; oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/36/EU (niin sanottu) ja MiFID II -direktiivissä tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset, kansalliset toimivaltaiset viranomaiset sekä vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/138/EY (niin sanottu) tarkoitetut valvontaviranomaiset (16 artiklan 1 kohdan a alakohta).

Finanssialan ulkopuolisten vastapuolten osalta toimivaltainen viranomainen on EMIR-asetuksen 10 artiklan 5 kohdan mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset (16 artiklan 1 kohdan b alakohta). Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä niille edellä mainituissa säännöksissä annettuja valtuuksia ja valvottava SFTR-asetuksessa säädettyjen velvoitteiden noudattamista (16 artiklan 2 kohta).

Suomessa Finanssivalvonta on nimetty edellä mainituissa säädöksissä tarkoitetuksi kansalliseksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi ja valvontaviranomaiseksi, joten Finanssivalvonta olisi siten myös SFTR-asetuksessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen Suomessa. Asetuksessa säädettyjen velvoitteiden noudattamisen valvomisen lisäksi Finanssivalvonnan olisi muun muassa määrättävä hallinnollisia seuraamuksia asetuksen rikkomisista (22, 23 ja 28 artikla), tehtävä yhteistyötä ja vaihdettava tietoja ESMA:n ja muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa (17 artikla), ilmoitettava todellisista ja mahdollisista rikkomisista muille toimivaltaisille viranomaisille (24 artikla) ja julkistettava seuraamusten määräämistä koskevat päätökset (26 artikla). Kansallisessa lainsäädännössä ei ole erikseen säännelty kauppatietorekisterin toimintaa. Jos tällainen palveluntarjoaja päättäisi aloittaa toiminnan Suomessa, Finanssivalvonnan olisi tehtävä tarpeellisilta osin valvontayhteistyötä ESMA:n kanssa, joka myöntäisi kauppatietorekisterille toimiluvan ja valvoisi sen toimintaa.

Asetuksessa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus kansallisen lainsäädännön mukaisesti antaa toimivaltaisille viranomaisille valtuudet määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä ainakin 4 ja 15 artiklan rikkomisista rajoittamatta asetuksen 28 artiklan soveltamista ja jäsenvaltioiden oikeutta säätää ja määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia (22 artiklan 1 kohta). Näiden hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia (2 kohta).

Asetuksen 22 artiklan 4 kohta sisältää luettelon niistä hallinnollisista seuraamuksista ja toimenpiteistä, jotka toimivaltaisella viranomaisella on vähintään oltava valtuudet määrätä tai toteuttaa. Finanssivalvonnasta annetun lain 3 luku sisältää jo nykyisin pääosin asetuksen edellyttämät valtuudet. Artiklan 4 kohdan a alakohdan valtuus kieltomääräyksen antamiseen sisältyy jo Finanssivalvonnasta annetun lain 33 §:ään, ja b alakohdan mukainen valtuus julkisesta ilmoituksesta sisältyy lain nykyiseen 39 §:ään. Säännöksen c alakohdan mukaisesta valtuudesta toimiluvan peruuttamiseen ja keskeyttämiseen säädetään jo nykyisin lain 26 ja 27 §:ssä. Säännöksen d alakohdassa tarkoitettu väliaikainen kieltomääräys johtotehtävissä toimimiselle edellyttää kuitenkin tätä koskevan nimenomaisen säännöksen lisäämistä Finanssivalvonnasta annetun lain 28 §:ään johdon toiminnan rajoittamisesta. Samoin Finanssivalvonnasta annetun lain 5 §:n mukaista luetteloa muista finanssimarkkinoilla toimivista olisi tarpeen laajentaa, jotta se kattaa kaikki asetuksessa tarkoitetut vastapuolet, joihin Finanssivalvonnan on tarvittaessa käytettävä valvontavaltuuksiaan.

Asetuksen 22 artiklan 4 kohdan e—g alakohdassa on säädetty niistä hallinnollisista enimmäisseuraamuksista, jotka toimivaltaisella viranomaisella on vähintään oltava oikeus määrätä. Finanssivalvonnasta annetun lain 40 ja 41 a §:ään olisi lisättävä Finanssivalvonnalle valtuus määrätä asetuksen mukaisia seuraamuksia eräiden asetuksen säännösten rikkomisista.

Asetuksen 23 artikla sisältää säännöksiä hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden määräämistä koskevien valtuuksien käytöstä. Artikla ei edellyttäisi kansalliseen lainsäädäntöön tehtäviä muutoksia, sillä Finanssivalvonnasta annetun lain 41 § sisältää jo nykyisin artiklan säännöksiä vastaavat seikat, jotka on otettava huomioon seuraamusmaksua määrättäessä.

Asetuksen 26 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat verkkosivuillaan kaikki 4 ja 15 artiklan rikkomisista määrättäviä hallinnollisia seuraamuksia ja muita toimenpiteitä koskevat päätöksensä. Kyseinen säännös ei edellyttäisi muutoksia kansalliseen sääntelyyn, sillä Finanssivalvonnasta annetun lain 43 §:n säännökset hallinnollisen seuraamuksen ja muun päätöksen julkistamisesta vastaavat jo nykyisin kyseisen artiklan säännöksiä.

Asetuksen 27 artikla sisältää säännökset muutoksenhakuoikeudesta. Säännös ei edellyttäisi kansallista täytäntöönpanoa, sillä Finanssivalvonnan päätöksistä voidaan jo nykyisin Finanssivalvonnasta annetun lain 73 §:n nojalla valittaa Helsingin hallinto-oikeuteen.

2.4.5

2.4.5 EuVECA- ja EuSEF-asetusten muutosasetuksen edellyttämät kansalliset täytäntöönpanotoimet

EuVECA- ja EuSEF-asetukset pantiin Suomessa kansallisesti täytäntöön AIFM-direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä vuonna 2014. EuVECA- ja EuSEF-asetusten muutosasetuksen vuoksi ei sinänsä ole tarvetta merkittävästi muuttaa voimassa olevaa kansallista lainsäädäntöä, sillä muutokset ovat lähtökohtaisesti suoraan sovellettavia.

EuVECA- ja EuSEF-asetusten muutosasetuksen 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdan c alakohdassa muutetaan toimivaltaisen viranomaisen määritelmää siten, että toimivaltainen viranomainen määritellään suoraan AIFM-direktiivin 3 artiklan 3 kohdan a alakohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisen kautta. Aiemmin toimivaltainen viranomainen määriteltiin asetuksissa kansalliseksi viranomaiseksi, jonka kotijäsenvaltio nimeää lailla tai asetuksella ottamaan tehtäväkseen asetuksen soveltamisalaan kuuluvien yhteissijoitusyritysten hoitajien rekisteröinnin. Määritelmän johdosta Finanssivalvonnasta annetun lain 50 f §:n 2 ja 3 momentissa on säädetty Finanssivalvonnan toimimisesta EuVECA- ja EuSEF-asetuksissa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Koska Finanssivalvonta on määritelty myös AIFM-direktiivissä tarkoitetuksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi Suomessa, ei määritelmämuutos tältä osin aiheuta muutostarpeita kansalliseen lainsäädäntöön.

Kansallista lainsäädäntöä olisi muutettava muutosasetuksen 1 artiklan 8 kohdan ja 2 artiklan 7 kohdan johdosta. Kyseisissä kohdissa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus varmistaa muutoksenhakuoikeus kansalliselta oikeus-, hallinto- tai muulta viranomaiselta, jos EuVECA- tai EuSEF-rahaston taikka niiden hoitajan rekisteröinti evätään tai jos rekisteröintipäätöstä ei ole annettu asetuksessa säädetyssä määräajassa. Finanssivalvonnasta annetussa laissa ja hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään jo kattavasti muutoksenhakumahdollisuudesta Finanssivalvonnan tekemään päätökseen. Hallintolainkäyttölain mukaiset oikeussuojakeinot ovat kuitenkin ensisijaisesti käytettävissä silloin, kun viranomainen on tehnyt asiasta hallintopäätöksen. Jos viranomainen laiminlyö hallintopäätöksen tekemisen tai hallintopäätöksen tekeminen viivästyy, asianosaisella ei ole yleensä mahdollisuutta saattaa tällaista asiaa tuomioistuimen käsiteltäväksi ilman asiaa koskevaa erityislain säännöstä. Erityissäännöksen nojalla tosin myös viranomaisen toimimattomuus voi saada aikaan valituskelpoisen päätöksen. Esimerkiksi vaihtoehtorahastojen hoitajan tai rahastoyhtiön toimilupahakemus on ratkaistava laissa säädetyssä määräajassa siitä, kun hakija on antanut asian ratkaisemista varten tarvittavat asiakirjat ja selvitykset. Jos tällaiseen hakemukseen ei ole annettu päätöstä määräajassa, hakemuksen tekijä voi tehdä valituksen ja valituksen katsotaan kohdistuvan hakemuksen hylkäävään päätökseen (vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 4 luvun 2 §:n 5 momentti ja sijoitusrahastolain 5 b §:n 2 momentti). Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa olisi siten tarpeen säätää EuVECA- ja EuSEF-asetusten edellyttämästä muutoksenhakumahdollisuudesta rekisteröinnin osalta vielä erikseen.

3

Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3.1

Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on osaltaan edistää suomalaisen sijoitusrahastotoiminnan kilpailukykyisyyden säilymistä. Sijoitusrahastotoiminta on globaalisti kasvava liiketoimintamalli ja on tärkeää, että Suomi säilyy mukana kilpailussa. On myös tärkeää saada kansainväliset sijoittajat kiinnostumaan suomalaisista sijoituskohteista ja siten ohjata investointeja suomalaisiin yrityksiin. Sijoitusrahastot voivat toimia tällaisina rahoituskanavina. Sijoitusrahastot tarjoavat erityyppisille sijoittajaryhmille mahdollisuuksia sijoittaa välillisesti sekä kotimaisiin että ulkomaisiin kohteisiin ja päästä hyödyntämään suurten sijoituserien tarjolla olevia tuotto- ja hajautusmahdollisuuksia. Pohdittaessa rahastomarkkinoiden menestystekijöitä ja kilpailukykyä nousevat esille toistuvasti seuraavat teemat: jakelukanavien saavutettavuus, määrä ja toimintamalli sekä kustannustehokkuus ja skaalaedut. Suomalaisten rahastoliiketoiminnan harjoittajien kilpailukyvyn varmistaminen toimintaympäristön kehityksen mukana edellyttää myös sijoitusrahastolain päivittämistä. Tällaisia liiketoimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia ovat erityisesti finanssiteknologian kehitys ja EU-tason hankkeet rajat ylittävän tarjonnan lisäämiseksi Euroopassa. Mainitut seikat korostavat tarvetta päivittää sijoitusrahastolakia siten, että se vastaa entistä paremmin EU:n muissa jäsenvaltioissa annettua sääntelyä ja mahdollistaa tasavertaisen kilpailun.

Sijoitusrahastolakiin on kansallisesti sisällytetty säännöksiä, joiden toimivuutta ja tarpeellisuutta on syytä arvioida uudelleen. Tällaisia säännöksiä ovat rahasto-osuudenomistajien kokous, tilintarkastajan suorittama sijoitusrahaston arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastus kuusi kertaa vuodessa ja osuudenomistajien vähimmäismäärä. Purkamalla kansallista lisäsääntelyä edistettäisiin sijoittajansuojaa loukkaamatta suomalaisen sijoitusrahastotoiminnan kustannustehokkuutta ja kilpailukykyä sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Suomessa sijoitusrahastojen hallinnointi sekä säilytysyhteisöpalvelun tarjonta ovat keskittyneitä. Suomessa uuden sijoitusrahaston on saavutettava ensimmäisenä toimintavuotenaan vähintään 50 rahasto-osuudenomistajan määrä, mikä saattaa osoittautua haasteelliseksi, vaikka vähimmäispääoma kaksi miljoonaa euroa olisikin saavutettu. Lain esitöiden mukaan sijoitusrahastolaissa säädetyn 50 osuudenomistajan vähimmäisvaatimuksen tavoitteena on ollut kuitenkin varmistaa se, että sijoitusrahastotoiminnassa on kysymys aidosta yhteissijoittamisesta ja että rahastosijoittaminen on luonteeltaan yleisöltä kerättyjen varojen yhteistä sijoittamista (HE 59/1996 vp, s. 22). Vaatimuksen taustalla on nähtävissä myös veropoliittisia tavoitteita, sillä lain esitöiden mukaan toimintaa ei nähty tarkoituksenmukaiseksi estää silloin, kun voitiin osoittaa, ettei toiminnan yksinomaisena tarkoituksena ole esimerkiksi verotuksen kiertäminen. Alun perin osuudenomistajien vähimmäislukumäärää koskeva vaatimus ei ollut ehdoton, vaan siihen voitiin vuoteen 2004 saakka myöntää valvontaviranomaisen päätöksellä poikkeus. Osuudenomistajien vähimmäismäärästä on poikkeuksellisesti Suomessa säädetty lain tasolla, ja vaatimus voi nostaa alalle tulokynnystä tarpeettomasti. Toisaalta on edelleen tarpeen lainsäädännössä varmistaa se, että sijoitusrahastotoiminnassa on kysymys aidosta yhteissijoittamisesta ja että rahastosijoittaminen on luonteeltaan yleisöltä kerättyjen varojen yhteisestä sijoittamisesta. Ei kuitenkaan ole sijoittajan edun mukaista, jos rahastoyhtiöllä on paine aggressiivisesti markkinoida vasta perustettua sijoitusrahastoa, jotta tarvittava osuudenomistajamäärä saavutetaan määräajassa.

Sijoitusrahastolainsäädännön kokonaisuudistuksen lisäksi esityksen tavoitteena on myös täyttää rahamarkkinarahastoasetuksessa, SFTR-asetuksessa sekä EuVECA- ja EuSEF-asetusten muutosasetuksessa jäsenvaltioille suoraan kohdistetut sääntelyvelvoitteet.

3.2

Toteuttamisvaihtoehdot

3.2.1

3.2.1 Termistö

Sijoitusrahastolainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä sijoitusrahastotermistöä on haluttu uudistaa siten, että sijoitusrahastotoiminnan määritelmässä viitattaisiin selkeämmin sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen sijoituspolitiikkaan ennemmin kuin rahaston valittuun juridiseen muotoon. Tällä täsmennyksellä on haluttu korostaa sijoitusrahastodirektiivin mukaisen ja AIFM-direktiivin mukaisen toiminnan eroa, vaikka kummassakin on kyse yhteisen sijoitustoiminnan hoitamisesta.

Yhteissijoitusyrityksen termistä luopumista on harkittu tarkoin, sillä sen on useissa yhteyksissä katsottu olevan vaikeasti ymmärrettävä ilmaisu. Sijoitusrahastolaissa valitulla termistöllä on kuitenkin suoria heijastusvaikutuksia myös muuhun lainsäädäntöön, muun muassa verolainsäädäntöön. Termistön muuttamisesta saattaisi aiheutua epävarmuutta sijoitusrahastojen verokohteluun kotimaisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä. Termistön muuttaminen voisi myös tahattomasti muuttaa verolainsäädännössä tarkoitetun sijoitusrahaston käsitettä muun muassa suhteessa ulkomaisiin toimijoihin, mikä ei kuitenkaan ole sijoitusrahastolakia koskevan muutosehdotuksen tarkoituksena. Tämän johdosta sijoitusrahastolain termistöön ei esityksessä tältä osin ehdoteta muutoksia. Yhteissijoitusyritys viittaisi edelleen muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa perustettuun sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen rahastoon sen juridisesta muodosta riippumatta. Sijoitusrahaston määritelmässä korostettaisiin kuitenkin entistä selkeämmin sijoitusrahaston tarkoittavan juuri sijoitusrahastodirektiivin mukaista rahastoa, mikä on jäänyt voimassa olevassa yhdistetyssä sääntelyssä helposti vaille huomiota, vaikka erikoissijoitusrahasto on ollut erikseen määritelty jo vuodesta 2011, jolloin sijoitusrahastolakiin lisättiin erikoissijoitusrahaston määritelmä. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan nimenomaisesti: ”Sijoitusrahaston määritelmä muutettaisiin koskemaan yksinomaan lain 11 luvun vaatimukset täyttävää sijoitusrahastodirektiivin mukaista sijoitusrahastoa. Sijoitusrahastolla tarkoitettaisiin sijoitusrahastotoiminnassa hankittuja sekä Suomessa vahvistettujen sääntöjen ja 11 luvun mukaisesti sijoitettuja varoja sekä niistä johtuvia velvoitteita.” (HE 113/2011 vp, s. 57)

3.2.2

3.2.2 Rahasto-osuusrekisteri

Rahasto-osuusrekisterin pitoa koskevan sääntelyn uudistamisella olisi toimialan arvion mukaan erityisen suuri merkitys. Rahasto-osuusrekisterin pitäminen sähköisissä järjestelmissä hajautetusti mahdollistaisi joustavasti myös rajan yli markkinoinnin. Ulkomaisissa rahastoissa tällainen menettely on mahdollista ja yleinen toimintatapa. Osuusrekisterin pitoa koskevilla säännöksillä on selkeä yhteys Verohallinnon tiedonsaannin toimivuuteen ja toisaalta internetyhteyksien ja muiden digitaalisten sovellusten käytettävyyteen. Käytettyjen järjestelmien tulisi mahdollistaa joustavasti muun muassa rajat ylittävässä markkinoinnissa asiakkaiden asiointi ja yhteydenpito. Nykyisen sääntelyn heikkoutena on pidetty joustamattomuutta. Osuusrekisterisääntelyn uudistaminen on tärkeä tavoite, jonka toteuttaminen vaatii kuitenkin vielä lisäpohdintaa. Edellytyksenä on myös kansainvälisen verosääntelyn arvioiminen erityisesti ilmoitusvelvollisuuden kattavuuden varmistamiseksi sekä tiedonsaannin varmistaminen verotuksen toimittamiseksi. Koska sääntelyratkaisulla on huomattavan suuri merkitys toiminnan järjestämisen kannalta, on osuusrekisterisääntelyn uudistamista koskevaa keskustelua jatkettava kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun löytämiseksi. Rahasto-osuusrekisterin pitoa koskeviin säännöksiin ei kuitenkaan nyt ehdoteta muutoksia.

3.2.3

3.2.3 Vaihtuvapääomainen sijoitusyhtiö

société d'investissement à capital variable Sääntelyn uudistamishankkeen yhteydessä on pohdittu myös muiden yhtiömuotojen lisäämistä sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteisen sijoittamisen muodoksi. Yhtenä vaihtoehtona olisi vaihtuvapääomaista sijoitusyhtiötä (, SICAV) koskeva sääntely. Vaihtuvapääomaisen sijoitusyhtiön mahdollistaminen perustuu sijoitusrahastodirektiiviin, jossa säädetään, että yhteissijoitusyritys voidaan perustaa joko sopimusoikeudellisten säännösten, trusteja koskevien säännösten tai yhtiöjärjestyksen nojalla. Vaihtuvapääomaista sijoitusyhtiötä koskevaa sääntelyä on tällä hetkellä esimerkiksi Luxemburgissa, Irlannissa, Isossa-Britanniassa ja Ranskassa. Yhtiömuotoisen UCITS-rahastomallin mahdollistaminen voisi parantaa suomalaisten sijoitusrahastojen asemaa kilpailulla kansainvälisillä markkinoilla.

fonds commun de placement

société d’investissement à capital fixe

Irish collective asset management vehicle

Luxemburgin rahastosääntely tarjoaa rahaston perustamiseen vaihtoehtoisesti käyttöön sopimusmallin (, FCP) ja yhtiömallin vaihtuvapääomaisena (SICAV) tai kiinteäpääomaisena (, SICAF). Irlannissa rahastosääntelyä on kehitetty viimeksi vuonna 2015 säädetyn uudentyyppisen rahastoinstrumentin muodossa (, ICAV). ICAV rinnastuu yhtiömuotoiseen rahastomalliin, mutta sen rekisteröinti ja valvonta on molemmat sijoitettu muun rahastovalvonnan tavoin Irlannin keskuspankin alaisuuteen, mikä nopeuttaa rahaston perustamista. Lisäksi ICAV on yhtiömuotona suunniteltu nimenomaan rahastoinstrumentiksi, joten siihen sovelletaan vain osaa muita yhtiömuotoja koskevasta yhtiölainsäädännöstä. Jo ennen viimeisintä kehityshanketta Irlannissa on ollut mahdollista perustaa sekä sopimusmallilla, trustimuotoisena että vaihtuva- tai kiinteäpääomaisena yhtiönä toimivia rahastoja.

En hållbar, transparent och konkurrenskraftig fondmarknad

associationsrättsliga fonder

Ruotsin hallitus päätti vuonna 2014 nimittää selvitysmiehen pohtimaan, miten parantaa ruotsalaisen rahastotoimialan kilpailukykyä ja modernisoida kansallista rahastolainsäädäntöä. Selvitystä koskeva loppumietintö (, SOU 2016:45) valmistui kesäkuussa 2016, ja siinä ehdotettiin muun muassa, että kilpailukyvyn lisäämiseksi tulisi Ruotsissa sallia yhtiömuotoiset rahastot (). Loppumietinnössä ehdotettiin, että Ruotsissa säädettäisiin uusi laki sijoitusyhtiöstä. Tällaista vaihtuvapääomaista sijoitusyhtiötä voisi hoitaa joko rahastoyhtiön tai vaihtoehtorahastojen hoitajan toimiluvalla. Koska selvitys ei käsittänyt verokysymyksiä, ehdotukset jätettiin vielä jatkovalmisteluun muun muassa veroehdotusten osalta.

Sijoitusrahastolain uudistuksen yhteydessä on käyty myös alustavasti läpi ratkaisuvaihtoehtoja vaihtuvapääomaista sijoitusyhtiötä koskevaksi sääntelyksi. Sijoitusrahastolain kokonaisuudistusta valmistelleen työryhmän yhtenä vaihtoehtoisena mallina lähtökohdaksi otettaisiin osakeyhtiölain säännökset, joista muokattaisiin suppea sääntely vaihtuvapääomaisesta yhtiöstä. Suomen osakeyhtiölaissa on jo siirrytty osakkeen nimellisarvosta nimellisarvottomaan vaihtoehtoon, joka soveltuisi helpommin myös vaihtuvapääomaisen sijoitusyhtiön sääntelyyn. Vaihtoehtoisina tutkittavina malleina voisivat olla ainakin osakeyhtiölainsäädäntöpohjaisen sääntelyn rinnalla sijoitusrahastolain pohjalta kirjoitettu erillislaki tai sijoitusrahastolakiin kirjoitettava lisäys vaihtuvapääomaisesta sijoitusyhtiöstä. Erillislakia puoltaisi tarve mahdollistaa uusi yhtiörakenne sekä sijoitusrahastoille että vaihtoehtorahastoille. Yhtiömuotoa koskevan sääntelyn sijoittaminen sijoitusrahastolakiin voisi jälleen vaikeuttaa rahastotyyppejä koskevan sääntelyn hahmottamista.

Esityksessä ehdotetaan kuitenkin toistaiseksi pitäytymistä vielä sopimusmallisen sijoitusrahaston rakenteessa, sillä vaihtuvapääomaisen sijoitusyhtiön osalta kyse on oikeudellisesti monimutkaisesta asiakokonaisuudesta, joka edellyttää vielä huolellista lisäselvitystä suhteessa nykyiseen yhtiösääntelyyn.

3.2.4

3.2.4 Ulkoistaminen

Sijoitusrahastolain kokonaisuudistuksen yhteydessä on nostettu esille myös sijoitusrahastolain ulkoistamissääntelyn muutostarpeita. Ulkoistamissäännöksissä ei ole kuitenkaan havaittu merkittäviä kansallisia rajoitteita suhteessa sijoitusrahastodirektiivin vaatimuksiin. Ottaen lisäksi huomioon ulkoistamiseen liittyvät muun muassa Ison-Britannian eroamisesta Euroopan unionista koskevat sääntelypaineet nähdään sääntelyn muuttaminen tässä tilanteessa tarpeettomana ja ennenaikaisena.

3.2.5

3.2.5 Säilytysyhteisöt

Sijoitusrahastolainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä on arvioitu myös säilytysyhteisöpalvelujen tarjonnan riittävyyden varmistamiseksi tarpeellisia toimenpiteitä. Säilytysyhteisöpalvelujen osalta palvelujen saatavuuteen liittyvien ongelmien on nähty kohdistuvan pikemminkin vaihtoehtorahastoihin. Sijoitusrahastojen osalta esitystä valmisteltaessa ei ole havaittu sellaista ongelmaa nykytilanteessa, joka edellyttäisi sääntelyyn muutoksia. Lisäksi sijoitusrahastodirektiivistä tulevat erityiset säilytysyhteisövaatimukset, jotka rajaavat sijoitusrahaston säilytysyhteisöjen potentiaalista joukkoa. Tämän johdosta esityksessä ei ehdoteta muutoksia säilytysyhteisöpalvelujen osalta.

3.3

Keskeiset ehdotukset

3.3.1

3.3.1 Sijoitusrahastolaki

Lain rakenne ja soveltamisala

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi sijoitusrahastolaki, jolla kumottaisiin vuoden 1999 sijoitusrahastolaki. Ehdotettu sijoitusrahastolaki perustuisi rakenteeltaan vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa omaksuttuihin ratkaisuihin. Kyseistä lakia on pidettävä hyvänä rakenteellisena esikuvana uudelle sijoitusrahastolaille, sillä kyse on uudehkosta rahoitusmarkkinalainsäädännöstä, jossa on samankaltaista sääntelyä sijoitusrahastolakiin nähden. Sijoitusrahastolain luettavuuden ja selkeyden parantamiseksi lakiin ehdotetaan pykälien otsikointia. Lisäksi uudessa laissa siirryttäisiin uuteen rakenteeseen ja pykälien luvuittain numerointiin, jota voidaan pitää tarkoituksenmukaisena laajahkossa ja EU-sääntelystä aiheutuville muutoksille alttiissa esityksessä. Lakiin ehdotetaan useita muitakin täsmennyksiä lain luettavuuden parantamiseksi ja säännösten ajantasaistamiseksi vastaamaan paremmin nykyistä lainkirjoitustapaa.

Sijoitusrahastolain muutoshistoriasta ja sijoitusrahastodirektiivin sekä AIFM-direktiivin yhteensovitetuista säännöksistä johtuvaa sijoitusrahastolain vaikealukuisuutta on tarkoitus selkeyttää lisäksi siten, että sijoitusrahaston ja erikoissijoitusrahaston sääntely erotettaisiin toisistaan.

Sijoitusrahastolain termistöä yhdenmukaistettaisiin vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa ja sijoitusrahastodirektiivissä omaksutun termistön kanssa siten, että sijoitusrahaston hallinnoimisen sijasta laissa siirryttäisiin yleisesti puhumaan sijoitusrahaston hoitamisesta. Ruotsinkielistä ilmaisua ”förvaltning av placeringsfonder” ei muutettaisi.

Alarahastot

Share classes of UCITS Suomalaisten rahastojen kansainvälistä kilpailukykyä pyrittäisiin parantamaan yhdenmukaistamalla suomalaisia rahastosäännöksiä muissa EU:n jäsenvaltioissa käytössä olevien rahastosäännösten kanssa. Tämän johdosta sijoitusrahastolakiin ehdotetaan lisättäväksi alarahastorakenteet salliva sääntely. Suomessa sijoitusrahasto voi jakaantua osuussarjoihin, mutta voimassa oleva lainsäädäntö ei nykyisellään ole mahdollistanut sijoitusrahaston jakautuvan alarahastoihin. ESMA on 30 päivänä tammikuuta 2017 julkaissut lausunnon (, ESMA31-43-296), jossa osuussarjojen mahdollisuudet poiketa toisistaan muutoin kuin rajatusti esimerkiksi valuuttasuojauksen osalta rajataan pois. Alarahastojen osalta vastaavaa kantaa ei ole otettu, ja niissä on mahdollista perustaa sijoituspolitiikaltaan toisistaan poikkeavia alarahastoja. Jotta suomalaisilla sijoitusrahastoilla olisi mahdollisuus tarjota sijoitusrahastovaihtoehtoja samassa laajuudessa kuin useissa muissa EU:n jäsenvaltioissa, on perusteltua sallia alarahastorakenteen käyttöönotto myös Suomessa.

Sijoitusrahastolakiin esitetään nyt alarahasto-käsitteen lisäämistä. Sijoitusrahasto voisi koostua yhdestä tai useammasta alarahastosta säännöissä tarkemmin kuvatulla tavalla, ja kyseiset alarahastot voisivat jälleen jakautua osuussarjoihin ja osuuslajeihin. Uudistuksen jälkeen olisi siten mahdollista, että rahasto-osuudenomistaja omistaa sijoitusrahasto X:n alarahasto A:n osuussarja 1:stä ja on valinnut kasvu-osuuden. Kyseisen alarahaston arvo voitaisiin vielä ilmoittaa murto-osan tarkkuudella. Alarahastokäsitteen käyttöönotto palvelisi erityisesti rajat ylittävää sijoitusrahastotoimintaa, mutta myös kotimaassa voitaisiin hyödyntää käsitteeseen liittyvää mahdollisuutta harjoittaa alarahastoissa toisistaan poikkeavaa sijoituspolitiikkaa toisin kuin osuussarjojen osalta on mahdollista. Muun muassa erilaisten inflaatio- tai indeksisuojausten käyttäminen tulisi mahdolliseksi alarahastorakenteissa.

Alarahastorakenteessa sijoitusrahasto koostuisi siten yhdestä tai useammasta alarahastosta, joilla kullakin voisi olla toisistaan poikkeava sijoituspolitiikka, ja vastaavasti kuin yhden sijoitusrahaston rakenteessa alarahastossa voisi olla tuotto- tai kasvuosuuksia ja osuussarjoja. Ehdotetussa alarahastomallissa alarahastot yhdessä muodostaisivat sijoitusrahaston varat, mutta alarahastojen varat tulisi säilyttää ja pitää kirjanpidossa erillään toisistaan. Alarahastoon sovellettaisiin lähtökohtaisesti vastaavasti mitä on säädetty sijoitusrahastosta. Alarahastoista esitetään kuitenkin laadittavaksi tilinpäätös alarahastokohtaisesti, kuitenkin niin, että tällaisen sijoitusrahaston kaikista alarahastoista tulisi esittää myös yhdistetty tulos- ja taselaskelma. Alarahastoista olisi mahdollista tehdä myös yhdistetty rahastoesite, jossa alarahastojen yhteiset ja alarahastokohtaiset tiedot voitaisiin esittää yhdessä esitteessä. Mahdollisena säilyisi kuitenkin tehdä täysimittainen rahastoesite myös alarahastokohtaisesti. Sen sijaan avaintietoesite tulisi julkistaa aina alarahastokohtaisesti.

Alarahastojen sääntöihin sovellettaisiin vastaavasti mitä sijoitusrahaston säännöistä on säädetty. Alarahastorakenteessa sijoitusrahasto olisi niin sanottu sateenvarjorahasto. Useissa rahastoyhtiöissä sijoitusrahaston säännöt on jo nykyisin esitetty yhdistelmänä, joka on koostunut rahastoyhtiön kaikkia sijoitusrahastoja koskevista yhteisistä säännöistä ja yksittäistä sijoitusrahastoa koskevista niin sanotuista rahastokohtaisista säännöistä. Edellä kuvattu käytäntö on helpottanut rahastoyhtiötasolla sijoitusrahastojen sääntöjen ja sääntömuutosten hallintaa. Sääntöjen esittäminen sateenvarjorahaston yhteisten sääntöjen ja alarahastokohtaisten sääntöjen yhdistelmänä toimii samaan tapaan. Sääntely ei kuitenkaan estä haluttaessa kirjoittamasta sääntöjä täydellisen kattavasti jokaiselle alarahastolle erikseen. Sääntöjen ja sääntörakenteiden tulisi ensisijaisesti kuitenkin olla selkeitä. Finanssivalvonta vahvistaa sijoitusrahaston säännöt, mikäli se katsoo, että ne ovat lain mukaiset ja selkeät.

Rahasto-osuudenomistajien kokous

Esityksessä ehdotetaan luovuttavaksi vuotuisesta säännöllisestä rahasto-osuudenomistajien kokouksesta. Säännökset osuudenomistajien kokouksesta ovat kansallisia, eivätkä ne perustu sijoitusrahastodirektiivin vaatimuksiin. Rahasto-osuudenomistajien kokouksella ei nähdä olevan suurta lisäarvoa enää myöskään tiedonvälityksen kannalta, koska rahastoyhtiöt julkaisevat nykyään puolivuotiskatsaukset, vuosikertomukset ja muun ajankohtaisen tiedon rahastoistaan internetsivuillaan.

Rahasto-osuudenomistajan aseman turvaamiseksi esitetään edelleen säilytettäväksi mahdollisuus rahasto-osuudenomistajien kokouksen koollekutsumiseen tarvittaessa rahasto-osuudenomistajan, rahastoyhtiön hallituksen, riippumattoman hallituksen jäsenen tai tilintarkastajan aloitteesta. Kokouksen koollekutsumiseen sovellettaisiin, mitä voimassa olevan sijoitusrahastolain 21 §:ssä on säädetty ylimääräisen rahasto-osuudenomistajien kokouksen koollekutsumisesta sillä muutoksella, että myös hallituksen riippumattomalle jäsenelle annettaisiin itsenäinen oikeus kokouksen koollekutsumiseen. Rahasto-osuudenomistaja tai osuudenomistajien joukko voisi kutsua kokouksen koolle, kun sillä on yksin tai yhteensä vähintään viiden prosentin osuus liikkeessä olevista rahasto-osuuksista. Ehdotus tarkoittaisi korotettua vähemmistönsuojaa. Myös vuotuinen säännöllinen rahasto-osuudenomistajien kokous olisi mahdollista edelleen järjestää, jos rahastoyhtiössä näin päätetään menetellä ja kokouksen koollekutsumisesta on määrätty sijoitusrahaston säännöissä. Osuudenomistajien kokoukseen sovellettaisiin edelleen soveltuvin osin yhdistyslakia (503/1989).

Rahasto-osuudenomistajan tulisi ilmoittaa rahastoyhtiölle aloitteensa osuudenomistajien kokouksen järjestämiseksi. Aloite voisi koskea esimerkiksi kaikkia rahasto-osuudenomistajia yhteisesti kohdanneesta vahingosta johtuvan kanteen nostamista. Rahastoyhtiö olisi tällöin velvollinen tiedottamaan tehdystä kokousaloitteesta muille rahasto-osuudenomistajille sijoitusrahaston säännöissä tarkemmin ilmoitetulla tavalla. Muilla rahasto-osuudenomistajilla olisi mahdollisuus yhtyä aloitteeseen ja tarvittava viiden prosentin osuus voitaisiin näin koota, jollei aloitteentekijällä itsellään olisi vielä tarvittavaa omistusta. Rahastoyhtiöllä olisi kuitenkin oikeus perustellusta syystä kieltäytyä tiedottamasta aloitteesta. Tällainen syy voisi olla esimerkiksi tilanne, jossa osuudenomistaja toistuvasti ilman laissa mainittua perustetta esittää osuudenomistajakokouksen koollekutsumista taikka jos samasta asiasta on jo päätetty osuudenomistajien kokouksessa, eikä uusia perusteita ole ilmennyt.

Säännöllisestä rahasto-osuudenomistajien kokouksesta luopumisesta seuraisi lisäksi, että sijoitusrahastosääntelyssä luovuttaisiin myös rahasto-osuudenomistajien valitsemien rahastoyhtiön hallituksen jäsenten ja tilintarkastajan nimeämisestä. Lisäksi sijoitusrahastolaissa ei enää säädettäisi voimassa olevan lain 22 §:n mukaisesta edustajistosta.

Rahastoyhtiön hallituksen riippumaton jäsen

Esityksessä ehdotetaan muutoksia rahastoyhtiön hallituksen jäsenten valintaan. Rahasto-osuudenomistajien valitseman hallituksen jäsenen sijaan laissa edellytettäisiin jatkossa, että vähintään kolmanneksen hallituksen jäsenistä tulisi täyttää laissa säädetyt riippumattomuuden edellytykset. Kyseisiltä hallituksen jäseniltä vaadittavilla riippumattomuuden kriteereillä pyrittäisiin turvaamaan jäsenen riippumattomuutta rahastoyhtiöstä, sen määräysvallankäyttäjistä ja muista rahastoyhtiön kanssa samaan konserniin kuuluvista yhteisöistä, rahastoyhtiön käyttämästä säilytysyhteisöstä, salkunhoidosta vastaavasta sijoituspalveluyrityksestä sekä yleisesti muista rahastoyhtiöistä ja säilytysyhteisöistä. Riippumattomuuden määrittelyssä lähtökohtana olisivat UCITS V -direktiivin 25 artiklan 2 kohdassa ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/438 21 artiklassa säädetyt kriteerit rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön hallituksen jäsenten riippumattomuudesta.

Riippumattomuuden lisäksi hallituksen riippumattomalta jäseneltä edellytettäisiin lain 3 luvun 2 §:ssä ehdotetun mukaista yleistä sijoitusrahastotoiminnan tuntemusta sekä yleistä sijoituspalvelutoiminnan tuntemusta, mikäli rahastoyhtiölle on myönnetty toimilupa omaisuudenhoitoon. Nykyisiin rahasto-osuudenomistajien valitsemiin rahastoyhtiön hallituksen jäseniin verrattuna ehdotettuun riippumattomaan jäseneen sovellettaisiin tiukempia osaamisvaatimuksia, sillä voimassa olevan lain mukaan rahasto-osuudenomistajien valitsemilta rahastoyhtiön hallituksen jäseniltä ei ole edellytetty sijoitusrahasto- tai sijoituspalvelutoiminnan tuntemusta.

Osuudenomistajien vähimmäismäärä

Voimassa olevan sijoitusrahastolain 27 §:ssä on säädetty osuudenomistajien vähimmäismääräksi 50. Säännös on perustunut kansalliseen tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Lainsäädännössä on edelleen tarpeen varmistaa se, että sijoitusrahastotoiminnassa on kysymys aidosta yhteissijoittamisesta ja että rahastosijoittaminen on luonteeltaan yleisöltä kerättyjen varojen yhteistä sijoittamista. Ottaen kuitenkin huomioon tarve helpottaa aloittavien sijoitusrahastojen toimintaa ja institutionaalisten sijoittajien sijoitusrahastosijoittamista esityksessä ehdotetaan osuudenomistajien vähimmäislukumäärän alentamista 30 osuudenomistajaan. Esityksessä ehdotetaan myös nykyisen 27 §:n 2 momentin mukaisen vaatimuksen muuttamista siten, että määräaika vähimmäispääoman ja osuudenomistajien määrän saavuttamiseksi nostettaisiin yhteen vuoteen ja Finanssivalvonnan poikkeuslupamahdollisuudesta luovuttaisiin. Sijoitusrahaston vähimmäispääomavaatimukseen (2 MEUR) ei ehdoteta muutoksia. Samoin sijoitusrahastolaissa säilyisi edelleen voimassa olevan sijoitusrahastolain 45 §:n säännös, jossa todetaan jatkuvan liikkeeseenlaskun periaatteen mukainen pääsääntö siitä, että rahastoyhtiön on vaadittaessa laskettava liikkeeseen hoitamansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia. Periaate on johdettu sijoitusrahaston yleisöavoimuudesta, mutta säännös ei suoraan perustu sijoitusrahastodirektiiviin.

Tilintarkastajien suorittaman arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastus

Esityksessä ehdotetaan, että voimassa olevan sijoitusrahastolain 38 §:ssä säädettyä tilintarkastajan suorittamaa arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastustiheyttä harvennettaisiin merkittävästi nykyisestä kuudesta kerrasta vuodessa. Nykyinen säännös on kansallinen, ja se on lisännyt sijoitusrahaston hallinnointikustannuksia. Sijoitusrahaston arvonlaskennan virheettömyys ja laskentaprosessien luotettavuus ovat kuitenkin sijoittajan kannalta tärkeitä, minkä johdosta uuden sijoitusrahastolain 7 luvun 3 §:ssä ehdotetaan, että tilintarkastaja tarkistaisi vähintään vuosittain rahasto-osuuden arvonlaskennan oikeellisuuden sekä tarkistaisi vuodenvaihteen arvojen oikeellisuuden. Säännös olisi joustava ja mahdollistaisi edelleen sen, että erityistilanteissa tilintarkastajat voisivat tarkistaa rahasto-osuuden arvonlaskennan oikeellisuuden myös useammin. Erityisesti verovalvontaan liittyvät tarpeet puoltavat vuodenvaihteen arvon oikeellisuuden vahvistamista.

Lunastusten rajoittaminen

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uudesta likviditeetin hallintakeinosta sijoitusrahaston lunastusten keskeyttämisen lisäksi. Sijoitusrahastolakiin lisättäisiin mahdollisuus määrätä sijoitusrahaston säännöissä edellytyksistä, joiden täyttyessä rahastoyhtiö voisi toteuttaa lunastukset sijoitusrahaston aukioloaikojen mukaisesti usean eri päivän aikana esimerkiksi silloin, kun yksittäinen lunastusvaatimus ylittää säännöissä määrätyn rajan sijoitusrahaston arvosta. Tällainen lunastusten rajoittaminen voisi estää yksittäisen suuren lunastuksen heikentävän vaikutuksen sijoitusrahaston likviditeettiin ja mahdollistaa myös pienempien lunastusten jatkumisen suuren lunastuksen rinnalla. Jos lunastusten rajoitusta ei ole käytössä, joudutaan lunastukset hoitamaan periaatteessa niiden saapumisjärjestyksessä. Tämä saattaa kohtuuttomasti lykätä pienten lunastusten toteuttamista niissä tilanteissa, joissa suuri osuudenomistaja haluaisi lunastaa merkittävän osan tai kaikki rahasto-osuutensa sijoitusrahastossa. Lunastusten rajoittamiseen voi esiintyä tarvetta myös lunastusten ruuhkautuessa siten, että kaikkien toimeksiantojen toteutus ei ole mahdollista samanaikaisesti. Sijoittajan kannalta keskeistä on, että erilaiset lunastustilanteessa mahdollisesti eteen tulevat vaihtoehdot on riittävän selkeästi kuvattu ja että ne eivät tule täytenä yllätyksenä.

Rahastoyhtiön oikeus lunastaa rahasto-osuudenomistajan rahasto-osuudet ilman suostumusta

Sijoitusrahastolakiin esitetään lisättäväksi rahastoyhtiölle oikeus lunastaa rahasto-osuudet myös laissa ja sijoitusrahaston säännöissä tarkemmin määritellyissä tilanteissa ilman rahasto-osuudenomistajan toimeksiantoa tai suostumusta. Säännöksellä pyritään varmistamaan rahastoyhtiön reagointimahdollisuudet sellaisissa mahdollisesti esiintyvissä tilanteissa, joissa sijoitusrahaston kaikkien osuudenomistajien edun mukaista on rajoittaa yksittäiseen sijoittajaan liittyvistä velvoitteista aiheutuvien ennakoimattomien kustannusten syntyminen.

Osuustodistus

Esityksessä ehdotetaan luovuttavaksi voimassa olevan lain pakottavasta sääntelystä, joka on velvoittanut rahastoyhtiön antamaan osuudenomistajan pyynnöstä rahasto-osuudesta fyysisen osuustodistuksen. Säännös jättäisi kuitenkin edelleen rahastoyhtiölle mahdollisuuden jatkaa nykyisen lain mukaista menettelyä niin halutessaan. Säännös mahdollistaisi myös rahastoyhtiölle joustavan siirtymisen osuustodistuksettomaan tilaan siten, että rahastoyhtiö voisi päättää lopettaa uusien osuustodistusten antamisen. Rahastoyhtiöllä ei olisi, ellei se toisin päättäisi, velvollisuutta kerätä jo liikkeeseen laskemiaan osuustodistuksia määräaikaan mennessä takaisin, vaan osuustodistusten poistuminen voisi tapahtua luontevasti normaalien lunastustoimien yhteydessä.

Osuustodistusta koskevien säännösten muuttamista esitetään sijoitusrahastosääntelyn ajanmukaisuuden lisäämiseksi. Lisäksi osuustodistussääntelyn muuttamisella pyritään lisäämään sijoitusrahaston hoitamisen kustannustehokkuutta sähköisessä toimintaympäristössä ja omistustietojen luotettavuutta siten, että kaikki tiedot ovat luettavissa rahasto-osuusrekisteristä. Teknologian kehittyessä ja rahastopalveluiden sähköistyessä fyysisen osuustodistuksen antamista koskeva velvoite voidaan nähdä vanhentuneena. Hyvin harva rahasto-osuudenomistaja pyytää fyysistä osuustodistusta. Kuitenkin rahastoyhtiöiden tulee pitää mahdollisena antaa fyysinen osuustodistus, mistä aiheutuu turhaa hallinnollista taakkaa rahastoyhtiöille.

Fyysisestä osuustodistuksesta luopumisella ei olisi vaikutusta rahasto-osuuden luovutuksen ja panttauksen esineoikeudelliseen sivullissuojaan. Rahasto-osuuden luovutuksen ja panttauksen esineoikeudellinen sivullissuoja toteutuisi rahastoyhtiölle tehdyn ilmoituksen ja osuusrekisterimerkinnän perusteella voimassa olevan lain säännöksiä vastaavalla tavalla. Sijoitusrahastolain 57 §:n 4 momentissa on jo nykyisellään säädetty panttausmerkinnän tekemisestä osuusrekisteriin silloin, kun rahasto-osuudesta ei ole annettu osuustodistusta.

Rahasto-osuudenomistajan kanneoikeus ja kaikkien osuudenomistajien puolesta nostettava kanne

Sijoitusrahastolain 139 §:ssä on säädetty kaikkia rahasto-osuudenomistajia yleisesti kohdanneesta vahingosta johtuvan korvausvaatimuksen esittämisestä ja kanteen nostamisesta päättävästä rahasto-osuudenomistajien kokouksesta. Tällaisesta korvausvaatimuksesta aiheutuneet kulut ja asiamiehen palkkio suoritetaan sijoitusrahaston varoista. Sijoitusrahastolain 140 §:ssä on säädetty menettelystä tilanteissa, joissa osuudenomistajakokous ei ole päättänyt kannetta nostaa. Voimassa olevan lain mukaan tällöinkin kanteen voivat nostaa määrävähemmistöä edustavat osuudenomistajat laissa määrätyin edellytyksin. Kanteen nostaneet osuudenomistajat vastaavat oikeudenkäyntikuluista, jotka korvataan sijoitusrahaston varoista siltä osin kuin sijoitusrahastolle oikeudenkäynnillä voitetut varat siihen riittävät. Koska säännöllisestä osuudenomistajien kokouksesta ehdotetaan luovuttavaksi, on katsottu tarpeelliseksi säätää erityisestä menettelystä niitä tilanteita varten, joissa osuudenomistaja tekee aloitteen osakkeenomistajien kokouksen koolle kutsumiseksi, mutta hänellä ei ole vaadittavaa määrävähemmistöomistusta itsellään. Kun sijoitusrahaston osuusrekisterin omistajatiedot eivät ole julkisia, osuudenomistajan voisi muutoin olla kohtuuttoman hankalaa saada yhteys muihin osuudenomistajiin.

EU-sääntelyn kansallinen täytäntöönpano

Sijoitusrahastolaissa ehdotetaan säädettäväksi hallinnollisten seuraamusten määräämisestä SFTR-asetuksen niiden säännösten rikkomisesta, joihin on sovellettava sijoitusrahastodirektiivin mukaisesti vahvistettuja seuraamuksia. Muilta osin asetuksen rikkomiseen sovellettavista hallinnollisista seuraamuksista ja Finanssivalvonnan valvontavaltuuksista säädettäisiin vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa ja Finanssivalvonnasta annetussa laissa. Lisäksi sijoitusrahastolakiin lisättäisiin tarvittavat viittaussäännökset rahamarkkinarahastoasetukseen sekä SFTR-asetukseen.

3.3.2

3.3.2 Laki vaihtoehtorahastojen hoitajista

Erikoissijoitusrahastosääntelyn siirtäminen vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin

Erikoissijoitusrahastoja koskeva sääntely sisällytettäisiin kokonaisuudessaan vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin siten, että lakiin lisättäisiin tarvittavin osin säännösviittaukset sijoitusrahastolakiin. Erikoissijoitusrahastot ovat yksi vaihtoehtorahastojen juridisista muodoista, minkä johdosta niitä koskeva sääntely sopisi luontevasti vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin. Erikoissijoitusrahastosääntelyn siirtämisen yhteydessä on tarve vähäiseltä osin karsia erikoissijoitusrahastoihin sovellettavaa päällekkäistä tai kumottavaa sijoitusrahastosääntelyä, kuten liiketoimien kirjaustapahtumien säilyttämiseen tai tilintarkastukseen liittyvää sääntelyä. Muita erityisesti erikoissijoitusrahastoja koskevia sääntelyn sisältömuutoksia ei ehdoteta tehtäväksi. Erikoissijoitusrahastojen sijoituspolitiikkaa, vähimmäispääomaa tai tuotonjakovelvollisuutta koskevaa sääntelyä ei esitetä muutettavaksi. On kuitenkin huomattava, että sikäli kuin sijoitusrahastolain sellaisiin aineellisiin säännöksiin, joihin viitataan erikoissijoitusrahastosääntelyssä, on esitetty uuden lain säätämisen yhteydessä muutoksia, tulisivat nämä muutokset koskemaan myös erikoissijoitusrahastoja. Tällaisia muutoksia olisivat muun muassa osuudenomistajien vähimmäismäärän laskeminen 50 osuudenomistajasta 30 osuudenomistajaan, osuudenomistajakokoukseen ehdotetut muutokset sekä uudet säännökset lunastusten rajoittamisesta.

Erikoissijoitusrahaston hoitajaan ei sovellettaisi enää rahastoyhtiön hallituksen kokoonpanoa ja riippumattomuutta koskevaa sääntelyä. Jos kyseessä olisi kaksoistoimiluvalla toimiva sekä sijoitusrahastoa hoitava rahastoyhtiö että erikoissijoitusrahastoa hoitava vaihtoehtorahastojen hoitaja, jolloin toimijalla olisi sekä sijoitusrahastolain että vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain mukainen toimilupa, tulisi rahastoyhtiön hallituksen jäsenten täyttää joka tapauksessa sijoitusrahastolaissa säädetyt edellytykset. Jos kyseessä olisi pelkästään erikoissijoitusrahastoa hoitava vaihtoehtorahastojen hoitaja, voidaan sen hallinnon järjestämistä verrata muiden vaihtoehtorahastojen hoitajien hallintoon ja soveltaa tällöin, mitä siitä on säädetty vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa.

Vaihtoehtorahaston markkinoinnin aloitusilmoitus ja tuotehallinta

Erikoissijoitusrahastoja koskevan sääntelyn siirtämisen yhteydessä esityksessä ehdotetaan muutoksia myös vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 21 luvun 4 §:ssä säädettyyn ilmoitusten käsittelyyn. Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 12 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan vaihtoehtorahastojen hoitaja voi aloittaa vaihtoehtorahaston markkinoinnin Suomessa saatuaan Finanssivalvonnalta sitä koskevan ilmoituksen. Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 21 luvun 4 §:n mukaan Finanssivalvonnan on ilmoitettava päätöksestä 20 päivän kuluttua täydellisen ilmoituksen saapumisesta.

Käytännössä toimijoiden oikeusvarmuuden kannalta on noussut esille tarve selventää päätösprosessia ja säätää valituskelpoisen päätöksen antamisesta tilanteissa, joissa osapuolet eivät ole yhtä mieltä ilmoituksen täydellisyydestä tai siihen liittyvistä seikoista ja vaatimusten oikeutuksesta erityisesti, kun kyse on 13 luvussa tarkoitetusta ei-ammattimaiselle asiakkaalle tarjottavasta vaihtoehtorahastosta. Esityksessä ehdotetaan vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin uutta säännöstä, joka velvoittaisi Finanssivalvonnan antamaan asiassa valituskelpoisen päätöksen määräajassa, mikäli se ei voi hyväksyä vaihtoehtorahastojen hoitajan tekemää markkinoinnin aloitusilmoitusta.

Finanssivalvonta voisi kieltää markkinoinnin aloittamisen ei-ammattimaiselle asiakkaalle, mikäli se katsoisi, että vaihtoehtorahaston hoitamisessa tai sen tuotehallintaan liittyvissä järjestelyissä ei ole riittävällä tavalla otettu huomioon ei-ammattimaisen asiakkaan etua. Käytännössä tämä tarkoittaisi lähinnä sen arvioimista, että suunniteltu vaihtoehtorahasto soveltuisi vaihtoehtorahastojen hoitajan selvitysten ja näkemyksen mukaan muun muassa riskiprofiililtaan aiotulle kohderyhmälle. Säännös antaisi Finanssivalvonnalle harkintavaltaa sijoittajien aseman turvaamiseksi. Säännös soveltuisi toimiluvallisiin vaihtoehtorahastojen hoitajiin, joihin muutoinkin soveltuvat vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset. Finanssivalvonnan olisi kuitenkin aina yksilöitävä päätöksensä perusteet. Rekisteröitymisvelvollisten vaihtoehtorahastojen hoitajien osalta Finanssivalvonta voi jo voimassa olevan sääntelyn puitteissa ottaa kantaa vaihtoehtorahaston soveltuvuuteen aiotulle asiakaskohderyhmälle poikkeusluvan käsittelyn yhteydessä.

Rekisteröitymisvelvollisen vaihtoehtorahastojen hoitajan johdolle ja omistajille asetettavat luotettavuusvaatimukset

Rekisteröitymisvelvollisen vaihtoehtorahastojen hoitajan johdolle ja merkittäville omistajille ehdotetaan asetettavaksi samat luotettavuusvaatimukset kuin mitä voimassa olevassa lain mukaan edellytetään toimiluvallisilta vaihtoehtorahastojen hoitajilta. Monille muille rekisteröitymistä vaativille toiminnoille on jo asetettu vastaavia vaatimuksia, kuten joukkorahoituksen välittäjille ja asunto-omaisuuteen liittyvien kuluttajaluottojen välittäjille. Sijoittajien aseman turvaamiseksi on tarpeen ulottaa omistajien luotettavuusvaatimukset koskemaan myös näitä toimijoita.

EU-sääntelyn kansallinen täytäntöönpano

Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa ehdotetaan säädettäväksi hallinnollisten seuraamusten määräämisestä SFTR-asetuksen niiden säännösten rikkomisesta, joihin on sovellettava AIFM-direktiivin mukaisesti vahvistettuja kansallisia seuraamuksia. Muilta osin asetuksen rikkomiseen sovellettavista hallinnollisista seuraamuksista ja Finanssivalvonnan valvontavaltuuksista säädettäisiin sijoitusrahastolaissa ja Finanssivalvonnasta annetussa laissa. EuVECA- ja EuSEF-asetusten muutosasetuksen johdosta vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin lisättäisiin säännökset asetuksen edellyttämästä muutoksenhakumahdollisuudesta. Lakiin lisättäisiin myös tarvittavat viittaussäännökset rahamarkkinarahastoasetukseen sekä SFTR-asetukseen.

3.3.3

3.3.3 Laki Finanssivalvonnasta

Finanssivalvonnan oikeutta saada tietoja sakko- ja rikosrekisteristä ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan myös rekisteröityneiden vaihtoehtorahastojen hoitajien omistajan, hallituksen jäsenen, toimitusjohtajan tai palveluksessa olevan laissa säädetyn luotettavuuden selvittämistä. Ehdotus liittyy vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin ehdotettuihin muutoksiin rekisteröityneen vaihtoehtorahastojen hoitajan johdon ja merkittävien omistajien luotettavuusvaatimuksista.

Esityksessä ehdotetaan Finanssivalvonnasta annettua lakia muutettavaksi lisäksi siten, että Finanssivalvonnalla olisi oikeus määrätä hallinnollisia seuraamuksia rahamarkkinarahastoasetuksen ja SFTR-asetuksen keskeisimpien säännösten rikkomisesta. Finanssivalvonnasta annetussa laissa säädettäisiin myös Finanssivalvonnan toimimisesta kyseisissä asetuksissa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena.

3.3.4

3.3.4 Muut esitykseen sisältyvät lait

Lahjanlupauslakia (625/1947) ehdotetaan selvennettäväksi rahasto-osuuden lahjoittamista koskevien kysymysten osalta. Samalla niin sanottua notariaattilahjaa koskevaa sääntelyä ehdotetaan ajantasaistettavaksi.

Edellä mainitut esitykseen sisältyvät lakiehdotukset vaativat myös teknisluonteisia ja uudesta laista johtuvia lakiviittauksia koskevia muutoksia. Tästä syystä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi edellä mainittujen lakien lisäksi seuraavia lakeja:

- laki Finanssivalvonnan valvontamaksusta (879/2008)

- sijoituspalvelulaki

- kiinteistörahastolaki

- laki sidotusta pitkäaikaissäästämisestä (1183/2009)

- rahoitusvakuuslaki

- laki rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta (699/2004)

- laki arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta (348/2017)

- laki rahoitusvakausviranomaisesta (1195/2014)

- joukkorahoituslaki (734/2016)

- kaupparekisterilaki (129/1979)

- laki varojen arvostamisesta verotuksessa (1142/2005)

- laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta (1346/1999)

- laki verotusmenettelystä (1558/1995)

- laki holhoustoimesta (442/1999).

3.4

Arviointi suhteessa EU:n tietosuoja-asetukseen

3.4.1

3.4.1 Rahasto-osuusrekisteri

tietosuoja-asetus Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat keväällä 2016 asetuksen (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta, jäljempänä. Tietosuoja-asetuksella vahvistetaan säännöt luonnollisten henkilöiden suojelulle henkilötietojen käsittelyssä sekä säännöt, jotka koskevat henkilötietojen vapaata liikkuvuutta. Tietosuoja-asetus on tullut sovellettavaksi 25 päivänä toukokuuta 2018.

Esityksen 1. lakiehdotuksen 9 luvun 4 §:ssä säädettäisiin rahasto-osuuksista pidettävästä rahasto-osuusrekisteristä. Lakiehdotuksen mukaan rahasto-osuusrekisterin rekisterinpitäjänä olisi voimassa olevaa sääntelyä vastaavasti rahastoyhtiö.

Esityksen 1. lakiehdotuksen säännökset rahasto-osuusrekisteristä kuuluvat tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan, mutta niissä on hyödynnetty asetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa luetellaan perusteet, joiden nojalla henkilötietojen käsittely on lainmukaista. Vähintään yhden kohdassa tarkoitetun edellytyksen on täytyttävä. Asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan käsittely on lainmukaista, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi.

Asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun käsittelyn perustasta on säädettävä joko a) unionin oikeudessa tai b) rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä.

Käsittelyn tarkoitus määritellään kyseisessä käsittelyn oikeusperusteessa tai, 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa käsittelyssä, sen on oltava tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Kyseinen käsittelyn oikeusperuste voi sisältää erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan tietosuoja-asetuksen sääntöjen soveltamista, muun muassa: yleisiä edellytyksiä, jotka koskevat rekisterinpitäjän suorittaman tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta; käsiteltävien tietojen tyyppiä; asianomaisia rekisteröityjä, yhteisöjä, joille ja tarkoituksia joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa; käyttötarkoitussidonnaisuutta; säilytysaikoja; sekä käsittelytoimia ja -menettelyjä, mukaan lukien laillisen ja asianmukaisen tietojenkäsittelyn varmistamiseen tarkoitetut toimenpiteet, kuten toimenpiteet muita IX luvussa esitettyjä erityisiä tietojenkäsittelytilanteita varten. Unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.

Esityksen 1. lakiehdotuksen mukaisesti pidettävään rahasto-osuusrekisteriin kerättävien ja siinä yhteydessä käsiteltävien tietojen käsittely on perusteltua tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti käsittelyn perustasta on säädetty rekisterinpitäjään sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä. Rahasto-osuusrekisteriin liittyvän henkilötietojen käsittelyn tarkoitukseksi olisi laissa nimenomaisesti määritelty rahasto-osuudenomistajan omistuksen kirjaaminen. Ajantasaisen rahasto-osuusrekisterin ylläpitäminen on keskeistä sen selvittämiseksi, kuka omistaa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia ja missä suhteessa. Myös rahasto-osuudenomistajan laissa säädettyjen oikeuksien käyttö perustuu lähtökohtaisesti siihen, että rahasto-osuus on rekisteröity. Rahasto-osuusrekisteriä koskevan sääntelyn voidaan katsoa täyttävän yleisen edun mukaisen tavoitteen ja olevan oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun päämäärään nähden.

Käsittelyn oikeusperuste sisältäisi lisäksi 1. lakiehdotuksen 9 luvun 4 §:ssä erityisiä säännöksiä käsiteltävistä tiedoista, rekisteröitävistä tahoista sekä viranomaisista, joille tietoja voidaan luovuttaa.

Rahastoyhtiöllä olisi velvollisuus antaa rekisterin tietoja syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi sekä muulle viranomaiselle, jolla on lain nojalla oikeus saada sellaisia tietoja. Luovutusperusteesta säädettäisiin viranomaisten toimintaa koskevissa erillislaeissa. Rahasto-osuusrekisteri olisi lisäksi pidettävä rahasto-osuudenomistajien kokouksen nähtävänä.

Koska rahasto-osuusrekisteriin kerättäviä tietoja voitaisiin 1. lakiehdotuksen 3 luvun 9 §:n mukaan käyttää myös rahastoyhtiön sisäpiirirekisterin muodostamisessa rahastoyhtiön osakkeenomistajien osalta, on mahdollista, että rekisterinpitäjä käsittelisi henkilötietoja edelleen muuhun tarkoitukseen kuin siihen, johon henkilötiedot kerättiin.

Rahasto-osuusrekisteriin rekisteröitävät tiedot olisivat pitkälti voimassa olevaa lakia vastaavasti:

1) rahasto-osuudenomistajan nimi ja postiosoite;

2) omistettujen rahasto-osuuksien määrä;

3) erilajisten ja erisarjaisten rahasto-osuuksien erittely;

4) rahasto-osuuden rekisteröintipäivämäärä; sekä

5) rahasto-osuusmerkinnän järjestysnumero.

Tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa säädetään erityisiä henkilötietoryhmiä koskevien tietojen käsittelystä. Artiklan 1 kohdan mukaan sellaisten henkilötietojen käsittely, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tai ammattiliiton jäsenyys sekä geneettisten tai biometristen tietojen käsittely henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten tai terveyttä koskevien tietojen taikka luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja suuntautumista koskevien tietojen käsittely on kiellettyä. Erityisten henkilötietoryhmien osalta jonkin asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa säädetyn käsittelyperusteen tulisi täyttyä.

Rahasto-osuusrekisteriin kerättävät tiedot eivät olisi tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiä koskevia tietoja.

3.4.2

3.4.2 Sisäpiirirekisteri

Esityksen 1. lakiehdotuksen 3 luvun 9 §:ssä säädettäisiin sisäpiiri-ilmoituksista ylläpidettävästä rahastoyhtiön sisäpiirirekisteristä. Lakiehdotuksen mukaan sisäpiirirekisterin rekisterinpitäjänä olisi voimassa olevaa sääntelyä vastaavasti rahastoyhtiö.

Esityksen 1. lakiehdotuksen mukaisesti pidettävään sisäpiirirekisteriin kerättävien tietojen käsittely on perusteltua tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti käsittelyn perustasta on säädetty rekisterinpitäjään sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä. Sisäpiirirekisteriin liittyvän henkilötietojen käsittelyn tarkoitukseksi olisi laissa nimenomaisesti määritelty markkinoiden väärinkäytön ehkäiseminen.

Käsittelyn oikeusperuste sisältäisi 1. lakiehdotuksen 3 luvun 7—9 §:ssä erityisiä säännöksiä käsiteltävistä tiedoista, rekisteröitävistä tahoista, tietojen säilytysajoista ja tietojen luovuttamisesta.

Esityksen 1. lakiehdotuksen 3 luvun 9 §:n mukaan muulla kuin rekisteröidyllä on oikeus kulujen korvaamista vastaan saada otteita sisäpiirirekisterin sisällöstä. Luonnollisen henkilön henkilötunnus ja osoite sekä muun luonnollisen henkilön kuin sisäpiiriläisen ja rahastoyhtiön osakkeenomistajan nimi eivät kuitenkaan olisi julkisia.

Rahastoyhtiöitä ja eräitä muita markkinaosapuolia koskeva velvoite julkisen sisäpiirirekisterin ylläpitoon on kansallista sääntelyä. Arvopaperimarkkinoiden omistuksen julkisuudella ja läpinäkyvyydellä on kuitenkin Suomessa pitkä perinne ja viimeksi julkisen sisäpiirirekisterin merkitystä ja asemaa on käsitelty kattavasti MIFID II -direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä (HE 151/2017 vp, s. 99—102). Julkiset sisäpiirirekisterit ja niihin kohdistettava laajan yleisön valvonta ovat omiaan ehkäisemään markkinoiden väärinkäyttöä. Sisäpiiriläisten ja heidän lähipiirinsä omistuksen ja kaupankäynnin läpinäkyvyyden edistäminen parantavat sijoittajien tiedonsaantia sekä laajan yleisön markkinoita kohtaan tuntemaa luottamusta. Lainsäädännön arvioidaan tältä osin täyttävän yleisen edun mukaiset tavoitteet ja olevan oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.

Esityksen 1. lakiehdotuksen 3 luvun 10 §:n mukaisesti sisäpiirirekisteriin yksityiskohtainen tietosisältö ja tietojen merkintätapa määriteltäisiin tarkemmin Finanssivalvonnan määräyksellä. Sisäpiirirekisterin piirissä tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteeseen kuuluisi siten myös edellä mainittu Finanssivalvonnan määräys.

Esityksen 1. lakiehdotuksen 3 luvun 9 §:n mukaan sisäpiirirekisteriin rekisteröitävät tiedot olisivat pitkälti voimassa olevaa lakia vastaavasti:

1) kunkin sisäpiiriläisen kohdalla sisäpiiriläisen, 7 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun vajaavaltaisen ja 2 kohdassa tarkoitetun yhteisön tai säätiön omistamat sanotussa momentissa tarkoitetut rahasto-osuudet, osakkeet ja rahoitusvälineet sekä eriteltyinä hankinnat ja luovutukset;

2) kunkin 8 §:ssä tarkoitetun osakkeenomistajan omistamat rahasto-osuudet ja niiden omistuksen muutokset.

Lisäksi, jos sisäpiiri-ilmoitukset tehdään 3 luvun 7 §:n 6 momentin mukaisesti, rahastoyhtiön sisäpiirirekisteri voidaan tältä osin muodostaa arvo-osuusjärjestelmästä saatavista tiedoista (3 luvun 9 §:n 2 momentti).

Sisäpiirirekisteriin kerättävät tiedot eivät olisi tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiä koskevia tietoja.

3.4.3

3.4.3 Muut säännökset

Esityksen 1. lakiehdotuksen 26 luvun 2 §:ään ja 27 luvun 7 §:ään (voimassa olevan sijoitusrahastolain 133 a ja 150 §) ehdotettavat muutokset tietosuoja-asetuksen johdosta sisältyvät valtiovarainministeriössä valmisteltuun hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 100/2018 vp).

4

Esityksen vaikutukset

4.1

Taloudelliset vaikutukset

4.1.1

4.1.1 Vaikutukset yrityksiin

Rahastoyhtiöt

Ehdotetuilla muutoksilla olisi rahastoyhtiöille kustannuksia keventäviä vaikutuksia. Lisäksi ehdotetut muutokset helpottaisivat suomalaisten rahastoyhtiöiden toimimista kansainvälisillä markkinoilla kansallisen lisäsääntelyn vähentyessä. Vuoden 2017 lopussa suomalaisia rahastoyhtiöitä oli 26.

Rahasto-osuudenomistajien kokouksen muuttaminen vain erikoistilanteissa kutsuttavaksi

Rahasto-osuudenomistajien kokouksen muuttuminen vain erikoistilanteessa koolle kutsuttavaksi pienentää rahastoyhtiöille sääntelystä aiheutuvaa taakkaa. Osuudenomistajakokouksen järjestämisestä aiheutuu kustannuksia rahastoyhtiölle. Osuudenomistajakokous koetaan myös turhaksi, koska siellä harvoin käytetään todellista valtaa.

Nykyisen lainsäädännön mukaan rahastoyhtiön on vuosittain järjestettävä rahasto-osuudenomistajien kokous. Osuudenomistajien osallistuminen osuudenomistajakokouksiin on jäänyt viime vuosina melko vähäiseksi. Esimerkiksi osuudenomistajakokoukseen on saattanut osallistua vajaa sata osuudenomistajaa kymmenistä tuhansista tai jopa sadoista tuhansista osuudenomistajista. Lisäksi osuudenomistajakokouksen todellinen päätösvalta on jäänyt vähäiseksi, sillä yleensä jo ennakkoon suunnitellut ehdokkaat hallituksen jäseniksi ja tilintarkastajiksi ovat tulleet valituiksi.

Ehdotetut muutokset selkeyttäisivät rahastoyhtiön rakennetta kansainvälisestä näkökulmasta. Rahastoyhtiöiden kansainvälistyessä ja perustettaessa rahastoja ulkomaille nykyinen sääntely on voinut osoittautua haasteelliseksi sen sisältäessä eroavia piirteitä verrattuna muihin Suomen kaltaisiin maihin. Suomessa rahastoyhtiö usein olettaa, että rahasto-osuudenomistajien kokouksen valitsemat hallituksen jäsenet ovat riippumattomia, ja jos näin ei tosiasiassa ole johtaa se ristiriitaan EU-lainsäädännön kanssa.

Sijoitusrahaston osuudenomistajien vähimmäismäärän alentaminen

Nykyisen lainsäädännön mukaan sijoitusrahaston osuudenomistajien määrän tulee olla vähintään 50. Esityksessä ehdotetaan osuudenomistajien vähimmäismäärän laskemista 30 osuudenomistajaan. Osuudenomistajien vähimmäismäärävaatimuksen laskeminen voi madaltaa markkinoille tulon kynnystä pieniltä toimijoilta ja helpottaa sijoitusrahaston perustamista. Sijoitusrahastolla voi olla hankalaa saada 50 osuudenomistajan vaatimusta täyteen, etenkin jos kyse sijoitusrahastosta, jolla on erikoisempi sijoituspolitiikka. Lisäksi 50 osuudenomistajan vaatimus voi tuottaa ongelmia tapauksissa, joissa esimerkiksi hyvin toimivan sijoitusrahaston osuudenomistajien määrä tippuu lunastusten myötä alle osuudenomistajien vähimmäismäärän. Osuudenomistajien vähimmäismäärän alentaminen 20 osuudenomistajalla helpottaa sijoitusrahaston perustamista ja toimintaa tällaisissa tapauksissa.

Mikäli osuudenomistajien vähimmäismäärää ei voimassa olevan lain mukaan saavuteta kuuden kuukauden tai siihen saatavan kuuden kuukauden lisäajan jälkeen, sijoitusrahasto täytyisi lopettaa tai sulauttaa toiseen sijoitusrahastoon. Esityksessä ehdotetaan, että kuuden kuukauden aikarajaa nostettaisiin vuoteen, mikä helpottaisi entisestään osuudenomistajien ja vähimmäispääoman keruuta.

Lunastusten rajoittaminen

Ehdotetuissa säännöksissä tuotaisiin rahastoyhtiölle uusi mahdollisuus porrastaa lunastukset useammalle päivälle, jos yksittäinen lunastusvaatimus tai lunastusten suuri määrä ylittäisi rahaston säännöissä määrätyn rajan sijoitusrahaston arvosta. Lunastusten rajoittaminen suojelisi sijoitusrahaston likviditeettiä ja pienempiä osuudenomistajia. Jos lunastusten rajoittamismahdollisuutta ei ole, lunastukset hoidetaan saapumisjärjestyksessä, jolloin yksittäisen suuren osuudenomistajan lunastus voi vaarantaa sijoitusrahaston likviditeetin, jolla voi olla vaikutusta myös sijoitusrahaston arvoon. Lunastusten rajoittamismahdollisuus lisäisi rahastoyhtiölle liikkumavaraa suurten lunastusten, mutta myös lunastusten ruuhkautumisien yhteydessä.

Osuustodistus

Esityksessä ehdotetaan luovuttavaksi rahastoyhtiön velvollisuudesta antaa fyysinen osuustodistus osuudenomistajan sitä pyytäessä. Nykyisin harvoin enää pyydetään rahasto-osuuksista osuustodistuksia, mutta velvoittavan sääntelyn poisto helpottaa rahastoyhtiön tarvetta tuottaa ja hallinnoida osuustodistuksia. Panttaus- ja muut merkinnät voidaan tälläkin hetkellä toteuttaa sähköisesti ilman fyysistä osuustodistusta.

Alarahastot

Esityksessä ehdotetaan säännöksiä, joiden perusteella sijoitusrahastoihin voitaisiin perustaa alarahastoja. Suomessa on voitu aikaisemmin perustaa sijoitusrahastoon osuussarjoja ja osuuslajeja. Käytännössä alarahastorakenne mahdollistaa sijoitusrahaston sijoituspolitiikan eriyttämisen tehokkaammin kuin osuussarjoilla. ESMA:n kannan mukaisesti osuussarjat eivät voi poiketa samalla tavoin kuin alarahastot toisistaan sijoituspolitiikaltaan ja osuussarjojen erot voivat liittyä lähinnä valuuttasuojaukseen tai hallinnointipalkkioiden eroihin. Lisäksi alarahastorakenteen käyttäminen voi keventää rahastoyhtiöiden hallinnollista taakkaa sen mahdollistaessa yhden sijoitusrahaston alarahastot ja niiden osuussarjat.

Tilintarkastajan suorittama arvonlaskennan tarkastus

Esityksessä ehdotetaan, että tilintarkastajan arvonlaskennan tarkastustiheyttä vähennettäisiin kuudesta vuosittaisesta tarkastuksesta vähintään yhteen. Arvonlaskennan tarkastustiheyden harventamisen nähdään vähentävän rahastoyhtiöille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa nostamatta kuitenkaan riskiä arvonlaskennan oikeellisuudesta. Arvonlaskentaa koskeneet virheet ovat yleensä tulleet esille säilytysyhteisön valvonnassa eivätkä tilintarkastusten yhteydessä.

Vaikutukset rahamarkkinarahastoja hoitaviin rahastoyhtiöihin

EU:n rahamarkkinarahastoasetus koskee rahamarkkinarahastoja. Suomessa oli vuoden 2017 lopussa kymmenen rahamarkkinarahastoa, joista kaikki olivat sijoitusrahastomuotoisia rahastoja. Näiden rahastojen pääoma oli noin 3,5 miljardia euroa. Ehdotetuilla säännöksillä luotaisiin toimilupavaatimus rahamarkkinarahastoille.

Rahamarkkinarahastoasetuksessa määritellään tarkkaan esimerkiksi, millaisiin kohteisiin rahamarkkinarahasto saa sijoittaa, miten se voi hajauttaa sijoituksiaan, millä tavoin sijoitukset ja rahamarkkinarahasto pitää arvostaa sekä miten rahamarkkinarahaston tulee sisäisesti valvoa toimiaan. Lisäksi rahamarkkinarahastojen riskienhallinnan osalta rahastojen hoitajille asetetaan muun muassa yksittäisiin sijoittajiin liittyviä selonottovelvollisuuksia. Osaa näistä vaatimuksista rahamarkkinarahasto joutuu jo nyt käytännössä toteuttamaan. Kuitenkin osa vaatimuksista voi olla uusia tai sijoittamisen osalta rajoittavampia, mistä rahamarkkinarahastolle voi aiheutua kustannuksia.

Vaihtoehtorahastojen hoitajat

Suomessa toimi vuoden 2017 lopussa 34 toimiluvallista ja 73 rekisteröitymisvelvollista vaihtoehtorahastojen hoitajaa. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnalle velvollisuus antaa valituskelpoinen päätös, jos se katsoo, että vaihtoehtorahaston hoitamisessa tai tuotehallintaan liittyvissä järjestelyissä ei ole riittävällä tavalla otettu huomioon ei-ammattimaisen sijoittajan etua. Ei-ammattimaisen sijoittajan asemaa parannettaisiin ehdotetuilla säännöksillä samoin kuin toimijoiden oikeusvarmuutta, kun Finanssivalvonnan tulisi antaa määräajassa kielteinen päätös markkinoinnin aloittamisesta. Ehdotetuista muutoksista voi aiheutua hallinnollista taakkaa vaihtoehtorahastojen hoitajille. Toisaalta esimerkiksi jakelukanavina toimivien sijoituspalveluyritysten tuotehallinnan järjestämistä koskevat vaatimukset heijastuvat epäsuorasti myös vaihtoehtorahastojen hoitajilta edellytettyihin tietoihin, vaikka vaihtoehtorahastojen hoitajille ei olisi asetettu suoria velvoitteita. Lisäksi Finanssivalvonnalle annettaisiin oikeus tarkistaa myös rekisteröintihakemuksen yhteydessä keskeisten henkilöiden rikosrekisteri.

Eri sijoitusmuotojen verokohtelu Erikoissijoitusrahastojen sääntelyn siirtämisestä sijoitusrahastolaista vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin voi aiheutua epävarmuutta erikoissijoitusrahastojen verokohtelusta. Tältä osin tarkemmin osiossa 4.1.3 Vaikutukset julkiseen talouteen. Erikoissijoitusrahastojen verotukseen mahdollisesti liittyvät epävarmuustekijät voivat heijastua vaihtoehtorahastojen hoitajien halukkuuteen perustaa uusia erikoissijoitusrahastoja ja myös jo perustettujen erikoissijoitusrahastojen markkinointiin asiakkaille. Sijoitusrahastoihin liittyviä verokysymyksiä on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin valtiovarainministeriön 2 päivänä kesäkuuta 2017 asettamassa eri sijoitusmuotojen verotusta arvioivassa työryhmässä ja sen 4 päivänä toukokuuta 2018 julkaisemassa työryhmäraportissa ”” (valtiovarainministeriön julkaisu 14/2018, VM070:00/2017).

EuVECA- ja EuSEF-rahastojen hoitajat

Suomessa toimii tällä hetkellä kaksi rekisteröitynyttä EuVECA-rahaston hoitajaa ja yksi rekisteröitynyt EuSEF-rahaston hoitaja. Yhteensä EuVECA-rahastoja on kolme ja EuSEF-rahastoja kaksi.

EuVECA- ja EuSEF -asetusten muutokset ovat tulleet jo noudatettaviksi maaliskuussa 2018. Asetuksissa kevennetään EuVECA- ja EuSEF-rahastoihin kohdistuvia vaatimuksia. Esimerkiksi vaatimuksia sijoituskohteiden suhteen väljennetään ja myös toimiluvalliset vaihtoehtorahastojen hoitajat voivat jatkossa ryhtyä hoitamaan EuVECA- ja EuSEF-rahastoja. Asetuksen mukainen sääntely ei ole pakottavaa, mutta hakeutumalla asetusten piiriin vaihtoehtorahastojen hoitajat saavat oikeuden markkinoida hallinnoimaansa rahastoa Euroopassa rajan yli kevyemmin vaatimuksin kuin AIFM-direktiivin nojalla. Tällä hetkellä EuVECA- ja EuSEF-rahaston hoitajiksi ovat voineet hakeutua vain rekisteröitymisvelvolliset vaihtoehtorahastojen hoitajat. Muutosten pitkälti keventäessä EuVECA- ja EuSEF-toimijoiden kehikkoa ja parantaessa niiden oikeusturvaa toimijoille ei pitäisi aiheutua merkittäviä kustannusvaikutuksia.

Muut yritykset

Vaikutukset sijoittajina toimiviin yrityksiin

Rahastot tarjoavat sijoittajille helpon tavan hajauttaa sijoituksia. Suomessa yritykset toimivat sijoittajina myös rahastoihin. Erityisesti rahamarkkinarahastot ovat yrityksille tärkeitä, koska useat yritykset sijoittavat kassavaransa hetkellisesti niihin. Sijoittajina toimiviin yrityksiin kohdistuvat muutokset muistuttavat rahastosijoittajina toimivien kotitalouksien vaikutuksia.

Vaikutukset yritysrahoitukseen

Rahastot sijoittavat varojaan myös suomalaisiin yrityksiin. Vuoden 2016 lopussa kolmella suurimmalla suomalaisella rahastoyhtiöllä oli sijoitettuna 3,5 miljardia euroa suomalaisiin pörssiyhtiöihin. Näiden lisäksi sijoitusrahastot ja vaihtoehtorahastot sijoittavat suomalaisiin yrityksiin niin pieniin kuin suuriinkin. Useampi vaihtoehtorahasto sijoittaa riskipääomaa kasvaviin start-up-yrityksiin. Rahastoilla on näin välillistä vaikutusta yritysrahoitukseen. Rahastosektorin kasvaessa rahastojen kautta ohjautuu entistä enemmän rahoitusta yrityksille.

Vaikutukset tilintarkastajiin

Esityksessä ehdotetaan, että tilintarkastajan suorittaman arvonlaskennan tarkastustiheyttä vähennettäisiin nykyisestä kuudesta kerrasta vähintään yhteen kertaan vuodessa, millä on vaikutusta tilintarkastajien työmäärän. Suomessa on noin 500 sijoitusrahastoa, joten niiden arvonlaskennan tarkastustiheyden vähentämisellä on tilintarkastusyritysten työmäärään pienentävä vaikutus.

SFTR-asetuksen vaikutukset rahoitusmarkkinoilla toimiviin yrityksiin

SFTR-asetuksen voimaantulo on porrastettu ja se on ollut osaksi jo voimassa tammikuusta 2016 alkaen. Viimeiset asetuksen säännökset tulevat voimaan 21 kuukautta sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen koskien asetuksen 4 artiklan 9 kohtaa. Vakuuksien uudelleenkäyttöä koskeva sääntely on tullut jo voimaan heinäkuussa 2016 sekä säännökset sijoitusrahastojen ja vaihtoehtorahastojen tiedonantovelvollisuuksista sijoittajia kohtaan ovat tulleet voimaan tammikuussa 2017. Koska sääntelyä on tullut noudattaa kummassakin tapauksessa yli vuoden ajan, ei näiltä osin asetuksen sääntelyllä tulisi olla vaikutuksia muuten kuin siten, että Finanssivalvonta saa sanktioiden määräämisoikeuden kyseessä olevan sääntelyn rikkomisesta.

Suurimmat vaikutukset SFTR-asetuksen voimaantulosta tulee aiheutumaan arvopaperikauppaa käyville toimijoille. Arvopapereilla kauppaa käyville toimijoille tulee aiheutumaan hallinnollisia kustannuksia ja järjestelmäkustannuksia, kun ne joutuvat raportoimaan arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia koskevat tiedot kauppatietorekistereille. Osa arvopaperikauppaa käyvistä toimijoista on jo Finanssivalvonnan valvonnan piirissä olevia toimijoita, kun taas osa tulisi ehdotettujen säännösten myötä Finanssivalvonnan valvonnan piiriin. Käytännössä raportointivelvollisuuden ulkopuolelle jäävät kuitenkin sellaiset finanssialan ulkopuoliset toimijat, jotka ovat kooltaan pieniä tai keskisuuria yrityksiä, sillä tällöin molempien tietojen ilmoittamisesta vastaa finanssialalla toimiva vastapuoli. SFTR-asetuksessa on sääntelyä myös kauppatietorekistereille, mutta säännöksillä ei ole suoranaista vaikutusta Suomessa, koska Suomessa ei tällä hetkellä sijaitse kauppatietorekistereitä.

4.1.2

4.1.2 Vaikutukset kotitalouksiin

Sijoitusrahastot ovat hyvä sijoituskohde kotitalouksille, koska ne mahdollistavat pienenkin sijoitusvarallisuuden hajautuksen useampaan kohteeseen pienentäen näin riskiä. Lisäksi ne mahdollistavat kotitalouksille mahdollisuuden sijoittaa sellaisiin kohteisiin, joihin se ei muutoin olisi mahdollista tai kannattavaa. Kotitaloudet omistivatkin suomalaisia sijoitusrahastoja 21 miljardin euron arvosta lokakuussa 2017.

Esityksessä ehdotetaan vuosittain koolle kutsuttavan osuudenomistajakokouksen muuttamista vain tarpeen tullen koolle kutsuttavaksi. Rahasto-osuudenomistajien osallistuminen osuudenomistajakokouksiin on ollut heikkoa, joten ehdotuksen vaikutukset kotitalouksiin koskevat vain hyvin pientä osaa suomalaisiin sijoitusrahastoihin sijoittaneista kotitalouksista. Kuitenkin osuudenomistajakokouksen ollessa yksi tärkeä tekijä osuudenomistajien oikeusaseman suhteen nähdään tarve säilyttää sen koolle kutsuminen erityistilanteissa. Vuosittaisissa osuudenomistajakokouksissa osuudenomistajat ovat saaneet myös tietoja sijoitusrahastoista. Vastaavat tiedot pitkälti löytyvät rahastoyhtiöiden internetsivuilta, joten kotitalouksien tiedonsaannin ei arvioida huonontuvan. Lisäksi ehdotetut muutokset lunastusten rajoittamiseen ja vaihtoehtorahastojenhoitajia koskeviin säännöksiin lisäävät piensijoittajan sijoittajansuojaa.

4.1.3

4.1.3 Vaikutukset julkiseen talouteen

Ehdotetuilla muutoksilla on välillisiä vaikutuksia julkiseen talouteen.

Eräiltä osin sijoitusrahastolainsäädäntöön ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lainsäädäntöön ehdotetuilla muutoksilla on heijastusvaikutuksia myös verotukseen. Osittain vaikutukset ovat välillisiä. Sijoitusrahastot ovat tuloverotuksessa yhteisöjä, jotka on kuitenkin säädetty tuloverosta vapaiksi tuloverolain 20 §:n 1 momentin 2 kohdassa. Sijoitusrahaston jakamat tuotto-osuudet ovat osuudenomistajalle pääomatulona verotettavaa tuloa. Sijoitusrahastojen kasvuosuuksien lunastukset verotetaan yleisten myyntivoittoverotusta koskevien säännösten mukaisesti. Rahastosijoittamisessa tuloverotus ei siten kohdistu rahastoon vaan sen osuudenomistajaan.

Sijoitusrahaston käsitettä ei ole määritelty verolainsäädännössä, vaan käsitteen sisältö määräytyy sijoitusrahastolain perusteella. Esityksessä ehdotetaan sijoitusrahastolain osuudenomistajien vähimmäislukumäärävaatimuksen alentamista nykyisestä 50 osuudenomistajasta 30 osuudenomistajaan. Tällä on suora vaikutus sijoitusrahaston käsitteeseen verotuksessa. Ehdotettu muutos laajentaa vastaavalla tavalla tuloverosta vapaan sijoitusrahaston käsitettä. Ehdotus alentaisi vastaavasti myös erikoissijoitusrahaston osuudenomistajien vähimmäismäärän, kun se on sääntelyssä sidottu sijoitusrahastossa käytettyyn osuudenomistajien vähimmäismäärään.

Ehdotetuilla erikoissijoitusrahastoja koskevilla muutoksilla ei ole tarkoitus muuttaa erikoissijoitusrahastojen vähimmäispääomavaatimusta, osuudenomistajien lukumäärää muutoin kuin yleisen osuudenomistajien vähimmäismäärän laskun osalta, sijoituspolitiikkaa ja siihen liittyviä vähimmäissijoitusvaatimuksia, taikka tuotonmaksuvelvollisuutta koskevia säännöksiä. Oikeus- ja verotuskäytännön mukaan sekä sijoitusrahastodirektiivin tarkoittamaa sijoitusrahastoa että kansalliseen sääntelyyn perustuvaa erikoissijoitusrahastoa on pidetty tuloverolain tarkoittamana sijoitusrahastona. Jatkossa sijoitusrahastolla ja sijoitusrahastotoiminnalla tarkoitettaisiin vain sijoitusrahastodirektiivin mukaista sijoitusrahastotoimintaa. Vaikka erikoissijoitusrahaston siirtämisellä vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin ei ole tarkoitus tehdä sisällöllisiä, erikoissijoitusrahaston toimintaan vaikuttavia muutoksia, katkaisee se kuitenkin yhteyden sijoitusrahastolain mukaiseen sijoitusrahastotoiminnan käsitteeseen. Erikoissijoitusrahastojen sääntelyn siirtämisellä sijoitusrahastolaista voi siten olla vaikutusta siihen, pidetäänkö erikoissijoitusrahastoa enää tuloverolain tarkoittamana sijoitusrahastona. Erikoissijoitusrahasto on käsitteellisesti ollut erikseen määriteltynä sijoitusrahastolaissa jo vuodesta 2011.

Ehdotuksen mukaan jatkossa sijoitusrahasto voisi muodostua yhdestä tai useammasta alarahastosta. Alarahastorakenteessa varsinainen sijoitusrahasto toimisi eräänlaisena kuorena ja kaikki varat kohdistuisivat alarahastoihin. Alarahasto olisi sijoitusrahaston osa, jonka sijoitustoiminta voisi poiketa saman sijoitusrahaston muiden alarahastojen sijoitustoiminnasta ja sijoitusrahaston yleisestä sijoituspolitiikasta sijoitusrahaston säännöissä tarkemmin kuvatulla tavalla. Alarahasto voisi lisäksi jakautua osuussarjoihin ja osuuslajeihin, kuten sijoitusrahastokin. Oikeuskäytännön mukaan luxemburgilaisen SICAV-alarahaston osakkeiden vaihtamista toisen alarahaston osakkeisiin pidettiin luovutuksena, kun saadut osakkeet kohdistuivat eri rahastovarallisuuteen kuin aikaisemmin omistetut osakkeet (KHO 24.7.2009 taltio 1010). Suomalaisen sijoitusrahaston osuussarjojen vaihtamista saman sijoitusrahaston sisällä ei ole katsottu veronalaiseksi luovutukseksi. Eri sijoitusrahastojen osuussarjojen vaihtamista on pidetty kuitenkin luovutuksena. Näin myös siinä tapauksessa, että sijoitusrahastot ovat saman rahastoyhtiön hallinnoimia (KHO 10.5.2000 taltio 862). Jos jatkossa eri rahastoyhtiöiden hallinnoimien sijoitusrahastojen osalta rakenne järjestetään siten, että sijoitusrahastot ovat alarahastorakenteessa, on tällä mahdollisesti vaikutusta verotuottoihin, riippuen siitä, pidetäänkö alarahasto-osuuksien vaihtamista luovutuksena verotuksessa vai ei.

4.1.4

4.1.4 Kokonaiskuva taloudellisista vaikutuksista ja kansantaloudelliset vaikutukset

Ehdotetuilla muutoksilla selkeytetään rahoitusmarkkinoiden rahastosektoria koskevaa lainsäädäntöä. Koska ehdotetut muutokset ovat ennemmin rahastolainsäädännön selkeyttämistä tai päivittämistä nykypäivään, ei ehdotetuilla muutoksilla arvioida olevan merkittäviä kansantaloudellisia vaikutuksia. Verovaikutuksetkin ovat vain välillisiä, eikä vaikutuksilla pitäisi olla merkittävää vaikutusta valtion budjettitalouteen. Yhtenä ehdotettujen muutosten tarkoituksena on suomalaisten rahastojen kilpailukyvyn parantaminen niin kotimaisilla kuin kansainvälisilläkin markkinoilla. Kilpailukyvyn parantuessa ja rahastojen rahastopääoman kasvaessa entistä enemmän varallisuutta voi ohjautua suomalaiseen yritysrahoitukseen.

Ehdotetuilla muutoksilla on rahastoyhtiöiden kustannuksia keventäviä vaikutuksia, kun taas ehdotetut muutokset lisäävät vaihtoehtorahastojen hoitajille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa jonkin verran. Kuitenkin muutosten nähdään yleisesti tukevan rahoitusmarkkinoilla tarvittavaa luottamusta, sijoittajansuojaa ja oikeusvarmuutta. Ehdotetuilla säännöksillä pyrittäisiin selkeyttämään rahastolainsäädäntöä siirtämällä erikoissijoitusrahastoja koskeva lainsäädäntö vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin. Kyseinen siirto voi mahdollisesti lisätä epävarmuutta erikoissijoitusrahaston verokohtelusta, vaikka ehdotettujen säännösten tarkoituksena olisi säilyttää nykyinen verokohtelu.

4.2

Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Esityksessä ehdotetaan Finanssivalvonnalle lisää valtuuksia. Ehdotetuissa säännöksissä esimerkiksi vahvistetaan Finanssivalvonnan mahdollisuuksia valvoa vaihtoehtorahastojen hoitajia erityisesti niiden tarjotessa vaihtoehtorahastoja ei-ammattimaisille sijoittajille. Työmäärän lisääntyminen yksittäisen tehtävän osalta voi olla vähäistä, minkä takia Finanssivalvonta pystyy hoitamaan ehdotetut tehtävät ja valtuudet arvion mukaan jo nykyisillä resursseilla. Kokonaiskuvaa Finanssivalvonnan työmäärän muutoksista arvioidessa on otettava kuitenkin huomioon finanssisektorin lisääntynyt sijoittajansuojasääntely ja sen täytäntöönpano lähivuosina.

SFTR-asetuksen noudattamisen valvonta lisää Finanssivalvonnan tehtäviä nykyisestä, koska valvonnan kohteena ovat aiempaa laajemmin arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet ja vakuusjärjestelyjen nojalla vastaanotettujen rahoitusvälineiden uudelleenkäyttö. Asetuksessa tarkoitetut raportointi- ja tiedonantovelvollisuudet tulevat koskemaan laajaa joukkoa toimijoita. Asetuksen noudattamisen valvonta asettaa haasteita valvontaviranomaisen toiminnalle, koska sääntely kohdistuu näin ollen myös muihin kuin jo nykyään finanssimarkkinoilla säänneltyihin varsinaisiin Finanssivalvonnan valvottaviin ja muihin finanssimarkkinoilla toimiviin. Asetuksen noudattamisen valvonta ja sen viranomaisiin kohdistuvien velvollisuuksien soveltaminen tulee mahdollisesti edellyttämään Finanssivalvonnalta henkilöstön ja tietojärjestelmien lisäresursointia.

Myös rahamarkkinarahastoasetuksen noudattamisen valvonta lisää Finanssivalvonnan tehtäviä, sillä Finanssivalvonnan on jatkossa myönnettävä asetuksen johdosta lupa toimia rahamarkkinarahastona ja seurattava Suomeen sijoittautuneita tai Suomessa markkinoitavia rahastoja muun muassa rahamarkkinarahasto-nimityksen käytön osalta. Toimilupamenettely koskee myös jo nykyisin olemassa olevia sijoitusrahastoja ja vaihtoehtorahastoja, jotka sijoittavat lyhytaikaisiin varoihin ja joiden tavoitteena on tarjota rahamarkkinakorkojen mukaista tuottoa tai säilyttää sijoituksen arvo. Rahamarkkinarahastojen hoitajat ovat kuitenkin jo nykyisin Finanssivalvonnan valvottavia, ja uusien valvontatehtävien voidaan katsoa vastaavan hyvin pitkälle jo olemassa olevaa Finanssivalvonnan valvontatyötä.

EuVECA- ja EuSEF-asetusten muutosten valvonta tulee myös mahdollisesti lisäämään Finanssivalvonnan työmäärää, sillä asetusten piiriin voi jatkossa hakeutua yhä enemmän toimijoita.

4.3

Yhteiskunnalliset vaikutukset

Esityksellä on vaikutuksia rahastosijoittajina toimivien oikeuksiin ja oikeusvarmuuteen. Rahastosijoittajat voivat vaikuttaa sijoitusrahastoissa osuudenomistajakokouksen kautta. Kuitenkin osuudenomistajakokouksen todellinen vaikutusvalta on pientä ja esimerkiksi ehdotetut tilintarkastajat ja hallituksen jäsenet tulevat yleensä valituiksi. Täten konkreettiset ehdotettujen muutosten vaikutukset rahastosijoittajan oikeusvarmuuteen ovat pieniä etenkin, kun osuudenomistajakokous voidaan kutsua tarpeen tullen koolle. Vaihtoehtorahastosektorin oikeusvarmuutta pyritään taas vahvistamaan ehdotetuilla muun muassa tuotehallintamenettelyjä ja kelpoisuusvaatimuksia koskevilla muutoksilla.

Esityksellä on pieniä vaikutuksia rikostorjuntaan rahoitusmarkkinoilla. Ehdotettujen muutosten johdosta Finanssivalvonta saisi oikeuden tarkastaa rekisteröidyn vaihtoehtorahastojen hoitajan keskeisten henkilöiden rikosrekisterin.

5

Asian valmistelu

5.1

Valmisteluvaiheet ja -aineisto

5.1.1

5.1.1 Sijoitusrahastolainsäädännön kokonaisuudistus

Valtiovarainministeriö asetti 21 päivänä joulukuuta 2016 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotukset tarvittaviksi lakien ja asetusten muutoksiksi ja lisäyksiksi sijoitusrahastolain muuttamiseksi. Työryhmän tuli saada työnsä valmiiksi 31 päivään tammikuuta 2018 mennessä. Työryhmälle myönnettiin 12 päivänä joulukuuta 2017 kuukauden lisäaika 28 päivään helmikuuta 2018 saakka työnsä viimeistelyä varten.

Työryhmän tehtävänä oli arvioida, miten sijoitusrahastolainsäädäntöä tulisi uudistaa toimialan kotimaisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn edistämiseksi, toiminnan tehokkuuden ja uusien toimijoiden alalle tulon mahdollisuuksien lisäämiseksi sekä toimialan kotimaisen keskittyneisyyden vähentämiseksi, kuitenkaan vähentämättä osuudenomistajan suojaa tai asemaa nykyisestään. Työryhmän tuli laatia ehdotuksensa hallituksen esityksen muotoon. Työryhmän oli työssään otettava huomioon erityisesti seuraavat tavoitteet: 1) sääntelyn selkiyttäminen ja norminpurku; 2) sääntelyn kirjoittaminen sellaiseen muotoon, että se ei ole esteenä finanssiteknologian sovellusten hallitulle käyttöönotolle; 3) rahastoyhtiöiden ja sijoitusrahastojen kotimaisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen; 4) osuudenomistajan aseman turvaaminen, sijoittajansuoja; 5) rahastotoiminnan järjestäminen vastaamaan muissa jäsenvaltioissa säädettyjä rakenteita ja mahdollisimman joustavaksi; sekä 6) kustannustehokkuuden lisääminen ja alalle tulon kynnyksen madaltaminen.

Työryhmässä olivat edustettuina valtiovarainministeriö, oikeusministeriö, Itä-Suomen yliopisto, Finanssivalvonta, Kilpailu- ja kuluttajavirasto ja Kuluttajaliitto. Työryhmä kutsui pysyviksi asiantuntijoiksi edustajat valtiovarainministeriöstä, OP Ryhmästä, Finanssiala ry:stä sekä Vakuutus- ja rahoitusneuvonnasta.

Työryhmä kokoontui toimikautensa aikana 25 kertaa.

Työryhmä järjesti ehdotuksistaan kaksi kuulemistilaisuutta. Ensimmäinen kuulemistilaisuus järjestettiin työryhmän toimikauden puolivälissä, 14 päivänä kesäkuuta 2017. Toinen laajempi kuulemistilaisuus järjestettiin 30 päivänä lokakuuta 2017.

Työryhmä laati ehdotuksensa toimeksiantonsa mukaisesti hallituksen esityksen muotoon. Työryhmä luovutti esityksensä valtiovarainministeriölle 28 päivänä helmikuuta 2018.

Sijoitusrahastolainsäädännön kokonaisuudistus Työryhmän laatima-työryhmämuistio, joka sisältää myös luonnoksen hallituksen esitykseksi eduskunnalle sijoitusrahastolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (valtiovarainministeriön julkaisu 5/2018, lainsäädäntöhanke VM111:00/2016) lähetettiin laajalle julkiselle lausuntokierrokselle 15 päivänä maaliskuuta 2018. Työryhmämuistio julkaistiin myös valtiovarainministeriön internetsivuilla. Lausuntoaika asiassa päättyi 4 päivänä toukokuuta 2018.

Esityksen jatkovalmistelu on suoritettu valtionvarainministeriössä virkatyönä työryhmän ehdotuksesta järjestetyn lausuntokierroksen perusteella ja yhteistyössä muiden toimivaltaisten ministeriöiden ja valvojien kanssa. Eräitä keskeisimpiä sidosryhmiä on kuultu kohdennetusti näiden lausunnoissa esitettyjen huomioiden perusteella tarkempien kysymysten esittämiseksi.

Lahjanlupauslakia koskeva muutosehdotus on laadittu virkatyönä oikeusministeriössä.

5.1.2

5.1.2 Eräiden EU-asetusten kansallinen täytäntöönpano

Komission 4 päivänä syyskuuta 2013 julkaisemasta tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Varjopankkitoiminta — Finanssialan uusien riskien torjuminen” on annettu selvitys eduskunnalle (E 125/2013 vp) 9 päivänä lokakuuta 2013.

Rahamarkkinarahastoasetusta koskevasta komission ehdotuksesta on annettu eduskunnalle U-kirjelmä (U 70/2013 vp) 17 päivänä lokakuuta 2013.

SFTR-asetusta koskevasta komission ehdotuksesta on annettu eduskunnalle U-kirjelmä (U 17/2014 vp) 17 päivänä huhtikuuta 2014.

EuVECA- ja EuSEF-asetusten muuttamista koskevasta komission ehdotuksesta on annettu eduskunnalle U-kirjelmä (U 47/2016 vp) 1 päivänä syyskuuta 2016.

Valtiovarainministeriössä valmisteltiin virkatyönä luonnos hallituksen esitykseksi rahamarkkinarahastoasetuksen, SFTR-asetuksen sekä EuVECA- ja EuSEF-asetusten muutosasetuksen edellyttämistä kansallisista lainsäädäntötoimenpiteistä (lainsäädäntöhanke VM001:00/2018). Esitysluonnos sijoitusrahastolain, vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain ja Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta lähetettiin laajalle julkiselle lausuntokierrokselle 3 päivänä toukokuuta 2018. Esitysluonnos julkaistiin myös valtiovarainministeriön internetsivuilla. Lausuntoaika asiassa päättyi 14 päivänä kesäkuuta 2018.

Jatkovalmistelussa esitysluonnos päätettiin yhdistää sijoitusrahastolainsäädännön kokonaisuudistukseen, sillä esityksissä oli osittain päällekkäisiä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Esitysten yhdistämistä ennen niiden lopullisesta antamista pidettiin tästä syystä tarkoituksenmukaisena.

5.2

Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

5.2.1

5.2.1 Sijoitusrahastolainsäädännön kokonaisuudistus

Sijoitusrahastolainsäädännön kokonaisuudistusta koskevaan lausuntopyyntöön vastasi yhteensä 22 viranomaista tai yhteisöä. Lausunnon antoivat oikeusministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Finanssivalvonta, Harmaan talouden selvitysyksikkö, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Rahoitusvakausvirasto, Suomen Pankki, Verohallinto, Elinkeinoelämän keskusliitto ry, Finanssiala ry, FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta, Keskuskauppakamari, Kuluttajaliitto — Konsumentförbundet ry, OP Ryhmä, Osakesäästäjien Keskusliitto ry, PricewaterhouseCoopers Oy, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Suomen Asianajajaliitto ry, Suomen pääomasijoitusyhdistys ry, Suomen Pörssisäätiö, Suomen Tilintarkastajat ry ja Suomen Yrittäjät ry.

Valtiovarainministeriössä valmisteltiin lausuntopalautteesta yhteenvetomuistio, joka julkaistiin valtiovarainministeriön internetsivuilla.

Lausunnonantajat pitivät esitysluonnosta pääosin onnistuneena. Työryhmän tavoitteita pidettiin tarpeellisina ja kannatettavina. Lisäksi lausunnoissa toivottiin muun muassa työryhmämuistiossa ehdotettua jatkovalmistelua osuusrekisteriä koskevasta sääntelystä ja vaihtuvapääomaisesta sijoitusyhtiöstä. Monissa sijoitusrahastolakiin ehdotettuja muutoksia koskevissa lausunnoissa työryhmän ehdotuksia lain sisällöstä pidettiin kannatettavana. Lausunnoissa nostettiin erityisesti esiin osuudenomistajakokouksesta luopuminen, osuudenomistajien vähimmäismäärään ehdotetut muutokset, arvolaskennan oikeellisuutta koskevat säännökset, alarahastorakenteen lisääminen sekä osuustodistuksesta luopumiseen liittyvät näkökohdat.

Osuudenomistajakokouksen asemaan ja tarpeeseen otettiin kantaa muutamissa lausunnoissa. Suurin osa osuudenomistajakokouksesta lausuneista kannatti ehdotusta kokouksesta luopumisesta (muun muassa Finanssivalvonta, Keskuskauppakamari, Elinkeinoelämän keskusliitto ja OP Ryhmä). Asianajajaliitto kannatti myös työryhmämuistion ehdotusta, mutta katsoi kokouksen toimivallan ja sille kuuluvien päätösasioiden jäävän työryhmämuistiossa epämääräiseksi. Oikeusministeriö katsoi, että määrävähemmistön oikeus vaatia yhtiö- tai muun vastaavan kokouksen koolle kutsumista on yleinen oikeussuojakeino sellaisissakin yhteisöissä, joiden on pidettävä vuosittain varsinainen yhtiökokous tai vastaava kokous. Ehdotuksen perusteluissa olisi suositeltavaa perustella poikkeaminen yleisestä yhtiö- ja yhteisölainsäädännöstä sekä selventää, miten mainitut poikkeamat vaikuttavat rahasto-osuudenomistajien sijoittajansuojaan. Osakesäästäjien Keskusliitto ja Pörssisäätiö nostivat lausunnossaan esille huolen säännöllisen osuudenomistajakokouksen poistamisesta. Lausunnonantajien mielestä pelkästään sille seikalle, että kokouksiin osallistuminen on ollut vähäistä, ei pitäisi antaa painoarvoa, vaan ennemmin arvioida tarvetta periaatteellisesti osuudenomistajien oikeuksien säilyttämisen kannalta. Osakesäästäjien Keskusliitto näki osuudenomistajakokouksen sijoittajien vaikuttamismahdollisuutena ja suoran informaation sekä julkisuuden välineenä.

Sijoitusrahaston sijoitustoiminnan säännöt määrittävät sijoitusrahaston sijoituspolitiikan rajat. Sijoitusrahaston säännöistä päättää rahastoyhtiö sijoitusrahastolain puitteissa. Säännöt ja sääntömuutokset tulevat voimaan tiedoksi antamisen jälkeen, kun Finanssivalvonta on ne ensin hyväksynyt. Osuudenomistajalla ei ole päätösvaltaa sijoitusrahaston sijoituspolitiikkaan. Osuudenomistajan vaikutusmahdollisuus sijoitustoimintaan nähden rajoittuu sijoitusrahaston valintaan ja sijoitusrahaston vaihtamiseen. Osuudenomistajakokouksessa rahastoyhtiö esittää sijoitusrahaston tilinpäätöksen, mutta osuudenomistajat eivät voi päättää sen hyväksymisestä. Osuudenomistajat valitsevat edustajansa rahastoyhtiön hallitukseen ja yhden tilintarkastajan ja mahdollisen edustajiston jäsenet. Valinnat ovat voineet sujua hyvin rutiininomaisesti kokouksen järjestäjien valmistelujen pohjalta. Edellä luetelluista syistä esityksen jatkovalmistelussa on säilytetty ehdotus säännöllisen osuudenomistajakokouksen järjestämisvelvollisuuden poistamisesta. Ehdotuksen perusteluja on kuitenkin täsmennetty saatujen kommenttien perusteella.

Osakesäästäjien Keskusliiton ja Pörssisäätiön ehdotus yksittäiselle riippumattomalle hallituksen jäsenelle annettavasta kokouksen koollekutsumisoikeudesta on lisätty esitykseen. Koska osuudenomistajan kokouksen koollekutsumisehdotuksen tiedottamisesta kieltäytyminen voisi liittyä vain perusteltuun syyhyn, ei esitykseen ole arvioitu tarpeelliseksi lisätä Osakesäästäjien Keskusliiton ja Pörssisäätiön ehdottamaa julkistamisvelvollisuutta tai ilmoitusta Finanssivalvonnalle, kun tilanteita ei arvioida esiintyvän usein. Mikäli osuudenomistaja katsoisi saamansa kielteisen vastauksen perustelut riittämättömiksi tai lain vastaiseksi, voisi osuudenomistaja ottaa suoraan yhteyttä Finanssivalvontaan.

Pörssisäätiön ja Osakesäästäjien Keskusliiton lausuntojen perusteella rahastoyhtiön riippumattomalle jäsenelle asetettuja edellytyksiä on tarkennettu muun muassa rahastoyhtiön lähipiiriyhteisöjen ja rahastoyhtiön johtoon kuuluvien henkilöiden lähipiiriin kuuluvien henkilöiden osalta.

Esitys osuudenomistajien vähimmäismäärän alentamisesta 50 osuudenomistajasta 30 osuudenomistajaan sai useissa lausunnoissa kannatusta (muun muassa Finanssivalvonta, Pörssisäätiö, Keskuskauppakamari, Finanssiala, Asianajajaliitto). Toisaalta Osakesäästäjien Keskusliitto olisi pitänyt erityisesti uusien toimijoiden alalle tulon edistämisen kannalta hyvänä rohkeampaa alentamista sekä osuudenomistajien että vähimmäispääoman vähimmäismääriin. Esimerkiksi siten, että osuudenomistajien vähimmäismäärä olisi yksi ja vähimmäispääomavaatimus 5 000 euroa (nykyinen 2 MEUR). Myös Asianajajaliitto ja OP Ryhmä olisivat kannattaneet vielä pienempää vähimmäismäärää.

Moni lausunnonantaja piti uuden alarahastorakenteen mahdollistamista kannatettavana. Keskuskauppakamari kannatti alarahastorakenteen mahdollistamista. Asianajajaliitto näki alarahastot joustavoittavina. Finanssivalvonta kannatti alarahastojen mahdollistamista, mutta piti myös tärkeänä säännösten tarkentamista edelleen sijoitusrahastotasolla ja toisaalta sijoitusrahaston sijasta alarahastotasolla. Osakesäästäjien Keskusliitto näki alarahastomallin ongelmallisena sikäli, että se on omiaan hämärtämään osuudenomistajan saamaa kuvaa rahaston toiminnasta ja sijoituskohteista. Oikeusministeriö ehdotti, että jatkovalmistelussa selvennettäisiin alarahastorakenteen suhdetta sulautumiseen. Finanssiala katsoi, että alarahastojen verotuksellista asemaa tulisi täsmentää. Verohallinnon mukaan verolainsäädäntöön tulisi säätää alarahastokäsitteen lisäksi täsmälliset säännöt siitä, miten alarahastoa ja alarahaston vaihtoa toiseen alarahastoon verotetaan. Lausuntopalautteen perusteella ehdotettujen pykälämuutosten perusteluja on laajennettu ja täsmennetty. Fuusioiden osalta täsmennyksiä on lisätty sekä itse sulautumista koskeviin säännöksiin että niiden yksityiskohtaisiin perusteluihin. Alarahaston verokohtelua on käsitelty myös valtiovarainministeriön 2 päivänä kesäkuuta 2017 asettamassa eri sijoitusmuotojen verotusta arvioivassa verotyöryhmässä. Työryhmän raportti julkistettiin 4 päivänä toukokuuta 2018, ja verosääntelyn täsmentämistä jatketaan erillisenä lainsäädäntöhankkeena.

Työ- ja elinkeinoministeriö otti lausunnossaan kantaa rahastoyhtiön ja sijoitusrahaston tilinpäätöksen rakenteeseen ja kiinnitti huomiota rahastosääntelyn poikkeavuuksiin suhteessa muuhun tilinpäätössääntelyyn. Tällaisia eroja ovat vertailutietojen ja rahoituslaskelman esittäminen.

Rahastoyhtiön ja sijoitusrahaston tilinpäätöstä koskeva esitys perustuu voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin täydennettynä alarahastoja koskevilla lisäedellytyksillä. Rahastoyhtiön ja erityisesti sijoitusrahaston toiminta poikkeaa jossain määrin keskimääräisen kirjanpitovelvollisen toiminnasta, mikä osaltaan selittää myös omaksuttuja sääntelyeroja. Rahastoyhtiön ja sijoitusrahaston tilinpäätöksen tarkemmasta sisällöstä ja tilinpäätöksen kaavasta on annettu erillinen asetus, Valtiovarainministeriön asetus rahastoyhtiön, sijoitusrahaston ja vaihtoehtorahaston tilinpäätökseen sisältyvän tuloslaskelman ja taseen kaavasta, tilinpäätökseen liitettävästä toimintakertomuksesta sekä sijoitusrahaston puolivuotiskatsauksesta (231/2014). Asetuksen 3 §:n 5 ja 6 momentissa on säädetty seuraavasti: ”Sijoitusrahastolain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun rahastoyhtiön toimintakertomuksessa on esitettävä vakavaraisuuslaskelma, jossa annetaan tiedot rahastoyhtiön omien varojen määrästä ja omien varojen vähimmäismäärästä. Tunnusluvuista ja keskeisistä tuloslaskelma- ja tase-eristä on toimintakertomukseen sisällytettävä vähintään kolme viimeistä tilikautta käsittävä taulukko. Myös muista mahdollisista rahastoyhtiön liiketoiminnassa merkityksellisistä seikoista, kuten henkilöstöstä, on esitettävä niitä kuvaavia tunnuslukuja.”

Sijoitusrahaston toimintakertomuksessa ei sen sijaan edellytetä esitettävän edellä kuvattuja tietoja. Toisaalta sijoitusrahastosta annettavaan sijoittajainformaation vaatimuksiin kuuluu esittää tiedot, sijoitusrahastosta perittävistä kuluista ja palkkioista sekä sijoitusrahaston tuottohistoria kuluneilta kymmeneltä vuodelta tai vähintään sijoitusrahaston olemassa olon ajalta, mikäli sijoitusrahasto on ollut toiminnassa vähemmän aikaa. Sijoitusrahastosta on siten saatavilla muiden informaatiokanavien kuin tilinpäätöksen kautta sijoittajan kannalta merkityksellistä vertailutietoa. Hallituksen esitykseen ei edellä kuvattujen perusteiden nojalla ole arvioitu tarpeelliseksi sisällyttää voimassa olevaan sääntelyyn tarkennuksia. Lausunnossa esitetyt ilmaisulliset tarkennukset liittyen toimintakertomukseen ja luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin (610/2014) on pitkälti huomioitu.

Työ- ja elinkeinoministeriö ehdotti lausunnossaan, että myös toimintakertomukseen lisättäisiin vaatimus vastuuhenkilöiden tilinpäätöksestä antamasta lausumasta. Edellä viitatuilla perusteilla rahastotoiminnan erityispiirteisiin liittyen ei lisäystä on arvioitu tarpeelliseksi tässä yhteydessä, etenkin, kun lausunnossakin esitetyn mukaisesti lausumaa koskevat muotoilut myös muissa sektorisäännöksissä edellyttäisivät jatkovalmistelua.

Arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastusta koskevan muutosesityksen osalta Keskuskauppakamari kannatti ehdotusta ja Osakesäästäjien Keskusliitto piti ehdotusta ymmärrettävänä ja hyväksyttävä. Pörssisäätiö ymmärsi tarpeen harventaa tarkastamista, mutta piti yhtä kertaa vuodessa liian vähäisenä. Suomen Tilintarkastajat ry ja PricewaterhouseCoopers Oy vastustivat arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastusta koskevaa muutosesitystä. Molemmissa lausunnoissa esitettiin näkemys, ettei tilintarkastuksen työmäärä vähenisi nykyisestään, vaikka siirryttäisiin voimassa olevan lain mukaisesta kuudesta tarkastuskerrasta esitettyyn yhteen. Tällä hetkellä tilintarkastajat soveltavat KHT-yhdistyksen suositusta arvonlaskennan tarkastuksesta ja suoritettu tarkastustyö ja työmäärä ovat vuositasoinen kokonaisuus, joskin tarkastus kohdistuu kuuteen ajankohtaan. Suomen Tilintarkastajien lausunnon mukaan siirtyminen yhteen vuotuiseen tarkastuskertaan mitä todennäköisemmin lisää tilintarkastajan työmäärä sijoitusrahaston tilinpäätöksen tilintarkastuksen osalta, koska tilikauden aikana tehtävä arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastus tukee myös tilinpäätöksen tilintarkastusta.

PricewaterhouseCoopers on puolestaan lausunnossaan perustellut arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastusta seuraavasti: ”Tarkastus tehdään kuusi kertaa vuodessa ja jokaisesta tarkastuksesta annetaan lausunto yleisluonteisesta tarkastuksesta (KHT-yhdistyksen suositus yleisluonteisesta tarkastuksesta). Yleisluonteinen tarkastus ei vastaa tilintarkastusta ja sen vuoksi tarkastuksesta ei anneta tilintarkastuskertomusta”. Edelleen lausunnossa jatketaan seuraavasti: ”Sijoitusrahaston tilintarkastaja tarkastaa vuosittain tilinpäätöksen ja antaa siitä tilintarkastuskertomuksen. PwC ei pidä sijoitusrahaston vuodenvaihteen arvon oikeellisuuden vahvistamisen lisäämistä tilintarkastajan velvollisuuksiin tarpeellisena, sillä tilintarkastaja antaa sijoitusrahastosta vuosittain tilintarkastuskertomuksen. Suoritettu tilintarkastus ja siitä annettu tilintarkastuskertomus kattavat jo nyt lisättäväksi ehdotetun työn kaikilta osin”.

Toisaalta PricewaterhouseCoopers on aiemmin lausunnossaan todennut seuraavasti: ”PwC ei pidä arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastamisen kertojen vähentämistä tarpeellisena. Jos yleisluonteisesti tehty tarkastus muutettaisiin kerran vuodessa tehtäväksi tilintarkastukseksi, tarkastustyö ja siitä syntyvä kustannus yhtiölle eivät tästä vähentyisi. Sen sijaan mahdollinen virheen ilmitulo saattaisi viivästyä, ainakin silloin, jos tarkastus suoritettaisiin vasta tilikauden päättymisen jälkeen. Rahaston arvonlaskennan oikeellisuudesta ei saataisi riittävästi koko tilikauden kattavaa tarkastusevidenssiä, jos yleisluonteisesti tehty tarkastus tehtäisiin vain kerran, ja sijoitusrahastojen tilinpäätöstarkastuksen työmäärä kasvaisi”.

Edellä kuvatuista lausunnoista ilmenee, että arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastus ei nykyiselläänkään vastaa tilintarkastuksen tasoa, vaan on toteutettu niin sanottuna yleisluontoisena tarkastuksena, josta ei anneta lausuntoa. Lausunnoissa on osittain ristiriitaisesti arvioitu vuodenvaihteen tilinpäätöksen työmäärän muutosta, mikäli samassa yhteydessä edellytettäisiin arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastusta. Perusteluissa on viitattu myös virheiden havaitsemisen heikkenemiseen.

Esityksessä on säilytetty edelleen ehdotus arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastuskertojen vähentämisestä vähintään yhteen kertaan vuodessa. Sijoittajan aseman kannalta voidaan arvioida, että vähintään kerran vuodessa tehty mutta tilintarkastustasoinen arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastus ei merkittävästi vähentäisi arvonlaskennan luotettavuutta verrattuna kuusi kertaa vuodessa tehtyyn yleisluonteiseen tarkastukseen. Muutos voisi jopa selkeyttää arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastuksen toteuttamista ja sijoittajien käsitystä tehtävästä työstä. Tilintarkastajien suorittaman valvonnan ohella on huomioitava myös säilytysyhteisön valvontavelvollisuudet, jotka sisältävät myös arvonlaskennan valvonnan.

PricewaterhouseCoopers kommentoi lausunnossaan myös tilintarkastussääntelyn selkeyttämisen tarpeesta rajat ylittävissä toiminnassa. Tältä osin sijoitusrahastolakiin ei ole lisätty uusia sijoitusrahastodirektiivin sisältöä täydentäviä säännöksiä. Sijoitusrahastolain 24 luvun 9 §:n perusteluihin on kuitenkin avattu selvennykseksi kansallisen sääntelyn soveltumisesta sellaiseen sijoitusrahastoon, jota Suomessa hoitaa toiseen jäsenvaltioon perustettu rahastoyhtiö. Vastaavasti sijoitusrahastodirektiiviin perustuva toimivallan jako soveltuu suomalaisen rahastoyhtiön toisessa jäsenvaltiossa hoitamaan sijoitusrahastoon ja sen tilinpäätökseen.

Moni lausunnonantaja piti osuustodistuksista luopumista ajanmukaisena ja oikeasuhtaisena uudistuksena. Verohallinto ehdotti, ettei jatkossa sallittaisi osuustodistusten myöntämistä veronkierron ja harmaan talouden ehkäisemiseksi. Oikeusministeriö piti ehdotuksessa olevaa mahdollisuutta osuustodistuksen antamiseen tarvittaessa täsmentämistä vaativana erityisesti velkakirjalain soveltamisen osalta ja katsoi, että ehdotusta olisi syytä muuttaa vastaamaan säännöksen tarkoitusta. Asianajajaliitto ehdotti, että jatkovalmistelussa omaksuttaisiin osakeyhtiölain osakekirjattomien osakkeiden sääntelyä vastaava ratkaisu osuustodistuksettomien rahasto-osuuksien sääntelyn osalta, sillä se katsoi, että fyysisten velkakirjojen ja todistuksettoman rahasto-osuuden rinnastaminen olisi ongelmallista. Lausuntopalautteen johdosta sijoitusrahastolakiin on jatkovalmistelussa palautettu osuustodistuksia koskevat aineelliset säännökset, kuitenkin sillä muutoksella, ettei rahastoyhtiöllä olisi enää velvollisuutta antaa osuustodistusta osuudenomistajien pyynnöstä. Sen sijaan, että laissa esitettäisiin osuustodistuksista luopumista kokonaan tietyn siirtymäajan kuluessa, säännöksillä on pyritty mahdollistamaan joustava siirtyminen kohti täysin sähköistä rahasto-osuusrekisterimallia. Joustava siirtyminen palvelisi tältä osin myös rahastosijoittajien tarpeita.

Pörssisäätiö piti rahastoyhtiölle esitettyä uutta oikeutta lunastaa rahasto-osuudet ilman rahasto-osuudenomistajan toimeksiantoa tai suostumusta epätoivottavana. Pörssisäätiö ehdotti, että rahastoyhtiöltä tulisi vaatia asian tiedottamista selkeästi osuudenomistajille sekä merkintävaiheessa että lainsäädännön muutosvaiheessa. Pörssisäätiö esitti myös, että osuudenomistajalle annettaisiin siirtymäaika, jonka aikana osuudenomistaja voisi päättää lunastuksen tarkasta toteutumisajasta sen sijaan, että pakkolunastus toteutettaisiin välittömästi ilman osuudenomistajan vaikutusmahdollisuutta. Rahastoyhtiön on sijoitusrahastolain ja sijoitusrahaston sääntöjen perusteella aina tiedotettava sijoitusrahaston sääntömuutoksista etukäteen kaikille osuudenomistajille. Sääntömuutos tulee voimaan pääsääntöisesti kuukauden kuluttua tiedoksi antamisen jälkeen. Sääntömuutoksen tiedoksi antamisen aikana osuudenomistajalla on mahdollisuus reagoida esimerkiksi vaatimalla rahasto-osuutensa lunastusta, mikäli hän ei voi muutosta hyväksyä. Esityksen jatkovalmistelussa on arvioitu edellä esitetyn tiedoksiantokäytännön antavan riittävät reagointimahdollisuudet osuudenomistajille Pörssisäätiön ehdottamaan siirtymäaikaan rinnastettavalla tavalla.

Oikeusministeriö ehdotti esityksen täydentämistä siltä osin, miten tällaisten lunastusehtojen ottaminen ennen lain voimaantuloa perustettujen rahastojen sääntöihin tarkoittaisi osuudenomistajan omaisuudensuojan kannalta ja miten ehdotus täyttäisi perusoikeuksien yleiset rajoittamisedellytykset. Esityksen jatkovalmistelussa on täydennetty omaisuudensuojaa koskeva perustuslainmukaisuusarvio.

Joint Guidelines under Articles 17 and 18(4) of Directive (EU) 2015/849 on simplified and enhanced customer due diligence and the factors credit and financial institutions should consider when assessing the money laundering and terrorist financing risk associated with individual business relationships and occasional transactions Finanssiala ehdotti rahasto-osuuden lunastamista koskevan säännöksen perusteluihin lisättäväksi esimerkkinä myös tilanne, jossa rahastoyhtiö ei ole saanut osuudenomistajalta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisestä annettujen säännösten mukaisia tietoja. Jatkovalmistelussa sijoitusrahastolain perusteluja ei ole muutettu Finanssialan esittämällä tavalla, sillä rahastoyhtiön velvoitteet kyseisessä tilanteessa määrittyvät rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain (444/2017) sekä muun rahapesusääntelyn nojalla. Lisäksi muun muassa ESMA ja Euroopan pankkiviranomainen (EBA) ovat antaneet yhteiset ohjeet asiakkaan tuntemisesta sekä rahanpesuun ja terrorismin rahoittamiseen liittyvistä riskitekijöistä (””, JC 2017 23). Ohjeita sovelletaan 26 päivästä kesäkuuta 2018 alkaen.

Lunastusten rajoitusta koskevaa esitystä kannatettiin (muun muassa Finanssivalvonta, Keskuskauppakamari, Pörssisäätiö) ja pidettiin sijoittajien kannalta kannatettavana. OP Ryhmä kiinnitti lausunnossaan huomiota muotoiluun, joka antaa lukijalle rajoitetumman käsityksen lunastusten rajoittamisen soveltamisesta. Esityksen jatkovalmistelussa lain perusteluteksteissä on pyritty selkiyttämään sisältöä viittaamalla tilanteisiin, joissa yksittäisen suuren lunastuksen lisäksi voisi olla kyse suuresta joukosta ruuhkautuneita, sinänsä pieniä yksittäisiä lunastuksia, joita ei pystytä saman päivän aikana toteuttamaan.

Finanssiala ehdotti esitykseen lisättäväksi lakkautettavia erikoissijoitusrahastoja koskevan poikkeuksen julkistamisvelvollisuudesta, mikäli erikoissijoitusrahastossa on alle 30 osuudenomistajaa. Ehdotuksessa ei tarkemmin perusteltu, koskisiko ehdotus vain alle 30 osuudenomistajalle perustettua erikoissijoitusrahastoa vai myös tilannetta, jossa lakkautettaisiin erikoissijoitusrahasto, jossa sääntöjen mukaan kuuluisi olla yli 30 osuudenomistajaa, mutta jonka omistusmäärät olisivat pudonneet alle vaaditun rajan. Ehdotusta ei ole jatkovalmistelussa katsottu perustelluksi sisällyttää lakiesitykseen, kun sijoittajien kannalta arvioiden tiedolla erikoissijoitusrahaston lakkauttamisesta voi olla yleisen rahastoyhtiön toiminnan arvioinnin kannalta merkitystä, jolloin myös muilla kuin erikoissijoitusrahaston osuudenomistajilla voi olla intressi saada lakkauttamisesta tieto.

Finanssiala ehdotti myös voimassa olevan sijoitusrahastolain sijoitussääntöjen täsmentämistä samaa liikkeeseenlaskijaa ja OTC-johdannaisia koskevalta osalta sekä takaisinostosopimusten luoton määrän yhteenlaskusääntöjen osalta. Jatkovalmistelussa sijoitustoiminnan sääntelyä koskevan Finanssivalvonnan tulkintakäytännön on harkittu edelleen toimivan joustavammin kuin jos tulkinta kirjattaisiin lakiin.

Finanssiala kommentoi lausunnossaan sijoitusrahastolain 19 luvun 5 §:n lakkauttamista koskevan säännöksen soveltumista kaikkiin erikoissijoitusrahastoihin. Finanssialan kannan mukaan sellaisen erikoissijoitusrahaston, jossa olisi alle 30 osuudenomistajaa, lakkauttamisesta ei olisi tarpeen julkaista tietoa lehdessä. Komissio on maaliskuussa 2018 antanut lainsäädäntöehdotuksen rahastojen rajat ylittävän markkinoinnin helpottamisesta. Sääntely tulee käsittelemään myös sekä sijoitusrahastojen että vaihtoehtorahastojen markkinoinnin lopettamista. Vaikka lakkauttaminen on sinänsä eri prosessi, voi johdonmukaisten käytäntöjen varmistamiseksi olla hyvä arvioida myös lakkauttamista koskevaa ilmoitusmenettelyä samassa yhteydessä, kun markkinoinnin lopettamista koskevat säännökset tulevat implementoitavaksi. Edellä mainitusta syystä ei ehdotusta ole sisällytetty tähän esitykseen.

Finanssiala ehdotti sijoitusrahastolain 3 luvussa tarkoitettujen sisäpiirisäännösten poistamista kansallisena ja direktiiviin perustumattomana sääntelynä. Finanssialan mukaan sisäpiiri-ilmoituksen osalta tulisi harkita ilmoitusvelvollisuuden rajaamista vain rahastoyhtiön hoitamien sijoitusrahastojen rahasto-osuuksiin, mikäli sisäpiiri-ilmoituksesta luopumista ei pidetä mahdollisena. Sisäpiirirekistereitä ja sisäpiiri-ilmoituksia koskevan sääntelyn tarkoituksenmukaisuutta on viime aikoina arvioitu jo kattavasti MiFID II -direktiivin täytäntöönpanoa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 151/2017 vp, s. 99—102), eikä jatkovalmistelussa ole katsottu olevan tarvetta tehdä muutoksia sijoitusrahastolakiin kyseisessä esityksessä esitetyin perustein.

Esitykseen on edellä mainittujen huomioiden lisäksi tehty teknisluonteisia täsmennyksiä ja korjauksia sekä perustelujen tarkennuksia saadun lausuntopalautteen johdosta.

5.2.2

5.2.2 Eräiden EU-asetusten kansallinen täytäntöönpano

Rahamarkkinarahastoasetuksen, SFTR-asetuksen sekä EuVECA- ja EuSEF asetusten muutosasetuksen kansallista täytäntöönpanoa koskevaan lausuntopyyntöön vastasi yhteensä 18 viranomaista tai yhteisöä. Lausuntopyyntöön vastasi työ- ja elinkeinoministeriö, Finanssivalvonta, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Rahoitusvakausvirasto, Suomen Pankki, Verohallinto, Elinkeinoelämän keskusliitto ry, Finanssiala ry, FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta, Keskuskauppakamari, Kuluttajaliitto — Konsumentförbundet ry, Osakesäästäjien Keskusliitto ry, Suomen Pörssisäätiö, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Suomen Asianajajaliitto ry, Suomen Tilintarkastajat ry, Suomen Yrittäjät ry ja Työeläkevakuuttajat TELA ry.

Valtiovarainministeriössä valmisteltiin lausuntopalautteesta yhteenvetomuistio, joka julkaistiin valtiovarainministeriön internetsivuilla.

Kilpailu- ja kuluttajavirastolla, Rahoitusvakausvirastolla, Keskuskauppakamarilla, Kuluttajaliitolla, Suomen Asianajajaliitolla, Suomen Tilintarkastajilla ja Työeläkevakuuttajat TELA:lla ei ollut asiaan lausuttavaa. Työ- ja elinkeinoministeriö piti esitysluonnosta perusteltuna, eikä sillä ollut esitykseen lisättävää. Suomen Pankki totesi, ettei sillä ole huomauttamista ehdotettuihin muutoksiin. Osakesäästäjien Keskusliitto ja Pörssisäätiö kannattivat valtiovarainministeriön esittämää tapaa tehdä asetuksen vaatimat muutokset kansalliseen lainsäädäntöön.

Finanssivalvonta piti hyvänä ja selventävänä sijoitusrahastolakiin ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin ehdotettuja selventäviä viittauksia rahamarkkinarahastoasetukseen. Finanssivalvonta piti myös hyvänä ja selventävänä sitä, että vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin on tehty tarvittavia lisäyksiä EuVECA- ja EuSEF-asetusten muutoksista. Finanssivalvonta piti tärkeänä, että muutokset tulevat voimaan mahdollisimman pian.

FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta katsoi ehdotettujen muutosten parantavan sijoitusrahastotoiminnan läpinäkyvyyttä ja Finanssivalvonnan valtuuksia, mitä FINE piti tärkeänä ja kannatettavan sijoittajien ja asiakkaansuojan toteutumisen kannalta.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK piti Finanssivalvonnan oikeutta asettaa hallinnollisia seuraamuksia rahamarkkinarahastojen hoitajille sääntörikkomuksista ja Finanssivalvonnan arvopapereita koskevien valvontaoikeuksien laajentamista hyödyllisinä uudistuksina.

Suomen Yrittäjät piti hyvänä sitä, että siltä osin kuin SFTR-asetusta pannaan täytäntöön raportointivelvollisuuden ulkopuolelle jäävät käytännössä sellaiset finanssialan ulkopuoliset toimijat, jotka ovat kooltaan pieniä tai keskisuuria yrityksiä, koska näiden toimijoiden tietojen ilmoittamisesta vastaa finanssialalla toimiva vastapuoli. Muilta osion Suomen Yrittäjillä ei ollut kommentoitavaa esitysluonnokseen.

Finanssialan mukaan rahamarkkinarahastoasetuksen osalta kansallisen lainsäädännön täsmentäminen olisi tarpeen, sillä asetuksessa mahdollistetaan tietyin edellytyksin niin sanotut kiinteän nettoarvon rahastot, joiden arvonlaskenta- ja arvostusperiaatteet poikkeavat sijoitusrahastolaista. Finanssialan mielestä ehdotetut säännökset tulisi yhdistää sijoitusrahastolain kokonaisuudistuksesta annettavaan hallituksen esitykseen. Jatkovalmistelussa sijoitusrahastolain 1 luvun 1 §:n perusteluja on täsmennetty Finanssialan kommenttien perusteella siten, että niissä tuodaan selkeämmin esille kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen arvonlaskenta- ja arvostusperiaatteiden määräytyminen rahamarkkinarahastoasetuksen nojalla.

Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan työekonomisesti esitetyt muutokset sijoitusrahastolainsäädäntöön olisi ollut perustellumpaa tehdä sijoitusrahastolainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä, jota oli valmistelemassa toimialaedustettu asiantuntijaryhmä.

Verohallinnon mukaan esityksessä olisi hyvä kuvata tarkemmin ehdotuksen ja asetusten vaikutuksia Finanssivalvonnan lisäksi myös muiden viranomaisten, esimerkiksi veroviranomaisten, tietojensaantioikeuksiin. SFTR-asetuksessa on säädetty tarkemmin kauppatietorekisterin tietojen avoimuudesta ja saatavuudesta, joten hallituksen esitykseen ei jatkovalmistelussa ole lisätty suoraan sovellettavien EU-asetuksiin liittyvää kuvailua.

Esitykseen on edellä mainittujen huomioiden lisäksi tehty teknisluonteisia täsmennyksiä ja korjauksia sekä perustelujen tarkennuksia saadun lausuntopalautteen johdosta.

6

Riippuvuus muista esityksistä

Samaan aikaan tämän esityksen kanssa eduskunnan käsiteltävänä on valtiovarainministeriössä valmisteltu hallituksen esitys eduskunnalle laiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 100/2018 vp). Kyseisen esityksen 10. lakiehdotuksessa ehdotetaan muutettavaksi sijoitusrahastolain 133 a ja 150 §:ää uuden tietosuojalainsäädännön johdosta. Kyseisessä esityksessä ehdotettavat muutokset olisi huomioitava myös tässä esityksessä säädettäväksi ehdotetussa uudessa sijoitusrahastolaissa, minkä vuoksi ehdotukset olisi tarpeen sovittaa yhteen.

Samaan aikaan tämän esityksen kanssa eduskunnan käsiteltävänä on myös valtiovarainministeriössä valmisteltu hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 141/2018 vp). Kyseisellä esityksellä pannaan kansallisesti käytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yksinkertaisesta, läpinäkyvästä ja standardoidusta arvopaperistamisesta. Kyseisen esityksen 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan sijoitusrahastolain 2 a ja 71 §:ään lisättäväksi uudet momentit, jotka tulisi huomioida myös tässä esityksessä säädettäväksi ehdotetussa uudessa sijoitusrahastolaissa. Lisäksi kyseisessä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi Finanssivalvonnasta annettua lakia osittain samoilta osin kuin mitä tässä esityksessä on ehdotettu, minkä vuoksi ehdotukset olisi tarpeen sovittaa yhteen.

Esityksellä on lisäksi yhteys valtiovarainministeriössä valmisteltuun hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 167/2018 vp). Kyseisessä esityksessä ehdotetuilla uudistuksilla pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/843 rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta. Kyseisen esityksen 4. lakiehdotuksessa ehdotetaan muutettavaksi Finanssivalvonnasta annettua lakia osittain samoilta osin kuin mitä tässä esityksessä on ehdotettu, minkä vuoksi ehdotukset olisi tarpeen sovittaa yhteen.

Samaan aikaan tämän esityksen kanssa eduskunnan käsiteltävänä on myös hallituksen esitys eduskunnalle maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi (HE 14/2018 vp). Kyseisen esityksen 49. lakiehdotuksessa ehdotetaan muutettavaksi sijoitusrahastolain 61 §:ää. Koska tässä esityksessä ehdotetaan voimassa olevan sijoitusrahastolain korvaamista uudella samannimisellä lailla, olisi ehdotukset tarpeen sovittaa tältä osin yhteen.

Eri sijoitusmuotojen verokohtelu Valtiovarainministeriössä perustettiin kesäkuussa 2017 työryhmä, jonka tehtävänä oli arvioida eri sijoitusmuotojen ja kertamaksullisen eläkkeen verokohtelua Suomessa. Työryhmän toimikausi oli 2.6.2017—31.3.2018. Työryhmän selvityksen kohteena olivat erityisesti sijoitusrahastot ja niihin tehdyt sijoitukset, säästö- ja sijoitusvakuutukset sekä kapitalisaatiosopimukset. Työryhmän toimeksiantoon kuului myös kommandiittiyhtiömuotoisten pääomarahastorakenteiden verokohtelun arviointi. Asettamiskirjeen mukaisesti työryhmä otti työssään huomioon myös sijoitusrahastolain uudistamista arvioivan työryhmän tulokset. Työryhmän raportti ”” julkistettiin 4 päivänä toukokuuta 2018. Sijoitusrahastotoimintaan liittyvän verosääntelyn täsmentämistä on jatkettu valtiovarainministeriön vero-osastolla erillisenä lainsäädäntöhankkeena. Kyseisellä lainsäädäntöhankkeella on yhteys tässä esityksessä ehdotettuihin erikoissijoitusrahastojen sääntelyä koskeviin muutoksiin.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1

Lakiehdotusten perustelut

1.1

Sijoitusrahastolaki

I OSA YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 luku Yleiset säännökset

II OSA OIKEUS TOIMIA RAHASTOYHTIÖNÄ

2 luku Rahastoyhtiön toimilupa

III OSA RAHASTOYHTIÖN TOIMINTA

3 luku Toimintaedellytykset ja vähimmäispääoma

4 luku Toiminnan järjestäminen

5 luku Vakavaraisuus ja riskienhallinta

6 luku Ulkoistaminen

7 luku Tilinpäätös ja tilintarkastus

IV OSA SIJOITUSRAHASTON HOITOON LIITTYVÄT ERITYISET SÄÄNNÖKSET

8 luku Sijoitusrahaston perustaminen, säännöt, vähimmäispääoma ja rahasto-osuudenomistajien vähimmäismäärä

9 luku Sijoitusrahaston hoitaminen

10 luku Sijoitusrahaston arvon laskeminen, liikkeeseenlasku ja lunastaminen

11 luku Rahasto-osuuden hoitajan hallinnoimat rahasto-osuudet

12 luku Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvat rahasto-osuudet

V OSA SIJOITUSRAHASTON VAROJEN SIJOITTAMINEN, SYÖTTÖRAHASTORAKENNE, TIEDONANTOVELVOLLISUUS JA MARKKINOINTI

13 luku Sijoitusrahaston sijoittaminen

14 luku Syöttörahastorakenne

15 luku Rahasto-osuuksien markkinointi ja rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuus

VI OSA SIJOITUSRAHASTON SULAUTUMINEN, JAKAUTUMINEN, LAKKAUTTAMINEN JA TOIMINNAN LUOVUTTAMINEN

16 luku Sijoitusrahaston sulautuminen

17 luku Sijoitusrahaston jakautuminen

18 luku Sijoitusrahaston hoidon luovuttaminen ja säilytysyhteisön vaihtaminen

19 luku Rahastoyhtiön toimiluvan peruuttaminen ja toiminnan rajoittaminen sekä rahastoyhtiön ja sijoitusrahaston lakkauttaminen

VII OSA SÄILYTYSYHTEISÖ

20 luku Lupa toimia säilytysyhteisönä

21 luku Säilytysyhteisön tehtävät

VIII OSA RAJAT YLITTÄVÄ TOIMINTA

22 luku Rahastoyhtiön toiminta ja sijoitusrahaston markkinointi ulkomailla

23 luku Yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinointi Suomessa

24 luku Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliikkeen perustaminen ja palvelujen tarjoaminen Suomeen

25 luku Ulkomaisia rahastoyhtiöitä ja valvontayhteistyötä koskevat erityissäännökset

IX OSA ERINÄISET SÄÄNNÖKSET

26 luku Salassapito- ja vahingonkorvausvelvollisuus sekä asiakkaan tunteminen

27 luku Seuraamukset ja rikkomuksista ilmoittaminen

28 luku Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

1 §.

Soveltamisala ja rahastoyhtiöön sovellettava muu lainsäädäntö

1 ja 2 momentti

. Pykälässä säädettäisiin pääosin voimassa olevaa 1 §:ää vastaavasti lain soveltamisalasta sekä rahastoyhtiöön sovellettavasta muusta lainsäädännöstä. Lakia sovellettaisiin voimassa olevaa sijoitusrahastolakia vastaavasti rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön harjoittamaan toimintaan sekä yhteissijoitusyritysten osuuksien markkinoimiseen yleisölle. Pykälänvastaisivat voimassa olevaa 1 ja 2 momenttia.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin rahastoyhtiön oikeudesta hoitaa vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettua vaihtoehtorahastoa sekä ulkoisesti hoidetun vaihtoehtorahastojen hoitajan oikeudesta hoitaa sijoitusrahastoja. Momentissa ei enää säädettäisi voimassa olevaa 3 momenttia vastaavasti toimiluvallisen tai rekisteröityneen vaihtoehtorahastojen hoitajan oikeudesta hoitaa erikoissijoitusrahastoa sekä kyseiseen hoitajaan sovellettavista sijoitusrahastolain säännöksistä. Tätä koskevat säännökset ehdotetaan sijoitusrahastolain uudistamisen yhteydessä siirrettäväksi vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin. Terminologisena muutoksena laissa siirryttäisiin yleisesti puhumaan sijoitusrahaston hoitamisesta nykyisen hallinnoinnin sijasta. Muutos vastaisi vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa sekä sijoitusrahastodirektiivissä omaksuttua käytäntöä.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön oikeudesta harjoittaa toimintaa Suomessa. Momentti vastaisi voimassa olevaa 4 momenttia sillä muutoksella, että siitä poistettaisiin viittaus voimassa olevan lain 12 luvun erikoissijoitusrahaston sijoitustoimintaa koskeviin säännöksiin, sillä kyseiset säännökset eivät enää sisältyisi sijoitusrahastolakiin.

uusi

5 momentti

Pykälänsisältäisi selventävän viittaussäännöksen rahamarkkinarahastoasetukseen, jossa on lain säännöksiä täydentäviä tai niistä poikkeavia säännöksiä rahamarkkinarahastoista ja niiden hoitajista. Rahamarkkinarahastoja koskevien uusien säännösten soveltaminen on pakollista sijoitusrahastoille, joiden tavoitteena on tarjota rahamarkkinakorkoja vastaavaa tuottoa tai säilyttää sijoituksen arvo ja jotka pyrkivät saavuttamaan nämä tavoitteet sijoittamalla lyhytaikaisiin varoihin. Rahamarkkinarahastoasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaan sijoitusrahastomuotoisen rahamarkkinarahaston sekä sen hoitajan on aina noudatettava sijoitusrahastodirektiivin vaatimuksia, jollei asetuksessa toisin säädetä. Näin ollen myös sijoitusrahastodirektiivin nojalla annetut tämän lain säännökset tulisivat lähtökohtaisesti sovellettavaksi sijoitusrahastomuotoiseen rahamarkkinarahastoon. Sijoitusrahastomuotoisiin rahamarkkinarahastoihin sovellettaisiin tämän lain ohella asetuksen säännöksiä muun muassa rahamarkkinarahaston toimilupavaatimuksista. Rahamarkkinarahastoasetus sisältää erityisiä myös sijoitusrahastolain säännöksiä korvaavia säännöksiä muun muassa rahamarkkinarahaston sijoituspolitiikasta, arvostamisesta ja arvonlaskennasta. Rahamarkkinarahastoasetus sallii myös jaksotettuun hankintamenoon perustuvan arvostusmenetelmän käytön kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastossa poiketen lähtökohtaisesta markkinahintaan perustuvasta menetelmästä. Rahamarkkinarahastoasetuksen 8 artiklan 2 kohdassa todetaan lisäksi, ettei yhteissijoitusyrityksenä toimiluvan saaneisiin rahamarkkinarahastoihin sovelleta yhteissijoitusyrityksen sijoituspolitiikkaa koskevia velvoitteita, jotka vahvistetaan sijoitusrahastodirektiivin 49—50 a artiklassa, 51 artiklan 2 kohdassa ja 52—57 artiklassa, jollei asetuksessa nimenomaisesti toisin säädetä. Kyseiset sijoitusrahastodirektiivin artiklat on pantu kansallisesti täytäntöön lain 13 luvussa. Koska rahamarkkinarahastoasetus on jäsenvaltioissa sellaisenaan suoraan sovellettavaa oikeutta, ei sijoitusrahastodirektiivin säännöksiä vastaavia kansallisia säännöksiä sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta sovellettaisi sijoitusrahastoon, jolle on myönnetty rahamarkkinarahaston toimilupa.

2 §.

Määritelmät

1 momentin

1 kohdan

. Pykälä sisältäisi pääosin voimassa olevaa 2 §:ää vastaavasti keskeisten laissa käytettyjen termien määritelmät. Pykälänmääritelmäluettelon numerointi korjattaisiin juoksevaksi. Momentinsijoitusrahastotoiminnan määritelmästä poistettaisiin viittaukset erikoissijoitusrahastoihin ja lisättäisiin viittaus sijoitusrahastodirektiiviin. Määritelmän muutokset vastaisivat tarkemmin nykytilaa ja esitettyä erikoissijoitusrahastoja koskevan sääntelyn sijoittamista vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin. Vastaavasti nykyinen 2 a kohdan erikoissijoitusrahaston määritelmä ehdotetaan siirrettäväksi vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin.

2 kohdan

uudessa

3 kohdassa

Momentinmukaiseen sijoitusrahaston määritelmään ehdotetaan alarahastorakenteen säätämisen johdosta lisättäväksi selventävä maininta siitä, että sijoitusrahasto voisi koostua yhdestä tai useammasta alarahastosta eli toimia niin sanottuna sateenvarjorahastona. Alarahaston määritelmästä ehdotetaan säädettäväksi momentin. Sijoitusrahasto voisi esityksen mukaisesti koostua yhdestä tai useammasta alarahastosta, joiden varat tulisi pitää erillään toisistaan sekä rahastoyhtiön varoista. Alarahastojen sijoituspolitiikat voisivat poiketa toisistaan ja sijoitusrahaston yleisestä sijoituspolitiikasta. Sijoitusrahasto tai alarahasto voisi lisäksi jakautua osuussarjoihin ja osuuslajeihin. Sijoitusrahaston säännöissä määriteltäisiin tällöin yleisellä tasolla sijoitusrahaston mahdolliset sijoituskohteet ja sijoitusrajoitukset. Sijoitustoiminnan tarkemmat rajaukset esitettäisiin alarahastokohtaisesti.

4 kohdassa Momentinsäädettäisiin syöttörahaston määritelmästä pitkälti voimassa olevaa lakia vastaavasti. Määritelmään lisättäisiin maininta siitä, että syöttörahasto voisi poiketa myös 13 luvun 6 §:n 2 momentin mukaisesta kiellosta sijoittaa varoja sellaisen sijoitusrahaston, yhteissijoitusyrityksen tai vaihtoehtorahaston osuuksiin, jonka varoista saadaan sen sääntöjen tai yhtiöjärjestyksen mukaan sijoittaa yhteensä enemmän kuin yksi kymmenesosa toisten sijoitusrahastojen, yhteissijoitusyritysten tai vaihtoehtorahastojen osuuksiin. Lisäyksen tarkoituksena on saattaa syöttörahaston määritelmä vastaamaan paremmin sijoitusrahastodirektiivin 58 artiklan 1 kohdan sanamuotoa.

13 kohdan

22 kohdan

Uudeksi 34 kohdaksi

Alarahastorakenteen säätämisen johdosta momentinmukaiseen rahasto-osuuden määritelmään on tarpeen lisätä maininta siitä, että rahasto-osuus voi tarkoittaa myös samansuuruista osuutta tai vähintään yhtä osuuden murto-osaa alarahaston varoista. Voimassa olevassa 13 a kohdassa säädetystä poiketen sijoitusrahastolain määritelmissä ei enää esitettäisi säädettäväksi kiinteistön ja kiinteistöarvopaperin määritelmästä. Määritelmän poistaminen johtuu erikoissijoitusrahastoja koskevan sääntelyn siirtämisestä vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin. Momentinrahoitusvälineen määritelmää täsmennettäisiin vastaamaan sijoituspalvelulaissa säädettyä määritelmää.ehdotetaan lisättäväksi ulkoistamisen määritelmä, joka vastaisi voimassa olevan 4 b §:n määritelmää.

2 ja 3 momentti Pykälänvastaisivat nykyistä 2 ja 3 momenttia.

3 §.

EU-sääntelyyn liittyvät määritelmät

uusi 8 kohta

uusi 9 kohta

. Pykälään koottaisiin laissa käytetyt EU-lainsäädännön määritelmät. Pykälä vastaisi voimassa olevaa 2 a §:ää täydennettynä eurooppayhtiöasetuksella (), joka määriteltiin ennen 10 a §:ssä, sekä SFTR-asetuksella () myöhempien viittaustarpeiden johdosta.

4 §.Komission asetukset ja delegoidut säädökset. Pykälä sisältäisi voimassa olevaa 2 b §:ää vastaavan luonteeltaan informatiivisen säännöksen rahastoyhtiötä ja säilytysyhteisöä koskevasta muusta EU-sääntelystä.

5 §.Valvonta. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 4 §:ää vastaavasti lain noudattamista valvovasta viranomaisesta sekä sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitetusta toimivaltaisesta viranomaisesta.

6 §.Alarahastoon sovellettavat säännökset. Pykälä olisi voimassa olevaan lakiin nähden sisällöltään uusi. Pykälässä säädettäisiin alarahastoihin sovellettavista sijoitusrahastolain säännöksistä. Alarahastoihin sovellettaisiin pääsääntöisesti samoja säännöksiä kuin sijoitusrahastoon. Käsitteellisesti sijoitusrahasto voisi koostua yhdestä tai useammasta alarahastosta, jotka yhdessä muodostaisivat sijoitusrahaston. Tällöin sijoitusrahaston varoista pidettäisiin kirjaa alarahastokohtaisesti. Alarahastoon sovellettaisiin samoja vähimmäispääomaa ja rahasto-osuudenomistajien vähimmäismäärää koskevia vaatimuksia kuin sijoitusrahastoon. Sijoitusrahastosta, jossa olisi käytössä alarahastorakenne, tulisi alarahastokohtaisen tilinpäätöksen lisäksi esittää alarahastojen yhdistetty tuloslaskelma ja tase. Tilintarkastajat tarkastaisivat alarahaston tilinpäätöksen ja antaisivat lausunnon alarahaston arvon oikeellisuudesta, mutta sen lisäksi sijoitusrahastosta julkistettaisiin yhdistetty tuloslaskelma ja tase. Alarahastojen sijoittajainformaatio voitaisiin esittää yhdistetyssä rahastoesitteessä, toisin kuin avaintietoesite, joka olisi laadittava erikseen kustakin alarahastosta. Alarahasto voisi sulautua tai jakautua taikka sen hoito voitaisiin luovuttaa. Alarahasto voisi sulautua toiseen sijoitusrahastoon, alarahastoon tai yhteissijoitusyritykseen tai toimia vastaanottavana osapuolena edellä mainituissa sulautumisissa. Samoin alarahaston jakautumisessa voisi syntyä joko yksi tai useampi uusi alarahasto tai sijoitusrahasto.

1 §.Luvanvaraisuus. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevaa 3 §:n 1 momenttia. Pykälästä poistettaisiin säilytysyhteisöön viittaavat osuudet. Säilytysyhteisöistä ehdotetaan säädettäväksi erikseen 20 ja 21 luvussa. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi luonteeltaan informatiivinen maininta siitä, että rahastoyhtiön toiminnasta ulkomailla säädetään 22 luvussa.

Voimassa olevan 3 §:n 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana sijoitusrahastolaista, sillä sitä vastaava säännös ehdotetaan lisättäväksi vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 16 a lukuun.

2 §.

Rahastoyhtiölle sallittu toiminta

1 momentissa

. Pykälässä säädettäisiin pääosin voimassa olevaa 5 §:ää vastaavasti rahastoyhtiölle sallitusta toiminnasta. Pykälänehdotetaan säilytettäväksi sijoitusrahastodirektiiviin perustumaton kansallinen laajennus rahastoyhtiön oikeudesta harjoittaa sijoitusrahastotoimintaan olennaisesti liittyvää toimintaa, jos tällainen toiminta ei ole omiaan vahingoittamaan rahasto-osuudenomistajien etua. Kyseessä on vakiintunut säännös, sillä vastaava maininta sijoitusrahastotoimintaan olennaisesti liittyvästä toiminnasta lisättiin jo vuoden 1987 sijoitusrahastolakiin muutoslailla 748/1993 (HE 309/1992 vp). Sijoitusrahastotoiminnan rinnalla siihen olennaisesti liittyvän toiminnan harjoittamista koskevien vaatimusten on katsottu riippuvan rahastoyhtiön toimiluvan laajuudesta sekä siitä, ettei liitännäistoiminnan katsota olevan omiaan vahingoittamaan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajien etua. Lisäksi on korostettu sitä, ettei sijoitusrahastotoimintaan olennaisesti liittyvän toiminnan kustannuksia saa vyöryttää rahastoyhtiön hoitamilta sijoitusrahastoilta perittäviin hallinnointipalkkioihin eikä rahastoyhtiön päätehtävän tulisi kärsiä tällaisesta muusta toiminnasta (HE 202/1998 vp, s. 10 ja 43). Säännöksessä tarkoitetuksi sijoitusrahastotoimintaan olennaisesti liittyväksi toiminnaksi voidaan katsoa esimerkiksi sellaisen arvonlaskentakapasiteetin tarjoaminen, jota voidaan hyödyntää myös muussa kuin sijoitusrahaston arvon laskennassa. Liitännäistoiminnan harjoittamisen sallimisen tarkoituksena ei ole kuitenkaan mahdollistaa muualla lainsäädännössä asetettavien toimilupavaatimusten kiertämistä, ellei kyseisen toiminnan harjoittamista ole rahastoyhtiöiden osalta erikseen sallittu. Esimerkiksi rahastoyhtiön oikeudesta tarjota sijoituspalvelulaissa tarkoitettuja sijoituspalveluja säädetään erikseen 2 momentissa sekä sijoituspalvelulain 1 luvun 4 §:ssä.

2 momentti Pykälänvastaisi voimassa olevaa lakia.

3 momentista Pykälänesitetään kumottavaksi viittaus, joka on mahdollistanut voimassa olevan lain mukaan rahastoyhtiön toimimisen kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä. Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 1 luvun 5 §:n 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, ettei sijoitusrahastolaissa tarkoitettu rahastoyhtiö voi olla kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies. Kiellon tarkoituksena on estää rahastoyhtiötä ottamasta sellaisia vastuita, jotka voisivat vaarantaa sen toiminnan sijoitusrahastojen hoitajana. Kommandiittiyhtiön vastuunalaisella yhtiömiehellä on rajoittamaton vastuu kommandiittiyhtiön vastuista.

4 ja 5 momentti Pykälänvastaisivat voimassa olevaa lakia.

3 §.Toiminimi. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 7 §:ää vastaavasti yksinoikeudesta rahastoyhtiön tai rahasto-osakeyhtiön nimityksen käyttöön.

4 §.Toimilupahakemus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 5 a §:ää vastaavasti rahastoyhtiön toimiluvan myöntämisestä.

5 §.Toimiluvan myöntämisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin rahastoyhtiön toimiluvan myöntämisen edellytyksistä. Pykälä vastaisi voimassa olevan 5 b §:n 1 momenttia sillä muutoksella, että momentin sisältö jaettaisiin useampaan momenttiin säännöksen selkeyden parantamiseksi.

6 §.Toimilupapäätös. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan 5 b §:n 2 ja 3 momenttia vastaavasti Finanssivalvonnan velvollisuudesta antaa toimilupaa koskeva päätös määräajassa.

7 §.Toimiluvan laajuus ja muuttaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 5 d §:ää vastaavasti rahastoyhtiön toimiluvan ehdoista.

8 §.

Toimiluvan rekisteröinti

1 momentissa

. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 5 c §:ää vastaavasti rahastoyhtiön toimiluvan ilmoittamisesta rekisteröitäväksi. Pykäläntäsmennettäisiin selvyyden vuoksi, että rekisteröinti tehdään kaupparekisteriin.

9 §.Toiminnan aloittaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan 5 b §:n 4 momenttia vastaavasti rahastoyhtiön oikeudesta aloittaa toimintansa välittömästi sen jälkeen, kun toimilupa on myönnetty, jollei toimiluvan ehdoista muuta johdu.

10 §.Rahastoyhtiön kotipaikan siirto Euroopan talousalueella. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 29 a §:ää vastaavasti rahastoyhtiön kotipaikan siirrosta toiseen ETA-valtioon.

11 §.Rahastoyhtiön osallistuminen sulautumiseen tai jakautumiseen Euroopan talousalueella. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 29 b §:ää vastaavasti rahastoyhtiön osallistumisesta rajat ylittävään sulautumiseen tai jakautumiseen Euroopan talousalueella.

12 §.Rahastoyhtiön kotipaikan siirtoon liittyvät erityiset säännökset. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 29 c §:ää vastaavasti erityisistä säännöksistä, joita sovelletaan rahastoyhtiön kotipaikan siirtoon ja sulautumisessa tai jakautumisessa vastaanottavan yhtiön rekisteröintiin toiseen valtioon.

13 §.Eurooppayhtiö rahastoyhtiönä. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 10 a §:ää vastaavasti Suomeen kotipaikkansa siirtävälle eurooppayhtiölle myönnettävästä toimiluvasta.

14 §.Kielto omistaa toisen rahastoyhtiön osakkeita tai hoitamansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 30 §:ää vastaavasti kiellosta, jonka mukaan rahastoyhtiö ei saa omistaa toisen rahastoyhtiön osakkeita eikä hoitamansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia. Voimassa olevaa säännöstä täydennettäisiin kuitenkin viittauksilla ulkomaisiin ETA-valtioiden ja kolmansien valtioiden rahastoyhtiöihin ja yhteissijoitusyrityksiin.

1 §.Vähimmäispääoma. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 6 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön vähimmäispääomaa koskevista vaatimuksista.

2 §.Johtaminen ja luotettavuus. Pykälässä säädettäisiin pitkälti voimassa olevaa 5 e §:ää vastaavasti rahastoyhtiön johtoon kuuluvia henkilöitä koskevista luotettavuus- ja pätevyysvaatimuksista. Ehdotetussa pykälässä ei säädettäisi enää nykyistä säännöstä vastaavasti erikseen rahasto-osuudenomistajien valitsemia rahastoyhtiön hallituksen jäseniä koskevista vaatimuksista, sillä rahasto-osuudenomistajien valitsema rahastoyhtiön hallituksen jäsen ehdotetaan korvattavaksi 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla riippumattomalla hallituksen jäsenellä. Kyseisiin riippumattomiin jäseniin sovellettaisiin samoja kelpoisuus- ja luotettavuusvaatimuksia kuin muihin rahastoyhtiön johtoon kuuluviin henkilöihin. Voimassa olevan 1 momentin mukaan rahasto-osuudenomistajien valitsemilta rahastoyhtiön hallituksen jäseniltä ei ole edellytetty sijoitusrahasto- tai sijoituspalvelutoiminnan tuntemusta. Hallituksen riippumattomien jäsenten osalta kyseiselle johdon yleisiä kelpoisuusvaatimuksia koskevalle poikkeukselle ei ole enää perustetta, sillä 3 §:ssä hallituksen kokoonpanoon ehdotettu muutos mahdollistaa myös sen, että tosiasiassa useampi kuin kolmannes rahastoyhtiön hallituksen jäsenistä täyttäisi laissa riippumattomuudelle asetetut edellytykset. Pykälässä esitettyjä johdon yleistä sijoituspalvelutoiminnan tuntemusta koskevia vaatimuksia esitetään kuitenkin tarkennettavaksi liittymään nimenomaisesti rahastoyhtiön harjoittaman sijoituspalvelutoiminnan laatuun ja laajuuteen.

3 §.

Rahastoyhtiön hallitus

1 momentin

. Rahastoyhtiön hallituksesta säädettäisiin osin vastaavasti kuin voimassa olevan lain 8 §:ssä. Rahastoyhtiön hallituksessa tulisi edelleenmukaan olla vähintään kolme jäsentä, joista jatkossa vähintään kolmanneksen tulisi olla riippumattomia.

2 momentissa

1 kohta

2 kohta

3 ja 4 kohta

5 kohta

6 kohta

Rahasto-osuudenomistajien valitseman hallituksen jäsenen sijasta pykälänmääriteltäisiin edellytykset, jotka hallituksen riippumattoman jäsenen tulee täyttää. Riippumattoman hallituksen jäsenen tulisi olla mahdollisimman riippumattomia sekä rahastoyhtiöstä että säilytysyhteisöstä, jotta vältettäisiin eri osapuolten kannalta hankalat eturistiriidat. Tämän vuoksi säädettäisiin, ettei riippumaton jäsen saisi olla kyseisen rahastoyhtiön tai sen käyttämän säilytysyhteisön palveluksessa (). Riippumattomuuden edellytyksiä ei myöskään täyttäisi henkilö, joka käyttää kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettua määräysvaltaa rahastoyhtiössä. Jos määräysvallankäyttäjä olisi yhteisö, rajoitus koskisi myös sen edustajaa (). Riippumaton jäsen ei myöskään saisi kuulua rahastoyhtiön kanssa samaan konserniin kuuluvan yhteisön johtoon, eikä kuulua rahastoyhtiön hoitaman sijoitusrahaston salkunhoidosta vastaavan sijoituspalveluyrityksen johtoon tai toimivaan johtoon tai olla siihen työsuhteessa (). Jotta sääntely olisi tarkoitetulla tavalla tehokas, riippumaton jäsen ei lisäksi saisi olla muun rahastoyhtiön tai säilytysyhteisön hallituksen tai johtokunnan jäsen (). Riippumaton jäsen ei saisi myöskään kuulua rahastoyhtiön johtoon kuuluvan henkilön lähipiiriin (). Puolisoilla tarkoitettaisiin aviopuolisoita sekä avioliitonomaisissa olosuhteissa ja rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä henkilöitä. Riippumattomuus määrittelyn lähtökohtana ovat olleet UCITS V -direktiivin 25 artiklan 2 kohdassa ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/438 21 artiklassa säädetyt kriteerit rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön hallitusten jäsenten riippumattomuudesta. Vaadittavan riippumattomuuden lisäksi kyseisellä hallituksen jäsenellä tulisi olla yleinen sijoitusrahastotoiminnan sekä yleinen sijoituspalvelutoiminnan tuntemus siten kuin luvun 2 §:ssä säädetään rahastoyhtiön johtoon kuuluvan henkilön kelpoisuusvaatimuksista. Kuten hallituksen jäseneen muutoin, riippumattomaan hallituksen jäseneen soveltuisivat myös muut 2 §:ssä esitetyt vaatimukset toimintakelpoisuudesta ja luotettavuudesta.

4 §.Hallituksen varajäsen ja toimitusjohtajan sijainen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 18 §:ää vastaavasti säännösten soveltamisesta hallituksen varajäseneen ja toimitusjohtajan sijaiseen.

5 §.Merkittävien omistajien luotettavuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 5 f §:ää vastaavasti rahastoyhtiön omistajia koskevasta luotettavuusvaatimuksesta.

6 §.

Sisäpiirisäännökset

2 momentissa

. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 99 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön sisäpiiriläisiin sovellettavista sisäpiirisäännöksistä. Pykälänsäädetyssä rahastoyhtiön sisäpiiriläisen määritelmässä huomioitaisiin se, ettei rahastoyhtiön hallitukseen kuuluisi enää rahasto-osuudenomistajien valitsemia jäseniä.

7 §.Sisäpiiri-ilmoitus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 100 §:ää vastaavasti sisäpiiri-ilmoituksen tekemisestä.

8 §.

Rahastoyhtiön osakkeenomistajan ilmoitusvelvollisuus

3 momenttiin

. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 101 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön osakkeenomistajan velvollisuudesta ilmoittaa sisäpiirirekisteriin omistamansa rahasto-osuudet rahastoyhtiön hoitamissa sijoitusrahastoissa. Pykälänehdotetaan lisättäväksi rahastoyhtiölle mahdollisuus järjestää sisäpiirirekisteriin merkittävien tietojen kerääminen automaattisesti myös hoitamansa sijoitusrahaston rahasto-osuusrekisteristä.

9 §.

Sisäpiirirekisteri

1 momentissa

2 momentti

3 momentissa

. Pykälässä säädettäisiin pitkälti voimassa olevaa 101 a §:ää vastaavasti rahastoyhtiön sisäpiirirekisteristä ja sen ylläpidosta. Pykäläntäsmennettäisiin tietosuojasääntelyn edellyttämällä tavalla sisäpiirirekisteriin merkittyjen henkilötietojen käsittelyn tarkoitus, joka olisi markkinoiden väärinkäytön ehkäiseminen. Asiallisesti sisäpiirirekisterin käyttötarkoitusta ei olisi tarkoitus muuttaa nykytilaan nähden, vaan tarkoituksena olisi ainoastaan määritellä käyttötarkoitus lain tasolla. Pykälänvastaisi voimassa olevaa 2 momenttia. Pykälänsäädettäisiin voimassa olevaa 3 momenttia vastaavasti tietojen säilytysajoista ja luovuttamisesta. Momentista poistettaisiin vaatimus sisäpiirirekisterin ylläpidon järjestämisestä luotettavalla tavalla, sillä tietosuoja-asetuksessa säädetään jo kattavasti rekisterinpitäjän velvollisuuksista. Myös rekisteröidyn itsensä oikeus saada jäljennös sisäpiirirekisterin tiedoista määräytyy tietosuojasääntelyn nojalla.

10 §.Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 101 b §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan määräystenantovaltuudesta sisäpiiri-ilmoitusten sisällöstä ja tekotavasta sekä rahastoyhtiön sisäpiirirekisterin sisällöstä ja tietojen merkintätavasta.

11 §.Kielto tehdä arvopaperikauppoja sisäpiiriläisen kanssa. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 102 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön sisäpiiriläistä ja osakkeenomistajaa koskevasta kiellosta tehdä arvopaperikauppoja rahastoyhtiön hallinnoiman sijoitusrahaston kanssa ilman Finanssivalvonnan lupaa.

1 §.Hallinto- ja valvontajärjestelyt. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 8 a §:ää vastaavasti velvollisuudesta järjestää rahastoyhtiön toiminta luotettavalla tavalla.

2 §.Eturistiriidat. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 26 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta harjoittaa sijoitusrahastotoimintaa huolellisesti, itsenäisesti, asiantuntevasti sekä rahasto-osuudenomistajien etujen mukaisesti ja eturistiriitoja välttäen.

3 §.

Palkitsemisjärjestelmää koskevat yleiset vaatimukset

1 ja 2 momentissa

. Pykälänsäädettäisiin pääosin voimassa olevaa 30 d §:ää vastaavasti rahastoyhtiön palkka- ja palkkiopolitiikan sekä palkka- ja palkkiokäytännöt kattavaa palkitsemisjärjestelmää koskevista yleisistä edellytyksistä. Pykälän 2momenttiamuutettaisiin vastaamaan paremmin UCITS V -direktiivin 14 a artiklan 1 kohtaa ja 14 b artiklan 1 kohtaa viittaamalla yksittäisen sijoitusrahaston sijaan rahastoyhtiön hoitamiin sijoitusrahastoihin.

uudessa 3 momentissa Pykälänsäädettäisiin valtiovarainministeriön valtuudesta antaa tarkemmat säännökset rahastoyhtiön palkitsemisjärjestelmää koskevista vaatimuksista UCITS V -direktiivin täytäntöönpanemiseksi. Osa voimassa olevan lain rahastoyhtiön palkitsemisvaliokuntaa, palkan ja palkkioiden määräytymistä ja niiden muuttuvien osien maksamista sekä eläke-etuuksia koskevista säännöksistä (30 g—30 l §) ehdotetaan annettavaksi valtiovarainministeriön asetuksella niiden yksityiskohtaisen ja teknisen luonteen johdosta.

4 §.Palkitsemisjärjestelmän piiriin kuuluvat henkilöt. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 30 e §:ää vastaavasti rahastoyhtiön palkitsemisjärjestelmän piiriin kuuluvista rahastoyhtiön henkilöstöryhmistä sekä rahastoyhtiön maksamista korvauksista.

5 §.Palkitsemisjärjestelmän hyväksyminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 30 f §:ää vastaavasti rahastoyhtiön palkitsemisjärjestelmän hyväksymisestä.

6 §.Henkilökohtaiset liiketoimet. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 8 b §:ää vastaavasti henkilökohtaisista liiketoimista.

7 §.Osakkeiden hankintaa ja luovutusta koskeva ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 16 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön osakkeiden hankintaa ja luovutusta koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta.

8 §.

Osakkeiden hankinnan kieltäminen.

2 momenttia

Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 17 §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan oikeudesta kieltää 7 §:ssä tarkoitettu omistusosuuden hankinta. Pykälänselkeytettäisiin kuitenkin siten, että sen muotoilu muutettaisiin vastaamaan muualla rahoitusmarkkinalainsäädännössä käytettyä muotoilua.

9 §.Rahastoyhtiön varautumisvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 4 a §:ää vastaavasti rahastoyhtiön varautumisvelvollisuudesta.

10 §.Tietojen säilyttäminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 8 c §:ää vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta säilyttää tiedot jokaisesta liiketoimesta, jossa sijoitusrahasto on osallisena.

11 §.Asiakasvalitusten käsittely. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 123 b §:ää vastaavasti rahastoyhtiön ja Suomessa sijoitusrahastoa hoitavan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön asiakasvalitusten käsittelystä sekä velvollisuudesta varmistaa, että sijoitusrahastotoimintaa koskevat yksittäiset erimielisyydet voidaan saattaa ratkaisusuosituksia antavan riippumattoman toimielimen käsiteltäväksi.

1 §.Rahastoyhtiön riskienhallinta. Pykälässä sisältäisi voimassa olevaa 30 a §:ää vastaavat yleiset säännökset rahastoyhtiön riskienhallinnasta.

2 §.Rahastoyhtiön maksuvalmius. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 30 b §:ää vastaavasti rahastoyhtiön maksuvalmiuden turvaamisesta.

3 §.Omien varojen vähimmäismäärä. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 30 c §:ää vastaavasti rahastoyhtiön omien varojen vähimmäismäärää koskevista vaatimuksista sekä menettelystä, jota noudatetaan, jos rahastoyhtiön omat varat vähenevät alle vähimmäismäärän.

1 §.Rahastoyhtiön toiminnan ulkoistaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 26 a §:ää vastaavasti rahastoyhtiön toiminnan ulkoistamisen ja asiamiehen käytön yleisistä perusteista.

2 §.Ulkoistamisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 26 b §:ää vastaavasti rahastoyhtiön asiamiehen käyttöä koskevista edellytyksistä.

1 §.Tilintarkastajan kelpoisuus. Pykälässä säädettäisiin pitkälti voimassa olevaa 36 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön ja sen hoidettavana olevien sijoitusrahastojen tilintarkastusta varten valittavan tilintarkastajan kelpoisuutta koskevista vaatimuksista. Ehdotetussa pykälässä ei kuitenkaan enää nykyisen säännöksen tavoin säädettäisi rahasto-osuudenomistajien valitsemasta tilintarkastajasta ja tämän varamiehestä. Ehdotus liittyy säännöllisen vuosittaisen rahasto-osuudenomistajien kokouksen järjestämisen pakottavuuden poistamista koskevaan ehdotukseen, minkä johdosta myös rahasto-osuudenomistajien valitsemasta tilintarkastajasta ehdotetaan luovuttavaksi.

2 §.Tilintarkastajan määrääminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 37 §:ää vastaavasti erityistilanteista, joissa Finanssivalvonnan on määrättävä kelpoisuusehdot täyttävä tilintarkastaja.

3 §.

Arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastaminen

1 momentissa

. Pykälässä säädettäisiin pitkälti vastaavasti kuin voimassa olevan lain 38 §:ssä tilintarkastajan velvollisuudesta tarkastaa sijoitusrahaston arvonlaskennan oikeellisuus. Voimassa olevasta säännöksestä poiketen sijoitusrahaston arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastus edellytettäisiin tehtäväksi vähintään vuosittain. Pykälänehdotetaan tilintarkastajan tarkastettavaksi sijoitusrahaston vuoden viimeisen arvonlaskentapäivän arvo. Pykälän sanamuoto mahdollistaisi myös useammin tehdyn arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastuksen tarpeen vaatiessa. Sijoitusrahaston arvonlaskennan tarkastamisen tiheyden tarpeen arvioinnissa voitaisiin huomioida esimerkiksi sijoitusrahaston sijoituspolitiikan erityispiirteet, kuten vaikeasti arvostettavat sijoituskohteet tai erityisen runsas tapahtumien määrän taikka sijoitusrahaston arvon laskennassa aiemmin ilmenneiden virheiden määrän. Pykälässä ei enää säädettäisi pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin varojaan sijoittavaa erikoissijoitusrahastoa koskevasta poikkeuksesta, sillä erikoissijoitusrahastoja koskeva sääntely ehdotetaan siirrettäväksi vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin.

2 momentissa Pykälänedellytettäisiin voimassa olevan 2 momentin mukaisesti tarkastuskertomuksen laatimista ja sen toimittamista rahastoyhtiölle.

4 §.

Rahastoyhtiön ja sijoitusrahaston tilinpäätös ja toimintakertomus

1 momentin

2 momenttiin

uudessa 4 momentissa

5 ja 6 momentiksi

. Pykälässä säädettäisiin pitkälti voimassa olevaa 39 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön ja sijoitusrahaston tilinpäätöstä ja toimintakertomusta koskevista vaatimuksista. Pykäläntermistöä selvennettäisiin liitetietojen osalta. Pykälänlisättäisiin täsmennyksenä viittaus myös toimintakertomukseen. Lisäksi viittausta luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) säännöksiin täsmennettäisiin rahastoyhtiön omien varojen osalta, joista on säädetty nimenomaisesti sijoitusrahastolain 5 luvun 3 §:ssä. Pykälänsäädettäisiin erityisesti alarahastorakennetta käyttävissä sijoitusrahastoissa velvollisuudesta laatia alarahastokohtaisten tilinpäätösten lisäksi sateenvarjorahaston yhdistetty tulos- ja taselaskelma. Uuden 4 momentin johdosta pykälän nykyinen 4 ja 5 momentti siirtyisivät. Pykälän 5 momentissa Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus ulotettaisiin selvennyksenä myös toimintakertomukseen.

5 §.Sijoitusrahaston toimintakertomuksen toimittaminen Finanssivalvonnalle. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 40 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta toimittaa Finanssivalvonnalle sijoitusrahaston toimintakertomus, puolivuotiskatsaus sekä jäljennökset pykälässä luetelluista asiakirjoista.

1 §.Perustamispäätös. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 23 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston perustamisesta. Pykälässä ei kuitenkaan säädettäisi voimassa olevan 23 §:n mukaisesti rahastoyhtiön toiminnasta tilanteissa, joissa samalla yhtiöllä on sekä rahastoyhtiön että vaihtoehtorahastojen hoitajan toimilupa. Rahastoyhtiön ei tule toiminnassaan sitoutua vastuisiin, jotka voisivat vaarantaa sen toiminnan vakauden sijoitusrahaston hoitamisessa. Esimerkiksi jos rahastoyhtiö toimisi kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä, sille voisi aiheutua rajoittamattomia vastuita kommandiittiyhtiön toiminnasta. Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa ehdotetaan säädettäväksi rahastoyhtiölle kielto toimia kommandiittiyhtiön vastuunalaisena miehenä. Rahastoyhtiöt eivät ole aiemman sääntelyn voimassa ollessa myöskään käyttäneet mahdollisuutta toimia kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä, vaan vaihtoehtorahaston hoitaminen on järjestetty väliyhtiön kautta.

2 §.

Sijoitusrahaston säännöt

uuden 3 kohdan

4 kohdassa

5 kohdassa

. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan 41 §:n 1 momentin mukaisesti sijoitusrahaston säännöissä vähintään edellytettävistä tiedoista. Sijoitusrahaston alarahastorakenteen säätämisen myötä sijoitusrahaston sääntöihin olisi pykälänmukaan otettava mainita alarahastorakenteesta, mikäli sijoitusrahasto koostuu lain sallimalla tavalla alarahastoista. Pykälänsäädettäisiin voimassa olevan 41 §:n 2 momentin 4 kohtaa vastaavasti rahasto-osuuden jakamisesta murto-osiin. Pykäläntäsmennettäisiin rahasto-osuuksien luonteella viitattavan osuuksien jakoon tuotto- ja kasvuosuuksiin.

6 kohdassa

7 kohdassa

8 kohdassa

9 kohdassa

Sijoitusrahaston arvon ja sijoittajalta perittävien kulujen ilmoittaminen selkeästi on sijoittajan kannalta keskeinen sääntöasia. Pykälänsäädettäisiin rahastoyhtiön palkkioperusteista. Rahastoyhtiö voi periä muun muassa kiinteää ja tulokseen sidottua hoitopalkkiota ja merkintä- ja lunastuspalkkioita. Säännöissä rahastoyhtiön tulisi selkeästi ilmoittaa sijoitusrahastolta ja osuudenomistajalta veloitettavat palkkiot ja niiden laskentaperusteet. Pykälänsäädettäisiin tarkemmin velvollisuudesta kuvata sijoitusrahaston säännöissä edellytykset, joiden nojalla asiakkaat voivat merkitä sijoitusrahaston tai alarahaston eri osuussarjoja. Esimerkiksi hallinnointipalkkiot voivat vaihdella osuussarjoittain. Pykälänedellytettäisiin myös muiden sijoitusrahastojen säännöllisten kulujen ilmoittamista. Pykälänedellytettäisiin kuvattavaksi sijoitusrahaston arvonlaskennan ja merkintä- ja lunastushinnan laskentaperusteet.

10 kohdassa

11 kohdassa

12 kohdassa

Pykälänvelvoitettaisiin kertomaan säännöissä rahasto-osuuksien merkintä- ja lunastustiedot, mukaan lukien mahdolliset merkintä- ja lunastusrajoitukset. Tyypillisesti kyseisessä kohdassa tarkoitetut rajoitteet ja ehdot ovat ennakoitavissa. Tällaiset rajoitukset voivat liittyä esimerkiksi lunastustoimeksiannon kokoon tai merkintärajoitusten kyseessä ollen sijoittajan kotipaikkaan tai muuhun hyväksyttävään perusteeseen, jotka on todettu sijoitusrahaston säännöissä. Pykälänedellytettäisiin uutena säännöksenä esittämään perusteet, joiden nojalla rahastoyhtiö voisi lunastaa rahasto-osuudet, vaikkei osuudenomistaja ole jättänyt lunastustoimeksiantoa. Pykälänvelvoitettaisiin sijoitusrahaston säännöissä kerrottavaksi ne tilanteet, joissa poikkeuksellisista syistä esimerkiksi sijoitusrahaston kohdemarkkinaan liittyen sijoitusrahaston merkinnät ja lunastukset joudutaan keskeyttämään joko rahastoyhtiön tai Finanssivalvonnan päätöksellä.

13 kohdassa

14 kohdassa

15 kohdassa

16 kohdassa

Pykälänsäädettäisiin säännöissä määrättävän sijoitusrahaston arvon julkistamisesta. Pykälänedellytettäisiin kertomaan rahastoyhtiön ja sijoitusrahaston tilikausi jatuotonjaon perusteet. Pykälänedellytettäisiin kertomaan rahastoesitteen, avaintietoesitteen ja tilinpäätösinformaation saatavilla pidosta.

17 kohtaa

18 kohdassa

Säännöllisestä rahasto-osuudenomistajien kokouksesta luopumisen johdosta pykälän(voimassa oleva 15 kohta) ehdotetaan muutettavaksi ja voimassa oleva 16 kohta ehdotetaan kumottavaksi. Pykälänesitetään säädettäväksi voimassa olevan 41 §:n 2 momentin 3 kohtaa vastaavasti arvo-osuusjärjestelmään siirtymisestä.

3 §.

Sijoitusrahaston säännöissä esitettävät muut tiedot.

1 momentissa

8 kohta

Pykälänsäädettäisiin voimassa olevan 41 §:n 2 momenttia vastaavasti säännöissä edellytettävistä seikoista, jos rahastoyhtiö on päättänyt hyödyntää tiettyjä laissa säädettyjä mahdollisuuksia, kuten sijoitusrahaston perustamista määräajaksi. Voimassa olevan 2 momentin 3 ja 4 kohta ehdotetaan siirrettäväksi 2 §:n 4 ja 18 kohdaksi ja 6 kohta ehdotetaan sisällöllisesti siirrettäväksi 2 §:n 10 kohdaksi. Momentinehdotetaan kumottavaksi edustajistosta luopumisen johdosta.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin voimassa olevan 41 §:n 4 momentin mukaisesti seikoista, jotka tulee sijoitusrahaston säännöissä todeta, jos sijoitusrahaston sijoitustoiminnan hoitamisessa käytetään johdannaisia tai lainaus- tai takaisinostosopimuksia.

3 ja 4 momentti

3 kohdassa

Pykälänvastaisivat voimassa olevan 41 §:n 5 ja 6 momenttia sillä muutoksella, että 3 momentinkorjattaisiin voimassa olevaan lakiin sisältynyt virheellinen lakiviittaus viittaukseksi lainaus- ja takaisinostosopimuksia koskevaan 13 luvun 18 §:ään.

4 §.Sijoitusrahaston nimeäminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 42 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston nimeämisestä

5 §.Sijoitusrahaston sääntöjen vahvistaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 43 §:ää vastaavasti siitä, että Finanssivalvonta vahvistaa sijoitusrahaston säännöt. Sijoitusrahaston säännöt ja niiden muutokset olisi vahvistettava, jos ne ovat lain mukaiset ja selkeät. Alarahastoista koostuvassa sijoitusrahastossa säännöt voitaisiin esittää sateenvarjorahaston yhteisten sääntöjen ja alarahastokohtaisten sääntöjen yhdistelmänä. Tämä käytäntö toimisi pitkälti samalla tavoin kuin miten nykyään useissa rahastoyhtiöissä sijoitusrahastojen säännöt on esitetty yhdistelmänä, joka on koostunut rahastoyhtiön kaikkia sijoitusrahastoja koskevista yhteisistä säännöistä ja yksittäistä sijoitusrahastoa koskevista niin sanotuista rahastokohtaisista säännöistä. Sääntely ei kuitenkaan estä haluttaessa kirjoittamasta sääntöjä täydellisen kattavasti jokaiselle alarahastolle erikseen. Sääntöjen ja sääntörakenteiden tulisi ensisijaisesti olla sijoittajille selkeitä. Jos sijoitusrahaston säännöt pyrittäisiin esittämään esimerkiksi vielä useampaan kerrokseen jaettuna siten, että ne muodostuisivat rahastoyhtiökohtaisten yhteisten sääntöjen ja sateenvarjorahaston yhteisten sääntöjen lisäksi alarahastokohtaisista säännöistä, voisi olla perusteltua katsoa, etteivät säännöt enää täytä niille asetettua selkeyden vaatimusta.

6 §.Kielto muuttaa sijoitusrahasto erikoissijoitusrahastoksi. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 44 §:ää vastaavasti kiellosta muuttaa sijoitusrahasto erikoissijoitusrahastoksi.

7 §.Sijoitusrahaston markkinoinnin aloittaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 24 §:ää vastaavasti siitä, ettei rahastoyhtiö saa aloittaa hoitamansa sijoitusrahaston osuuksien markkinointia ennen kuin sijoitusrahaston säännöt on vahvistettu.

8 §.

Sijoitusrahaston vähimmäispääoma ja avoimuus

1 momentissa

. Pykälänsäädettäisiin sijoitusrahaston vähimmäispääomasta vastaavasti kuin voimassa olevan 27 §:n 1 momentissa. Pykälässä esitetään lisäksi säädettäväksi tarkemmin sijoitusrahastodirektiivin mukaisesti sijoitusrahaston avoimuusvelvoitteesta. Avoimuuden lisäksi esitetään edelleen säädettäväksi sijoitusrahaston osuudenomistajien vähimmäismäärästä. Osuudenomistajien vähimmäismäärä ehdotetaan kuitenkin laskettavaksi nykyisestä 50:stä 30:een. Pykälän erikoissijoitusrahastoja koskevat säännökset on esitetty siirrettäväksi vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin. Pykälässä esitetään säädettäväksi vuoden määräaika vähimmäisrajojen saavuttamiseen. Mikäli vähimmäisrajoja ei tähän mennessä olisi saavutettu, tulisi sijoitusrahasto lakkauttaa tai fuusioida toiseen sijoitusrahastoon. Voimassa olevan lain mukaisesta Finanssivalvonnan jatkoluvasta kuuden kuukauden jälkeen esitetään luovuttavaksi.

2 momentti Pykälänvastaisi voimassa olevaa 3 momenttia.

9 §.Sijoitusrahaston sijoitustoiminnan periaatteet. Pykälä vastaisi voimassa olevaa 28 §:ää.

1 §.

Rahastoyhtiön oikeus edustaa sijoitusrahastoa ja velvollisuus varojen erillään pitoon

1 ja 2 momentissa

3 momentissa

4 momentissa

. Pykälänsäädettäisiin voimassa olevan 25 §:n tapaan sijoitusrahaston hoitamiseen soveltuvista perusperiaatteista. Pykälänehdotetaan säädettäväksi alarahaston varojen erillään pidosta vastaavasti kuin mitä sijoitusrahaston varojen erillään pidosta on säädetty. Alarahaston varojen erillään pidon juridiseen varmuuteen on kiinnitetty huomiota rakennetta koskevassa valmistelussa. On esimerkiksi pohdittu sitä, voisiko yhden alarahaston vastuista seurata myös muiden alarahastojen sijoittajille vastuita, vaikka näin ei ole ollut tarkoitus tapahtua. Tämän vuoksi alarahastojen varojen erottelusta on katsottu tarpeen säätää laissa nimenomaisesti. Sijoitusrahaston muodostavat alarahastot voivat noudattaa toisistaan poikkeavaa sijoituspolitiikkaa ja ottaa siten eri tasolla riskiä. Sijoittajan aseman turvaamiseksi on tarpeen varmistaa kaikin tavoin sijoitusrahaston varojen ja niihin liittyvien tuottojen ja riskien erillisyys. Pykälänsäädettäisiin voimassa olevaa 3 momenttia vastaavasti rahastoyhtiön edustusoikeudesta sillä muutoksella, että rahastoyhtiölle lisättäisiin oikeus edustaa myös alarahastoa.

2 §.

Rahasto-osuudenomistajien kokous ja kokouksen koolle kutsuminen

1 momentissa

. Pykälänsäädettäisiin pitkälti voimassa olevan 21 §:n mukaisesti rahasto-osuudenomistajien kokouksen koolle kutsumiseen oikeutetuista tahoista ja kutsumiseen liittyvästä menettelystä. Voimassa olevan lain säännöksestä poiketen pykälässä ei enää säädettäisi ylimääräisen rahasto-osuudenomistajien kokouksen koolle kutsumisesta erikseen. Ehdotus liittyy säännöllisen vuosittaisen osuudenomistajakokouksen järjestämisen pakottavuudesta luopumiseen. Säännöllinen rahasto-osuudenomistajien kokous korvattaisiin tarvittaessa koolle kutsuttavalla kokouksella. Rahasto-osuudenomistajien kokous olisi voimassa olevaa säännöstä vastaavasti kutsuttava koolle, kun rahastoyhtiön hallitus katsoo siihen olevan aihetta taikka jos tilintarkastaja tai rahasto-osuudenomistajat, joilla on yhteensä vähintään yksi kahdeskymmenesosa kaikista liikkeessä olevista rahasto-osuuksista, kirjallisesti sitä vaatii ilmoittamansa asian käsittelyä varten. Lisäksi rahastosijoittajien aseman turvaamiseksi säädettäisiin voimassa olevasta laista poiketen myös hallituksen riippumattomalle jäsenelle itsenäinen oikeus vaatia osuudenomistajakokouksen koolle kutsumista. Rahastoyhtiö voisi edelleen niin halutessaan ottaa sijoitusrahaston sääntöihin määräyksen säännöllisen rahasto-osuudenomistajien kokouksen järjestämisestä.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin menettelystä, jota noudatettaisiin silloin, kun rahasto-osuudenomistajalla ei yksinään ole riittävää määrävähemmistöomistusta 26 luvun 9 §:ssä tarkoitetun rahasto-osuudenomistajia yhteisesti kohdanneesta vahingosta johtuvan vahingonkorvausvaatimuksen esittämistä ja kanteen nostamista koskevan kokouksen koolle kutsumiseksi tai muusta syystä koolle kutsuttavan kokouksen esittämiseen. Sijoitusrahaston osuudenomistajakokouksessa ei edellä viitatun vahingonkorvausasian käsittelyn lisäksi olisi muita lakisääteisiä asioita, kun osuudenomistajien valitsemista hallituksen jäsenistä ja tilintarkastajasta esitetään luovuttavaksi. Sääntely ei kuitenkaan estäisi osuudenomistajia tai muita kokouksen koolle kutsumiseen oikeutettuja tahoja tekemästä kokousaloitetta tärkeiksi katsomistaan aiheista. Jos kokouksen koolle kutsumista esittäneellä rahasto-osuudenomistajalla ei ole tarvittavaa määrävähemmistöosuutta, rahastoyhtiö olisi velvollinen tiedottamaan rahasto-osuudenomistajille saamastaan kokousaloitteesta. Kokousaloitteesta olisi tiedotettava sijoitusrahaston säännöissä määritellyllä tavalla. Säännöksen tarkoituksena on saattaa rahasto-osuudenomistajan tekemä kokousaloite myös muiden rahasto-osuudenomistajien tietoon kokouksen järjestämiseen vaadittavan määrävähemmistön saavuttamiseksi. Säännös on tarpeen sen vuoksi, että sijoitusrahaston rahasto-osuusrekisterin omistajatiedot eivät ole julkisia, joten ilman tiedottamista koskevaa velvoitetta rahasto-osuudenomistajan voisi olla kohtuuttoman hankalaa saada yhteys muihin rahasto-osuudenomistajiin määrävähemmistön saavuttamiseksi.

Rahastoyhtiöllä olisi perustellusta syystä oikeus kieltäytyä tiedottamisesta, jos se katsoo, ettei kokouksen järjestämiselle ole perustetta. Tällainen perusteltu syy voisi olla esimerkiksi tilanne, jossa rahasto-osuudenomistaja toistuvasti ilman laissa mainittua perustetta tai ilman muuta asiallista perustetta esittää rahasto-osuudenomistajien kokouksen kutsumista koolle taikka jos samasta asiasta on jo päätetty aiemmassa kokouksessa, eikä uusia perusteita ole ilmennyt. Rahastoyhtiön kieltäytyminen ei saisi kuitenkaan perustua sijoitusrahastoa kohdanneesta vahingosta johtuvan kanteen menestymistä koskevaan arviointiin.

3 momentin Pykälänmukaan rahasto-osuudenomistajien kokous olisi kutsuttava koolle viivytyksettä, jos osuudenomistajien määrävähemmistö on ilmoittanut kannattavansa kokouksen koollekutsumista.

3 §.

Menettely rahasto-osuudenomistajien kokouksessa ja osuudenomistajatiedot

1 momentissa

2 ja 3 momentissa

4 momentissa

5 ja 6 momentissa

. Pykälänsäädettäisiin voimassa olevan 19 §:n 2 momenttia vastaavasti yhdistyslain soveltamisesta osuudenomistajakokoukseen. Pykälänsäädettäisiin voimassa olevan 19 §:n 3 ja 4 momenttia vastaavasti kokoukseen osallistumisesta ja asiamiehen käyttämisestä. Pykälänsäädettäisiin voimassa olevan 20 §:n 1 momenttia vastaavasti rahasto-osuuden tuottamasta äänioikeudesta. Pykälänsäädettäisiin voimassa olevan 20 §:n 2 ja 3 momenttia vastaavasti äänestysrajoituksista.

4 §.

Rahasto-osuusrekisteri

1 momentissa

1 momentin 5 kohdasta

2 momentti

3 ja 4 momentti

. Pykälässä säädettäisiin pitkälti voimassa olevaa 53 §:ää vastaavasti rahasto-osuusrekisteriä ja sen ylläpitämistä koskevista vaatimuksista. Pykäläntäsmennettäisiin tietosuojasääntelyn edellyttämällä tavalla rahasto-osuusrekisterin sisältämien henkilötietojen käsittelyn tarkoitukseksi rahasto-osuudenomistajan omistuksen kirjaaminen. Asiallisesti rahasto-osuusrekisterin käyttötarkoitusta ei olisi tarkoitus muuttaa nykytilaan nähden, vaan tarkoituksena olisi ainoastaan määritellä käyttötarkoitus lain tasolla. Rahasto-osuusrekisteriin merkittäviä tietoja koskevastapoistettaisiin viittaus osuustodistuksiin, joista ehdotetaan lain uudistamisen yhteydessä luovuttavaksi. Pykälänvastaisi voimassa olevaa 2 momenttia täydennettynä apportin käyttämisestä kohderahastomerkinnän maksussa javastaisi voimassa olevaa 4 ja 5 momenttia. Voimassa olevan 3 momentin mukaiset säännökset erikoissijoitusrahaston merkintähinnan maksusta apporttiomaisuudella ehdotetaan siirrettäväksi vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin.

5 §.

Osuustodistus

1 momentin

.

Pykälässä säädettäisiin pitkälti voimassa olevaa 54 ja 55 §:ää vastaavasti rahasto-osuuksista annettavista osuustodistuksista. Voimassa olevasta laista poiketen rahastoyhtiöllä ei enää olisi velvollisuutta antaa osuustodistusta osuudenomistajan pyynnöstä. Fyysisten osuustodistusten käyttäminen digitalisoituvassa toimintaympäristössä ei enää tunnu ajanmukaiselta, minkä lisäksi osuustodistusten antaminen ja turvallinen säilyttäminen aiheuttavat toimijoille kustannuksia. Osuustodistus on osuudenomistajalle useimmiten tarpeeton, sillä osuudenomistajan oikeuden osoittamiseksi riittää se, että hänen omistuksensa on kirjattu rahastoyhtiön ylläpitämään rahasto-osuusrekisteriin. Rahastoyhtiö voisi edelleen pykälännojalla antaa osuustodistuksen osuudenomistajan pyynnöstä, jos rahastoyhtiö arvioi sen tarpeelliseksi. Vastaavasti rahastoyhtiö voisi päättää, ettei se anna rahasto-osuuksista osuustodistuksia. Rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi on kuitenkin tärkeää, että rahastoyhtiö noudattaa johdonmukaisesti valitsemaansa linjaa. Mikäli yhtiö päättää luopua osuustodistusten antamisesta, tulee tätä päätöstä noudattaa kaikkien osuudenomistajien kohdalla.

2 momentti Pykälänvastaisi voimassa olevaa 54 §:n 2 momenttia.

3 ja 4 momentissa Pykälänsäädettäisiin voimassa olevaa 55 §:ää vastaavasti osuustodistuksessa mainittavista tiedoista, mikäli osuustodistuksia vielä käytetään.

5 momentissa Pykälänsäädettäisiin rahastoyhtiön hallituksen oikeudesta päättää, ettei sen hoitamien sijoitusrahastojen rahasto-osuuksista anneta enää osuustodistuksia hallituksen tekemässä päätöksessä määrätystä ajankohdasta lukien. Sen sijaan, että laissa esitettäisiin osuustodistuksista luopumista kokonaan tietyn siirtymäajan kuluessa, säännöksellä mahdollistettu joustava siirtyminen kohti täysin sähköistä rahasto-osuusrekisterimallia. Joustava siirtyminen palvelisi myös rahastosijoittajien tarpeita, kun muutoksille ei asetettaisi ehdottomia aikarajoja. Osuudenomistajat ovat pyytäneet osuustodistuksia lähinnä enää niissä tapauksissa, joissa he ovat panttaamassa rahasto-osuuksiaan. Osuustodistuksettoman rahasto-osuuden panttaus on ollut mahdollista jo voimassa olevan sääntelyn nojalla, ja vakiintunut käsitys on ollut, että rahasto-osuuden panttaus voidaan julkivarmistaa denuntiaatiolla eli panttausilmoituksella siten, että panttauksesta ilmoitetaan rahastoyhtiölle. Asiaa on selostettu voimassa olevan 57 §:n 4 momentin esitöissä, joissa todetaan seuraavasti: ”rahasto-osuusrekisteriin tulisi muun ohessa merkitä rahastoyhtiölle ilmoitettu sellaista rahasto-osuutta, josta ei ole annettu osuustodistusta, rasittava panttioikeus tai muu vastaava oikeus. Ehdotus selventää oikeustilaa. Vakiintuneen käsityksen mukaan osakekirjattoman osakkeen panttaus tulee kolmansia sitovaksi yhtiölle tehtävällä panttausilmoituksella. Osakeyhtiölaissa vaaditun osakeluettelomerkinnän kaltaisen rahasto-osuusrekisterimerkinnän edellyttäminen on perusteltua, koska panttaus vaikuttaa muun ohessa siihen, kenelle osakkeeseen liittyvät suoritukset on tehtävä ja osakekirja annettava” (HE 113/2011 vp, s. 83).

6 §.Rahasto-osuudenomistajan oikeuksien käyttäminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 56 §:ää vastaavasti rahasto-osuudenomistajan oikeuksien käyttämisestä.

7 §.Rahasto-osuuden luovutus ja panttaus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 57 §:ää vastaavasti rahasto-osuuden luovutukseen ja panttaukseen sovellettavista säännöksistä, oikeudesta rahaston tuoton maksuun sekä panttioikeuden merkitsemisestä osuusrekisteriin.

8 §.Sijoitusrahaston omistajaohjauksen periaatteet. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 29 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston omistajaohjausta koskevista periaatteista.

1 §.Rahasto-osuuksien liikkeeseenlasku. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 45 §:ää vastaavasti rahasto-osuuksien jatkuvaa liikkeeseenlaskua koskevasta periaatteesta sekä sitä koskevista poikkeuksista.

2 §.Rahasto-osuuksien jakaminen murto-osiin. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 46 §:ää vastaavasti siitä, että sijoitusrahastoon varoja sijoittaneella on oikeus rahasto-osuuteen, sekä rahasto-osuuksien jakamisesta murto-osiin.

3 §.

Sijoitusrahaston alarahastot, osuuslajit ja osuussarjat

1 momentissa

2—4 momentissa

. Pykälänsäädettäisiin sijoitusrahaston alarahastojen sijoituspolitiikan esittämisestä. Pykälässäsäädettäisiin voimassa olevan 47 §:n mukaisesti sijoitusrahaston sarjoista ja lajeista.

4 §.

Rahasto-osuuksien arvon laskeminen

1 momentissa

. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 48 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta laskea rahasto-osuuden arvo. Pykälänei kuitenkaan enää ole tarpeen viitata pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin sijoittavaan erikoissijoitusrahastoon.

5 §.

Rahasto-osuuden lunastaminen

1 momentissa

. Pykälänsäädettäisiin pitkälti voimassa olevan 49 §:n 1 momentin mukaisesti lunastuksiin sovellettavasta pääsäännöstä, jonka mukaan rahastoyhtiön on lunastettava rahasto-osuudet rahasto-osuudenomistajan vaatimuksesta välittömästi säännöissä tarkemmin määrätyllä tavalla ja määrättyinä ajankohtina. Voimassa olevaan 1 momenttiin verrattuna ehdotetussa momentissa ei enää säädettäisi pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin varojaan sijoittavaa erikoissijoitusrahastoa koskevasta poikkeuksesta lunastusvaatimuksiin. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi voimassa olevan 49 §:n 2 momentin säännökset menettelystä, mikäli varat lunastukseen on hankittava arvopapereita myymällä, sekä Finanssivalvonnan mahdollisuudesta jatkaa kahden viikon enimmäismääräaikaa.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin rahastoyhtiölle ehdotetusta uudesta valtuudesta lunastaa laissa ja sijoitusrahaston säännöissä tarkemmin määrätyissä tilanteissa rahasto-osuudet ilman rahasto-osuudenomistajan toimeksiantoa tai suostumusta. Lunastuspäätöstä voitaisiin käyttää vain poikkeuksellisissa tilanteissa, kun lunastukselle on olemassa osuudenomistajaan liittyvä painava peruste. Pykälässä tarkoitettu painava peruste voisi muodostua esimerkiksi silloin, kun rahasto-osuudenomistaja muuttaisi ETA-alueen ulkopuolelle valtioon, joka edellyttää huomattavaa lisäraportointia tai rahastoyhtiön liittymistä jäseneksi sellaisiin ulkomaisiin yhteisöihin, joihin sen ei muutoin olisi tarpeen liittyä. Päätöstä voidaan perustella myös rahasto-osuudenomistajille yhteisesti jakautuvan kustannustaakan hillitsemisellä, kun yksittäisen osuudenomistajan aiheuttamat kulut voidaan näin välttää.

Päätös ei olisi vastoin rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuutta silloin, kun rahastoyhtiö pystyy osoittamaan säännöissä määritellyn perusteen olemassaolon. Osuudenomistajien yhdenvertaisuutta on tulkittava nimenomaisesti samassa asemassa olevien osuudenomistajien kannalta, jolloin rahastoyhtiön tulee johdonmukaisesti käyttää lunastusoikeuttaan kaikkiin perusteet täyttäviin sijoittajiin. Osuudenomistajien yhdenvertaisuutta rikottaisiin esimerkiksi silloin, jos rahastoyhtiö ei päättäisi lunastaa kaikkien ETA-alueen ulkopuolelle samaan valtioon muuttaneiden osuudenomistajien rahasto-osuuksia, vaan lunastaisi vain osalta samassa asemassa olevilta osuudenomistajilta. Rahastoyhtiön tulisi kiinnittää huomiota myös lunastuksen ajoitukseen. Lunastus tulisi toteuttaa viipymättä sen jälkeen, kun lunastusperuste on tullut rahastoyhtiön tietoon. Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 11 §:ssä on myös esitetty erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteista siten, että erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Lunastuspäätöstä tehdessään rahastoyhtiön olisi arvioitava, onko päätös myös linjassa sijoitusrahaston aiemman markkinointistrategian kanssa. Rahastoyhtiö ei voisi vedota ennakoimattomiin kulupaineisiin, mikäli se esimerkiksi on markkinoinut sijoitusrahastoa kohdevaltiossa, josta se on päättänyt sittemmin vetäytyä. Lunastuksesta ja sen perusteista tulisi ilmoittaa viipymättä rahasto-osuudenomistajalle.

Ennen kuin rahastoyhtiö voisi soveltaa lakiin ehdotettua uutta lunastusmahdollisuutta sen olisi päivitettävä sijoitusrahaston säännöt vastaavasti ja kirjattava sääntöihin laissa tarkoitetut lunastusperusteet. Lunastusoikeus olisi rahastoyhtiön käytettävissä sijoitusrahaston sääntömuutoksen tultua lain ja sijoitusrahaston sääntöjen mukaisesti voimaan, jolloin uusien sääntöjen voitaisiin katsoa sitovan kaikkia sijoitusrahaston osuudenomistajia ja myös jo ennen uusien sääntöjen vahvistamista sijoitusrahastoa merkinneitä osuudenomistajia.

6 §.

Lunastusten rajoittaminen ja väliaikainen keskeyttäminen

1 momentissa

. Pykälänsäädettäisiin voimassa olevan 50 §:n 1 momentin mukaisesti sijoitusrahaston lunastusten väliaikaisesta keskeyttämisestä. Lisäksi momentissa ehdotetaan säädettäväksi uudesta sijoitusrahaston lunastusten hallintakeinosta, lunastusten rajoittamisesta. Sijoitusrahaston säännöissä tarkemmin määrätyllä tavalla lunastukset voitaisiin jakaa osittain seuraavana lunastusajankohtana toteutettavaksi siltä osin kuin ne ylittävät päivittäin toteutettavissa olevien lunastusten määrän. Rahaston säännöissä voidaan esimerkiksi asettaa päivittäin toteutettaville lunastuksille salkun arvostas laskettava prosentuaalinen raja, jonka ylittävä osa lunastuksista siirretään seuraavaan lunastusajankohtaan. Menettelyllä olisi mahdollista vähentää suurista yksittäisistä lunastuksista tai runsaslukuisista yksittäisistä lunastuksista sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille aiheutuvat lunastusten toteutusviiveet tilanteissa, joissa kaikkien lunastusten toteuttaminen säännönmukaisesti ei ole mahdollista.

Lain 10 luvun 5 §:n mukaisena pääsääntönä on, että rahastoyhtiön tulee toteuttaa sijoitusrahaston lunastustoimeksiannot niiden saapumisjärjestyksessä. Voimassa oleva laki on jo sallinut rahastoyhtiön keskeyttävän lunastusten toteuttamisen tilanteissa, joissa sijoitusrahaston käteisvarat ja varojen realisoinnista saatavat varat eivät riitä kyseisen päivän kaikkien lunastustoimeksiantojen maksamiseen. Uusi säännös lunastusten rajoittamisesta ei estäisi pienten lunastusten tai lunastusten osittaista toteuttamista säännönmukaisella tavalla toisin kuin lunastusten keskeyttäminen, joka tarkoittaa kaikkien toimeksiantojen toteutuksen siirtymistä myöhempään ajankohtaan.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin voimassa olevan 50 §:n 2 momenttia vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta keskeyttää rahasto-osuuksien lunastaminen sijoitusrahaston varallisuuden arvon tai rahasto-osuudenomistajien määrän laskettua alle laissa säädetyn tai rahaston säännöissä määrätyn vähimmäismäärän, jos tilannetta ei ole korjattu säännöksessä määritellyssä määräajassa.

uudessa 3 momentissa Pykälänesitetään Finanssivalvonnalle määräystenantovaltuutta lunastusrajoituksen perusteista ja tilanteista, joissa lunastusrajoitusta voidaan käyttää. Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus olisi tarpeen ottaen huomioon, että lunastusrajoitus voidaan sijoitusrahaston säännöissä määritellä useilla eri tavoilla. Tällöin on tarpeen, että Finanssivalvonta voi määräyksissään varmistaa tarkemmat edellytykset sille, etteivät sijoitusrahaston säännöt lunastusten rajoittamisesta kohtuuttomasti vaikeuta lunastusten toteutusta ja rahasto-osuudenomistajien etua.

7 §.Finanssivalvonnan oikeus määrätä lunastusten keskeyttämisestä. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 51 §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan oikeudesta määrätä rahasto-osuuksien lunastukset keskeytettäväksi.

8 §.Ilmoitus lunastusten keskeyttämisestä. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 52 §:ää vastaavasti rahasto-osuuksien lunastusten keskeyttämistä koskevista ilmoitusvelvollisuuksista. Ilmoitusvelvollisuus koskisi edelleen vain lunastusten keskeyttämisiä, mutta ei lunastusten rajoittamista.

1 §.Ulkomaalaisen omistamat rahasto-osuudet. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 57 a §:ää vastaavasti rahasto-osuuden hoitajan merkitsemisestä rahasto-osuusrekisteriin ulkomaisen rahasto-osuudenomistajan sijasta.

2 §.Rahasto-osuudenomistajan lukuun toimiva rahasto-osuuden hoitaja. Pykälässä määriteltäisiin voimassa olevaa 57 b §:ää vastaavasti tahot, jotka voivat toimia rahasto-osuuden hoitajana.

3 §.Rahastoyhtiön ja rahasto-osuuden hoitajan välinen kirjallinen sopimus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 57 c §:ää vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta tehdä rahasto-osuudenhoitajan kanssa kirjallinen sopimus hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksien hoitamisesta.

4 §.Rahasto-osuuden hoitajan ja tämän asiakkaan välinen kirjallinen sopimus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 57 d §:ää vastaavasti kirjallisesta sopimuksesta rahasto-osuudenhoitajan ja ulkomaisen rahasto-osuudenomistajan välillä.

5 §.Rahasto-osuuksiin liittyvien oikeuksien käyttäminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 57 e §:ää vastaavasti rahasto-osuuksiin liittyvien oikeuksien käyttämisestä.

6 §.Vahingonkorvausvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 57 f §:ää vastaavasti rahasto-osuudenhoitajan vahingonkorvausvelvollisuudesta.

7 §.Tietojen antaminen viranomaisille. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 57 g §:ää vastaavasti rahasto-osuuden hoitajan velvollisuudesta ilmoittaa rahasto-osuudenomistajaa koskevia tietoja Finanssivalvonnalle.

Luvussa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti menettelystä, jota tulee noudattaa rahastoyhtiön päättäessä siirtää rahasto-osuudet arvo-osuusjärjestelmään.

1 §.

Rahasto-osuuksien liittäminen arvo-osuusjärjestelmään

1 momenttiin

. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan 58 §:n mukaisesti rahasto-osuuksien arvo-osuusjärjestelmään liittämisessä noudatettavasta menettelystä. Pykälänlisättäisiin viittaus alarahastoon, joka voidaan myös liittää erikseen arvo-osuusjärjestelmään.

2 §.Yhteistili. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 59 §:ää vastaavasti yhteistilistä.

3 §.

Rahastoyhtiön ilmoitusvelvollisuus

2 momentissa

. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 60 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa arvo-osuusjärjestelmään siirtymisestä. Ilmoitus olisi annettava voimassa olevan 60 §:n 1 momentista poiketen kolme kuukautta ennen ilmoittautumispäivää vastaavasti kuin on säädetty ilmoituksen ajaksi osakeyhtiölain 3 luvun 14 b §:ssä. Pykälänviitattaisiin yleisemmin ilmoitusten antamistapaan, kun säännöllisestä rahasto-osuudenomistajien kokouksesta ehdotetaan luovuttavaksi.

4 §.Yhteistilillä olevien rahasto-osuuksien lunastaminen omistajien lukuun. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 61 §:ää vastaavasti yhteistilillä olevien rahasto-osuuksien lunastamisesta.

5 §.Tuoton maksaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 62 §:ää vastaavasti tuoton maksamisesta arvo-osuusjärjestelmään siirretylle rahasto-osuudelle.

6 §.Osuudenomistajatietojen ylläpito arvo-osuusjärjestelmässä. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 63 §:ää vastaavasti osuudenomistajatietojen ylläpidosta arvo-osuusjärjestelmässä.

7 §.Väliaikainen kirjaus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 64 §:ää vastaavasti väliaikaisen kirjauksen tekemisestä rahasto-osuudenomistajaluetteloon.

8 §.Arvo-osuusjärjestelmään liitetyn sijoitusrahaston säännöt. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 65 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston sääntöjen lisäedellytyksistä, jos sijoitusrahasto on liitetty arvo-osuusjärjestelmään.

9 §.Osuudenomistajaoikeudet arvo-osuusjärjestelmässä. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 66 §:ää vastaavasti rahasto-osuudenomistajan oikeuksien käyttämisen edellytyksistä arvo-osuusjärjestelmässä.

10 §.Rahasto-osuuksien poistaminen arvo-osuusjärjestelmästä. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 67 §:ää vastaavasti menettelystä, jota tulee noudattaa poistettaessa rahasto-osuudet arvo-osuusjärjestelmästä. Kun rahastoyhtiöllä ei enää ole velvollisuutta antaa osuustodistusta osuudenomistajan pyynnöstä, pykälästä on poistettu voimassa olevan lain 67 §:n 2 ja 3 momentissa olevat viittaukset velvollisuuteen antaa osuustodistus.

13 luku Ehdotettuvastaisi voimassa olevan lain 11 lukua.

1 §.Sijoitusrahaston varojen hajauttaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 68 §:ää vastaavasti sijoitustoiminnasta aiheutuvien riskien hajautusvaatimuksesta.

2 §.Sallitut markkinapaikat. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 69 §:ää vastaavasti niistä markkinapaikoista, joihin sijoitusrahaston varoja saa sijoittaa.

3 §.Vähimmäislikviditeetti. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 70 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston vähimmäislikviditeettivaatimuksesta.

4 §.Rahamarkkinavälineet ja sijoittaminen muihin kuin sallituilla markkinapaikoilla kaupankäynnin kohteena oleviin rahoitusvälineisiin. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 71 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta muihin kuin 2 §:ssä tarkoitettuihin rahamarkkinavälineisiin ja arvopapereihin. Voimassa olevan pykälän 1 momentin 4 kohdassa ollut viittaus kumottuun direktiiviin päivitettäisiin viittaukseksi tilinpäätösdirektiiviin.

5 §.Talletukset. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 71 a §:ää vastaavasti sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta talletuksiin luottolaitoksissa.

6 §.Rahastosijoitukset. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 72 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta toisten sijoitusrahastojen tai yhteissijoitusyritysten osuuksiin sekä vaihtoehtorahastojen osuuksiin. Voimassa olevan pykälän 1 momentti ehdotetaan kuitenkin jaettavaksi kahdeksi eri momentiksi, jolloin nykyiset 2—6 momentti siirtyisivät 3—7 momentiksi.

7 §.Sijoitusrahaston vähimmäishajautusvaatimukset. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 73 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston varojen sijoittamista koskevista vähimmäishajautusvaatimuksista.

8 §.Indeksirahasto. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 73 a §:ää vastaavasti sijoitusrajoituksista sijoitusrahastoille, joiden sijoitustoiminnan tavoitteena on jäljitellä tiettyä rahoitusmarkkinoilla yleisesti tunnettua osake- tai joukkovelkakirjaindeksiä.

9 §.Huomattavan vaikutusvallan käyttäminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 74 §:ää vastaavasti huomauttavan vaikutusvallan käytön rajoituksista.

10 §.Erityisvakuudelliset joukkovelkakirjat. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 75 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta erityisvakuudellisiin joukkovelkakirjoihin.

11 §.Julkisyhteisön liikkeeseen laskemat arvopaperit ja rahamarkkinavälineet. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 76 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta pykälässä määriteltyjen julkisyhteisöjen liikkeeseen laskemiin arvopapereihin ja rahamarkkinavälineisiin.

12 §.Poikkeukset vähimmäishajautussäännöstä. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 77 §:ää vastaavasti poikkeuksista luvussa säädettyihin sijoitusrajoituksiin.

13 §.Poikkeus hajautusvaatimuksista sijoitusrahaston toiminnan alussa. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 78 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön oikeudesta poiketa sijoitusrajoituksista sijoitusrahaston toiminnan alkuvaiheessa.

14 §.Erityistilanteet sijoitettaessa Euroopan talousalueen ulkopuolelle. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 79 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta sellaisen Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevan yhtiön osakkeisiin tai muihin pääomaosuuksiin, joka sijoittaa varansa pääasiallisesti arvopapereihin, joiden liikkeeseenlaskijan kotipaikka sijaitsee yhtiön kotivaltiossa.

15 §.Johdannaissopimukset. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 80 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta johdannaissopimuksiin.

16 §.Rahoitusindeksit johdannaissopimuksen kohteena. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 80 a §:ää vastaavasti luvussa säädettyjen sijoitusrajoitusten soveltumisesta silloin, kun sijoitusrahaston varoja sijoitetaan johdannaissopimuksiin.

17 §.Johdannaissopimusten vähimmäishajautusvaatimus. Pykälän sisältäisi voimassa olevaa 80 b §:ää vastaavat säännökset johdannaissopimuksiin liittyvän kokonaisriskin ja sijoitusten kokonaisriskin seuraamisesta ja siinä käytettävistä riskienhallintamenetelmistä.

18 §.Lainaus- ja takaisinostosopimukset. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 81 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön oikeudesta tehdä lainaus- ja takaisinostosopimuksia sijoitusrahaston varoihin kuuluvista arvopapereista ja rahamarkkinavälineistä.

19 §.Kielto luovuttaa sijoitusrahaston arvopapereita, rahamarkkinavälineitä tai johdannaissopimuksia ilman katetta. Pykälä sisältäisi voimassa olevaa 82 §:ää vastaavan niin sanotun lyhyeksi myynnin kiellon arvopapereiden, rahamarkkinavälineiden ja johdannaissopimusten osalta.

20 §.Luoton ottaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 83 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön oikeudesta ottaa sijoitusrahaston lukuun luottoa ja antaa sijoitusrahaston varoja luoton vakuudeksi.

21 §.Luoton ja takauksen antaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 84 §:ää vastaavasta yleiskiellosta antaa sijoitusrahaston varoja pantiksi kolmannen sitoumuksista.

22 §.Sijoitukset muihin rahastoyhtiöihin. Pykälä sisältäisi voimassa olevaa 85 §:ää vastaavan kiellon sijoittaa toisen rahastoyhtiön osakkeisiin.

23 §.Jalometallit. Pykälä sisältäisi voimassa olevaa 86 a §:ää vastaavan kiellon sijoittaa jalometalleihin ja niihin oikeuttaviin todistuksiin.

24 §.Asetuksenantovaltuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 86 a §:ää vastaavasti valtiovarainministeriön asetuksenantovaltuudesta.

14 luku Ehdotettuvastaisi voimassa olevan lain syöttörahastoja ja kohderahastoja koskevaa 17 a lukua.

1 §.Syöttörahaston varojen sijoittaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 115 a §:ää vastaavasti syöttörahaston varoja koskevista vaatimuksista.

2 §.Kohderahaston avoimuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 115 b §:ää vastaavasti kohderahastoa koskevista poikkeuksista.

3 §.

Finanssivalvonnan lupa ja syöttörahaston sääntöjen vahvistaminen

2 momentin 5 ja 6 kohtaa

. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 115 c §:ää vastaavasti syöttörahastoa hoitavan rahastoyhtiön velvollisuudesta hakea Finanssivalvonnan lupa kohderahastoon sijoittamiselle, kun sijoitettava määrä ylittää 13 luvun 6 §:n 6 momentissa säädetyn määrän. Finanssivalvonnan lupa käsittää myös syöttörahaston sääntöjen vahvistamisen. Sääntökäsittely poikkeaa yksittäisen sijoitusrahaston sääntöjen vahvistamisesta sikäli, että säännös edellyttää myös kohderahastosta annettavien tietojen ja mahdollisten sopimusten toimittamisen Finanssivalvonnalle sääntelyn vaatimusten arvioimiseksi. Pykälänehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan tarkemmin direktiivin sanamuotoa.

4 §.Syöttörahastoa ja kohderahastoa koskevat yhteiset säännökset. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 115 d §:ää vastaavasti syöttörahastoa ja kohderahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä, kuten muun muassa tietojen toimittamisesta syöttörahastoa hoitavalle rahastoyhtiölle ja sisäisistä liiketoiminnan harjoittamista koskevista säännöistä.

5 §.Kohderahaston lunastusten keskeyttäminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 115 e §:ää vastaavasti tilanteesta, jossa kohderahaston rahasto-osuuksien lunastaminen tai liikkeeseenlasku väliaikaisesti keskeytetään.

6 §.Kohderahaston lakkauttaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 115 f §:ää vastaavasti tilanteesta, jossa kohderahasto lakkautetaan.

7 §.Syöttörahaston lakkauttaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 115 g §:ää vastaavasti tilanteesta, jossa syöttörahaston kohderahasto sulautuu toisen sijoitusrahaston tai yhteissijoitusyrityksen kanssa tai se jakautuu kahdeksi tai useammaksi sijoitusrahastoksi.

8 §.Syöttörahaston ja kohderahaston säilytysyhteisöt. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 115 h §:ää vastaavasti syöttörahaston ja kohderahaston säilytysyhteisöistä.

9 §.Syöttörahaston ja kohderahaston tilintarkastajat.Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 115 i §:ää vastaavasti syöttörahaston ja kohderahaston tilintarkastajien velvollisuuksista.

10 §.Tarkemmat säännökset tiedonantovelvollisuudesta. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 115 j §:ää vastaavasti valtiovarainministeriön asetuksenantovaltuudesta sekä syöttörahastoa hoitavan rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuudesta ja syöttörahaston markkinoinnista.

11 §.Sijoitusrahaston muuttaminen syöttörahastoksi ja kohderahaston vaihtaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 115 k §:ää vastaavasti sijoitusrahaston muuttamisesta syöttörahastoksi ja kohderahaston vaihtamisesta sekä näihin liittyvästä tiedonantovelvollisuudesta rahasto-osuudenomistajille.

12 §.Rahastoyhtiön seurantavelvollisuus ja palkkiot. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 115 l §:ää vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta seurata hoitamansa syöttörahaston kohderahaston toimintaa sekä palkkioista.

13 §.Kohderahastoa hoitavan rahastoyhtiön ilmoitusvelvollisuus Finanssivalvonnalle. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 115 m §:ää vastaavasti kohderahastoa hoitavan rahastoyhtiön ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuuksista.

14 §.Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 115 n §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuudesta syöttörahastoa hoitavalle rahastoyhtiölle.

1 §.Markkinointiperiaatteet. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 89 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinointia koskevista vaatimuksista.

2 §.Riskikeskittymien ilmoittaminen rahastoesitteessä ja markkinointiaineistossa. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 91 §:ää vastaavasti tiedoista, jotka 13 luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitetun sijoitusrahaston markkinointiaineistossa on ilmoitettava.

3 §.

Rahastoesite

1 momenttiin

uusi 6 momentti

. Pykälässä säädettäisiin pääosin voimassa olevaa 92 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston rahastoesitettä koskevista vaatimuksista. Pykälänehdotetaan kuitenkin lisättäväksi säännös alarahastojen yhdistetystä rahastoesitteestä. Täydellinen rahastoesite olisi edelleen tehtävissä myös alarahastokohtaisesti, mutta rahastoyhtiö voisi valita myös yhdistetyn rahastoesitteen, jossa alarahastokohtaisten tietojen ohella kaikkia alarahastoja yhteisesti koskevat tiedot voitaisiin esittää tehokkaasti yhteisesti. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös. Ehdotetussa uudessa momentissa viitattaisiin SFTR-asetuksen 14 artiklaan, joka täydentää lain säännöksiä rahastoesitteen sisältövaatimuksista arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja kokonaistuoton vaihtoehtosopimusten määrittelyn osalta.

uusi 4 momentti Pykälään lisättäisiin, jossa säädettäisiin erityisesti yhdistettynä annettujen tietojen kattavuudesta ja selkeydestä.

4 §.Avaintietoesite. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 93 §:ää vastaavasti avaintietoesitettä koskevista vaatimuksista.

5 §.Avaintietoesitteen sisältö. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 93 a §:ää vastaavasti avaintietoesitteessä ilmoitettavia tietoja koskevista vaatimuksista.

6 §.

Sijoitusrahaston puolivuotiskatsaus

3 momentiksi

uusi 4 momentti

. Pykälässä säädettäisiin pääosin voimassa olevaa 94 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta julkistaa jokaisesta hallinnoimastaan sijoitusrahastosta puolivuotiskatsaus ja puolivuotiskatsausta koskevista sisältövaatimuksista. Valtiovarainministeriön asetuksenantovaltuus siirrettäisiin omaksi. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi. Ehdotetussa uudessa momentissa viitattaisiin SFTR-asetuksen 13 artiklaan, jossa säädetään lain säännöksiä tarkemmin arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia ja kokonaistuoton vaihtosopimuksia koskevien tietojen antamisesta sijoitusrahaston puolivuotiskatsauksessa.

7 §.

Sijoitusrahaston vuosikertomuksen ja muiden tietojen julkistaminen

4 momentin

uusi

5 momentti

. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 96 §:ää vastaavasti vuosikertomuksen ja sen oheen liitettävien tietojen julkistamisesta. Säännöstä täsmennettäisiin kuitenkin siten, että tiedot tulee julkistaa rahastoyhtiön verkkosivuilla. Julkistamisvelvollisuus koskisi viimeisintä vuosikertomusta. Säännös perustuu sijoitusrahastodirektiivin 69 artiklan 3 kohtaan, joka edellyttää laatimaan kustakin sijoitusrahastosta vuosikertomuksen, johon on sisällytettävä tase tai varoja ja velkoja koskeva selvitys, tilikauden tuloslaskelma, tilikauden toimintakertomus ja direktiivin liitteessä 1 olevassa B luettelossa mainitut muut tiedot. Pykälänviittausta valtiovarainministeriön asetukseen korjattaisiin siten, että viitattaisiin toimintakertomuksen sisältöön ja tietojen esittämiseen. Aiempi muotoilu viittasi virheellisesti vuosikertomukseen. Valtiovarainministeriön asetuksella on nimenomaisesti annettu tarkempia säännöksiä toimintakertomuksesta. Pykälään ehdotetaan myös lisättäväksi, joka sisältäisi luonteeltaan informatiivisen viittauksen lain säännöksiä täydentävään SFTR-asetuksen 13 artiklaan.

8 §.Rahastoesitteen, vuosikertomuksen ja puolivuotiskatsauksen antaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 97 §:ää vastaavasti rahastoesitteen, vuosikertomuksen ja puolivuotiskatsauksen antamisesta asiakkaalle.

9 §.

Sijoitusrahaston arvon julkistaminen ja arvon korjaaminen julkistamisen jälkeen

1 ja 2 momentissa

3 momenttia

. Pykälänsäädettäisiin voimassa olevan 98 §:n 1 ja 2 momenttia vastaavasti rahasto-osuuden arvon sekä liikkeessä olevien rahasto-osuuksien määrän julkistamisesta. Pykäläntäsmennettäisiin epäselvyyksien välttämiseksi nykyisestä 3 momentista siten, että rahastoyhtiön oikaisuvelvollisuus koskisi julkistetun rahasto-osuuden arvon olennaista virhettä eikä julkistamisessa tapahtunutta olennaista virhettä. Julkistetun rahasto-osuuden virheestä olisi voimassa olevaa säännöstä vastaavalla tavalla tehtävä välittömästi ilmoitus Finanssivalvonnalle.

10 §.Avaintietoesitteen toimittaminen sijoittajalle etukäteen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 98 a §:ää vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta toimittaa avaintietoesite sijoittajalle.

11 §.Avaintietoesitteen pitäminen saatavilla. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 98 b §:ää vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta toimittaa avaintietoesite sijoittajalle pysyvällä tavalla tai siten, että se on saatavilla rahastoyhtiön internetsivuilla.

12 §.Avaintietoesitteen toimittaminen Finanssivalvonnalle ja päivittäminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 98 c §:ää vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta toimittaa avaintietoesite ja siihen tehdyt muutokset Finanssivalvonnalle tiedoksi.

1 §.

Sulautuminen

1 momenttiin

. Pykälässä säädettäisiin pitkälti voimassa olevaa 107 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston sulautumisesta toisen sijoitusrahaston tai yhteissijoitusyrityksen kanssa. Sääntelyn selkeyden lisäämiseksi pykälänlisättäisiin nimenomaiset säännökset myös alarahastojen sulautumisesta. Tällä on haluttu korostaa säännösten soveltuminen vastaavasti kuin niitä sovellettaisiin kahden erillisen sijoitusrahaston sulautumiseen. Alarahaston on siten mahdollista sulautua joko samaan sijoitusrahastoon kuuluvaan toiseen alarahastoon tai toisen sijoitusrahaston alarahastoon tai toiseen itsenäiseen sijoitusrahastoon. Sulautuminen on mahdollista toteuttaa myös päinvastaiseen suuntaan siten, että alarahasto toimii vastaanottavana osapuolena sijoitusrahastolle. Kun sateenvarjomallilla toimiva sijoitusrahasto muodostuu sen alarahastoista, ei sateenvarjomallilla toimivaa sijoitusrahastoa voida sulauttaa toiseen sijoitusrahastoon, ellei samalla päätetä sen alarahastojen sulauttamisesta. Sateenvarjomallilla toimivan sijoitusrahaston alarahastot eivät siten yleisseuraannon tapaan siirtyisi sijoitusrahaston fuusiossa kattona toimivan sijoitusrahaston mukana ilman erillistä päätöstä. Vastaavasti sateenvarjomallilla toimiva sijoitusrahasto ei voi suoraan toimia vastaanottavana sijoitusrahastona. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin nimenomainen kielto sateenvarjorahaston fuusiosta.

Mikäli sulautumiseen osallistuu useita sijoitusrahastoja tai sijoitusrahastoja ja alarahastoja yhtä aikaa, käsitellään sulautumista vastaavasti kuin useamman sijoitusrahaston sulautumista (kombinaatiofuusio). Tällöin tulee määritellä, mikä rahastoista toimii vastaanottavana ja mikä sulautuvana rahastona. Sateenvarjomallilla toimivan sijoitusrahaston sulautumisessa tulee ilmoittaa erikseen samassa yhteydessä sulautuvien alarahastojen tiedot ja kattorahastona toimivan sijoitusrahaston mahdollinen lakkaaminen, mikäli siihen ei fuusion jälkeen jäisi varoja, eikä sen toimintaa päätetä jatkaa. Mikäli tällaisen sulautumisen jälkeen sulautuvasta sijoitusrahastosta jäisi jälkeen vain yksi alarahasto, tulisi sitä hoitavan rahastoyhtiön päättää muodostetaanko siitä yksi sijoitusrahasto vai jatketaanko toimintaa sateenvarjomallilla. Sulautumisen yhteydessä on tärkeää aina tarkoin määritellä sulautuva ja vastaanottava osapuoli. Erityisen tärkeää on määritellä ja kuvata sijoittajille myös sulautumisen jälkeinen rahastorakenne.

2 §.Sulautumishakemus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 107 a §:ää vastaavasti sijoitusrahaston sulautumista varten tarvittavasta Finanssivalvonnan luvasta sekä lupahakemukseen liitettävistä tietoista ja asiakirjoista.

3 §.Sulautumisen edellytysten arviointi. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 107 b §:ää vastaavasti lupamenettelystä sijoitusrahaston sulautumisessa.

4 §.Luvan myöntämisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 107 c §:ää vastaavasti vaatimuksista, joiden täyttyessä Finanssivalvonnan on annettava lupa sulautumiselle.

5 §.Sulautumissuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 107 d §:ää vastaavasti yhteisestä sulautumissuunnitelmasta, joka sulautuvaa sijoitusrahastoa hoitavan rahastoyhtiön sekä vastaanottavaa sijoitusrahastoa hoitavan rahastoyhtiön ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen on laadittava.

6 §.Yhteissijoitusyrityksen sulautuminen sijoitusrahastoon.Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 107 e §:ää vastaavasti rajat ylittävästä sulautumisesta, jossa Suomeen sijoittautunut sijoitusrahasto on vastaanottavana yhtiönä.

7 §.Säilytysyhteisön velvollisuus tarkastaa sulautumisen tiedot. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 108 §:ää vastaavasti sulautumiseen osallistuvan sijoitusrahaston säilytysyhteisön velvollisuudesta tarkistaa, että sulautumissuunnitelmassa ilmoitettavat tiedot ovat tämän lain ja sulautumiseen osallistuvan sijoitusrahaston sääntöjen mukaiset.

8 §.Tilintarkastajan lausunto.Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 108 a §:ää vastaavasti sulautumiseen liittyvistä ehdoista, jotka sulautuvaa tai vastaanottavaa sijoitusrahastoa hoitavan rahastoyhtiön tilintarkastajan tai muun vastaavat edellytykset täyttävän tilintarkastajan on vahvistettava antamassaan lausunnossa.

9 §.Rahasto-osuudenomistajille annettavien tietojen antaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 108 b §:ää vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta antaa hoitamansa sulautumiseen osallistuvan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille riittävät tiedot sulautumisesta.

10 §.Rahasto-osuudenomistajille annettavien tietojen sisältö. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 108 c §:ää vastaavasti 9 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rahasto-osuudenomistajille annettavien tietojen sisällöstä.

11 §.Rahastoyhtiön velvollisuus lunastaa rahasto-osuudenomistajan osuudet. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 108 d §:ää vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta lunastaa sulautuvan ja vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajien pyynnöstä näiden osuudet.

12 §.Rajoitus periä eräitä sulautumiskustannuksia rahasto-osuudenomistajilta. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 109 §:ää vastaavasti kiellosta periä eräitä sulautumiseen liittyviä kustannuksia sulautuvalta tai vastaanottavalta sijoitusrahastolta tai vastaanottavalta yhteissijoitusyritykseltä taikka niiden rahasto-osuudenomistajilta.

13 §.

Jälkikäteen tehtävä ilmoitus sulautumisen täytäntöönpanosta

1 momenttiin

. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 110 §:ää vastaavasti sulautumisen voimaantulon ilmoittamisesta Finanssivalvonnalle sekä täytäntöönpanon oikeusvaikutuksista. Pykälänesitetään lisättäväksi vaatimus lopputilityksen liittämisestä Finanssivalvonnalle tehtävään ilmoitukseen. Säännös selkiyttäisi vallitsevaa käytäntöä.

1 §.Jakautuminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 112 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston jakautumisesta.

2 §.Jakautumissuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 113 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön hallituksen velvollisuudesta laatia ja hyväksyä jakautumissuunnitelma sekä jakautumissuunnitelman sisältöä koskevista vaatimuksista.

3 §.Hakemus jakautumissuunnitelman täytäntöönpanemiseksi. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 114 §:ää vastaavasti jakautumisen täytäntöönpanoa varten tarvittavasta Finanssivalvonnan luvasta sekä lupahakemukseen liitettävistä asiakirjoista.

4 §.

Ilmoitus jakautumisen täytäntöönpanosta

1 momenttiin

. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 115 §:ää vastaavasti jakautumisen täytäntöönpanon ilmoittamisesta Finanssivalvonnalle sekä täytäntöönpanon oikeusvaikutuksista. Pykälänesitetään lisättäväksi velvollisuus liittää laadittu lopputilitys Finanssivalvonnalle annettavaan ilmoitukseen. Säännös selkiyttäisi vallitsevaa käytäntöä.

1 §.Sijoitusrahaston hoidon luovuttaminen ja luovutussuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 103 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston hoidon luovuttamisesta toisen rahastoyhtiön hoidettavaksi sekä hoidon luovuttamiseen osallistuvien rahastoyhtiöiden velvollisuudesta laatia luovutussuunnitelma.

2 §.Hakemus hoidon luovuttamisen täytäntöönpanemiseksi. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 104 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston hoidon luovuttamista varten tarvittavasta Finanssivalvonnan luvasta sekä lupahakemukseen liitettävistä asiakirjoista.

3 §.Tiedottaminen rahasto-osuudenomistajille ja ilmoitus hoidon luovuttamisen täytäntöönpanosta. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 105 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa sijoitusrahaston hoidon luovuttamista koskevasta täytäntöönpanoluvasta osuudenomistajille sekä hoidon luovuttamisen täytäntöönpanosta Finanssivalvonnalle.

4 §.Säilytysyhteisön vaihtaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 106 §:ää vastaavasti säilytysyhteisön vaihtamista varten tarvittavasta Finanssivalvonnan luvasta.

5 §.Säännösten soveltaminen ulkomaiseen ETA-rahastoyhtiöön. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 106 a §:ää vastaavasti luvun säännösten soveltamisesta ulkomaiseen ETA-rahastoyhtiöön ja ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajaan.

1 §.Rahastoyhtiön velvollisuus hakea toimiluvan peruuttamista. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 116 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta hakea Finanssivalvonnalta toimiluvan peruuttamista, jos sen tarkoituksena ei ole enää harjoittaa sijoitusrahastotoimintaa.

2 §.Toimiluvan peruuttaminen ja toiminnan rajoittaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 117 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön toiminnan rajoittamisesta ja toimiluvan peruuttamisesta.

3 §.Toimiluvan peruuttamisen ilmoittaminen rekisteröitäväksi. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 117 a §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa rahastoyhtiön toimiluvan peruuttaminen rekisteröitäväksi sekä toimiluvan peruuttamiseen liittyvistä muista ilmoitusvelvollisuuksista.

4 §.

Säilytysyhteisön velvollisuus vastata sijoitusrahaston hoidosta erityistilanteissa

5 momenttiin

. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 118 §:ää vastaavasti säilytysyhteisön velvollisuudesta ryhtyä hoitamaan sijoitusrahaston hallintoa tietyissä rahastoyhtiön toimintaa koskevissa erityistilanteissa. Pykälänlisättäisiin kuitenkin voimassa olevan lain 111 §:n säännös siitä, että säilytysyhteisön ryhdyttyä hoitamaan sijoitusrahastoa erityistilanteessa siihen sovelletaan, mitä rahastoyhtiöstä säädetään 16 luvussa.

5 §.Sijoitusrahaston lakkauttaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 119 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston lakkauttamisesta.

6 §.Säilytysyhteisön velvollisuudet erityistilanteissa. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 120 §:ää vastaavasti säilytysyhteisön velvollisuudesta noudattaa sijoitusrahaston lakkauttamismenettelyä 4 §:n 5 momentissa tarkoitetussa tapauksessa.

7 §.Rahastoyhtiön velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin sijoitusrahaston lakkauttamiseksi tai sulautumiseksi. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 121 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta lakkauttaa sijoitusrahasto tai ryhtyä toimenpiteisiin sijoitusrahaston sulautumiseksi, jos laissa tai sijoitusrahaston säännöissä mainittua sijoitusrahaston vähimmäispääomaa tai osuudenomistajien vähimmäismäärää ei ole saavutettu vuoden määräajassa. Pykälässä säädettäisiin myös voimassa olevaa lakia vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta ryhtyä laissa mainittuihin toimenpiteisiin, mikäli yhtiö ei ole kyennyt korjaamaan 90 vuorokauden kuluessa vähimmäispääoman tai osuudenomistajien vähimmäismäärän pudotusta alle laissa vaaditun tason sen jälkeen, kun vähimmäistaso on ensi kerran saavutettu. Rahastoyhtiöllä olisi siten lähtökohtaisesti vuosi aikaa sijoitusrahaston vähimmäispääoman ja osuudenomistajien vähimmäismäärän kokoamiseksi, mutta kun rajat on ensimmäisen kerran saavutettu ja ilmoitus Finanssivalvonnalle tehty, tulee rahastoyhtiön tämän jälkeen korjata pääomien ja omistajien vähimmäismäärän alentuminen 90 vuorokauden kuluessa tai ryhdyttävä laissa säädettyihin toimiin.

8 §.Asiamiehen asettaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 122 §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan velvollisuudesta asettaa asiamies huolehtimaan sijoitusrahaston lakkauttamisesta tietyissä tilanteissa.

9 §.Ilmoitusvelvollisuus ETA-valtioiden toimivaltaisille viranomaisille. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 123 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön toimiluvan peruuttamista tai rajoittamista, rahasto-osuuksien lunastuksen keskeyttämistä ja sijoitusrahaston lakkauttamista koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta ETA-valtioiden toimivaltaisille viranomaisille.

10 §.Sijoitusrahastoa koskevista päätöksistä ilmoittaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 123 a §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle tietyistä sijoitusrahastoa koskevista päätöksistä.

1 §.Sijoitusrahaston säilytysyhteisö. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 12 §:ää vastaavasti siitä, että sijoitusrahaston säilytysyhteisönä voi toimia vain 2 §:ssä tarkoitettu säilytysyhteisö tai 12 §:ssä tarkoitettu yhteisö.

2 §.Säilytysyhteisön toimilupahakemus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 9 §:ää vastaavasti säilytysyhteisön toimilupahakemuksesta sekä hakemukseen liitettävistä tiedoista.

3 §.Toimiluvan myöntämisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 9 a §:n 1 momenttia vastaavasti säilytysyhteisön toimiluvan myöntämisen edellytyksenä olevista yhtiön omistajia ja johtoa, yhtiön toimintaa sekä vähimmäispääomaa koskevista vaatimuksista. Nykyinen 9 a § on säännöksen selkeyden parantamiseksi jaettu kolmeen eri pykälään.

4 §.Toimilupapäätös. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 9 a §:n 2 momenttia vastaavasti Finanssivalvonnan velvollisuudesta antaa toimilupaa koskeva päätös määräajassa.

5 §.Toiminnan aloittaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 9 a §:n 3 momenttia vastaavasti säilytysyhteisön oikeudesta aloittaa toimintansa välittömästi sen jälkeen, kun toimilupa on myönnetty, jollei toimiluvan ehdoista muuta johdu.

6 §.

Säilytysyhteisön toimiluvan rekisteröinti

1 momenttiin

. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 9 b §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa säilytysyhteisön toimilupa rekisteröitäväksi. Pykäläntäsmennettäisiin selvyyden vuoksi, että rekisteröinti tehdään kaupparekisteriin.

7 §.Säilytysyhteisön johtaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 9 d §:ää vastaavasti säilytysyhteisön johtoon kuuluvia henkilöitä koskevista luotettavuus- ja pätevyysvaatimuksista.

8 §.Säilytysyhteisön omistajien luotettavuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 9 e §:ää vastaavasti säilytysyhteisön omistajia koskevasta luotettavuusvaatimuksesta.

9 §.Säilytysyhteisön vähimmäispääoma. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 10 §:ää vastaavasti säilytysyhteisön vähimmäispääomavaatimuksesta.

10 §.Eurooppayhtiö säilytysyhteisönä. Pykälässä säädettäisiin asiallisesti voimassa olevaa 10 a §:ää vastaavasti Suomeen kotipaikkansa siirtävälle eurooppayhtiölle myönnettävästä säilytysyhteisön toimiluvasta. Nykyinen 10 a §:n säännös koskee sekä rahastoyhtiön että säilytysyhteisön toimiluvan myöntämistä eurooppayhtiölle. Uudessa laissa rahastoyhtiön toimiluvan osalta asiasta säädettäisiin 2 luvun 13 §:ssä.

11 §.Merkittävät sidonnaisuudet. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 10 b §:ää vastaavasti siitä, ettei säilytysyhteisön ja muun oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön välillä oleva merkittävä sidos saa estää säilytysyhteisön tehokasta valvontaa.

12 §.Säilytysyhteisönä toimiva muu toimija. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 11 §:ää vastaavasti yhteisöistä, jotka voivat toimia säilytysyhteisönä.

13 §.Säilytysyhteisön velvollisuus hakea toimiluvan peruuttamista. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 124 §:ää vastaavasti säilytysyhteisön velvollisuudesta hakea Finanssivalvonnalta toimiluvan peruuttamista, jos sen tarkoituksena ei ole enää harjoittaa säilytysyhteisötoimintaa.

14 §.Toimiluvan peruuttaminen ja toiminnan rajoittaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 125 §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan oikeudesta rajoittaa säilytysyhteisön toimintaa tai peruuttaa sen toimilupa.

15 §.Asiamiehen asettaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 126 §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan velvollisuudesta asettaa asiamies huolehtimaan säilytysyhteisön tehtävistä tietyissä tilanteissa.

1 §.Sijoitusrahaston varojen säilyttäminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 31 §:ää vastaavasti sijoitusrahaston varojen säilyttämisestä säilytysyhteisössä sekä varojen erillään pitämisen periaatteesta.

2 §.Säilytysyhteisön muut tehtävät. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan 31 a §:n mukaisesti säilytysyhteisön valvontatehtävistä.

3 §.Säilytettävät ja kirjattavat rahoitusvälineet. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan 31 b §:n mukaisesti sijoitusrahaston varoihin kuuluvien rahoitusvälineiden säilyttämisestä ja muiden varojen kuin rahoitusvälineiden säilyttämisestä.

4 §.Kielto käyttää säilytettävänä olevia varoja. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 31 c §:ää vastaavasti kiellosta käyttää uudelleen säilytysyhteisön säilytettävänä olevia varoja.

5 §.Säilytystoiminnan ulkoistamisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 31 d §:ää vastaavasti säilytysyhteisön tehtävien ulkoistamisesta.

6 §.Palveluntarjoaja säilyttäjänä. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 31 e §:ää vastaavasti vaatimuksista, jotka sellaisen kolmannen osapuolen, jolle säilytysyhteisö on ulkoistanut 3 §:ssä tarkoitettujen rahoitusvälineiden ja muiden varojen säilyttämisen, on täytettävä.

7 §.Säilytystoiminnan ulkoistaminen kolmanteen maahan. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 31 f §:ää vastaavasti edellytyksistä, joiden täyttyessä säilytysyhteisö saa ulkoistaa rahoitusvälineiden säilyttämisen myös sellaiselle kolmannessa maassa toimivalle paikalliselle yhteisölle, joka ei täytä 6 §:n 2 kohdan a alakohdassa säädettyjä vaatimuksia.

8 §.Säilytysyhteisön toiminnan järjestäminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 31 g §:ää vastaavasti lain nojalla toimiluvan saaneen säilytysyhteisön toiminnan järjestämistä koskevista vähimmäisvaatimuksista.

9 §.Eturistiriitatilanteiden välttäminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 31 h §:ää vastaavasti, ettei säilytysyhteisö saa harjoittaa toimintaa, jossa voi syntyä eturistiriitatilanteita sen ja sijoitusrahaston, sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajien tai sijoitusrahastoa hoitavan rahastoyhtiön välillä.

10 §.Säilytysyhteisön ilmoitus Finanssivalvonnalle. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 32 §:ää vastaavasti säilytysyhteisön ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle.

11 §.Säilytysyhteisösopimus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 33 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön velvollisuudesta sopia kirjallisesti yksittäisen sijoitusrahaston varojen säilyttämisestä sekä siihen liittyvistä tehtävistä.

12 §.Säilytysyhteisön kotipaikan siirto toiseen ETA-valtioon. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 34 §:ää vastaavasti säilytysyhteisön kotipaikan siirtämisestä toiseen ETA-valtioon.

13 §.Säilytysyhteisön osallistuminen sulautumiseen tai jakautumiseen Euroopan talousalueella. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 34 a §:ää vastaavasti säilytysyhteisön osallistumisesta rajat ylittävään sulautumiseen tai jakautumiseen Euroopan talousalueella.

14 §.Tietojen antaminen Finanssivalvonnalle. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 34 b §:ää vastaavasti säilytysyhteisön velvollisuudesta huolehtia siitä, että Finanssivalvonta saa pyynnöstä säilytysyhteisöltä kaikki sellaiset sijoitusrahastoa ja sitä hoitavaa rahastoyhtiötä koskevat valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot, jotka säilytysyhteisö on saanut tehtäviään hoitaessaan.

1 §.Rahastoyhtiön toiminta ulkomailla sivuliikkeen välityksellä. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 126 a §:ää vastaavasti rahastoyhtiön toiminnasta ulkomailla sen isäntävaltioon perustetun sivuliikkeen välityksellä sekä siihen liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle.

2 §.Lupa sivuliikkeen perustamiseen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 126 b §:ää vastaavasti muuhun valtioon kuin rahastoyhtiön isäntävaltioon perustettavaa sivuliikettä varten tarvittavasta Finanssivalvonnan luvasta.

3 §.Finanssivalvonnan oikeus vaatia luvan edellytysten täyttämistä. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 126 c §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan oikeudesta asettaa määräaika 1 ja 2 §:ssä säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi.

4 §.Rahastoyhtiön toiminta ulkomailla sivuliikettä perustamatta. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 126 d §:ää vastaavasti rahastoyhtiön toiminnasta sen isäntävaltiossa sivuliikettä perustamatta ja siihen liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle.

5 §.Toiminnan aloittaminen muussa kuin ETA-valtiossa. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 126 e §:ää vastaavasti 2 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun toiminnan harjoittamisesta muun kuin ETA-valtion alueella.

6 §.Yhteissijoitusyrityksen hoitaminen muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 126 f §:ää vastaavasti rahastoyhtiön isäntävaltiossa sijoitusrahastoa hoitavaan rahastoyhtiöön sovellettavista säännöksistä.

7 §.Rahasto-osuuksien markkinointi muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 127 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle, jos se aikoo markkinoida Suomessa hoitamansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa.

8 §.Rahastoyhtiön velvollisuus pitää asiakirjat ETA-valtion toimivaltaisen viranomaisen saatavilla. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan 127 a §:ää vastaavasti rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön velvollisuudesta huolehtia siitä, että tietyt asiakirjat ja tarvittaessa niiden käännökset ovat sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisten viranomaisten saatavilla.

9 §.Tiedonantovelvollisuus ulkomailla. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 127 b §:ää vastaavasti rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuudesta sijoittajille sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtioissa, joissa rahastoyhtiö tai ulkomainen ETA-rahastoyhtiö markkinoi Suomessa hoitamansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia. Noudatettaviksi tulisivat sekä kotivaltion tiedonantovelvollisuutta koskevat että isäntävaltion lähinnä tietojen antamistapaa koskevat säännökset.

10 §.Finanssivalvonnan velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 127 c §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan velvollisuudesta ryhtyä toimenpiteisiin, jos sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa, ettei rahastoyhtiö tai ulkomainen ETA-rahastoyhtiö noudata sijoitusrahaston osuuksien markkinointia koskevia velvoitteita.

11 §.Sijoitusrahaston markkinointi muussa kuin ETA-valtiossa. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 127 d §:ää vastaavasti rahastoyhtiön oikeudesta markkinoida sijoitusrahaston rahasto-osuuksia muussa kuin ETA-valtiossa. Pykälässä ei kuitenkaan enää säädettäisi voimassa olevan säännöksen tavoin erikoissijoitusrahastojen markkinoinnista.

1 §.Notifikaatioilmoitus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 128 §:ää vastaavasti yhteissijoitusyrityksen oikeudesta markkinoida osuuksiaan Suomessa sen jälkeen, kun yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut markkinoinnin aloittamisesta Finanssivalvonnalle.

2 §.Markkinoinnin järjestäminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 128 a §:ää vastaavasti yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseksi tarvittavista järjestelyistä, jotka yhteissijoitusyritys on velvollinen toteuttamaan.

3 §.Markkinointivaatimuksia koskevien tietojen pitäminen saatavilla. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 128 b §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan velvollisuudesta pitää internetsivuillaan saatavilla tietoja sääntelystä, jolla on erityistä merkitystä yhteissijoitusyritysten osuuksien markkinoimiseksi tarvittaville järjestelyille.

4 §.Yhteissijoitusyrityksen oikeudelliseen muotoon viittaaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 128 c §:ää vastaavasti yhteissijoitusyrityksen oikeudesta käyttää toiminnassaan viittausta kotijäsenvaltiossaan käyttämäänsä oikeudelliseen muotoon.

5 §.Finanssivalvonnan velvollisuus ilmoittaa velvoitteiden rikkomisesta yhteissijoitusyrityksen kotivaltioon. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 128 d §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuudesta yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille, jos Finanssivalvonnalla on perusteltu syy epäillä yhteissijoitusyrityksen rikkovan osuuksien markkinointia koskevia velvoitteita.

6 §.Yhteissijoitusyritysten tiedonantovelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 131 §:ää vastaavasti Suomessa osuuksiaan markkinoivan yhteissijoitusyrityksen tiedonantovelvollisuudesta sijoittajille.

1 §.Sivuliikkeen perustaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 18 a §:ää vastaavasti menettelystä, jota ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön on noudatettava perustaessaan sivuliikkeen Suomeen.

2 §.Palvelujen tarjoaminen sivuliikettä perustamatta. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 18 b §:ää vastaavasti ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön oikeudesta harjoittaa toimintaa Suomessa perustamatta tytäryritystä tai sivuliikettä.

3 §.

ETA-rahastoyhtiön lupa sijoitusrahaston perustamiseen

2 momentin 3 kohdassa

. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 18 c §:ää vastaavasti ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön oikeudesta perustaa sijoitusrahasto Suomeen ja hoitaa sijoitusrahastoa Suomessa. Pykälänkorjattaisiin voimassa olevaan lakiin sisältynyt virheellinen viittaus 34 c §:ään tarkoittamaan 21 luvun 11 §:n 1 momentin mukaista säilytysyhteisösopimusta.

4 §.Lupahakemuksen hylkääminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 18 d §:ää vastaavasti perusteista, joiden täyttyessä Finanssivalvonnan olisi hylättävä 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu hakemus.

5 §.Lupahakemuksen käsittelyn määräaika. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 18 e §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan velvollisuudesta käsitellä ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sijoitusrahaston perustamista koskeva hakemus määräajassa.

6 §.Velvollisuus ilmoittaa luvan edellytyksissä tapahtuvista muutoksista. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 18 f §:ää vastaavasti ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle 3 §:n 2 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin asiakirjoihin tehdyistä olennaisista muutoksista.

7 §.Finanssivalvonnan velvollisuus pitää internetsivuillaan saatavilla soveltuva sääntely. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 18 g §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan velvollisuudesta pitää saatavilla sijoitusrahaston perustamista ja toimintaa koskeva sääntely.

8 §.ETA-rahastoyhtiön velvollisuus järjestää asiakasvalitusten käsittely. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 18 h §:ää vastaavasti sijoittajien etujen suojaamiseksi toteutettavista toimenpiteistä, joita ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi toteutettava sijoitusrahaston kotijäsenvaltiossa.

9 §.Velvollisuus noudattaa Suomen lainsäädäntöä. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 18 i §:ää vastaavasti ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön velvollisuudesta noudattaa Suomen lainsäädäntöä. Säännös määrittelee ne sijoitusrahaston hoitamiseen sovellettavat säännökset, jotka määräytyvät sijoitusrahaston kotivaltion sääntelyn mukaan niissä tilanteissa, joissa sijoitusrahastoa hoitava rahastoyhtiö on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon. Esimerkiksi sijoitusrahaston tilinpäätökseen sovellettaisiin tällöin Suomen tilinpäätössäädöksiä siten kuin niiden soveltumisesta on tarkemmin säädetty sijoitusrahastolaissa. Samaa periaatetta sovelletaan vastaavasti muissakin jäsenvaltioissa, mikäli Suomeen sijoittautunut rahastoyhtiö hoitaisi toiseen jäsenvaltioon perustettua sijoitusrahastoa.

10 §.ETA-rahastoyhtiön toiminnan rajoittaminen tai kieltäminen.Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 18 j §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan oikeudesta ryhtyä toimenpiteisiin, jos ulkomainen ETA-rahastoyhtiö, jolla on Suomessa sivuliike tai joka tarjoaa palveluja Suomeen sivuliikettä perustamatta, ei noudata sitä koskevaa sääntelyä.

25 luku Ehdotettuvastaisi voimassa olevaa 20 a lukua ulkomaisia rahastoyhtiöitä ja valvontayhteistyötä koskevista erityissäännöksistä.

1 §.Ulkomaisia ETA-rahastoyhtiöitä koskevat erityissäännökset. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 132 a §:ää vastaavasti ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön toiminnan harjoittamista sivuliikkeen välityksellä koskevista säännöksistä.

2 §.Sijoituspalvelulain säännösten soveltaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 132 b §:ää vastaavasti ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön 2 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun toiminnan harjoittamisesta sivuliikkeen välityksellä.

3 §.Sijoittajien korvausrahastoon liittyminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 132 d §:ää vastaavasti ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliikkeen jäsenyydestä sijoittajien korvausrahastossa.

4 §.Sivuliikkeen ilmoittaminen kaupparekisteriin. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 132 e §:ää vastaavasti ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliikkeen ilmoittamisesta kaupparekisteriin.

5 §.Sivuliikkeen johtaja. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 132 f §:ää vastaavasti sivuliikkeen johdosta.

6 §.Sivuliikkeen riskienhallinta. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 132 g §:ää vastaavasti ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliikkeelle asetettavasta yleisestä velvollisuudesta suojautua toimintaansa nähden riittävällä riskienvalvontajärjestelmällä.

7 §.Sivuliikkeen varautumisvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 132 h §:ää vastaavasti ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliikkeen varautumisesta poikkeusoloihin.

8 §.Vaitiolovelvollisuutta ja asiakkaan tuntemista koskevien säännösten soveltaminen ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliikkeeseen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 132 i §:ää vastaavasti niistä lain säännöksistä, joita sovellettaisiin ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliikkeen toimihenkilön vaitiolovelvollisuuteen, tietojenanto-oikeuteen, salassapitovelvollisuuden rikkomiseen sekä asiakkaiden tuntemiseen.

9 §.Haasteen tiedoksiantaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 132 j §:ää vastaavasti haasteen tai muun tiedoksiannon toimittamisesta ulkomaiselle ETA-rahastoyhtiölle.

10 §.Sivuliikkeen johtajan vahingonkorvausvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 132 k §:ää vastaavasti sivuliikkeen johtajan vahingonkorvausvelvollisuudesta.

11 §.ETA-rahastoyhtiön toimiluvan peruuttaminen yhtiön hoitaessa sijoitusrahastoa Suomessa.Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 132 l §:ää vastaavasti velvollisuudesta kuulla Finanssivalvontaa ennen ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön toimiluvan peruuttamista, jos se hoitaa sijoitusrahastoa Suomessa.

12 §.Finanssivalvonnan velvollisuus ilmoittaa säännösten vastaisesta toiminnasta. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 132 m §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa toisen ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, jos sillä on perusteltu syy epäillä, että sen valvonnan piiriin kuulumaton toimija harjoittaa sijoitusrahastodirektiivin vastaista toimintaa.

13 §.Suomessa suoritettu valvontatoimenpide. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 132 n §:ää vastaavasti toisen ETA-valtion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä Suomessa suoritettavasta valvontatoimenpiteestä.

14 §.Valvontayhteistyöstä kieltäytyminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 132 o §:ää vastaavasti valvontayhteistyötä koskevista tilanteista, jotka Finanssivalvonta voisi saattaa ESMA:n käsiteltäväksi.

15 §.Finanssivalvonnan velvollisuus toimittaa tietoja ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 132 p §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan velvollisuudesta toimittaa tietoja ETA-valtion toimivaltaisille viranomaisille.

16 §.Finanssivalvonnan ilmoitus Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja Euroopan komissiolle. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 132 q §:ää vastaavasti tapauksista, joissa Finanssivalvonnan on tehtävä ilmoitus ESMA:lle ja Euroopan komissiolle.

17 §.Suomen viranomaisten ilmoittaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 132 r §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa ESMA:lle, Euroopan komissiolle ja ETA-valtioiden toimivaltaisille viranomaisille tiettyjen Suomen viranomaisten nimet.

1 §.Salassapitovelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 133 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön hallituksen jäsentä, toimitusjohtajaa, tilintarkastajaa sekä toimihenkilöä koskevasta salassapitovelvollisuudesta.

2 §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 133 a §:ää vastaavasti rahastoyhtiön oikeudesta luovuttaa salassa pidettäviä tietoja.

3 §.Rahastoyhtiön vahingonkorvausvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 134 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön vahingonkorvausvelvollisuudesta.

4 §.Rahastoyhtiön hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan vahingonkorvausvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 135 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan vahingonkorvausvelvollisuudesta.

5 §.Rahastoyhtiön osakkeenomistajan vahingonkorvausvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 136 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön osakkeenomistajan vahingonkorvausvelvollisuudesta.

6 §.Säilytysyhteisön korvausvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 137 §:ää vastaavasti säilytysyhteisön korvausvelvollisuudesta.

7 §.Avaintietoesitteestä johtuvien vahinkojen korvaaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 137 a §:ää vastaavasti sijoittajalle annettavassa avaintietoesitteessä annetuista tiedoista johtuvien vahinkojen korvaamisesta.

8 §.Korvauksen sovittelu. Pykälä sisältäisi voimassa olevaa 138 §:ää vastaavan informatiivisen viittaussäännöksen vahingonkorvauslain (412/1974) 2 ja 6 luvun vahingonkorvauksen sovittelua ja korvausvastuun jakautumista koskeviin säännöksiin.

9 §.Rahasto-osuudenomistajia yhteisesti kohdanneen vahingon korvaaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 139 §:ää vastaavasti rahasto-osuudenomistajia yhteisesti kohdanneesta vahingosta johtuvan korvausvaatimuksen esittämisestä ja kanteen nostamisesta.

10 §.

Määrävähemmistön oikeus ajaa kannetta sijoitusrahaston hyväksi

2 momentin

. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 140 §:ää vastaavasti määrävähemmistön oikeudesta ajaa kannetta kaikkien rahasto-osuudenomistajien puolesta, vaikka rahasto-osuudenomistajien kokouksessa olisi päätetty olla esittämättä korvausvaatimusta. Pykälänmäärävähemmistön rajaa laskettaisiin voimassa olevan lain 10 prosentista 5 prosenttiin, mikä vastaa 9 luvun 2 §:ssä vaadittua määrävähemmistöä osuudenomistajakokouksen koolle kutsumiseen.

11 §.Rahasto-osuudenomistajan itsenäinen kanneoikeus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 140 a §:ää vastaavasti rahasto-osuudenomistajan itsenäisestä kanneoikeudesta sekä kuluttaja-asiamiehen oikeudesta panna vireille ryhmäkanne siinä tilanteessa, jos sijoitusrahasto on lakkautettu.

12 §.Rangaistavaan tekoon perustuva vahingonkorvaus. Pykälä vastaisi voimassa olevaa 141 §:ää.

13 §.Haasteen tiedoksiantaminen rahasto-osuudenomistajille. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 142 §:ää vastaavasti rahasto-osuudenomistajille yhteisesti osoitetun haasteen tai muun tiedonannon toimittamisesta.

14 §.Finanssivalvonnan oikeus ajaa kannetta osuudenomistajien puolesta. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 143 §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan oikeudesta ajaa korvauskannetta rahasto-osuudenomistajien puolesta.

15 §.Asiakkaan tunteminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 114 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön, rahasto-osuuden hoitajan ja säilytysyhteisön velvollisuudesta tuntea asiakkaansa.

1 §.Rikemaksu. Pykälässä säädettäisiin muutoin voimassa olevaa 144 a §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan rikemaksujen perusteista lukuun ottamatta erikoissijoitusrahastoja, joita koskeva sääntely ehdotetaan siirrettäväksi vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin.

2 §.Seuraamusmaksu. Pykälässä säädettäisiin suurelta osin voimassa olevaa 144 b §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan seuraamusmaksujen perusteista. Pykäläviittaukset korjattaisiin vastaamaan lain uutta esitysjärjestystä ja säännösten sanamuotoa muutettaisiin vastaamaan paremmin muuta seuraamusmaksua koskevaa sektorilainsäädäntöä. Voimassa olevan 144 b §:n 1 momentin 5 kohta ehdotetaan siirrettäväksi vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 22 luvun 2 §.n uudeksi 10 kohdaksi, sillä erikoissijoitusrahaston nimeämisestä säädettäisiin jatkossa vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain uudessa 16 a luvun 2 §:ssä.

2 momentin 1 kohtaan Pykälänlisättäisiin säilytysyhteisötoiminnan osalta uusi viittaus johtuen säilytysyhteisötoimintaa koskevan sääntelyn siirtämisestä erikseen 20 ja 21 lukuun.

2 momentin 5 kohtaan Pykälänlisättäisiin viittaus Finanssivalvonnasta annetun lain 32 a ja 32 c §:ään. Voimassa olevassa lain 149 §:ssä rahastoyhtiön ja sälytysyhteisön tahallisesta tai huolimattomuudesta johtuvasta omistusosuuden ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä tai Finanssivalvonnan antaman mahdollisen kiellon rikkomisesta on voitu tuomita sakkorangaistus. Perustuslakivaliokunta (PeVL 56/2014 vp) on katsonut, että tuottamuksen (huolimattomuuden) säätäminen rangaistavaksi on merkityksellistä sekä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen, että yleisiin perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin sisältyvän suhteellisuusvaatimuksen kannalta. Jos muut kuin tahallinen teko on tarpeen säätää rangaistavaksi, on lähtökohtana törkeä huolimattomuus. Rangaistuksen taso on esitetyllä muutoksella pyritty saattamaan vastaamaan myös muualla sektorilainsäädännössä vastaavanlaisesta omistusosuuden ilmoittamiseen liittyvän sääntelyn rikkomisesta säädettyä tasoa. Esitetyn muutoksen jälkeen rangaistus määräytyisi seuraamusmaksun mukaan.

uusi

3 momentti

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi. Uuden momentin mukaan Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:n 1 momentissa tarkoitettuja säännöksiä, joiden laiminlyönnistä tai rikkomisesta määrättäisiin seuraamusmaksu, olisivat myös SFTR-asetuksen 13 ja 14 artiklan säännökset arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia ja kokonaistuoton vaihtosopimuksia koskevien tietojen ilmoittamisesta. Ehdotus perustuu SFTR-asetuksen 28 artiklaan, joka velvoittaa jäsenvaltiot soveltamaan sijoitusrahastodirektiivin mukaisesti vahvistettuja seuraamuksia ja muita toimenpiteitä myös asetuksen 13 ja 14 artiklan rikkomisiin. Koska SFTR-asetuksen 13 ja 14 artiklassa säädetään sijoitusrahaston puolivuotiskatsauksen, vuosikertomuksen ja rahastoesitteen sisältöä koskevista vaatimuksista, rinnastuisi kyseisten säännösten rikkominen 2 momentin 13 kohdassa lueteltujen markkinointia ja sijoittajille annettavia tietoja koskevien säännösten rikkomisiin. Sen seurauksena oikeana hallinnollisen seuraamuksen lajina kyseisten säännösten rikkomisesta olisi pidettävä seuraamusmaksua. Seuraamusmaksun enimmäismäärästä säädettäisiin Finanssivalvonnasta annetun lain 41 a §:n muutetussa 3 momentissa.

4 momentiksi Uuden 3 momentin johdosta pykälän nykyinen 3 momentti siirtyisi. Momentissa huomioitaisiin myös SFTR-asetuksen 13 ja 14 artiklan nojalla annettavat komission asetukset.

3 §.Hallinnollisten seuraamusten määrääminen, julkistaminen ja täytäntöönpano. Pykälässä sisältäisi voimassa olevaa 114 c §:ää vastaavan informatiivisen säännöksen hallinnollisten seuraamusten määräämisestä, julkistamisesta ja täytäntöönpanosta.

4 §.Sijoitusrahastorikos. Pykälässä säädettäisiin pääosin voimassa olevaa 145 §:ää vastaavasti teoista, jotka täyttävät sijoitusrahastorikoksen tunnusmerkistön, ja näistä teoista tuomittavasta rangaistuksesta. Voimassa olevan tunnusmerkistön 1 momentin 4 kohta erikoissijoitusrahaston nimityksen käyttämisestä ehdotetaan siirrettäväksi vaihtoehtorahastorikoksen tunnusmerkistöön vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 22 luvun 5 §:n uudeksi 5 kohdaksi. Rangaistukseksi sijoitusrahastorikoksesta ehdotetaan voimassa olevaa lakia vastaavasti sakkoa tai vankeutta enintään yhdeksi vuodeksi. Ehdotuksessa poikettaisiin edelleen rikosoikeuden kokonaisuudistuksen yhteydessä noudatetusta keskittämisperiaatteesta, joka edellyttää vankeusuhkaisten rikosten siirtämistä rikoslakiin. Rahastotoimintaa koskevan sääntelyn yksityiskohtaisuuden johdosta rikossääntelyn siirtäminen rikoslakiin tekisi rikoslaista tarpeettoman raskaslukuisen, minkä vuoksi rangaistussäännös olisi perusteltua säilyttää erityislaissa. Lisäksi ehdotetun säännöksen potentiaaliset rikkojat rajautuvat käytännössä toimijoihin, joiden edellytetään tuntevan kyseisen lain säännökset. Ehdotuksessa noudatettaisiin tältä osin myös arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistuksessa omaksuttua lainsäädäntötekniikkaa. Edellä mainituista syistä keskittämisperiaatteesta on katsottu voivan edelleen poiketa.

5 §.Salassapitovelvollisuuden rikkominen. Pykälä sisältäisi voimassa olevaa 147 §:ää vastaavan informatiivisen viittauksen rikoslain salassapitorikosta ja salassapitorikkomusta koskeviin säännöksiin tämän lain 26 luvun 1 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden ja 27 luvun 7 §:ssä säädetyn rikkomuksista ilmoittamista koskevaan menettelyyn liittyvän henkilötietojen salassapitovelvollisuuden osalta.

6 §.Syyteoikeus. Pykälässä säädettäisiin syyteoikeudesta. Pykälää selvennettäisiin voimassa olevaan 148 §:ään nähden siten, että siinä viitattaisiin nimenomaisesti niihin lain rangaistussäännöksiin, joita syyteoikeuden rajoituksen on tarkoitettu koskevan, ja täsmennettäisiin ilmaisua syyteoikeuden nostamisen edellytyksistä. Edellä 5 §:ssä tarkoitettua salassapitovelvollisuuden rikkomista koskevan syyteoikeuden osalta noudatettaisiin lähtökohtaisesti sijoitusrahastolain sääntelyä rikoslain 38 luvun 10 §:n sijaan. Mainitussa 5 §:ssä säädettäisiin erityisesti sijoitusrahastolain 26 luvun 1 §:ssä ja 27 luvun 7 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomista koskevasta syyteoikeudesta. Säädöksellä ei kuitenkaan ole tarkoitus korvata sitä, mitä rikoslain 38 luvun 10 §:n 3 momentissa on säädetty henkilörekisteriin kohdistuvaa salassapitovelvollisuutta koskevan syytteen nostamisesta.

7 §.Rikkomuksista ilmoittaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 150 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön rikkomuksista ilmoittamista koskevasta menettelystä.

8 §.Finanssivalvonnan valvontavaltuudet. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 150 a §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan kielto- ja oikaisupäätöksestä.

9 §.Uhkasakon määrääminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 150 b §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan oikeudesta asettaa 9 §:ssä tarkoitetun kiellon tai päätöksen noudattamisen tehostamiseksi uhkasakko ja määrätä se maksettavaksi.

1 §.Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta.

2 §.

Siirtymäsäännökset

1 momentissa

. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantuloon liittyen tarpeellisista siirtymäajoista, jotta rahastoyhtiö voivat sopeuttaa toimintansa ja sijoitusrahaston säännöt lain vaatimusten mukaisiksi. Pykälänsäädettäisiin rahastoyhtiön velvollisuudesta ryhtyä toimiin rahastoyhtiön hallituksen riippumattoman jäsenen valitsemiseksi viimeistään 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä.

2 momentissa Pykälänrahastoyhtiölle säädettäisiin 12 kuukauden siirtymäaika päivittää hoitamiensa sijoitusrahastojen säännöt vastaamaan uuden lain vaatimuksia. Sääntömuutosten viranomaiskäsittelyn ruuhkautumisen välttämiseksi sallittaisiin kuitenkin vähäisten teknisluontoisten muutosten päivittäminen myöhemminkin muun sääntömuutosasian yhteydessä.

3 momentin Pykälänmukaan rahastoyhtiön tulee muuttaa rahastosääntönsä asianmukaisesti ennen kuin se voi jättää säännöllisen osuudenomistajakokouksen kutsumatta tai lakkauttaa edustajiston. Edustajistoa ja osuudenomistajakokousta koskevat menettelysäännökset ovat rahastoyhtiön harkinnan mukaan myös säilytettävissä, vaikka uusi sijoitusrahastolaki ei niitä enää edellytä.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin arvonlaskennan oikeellisuuden tarkastamiseen ja osuudenomistajien valitsemiin tilintarkastajiin sovellettavan sääntelyn alkamisesta. Tilintarkastajat noudattavat lain voimaantulosta lukien säännöksiä rahasto-osuuden arvon laskennan oikeellisuuden tarkastamisesta mukaan lukien vuoden viimeisen arvon tarkastaminen. Osuudenomistajien valitseman tilintarkastajan tehtävät päättyvät viimeistään lain voimaantuloa seuraavan tilikauden päätyttyä. Osuudenomistajien valitseman tilintarkastajan tehtävät päättyisivät siis esimerkiksi 31 päivänä joulukuuta 2019, mikäli laki tulee voimaan vuoden 2019 aikana.

1.2

Laki vaihtoehtorahastojen hoitajista

1 luku Yleiset säännökset

2 luku Määritelmät

5 luku Rekisteröinti

11 luku Avoimuutta koskevat vaatimukset

12 luku Osuuksien tarjoaminen

13 luku Markkinointi ei-ammattimaiselle asiakkaalle

14 luku Lupa toimia säilytysyhteisönä

16 a luku Erikoissijoitusrahasto

21 luku Finanssivalvontaa koskevat säännökset

22 luku Seuraamukset, muutoksenhaku ja rikkomuksista ilmoittaminen

5 §.

Suhde sijoitusrahastolakiin

uusi 2 momentti

. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän viittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, jossa kiellettäisiin rahastoyhtiöltä toimiminen kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä. Säännös kiristäisi voimassa olevassa sijoitusrahastolain 23 §:n 1 momentissa säädettyä rahastoyhtiön toiminnan järjestämistä koskevaa sääntelyä. Rahastoyhtiöllä voisi myös säädösmuutoksen jälkeen olla sekä sijoitusrahastolaissa tarkoitettu että vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettu toimilupa hoitaa sekä sijoitusrahastoja että vaihtoehtorahastoja. Kaksoistoimiluvan omaavat rahastoyhtiöt eivät ole järjestäneet toimintaansa käyttäen hyväksi voimassa olevan lain 23 §:n 1 momentissa sallittua mahdollisuutta, vaan vaihtoehtorahaston hoitaminen on järjestetty osakeyhtiömuotoisen väliyhtiön kautta. Väliyhtiön käyttämisellä on haluttu varmistaa se, että rahastoyhtiö ei vastuunalaisena yhtiömiehenä joutuisi ottamaan toiminnassaan sellaista riskiä, joka voisi vaarantaa sen toiminnan sijoitusrahaston hoitajana.

6 §.

Suhde muuhun lainsäädäntöön.

5 ja 6 momenttiin

Pykälänehdotetaan lisättäväksi lyhytnimet EuVECA- ja EuSEF-asetuksille myöhempien viittaustarpeiden johdosta.

uusi 8 momentti Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, joka sisältäisi selventävän viittaussäännöksen rahamarkkinarahastoasetukseen, jossa on lain säännöksiä täydentäviä tai niistä poikkeavia säännöksiä rahamarkkinarahastoista ja niiden hoitajista. Rahamarkkinarahastoja koskevien uusien säännösten soveltaminen on pakollista vaihtoehtorahastoille, joiden tavoitteena on tarjota rahamarkkinakorkoja vastaavaa tuottoa tai säilyttää sijoituksen arvo ja jotka pyrkivät saavuttamaan nämä tavoitteet sijoittamalla lyhytaikaisiin varoihin. Rahamarkkinarahastoasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaan vaihtoehtorahastomuotoisen rahamarkkinarahaston sekä sen hoitajan on aina noudatettava AIFM-direktiivin vaatimuksia, jollei asetuksessa toisin säädetä. Näin ollen myös AIFM-direktiivin nojalla annetut tämän lain säännökset tulisivat lähtökohtaisesti sovellettavaksi vaihtoehtorahastomuotoiseen rahamarkkinarahastoon ja sen hoitajaan.

Rahamarkkinarahastoasetuksessa on nimenomaisesti poissuljettu eräiden sijoitusrahastodirektiivin sijoituspolitiikkaa koskevien velvoitteiden soveltuminen sijoitusrahastomuotoisiin rahamarkkinarahastoihin. Kyseiset sijoitusrahastodirektiivin säännökset on pantu kansallisesti täytäntöön voimassa olevan sijoitusrahastolain 11 luvussa (uuden lain 13 luku). AIFM-direktiiviin ei sisälly sijoitusrahastodirektiivin kaltaisia säännöksiä vaihtoehtorahaston varojen sijoittamisesta, sillä AIFM-direktiivissä tuotesääntely on jätetty pääosin jäsenvaltioiden päätäntävallan alaisuuteen. Myös erikoissijoitusrahaston on vaihtoehtorahastona mahdollista toimia rahamarkkinarahastoasetuksessa tarkoitettuna rahamarkkinarahastona. Vaikka erikoissijoitusrahasto on yksi vaihtoehtorahaston oikeudellisista muodoista, suurta osaa sijoitusrahastoa koskevista säännöksistä lähtökohtaisesti sovelletaan myös erikoissijoitusrahastoon. Rahamarkkinarahastoasetuksen johdosta ei kuitenkaan ole tarpeen säätää nimenomaista poikkeusta tämän lain uuden 16 a luvun mukaisiin yleisiin lähtökohtiin erikoissijoitusrahaston varojen sijoittamisesta, sillä erikoissijoitusrahaston on jo suoraan lain nojalla mahdollista poiketa uuden sijoitusrahastolain 13 luvun säännöksistä.

1 §.

Vaihtoehtorahasto

uudessa 2 momentissa

3 momentiksi

. Vaihtoehtorahaston määritelmää ehdotetaan täydennettäväksi pykälään lisättävässäerikoissijoitusrahastoa koskevalla muotoilulla. Uuden 2 momentin johdosta nykyinen 2 momentti siirtyisi.

5 §.

EU-sääntelyyn liittyvät määritelmät

2 momentin 13 kohtaa

uusi

14 kohta

. Pykälänehdotetaan muutettavaksi siten, että kohdan jälkeen tuleva välimerkki muutettaisiin uuden luetelmakohdan lisäämiseksi. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, jossa määriteltäisiin SFTR-asetus myöhempien viittaustarpeiden johdosta.

6 §.

Rahoitusmarkkinalainsäädäntöön liittyvät määritelmät

1 momentin

. Pykälänviittaukset ehdotetaan päivitettäväksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

2 §.

Finanssivalvonnan rekisteri

5 kohtaa

uusi 6 kohta

. Pykälänehdotetaan muutettavaksi siten, että kohdan jälkeen tuleva välimerkki muutettaisiin uuden luetelmakohdan lisäämiseksi. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, jolla korjattaisiin pykälään lain 739/2016 säätämisen yhteydessä muodostunut virheellinen muotoilu. Säännöksen alkuperäisen sanamuodon mukaan Finanssivalvonnan ylläpitämään julkiseen rekisteriin merkitään 3 ja 4 kohdan nojalla sekä eurooppalaisten riskipääomarahastojen hoitajat että eurooppalaisten yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen hoitajat. Luetteloon oli lailla 739/2016 tarkoitus lisätä eurooppalaisten pitkäaikaissijoitusrahastojen hoitajat ELTIF-asetuksen täytäntöönpanon johdosta (HE 46/2016 vp, s. 133), mutta lakimuutoksen seurauksena maininta eurooppalaisten yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen hoitajista putosi kuitenkin virheellisesti pois. Kyseisten rahastojen hoitajat palautettaisiin Finanssivalvonnan rekisteriin pykälään lisättävällä uudella 6 kohdalla. Lisäyksellä on tarkoitus myös varmistaa se, ettei eurooppalaisten yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen hoitajien osalta synny epäselvyyttä Finanssivalvonnan valvontavaltuuksien laajuudesta Finanssivalvonnasta annetun lain 5 §:n 24 kohdan perusteella.

3 §.Rekisteröinnin edellytykset.Rekisteröitymisvelvollisen vaihtoehtorahastojen hoitajan rekisteröinnin edellytyksiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset rekisteröitymisvelvollisen vaihtoehtorahastojen hoitajan merkittävien omistajien ja johdon luotettavuudesta. Näiltä osin viitattaisiin 4 luvun 4 §:n ja 6 luvun 5 §:n säännöksiin, jossa vastaavista vaatimuksista on säädetty toimiluvallisten vaihtoehtorahastojen hoitajien osalta. Sijoittajien aseman turvaamiseksi on tarpeen ulottaa merkittävien omistajien ja johdon luotettavuusvaatimukset koskemaan myös näitä toimijoita. Ehdotus olisi yhdenmukainen monille muille rekisteröitymistä vaativille toiminnoille asetettujen vaatimusten kanssa. Esimerkiksi joukkorahoituslain (734/2016) 7 §:ssä säädetään rekisteröityvää joukkorahoituksen välittäjää koskevista luotettavuusvaatimuksista ja vastaavia vaatimuksia asetetaan myös asunto-omaisuuteen liittyvien kuluttajaluottojen välittäjistä annetun lain (852/2016) 7 §:ssä asunto-omaisuuteen liittyvien kuluttajaluottojen välittäjille.

6 §.Arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia koskevien tietojen esittäminen. Pykälä olisi uusi. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen luvun säännöksiä täydentävään SFTR-asetuksen 13 artiklaan. SFTR-asetuksen 13 artiklan mukaan vaihtoehtorahastojen hoitajien on annettava sijoittajille AIFM-direktiivin 22 artiklassa tarkoitetussa vuosikertomuksessa tiedot siitä, miten ne käyttävät arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia ja kokonaistuoton vaihtosopimuksia.

12 §.Arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia koskeva tiedonantovelvollisuus.Pykälä olisi uusi ja siinä viitattaisiin SFTR-asetuksen 14 artiklaan. Artikla sisältää täydentäviä säännöksiä 4 §:n mukaisesti sijoittajille saatavilla pidettävistä tiedoista arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja kokonaistuoton vaihtosopimusten määrittelyn osalta.

3 §.

Vaihtoehtorahaston oikeudelliset edellytykset

1 momentin 3 kohdasta

. Pykälänehdotetaan poistettavaksi viittaus sijoitusrahastolain mukaisiin erikoissijoitusrahastoihin, sillä erikoissijoitusrahastoja koskeva sääntely ehdotetaan siirrettäväksi vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin.

uudeksi 5 momentiksi Pykälänehdotetaan säännöstä vaihtoehtorahastojen hoitajan velvollisuudesta varmistua vaihtoehtorahaston soveltuvuudesta aiotulle kohderyhmälle. Vaihtoehtorahastojen hoitajan tulisi siten arvioida, että suunniteltu vaihtoehtorahasto soveltuisi vaihtoehtorahastojen hoitajan selvitysten ja näkemyksen mukaan muun muassa riskiprofiililtaan aiotulle kohderyhmälle. Yhtenä riskitekijänä tulisi ottaa huomioon rahaston sijoitusstrategian, maksuvalmiusprofiilin ja lunastuspolitiikan keskinäinen johdonmukaisuus (8 luvun 6 §:n 1 momentti), rahaston sijoituskohteet sekä niiden arvonmäärityksen järjestämisen luotettavuus. Lisäksi olisi otettava huomioon ei-ammattimaisen sijoittajan mahdollisuudet arvioida rahaston rahaksi muutettavuusmahdollisuudet kesken sijoituskauden erityisesti, jos sijoitus tehdään pitkäksi ajaksi, tai tuotto-odotuksen ja riskin suhdetta. Vaatimukset soveltuisivat toimilupavelvolliseen vaihtoehtorahastojen hoitajaan. Rekisteröitymisvelvollisen vaihtoehtorahastojen hoitajan osalta vastaavien edellytysten täyttyminen harkittaisiin 2 §:n 3 momentin mukaisessa Finanssivalvonnan lupamenettelyssä.

1 §.

Säilytysyhteisö

1 momentin 3 kohdan

. Pykälänviittaus ehdotetaan päivitettäväksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

uusi 16 a luku Lain VI osaan erityisistä rahastotyypeistä ehdotetaan lisättäväksierikoissijoitusrahastoista.

1 §.Erikoissijoitusrahastoon ja sen hoitajaan sovellettavat erityiset säännökset. Pykälässä esitetään yhdistettäväksi voimassa olevan sijoitusrahastolain 1 §:n 3 momentin viimeinen virke ja 3 a §:n viittaussäännökset. Toimilupavelvolliseen erikoissijoitusrahaston hoitajaan sovellettaisiin vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain lisäksi pykälässä lueteltuja sijoitusrahastolain säännöksiä. Erikoissijoitusrahastoja ja erikoissijoitusrahastojen hoitajia koskevat voimassa olevan sijoitusrahastolain säännökset säilytettäisiin pääosin voimassa jäljempänä lueteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Pykälässä säilyisi voimassa olevan lain 3 a §.ää vastaavasti luettelossa mainittu viittaus erikoissijoitusrahastoon sovellettavista pykälistä mukaan lukien voimassa olevan lain 30 §, jossa rahastoyhtiötä kielletään omistamasta toisen rahastoyhtiön osakkeita tai hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia. Kielto soveltuu erityisesti sellaisiin rahastoyhtiöihin, jotka toimivat sekä sijoitusrahaston että erikoissijoitusrahaston hoitajina. Säännös soveltuu kuitenkin myös pelkästään erikoissijoitusrahastoa hoitavaan vaihtoehtorahaston hoitajaan. Pykäläviittauksista ehdotetaan asiallisesti poistettavaksi viittaukset voimassa olevan sijoitusrahastolain 8, 8 c, 21, 22, 29, 36, 37, 39, 40, 87, 123, 126, 127 d ja 134—137 §:n säännöksiin.

Erikoissijoitusrahastoihin ja erikoissijoitusrahastojen hoitajiin sovellettavien sijoitusrahastolain säännösten joukosta on poistettu voimassa olevan sijoitusrahastolain 8 §:n hallituksen vähimmäiskokoa ja hallituksen jäsenen riippumattomuutta koskevat säännökset, sillä vastaavia vaatimuksia ei ole säädetty muillekaan vaihtoehtorahastojen hoitajille. Sijoitusrahastolain nykyistä 8 c §:ää vastaava säännös, joka velvoittaa säilyttämään tiedot liiketoimista vähintään viiden vuoden ajan, on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU täydentämisestä poikkeuksien, yleisten toimintaedellytysten, säilytysyhteisöjen, vivutuksen, avoimuuden ja valvonnan osalta annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 231/2013 66 artiklassa. Tältä osin viittauksen säilyttäminen sijoitusrahastolakiin ei ole tarpeen. Sijoitusrahastolain nykyisen 21 §:n mukainen ylimääräistä osuudenomistajakokousta koskeva sääntely sekä 22 §:n mukainen edustajistoa koskeva sääntely esitetään kumottavaksi uudesta sijoitusrahastolaista. Sijoitusrahastolain nykyistä 36, 37, 39 ja 40 §:ää vastaavat säännökset on annettu vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 11 luvussa. Sijoitusrahastolain 87 § on siirretty vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain uuden 16 a luvun 6 §:ksi. Sijoitusrahastolain 134—137 §:ää vastaavasta vahingonkorvausvelvollisuudesta on säädetty vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 22 luvun 8 §:ssä. Erikoissijoitusrahaston markkinointiin muualla kuin Suomessa sovelletaan mitä vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 19 ja 20 luvuissa säädetään.

Erikoissijoitusrahaston sääntöihin sovellettaviin sijoitusrahastolain säännöksiin viitataan suoraan 3 §:ssä. Viittaukset kattavat voimassa olevan sijoitusrahastolain 41 §:n säännökset.

Pykälään lisättäisiin viittaus sijoitusrahastolakiin esitettyyn uuteen alarahastosääntelyyn. Erikoissijoitusrahastoon sovellettaisiin vastaavasti, mitä sijoitusrahastolaissa säädetään alarahastosta. Erikoissijoitusrahaston alarahastoon sovellettaisiin lisäksi mitä vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 16 a luvun 4 §:ssä säädetään rahaston vähimmäispääomasta ja osuudenomistajien määrästä ja 5 §:ssä tuotonjaosta.

2 §.

Erikoissijoitusrahaston nimi ja markkinointi

1 momentissa

2 momentissa

. Pykälänsäädettäisiin voimassa olevan sijoitusrahastolain 42 §:n 3 momentin mukaisesti erikoissijoitusrahaston nimeä koskevista vaatimuksista sekä oikeudesta erikoissijoitusrahasto-nimityksen käyttöön. Pykälänsäädettäisiin voimassa olevan sijoitusrahastolain 90 §:n mukaisesti erikoissijoitusrahaston markkinointiaineistoa koskevasta vaatimuksesta esittää selkeästi seikat, joiden vuoksi sijoitusrahastoa pidetään erikoissijoitusrahastona.

3 §.Erikoissijoitusrahaston säännöt. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan sijoitusrahastolain 43 a §:n mukaisesti erikoissijoitusrahaston sääntöjen vähimmäissisällöstä.

4 §.

Erikoissijoitusrahaston vähimmäispääoma ja aukiolo

1 momentissa

. Pykälänsäädettäisiin erikoissijoitusrahastojen aukioloon lähtökohtaisesti sovellettavaksi, mitä sijoitusrahaston aukiolosta on sijoitusrahastolaissa säädetty. Erikoissijoitusrahasto voisi kuitenkin poiketa sijoitusrahaston aukiolovaatimuksista. Sijoitusrahaston osuudenomistajien vähimmäismäärä ehdotetaan laskettavaksi 50 osuudenomistajasta 30:een. Myös erikoissijoitusrahaston osuudenomistajien vähimmäismäärä laskettaisiin 50:stä 30:een.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin voimassa olevan sijoitusrahastolain 27 §:n mukaisesti erikoissijoitusrahaston osuudenomistajien vähimmäismäärästä ja varojen vähimmäismäärästä sekä erityisistä edellytyksistä, joiden täyttyessä erikoissijoitusrahaston osuudenomistajamäärä voi alittaa yleisen 1 momentissa säädetyn vähimmäismäärän. Momentissa säädettäisiin myös voimassa olevan lain mukaisesti, että jos osuudenomistajia on alle 30, näiden tulee olla ammattimaisia sijoittajia tai niihin rinnastettavia varakkaita yksityishenkilöitä.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin voimassa olevan sijoitusrahastolain 27 §:n 1 momentin mukaisesti osuudenomistajan määrän laskennassa noudatettavista kriteereistä.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin osin voimassa olevan sijoitusrahastolain 27 §:n 1 momentin mukaisesti määräajasta, jonka kuluessa erikoissijoitusrahaston on saavutettava sille asetetut vähimmäisrajat. Nykyinen kuuden kuukauden määräaika esitetään nostettavaksi vuoteen. Esityksessä ei enää kuitenkaan ehdotettaisi Finanssivalvonnalle määräajan jatkamista koskevan poikkeusluvan antamisoikeutta. Ehdotus vastaisi tältä osin uuden sijoitusrahastolain 8 luvun 8 §:n 1 momentissa säädettyä.

5 §.Erikoissijoitusrahaston tuotonjako. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan sijoitusrahastolain 47 §:n 1 momentin mukaisesti erikoissijoitusrahastojen tuotonjakovelvollisuudesta.

6 §.

Erikoissijoitusrahaston varojen sijoittaminen

2 momentissa

3 momentissa

. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan sijoitusrahastolain 87 §:n mukaisesti erikoissijoitusrahaston velvollisuudesta sijoittaa varansa viivytyksettä. Erikoissijoitusrahaston tulee myös hajauttaa sijoitustoimintansa riskit, jos rahastoa on tarkoitus tarjota ei-ammattimaisille asiakkaille. Pykälänsäädettäisiin erikoissijoitusrahaston sääntöihin liittyvästä vaatimuksesta, joka edellyttää kertomaan, miltä osin erikoissijoitusrahasto poikkeaa sijoitusrahaston sijoitussäännöistä, mikäli erikoissijoitusrahastoa on tarkoitus tarjota ei-ammattimaisille asiakkaille. Pykälänsäädettäisiin pääasiallisesti kiinteistöihin varojaan sijoittavaan erikoissijoitusrahastoon sovellettavista kiinteistörahastolain säännöksistä.

7 §.

Erikoissijoitusrahaston arvonlaskenta ja lunastusten hoitaminen

2 momentissa

. Pykälässä säädettäisiin pitkälti voimassa olevan sijoitusrahastolain 88 §:n mukaisesti erikoissijoitusrahaston lähtökohtaisesti päivittäisestä arvonlaskennasta ja siitä poikkeamisesta. Pykälänkuitenkin laajennettaisiin mahdollisuus poiketa päivittäisestä arvonlaskennasta myös muille kuin pääasiassa kiinteistöihin sijoittaville erikoissijoitusrahastoille. Päivittäinen arvonlaskentavaatimus on edelleen pääsääntö ja tarpeellinen päivittäin auki olevissa erikoissijoitusrahastoissa. Säännösmuutos mahdollistaisi kuitenkin Finanssivalvonnan hyväksymissä säännöissä määrittää arvonlaskenta suoritettavaksi harvemmin. Tällainen harventaminen voisi olla perusteltua esimerkiksi tilanteissa, joissa erikoissijoitusrahasto on auki neljännesvuosittain, eikä sen sijoitustoiminta tai riskienhallinta edellytä päivittäistä arvonlaskentaa. Erikoissijoitusrahastoa hoitavan vaihtoehtorahaston hoitajan olisi muutoin noudatettava mitä vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 9 luvussa säädetään arvonlaskennasta ja mitä 9 luvun 4 ja 5 §:ssä säädetään säännöllisestä arvonmäärityksestä ja arvon raportoinnista sijoittajille sekä arvon määrityksessä tapahtuneen virheen korjaamisesta.

8 §.Erikoissijoitusrahaston merkinnän maksu apporttina. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan sijoitusrahastolain 53 §:n 2 momentin mukaisesti pääasiallisesti kiinteistöihin sijoittavan erikoissijoitusrahaston merkintähinnan maksusta apporttina. Pykälässä säädettäisiin myös muun erikoissijoitusrahaston merkinnän maksusta apporttina.

4 §.

Vaihtoehtorahaston markkinointi

1 momentti

uuteen 2 momenttiin

. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Vaihtoehtorahastojen hoitaja voi aloittaa vaihtoehtorahaston markkinoinnin Suomessa saatuaan Finanssivalvonnalta sitä koskevan ilmoituksen. Pykälänvastaisi nykyistä 1 momenttia. Pykälänehdotetaan lisättäväksi Finanssivalvonnalle velvollisuus antaa asiassa valituskelpoinen päätös, mikäli Finanssivalvonta katsoo, ettei sille ole toimitettu riittäviä tietoja markkinointi-ilmoituksen liittyessä ei-ammattimaiselle asiakkaalle tarjottavaan vaihtoehtorahastoon. Finanssivalvonnan tulisi antaa asiassa kielteinen päätös 10 pankkipäivän kuluessa täydellisen ilmoituksen vastaanottamisesta lukien. Toimijan oikeusvarmuuden vuoksi Finanssivalvonnan tulisi antaa mahdollinen kielteinen päätös kuitenkin viimeistään 90 päivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta lukien. Säännöksellä pyritään estämään sellaisen tilanteen syntyminen, jossa Finanssivalvonta pyytäisi toistuvasti täydentämään ilmoitusta, eikä asiaa saataisi ratkaistua.

uudessa 3 momentissa Pykälänehdotetaan säädettäväksi niistä perusteista, joiden nojalla Finanssivalvonta voi katsoa ilmoitusvelvollisuuden perusteiden jääneen täyttämättä. Finanssivalvonta voi perustaa päätöksensä muun muassa puutteisiin vaihtoehtorahaston hoitamisen järjestämisessä siten kuin 13 luvussa edellytetään silloin, kun vaihtoehtorahastoa tarjotaan ei-ammattimaiselle asiakkaalle. Lain 13 luvun 3 §:n uudessa 5 momentissa edellytetään riittävästi varmistumaan siitä, että vaihtoehtorahasto soveltuu aiotulle kohderyhmälle. Tällöin tulee ottaa huomioon erityisesti ei-ammattimaisen asiakkaan kyky ja mahdollisuudet arvioida sijoitukseen liittyviä riskejä, kuten vaihtoehtorahaston rahaksi muutettavuutta kesken sijoituskauden erityisesti, jos sijoitus tehdään pitkäksi ajaksi, tai tuotto-odotuksen ja riskin suhdetta. Edellytykset koskisivat toimilupavelvollista vaihtoehtorahastojen hoitajaa. Rekisteröitymisvelvollisen vaihtoehtorahastojen hoitajan tulee hakea Finanssivalvonnan poikkeuslupa, mikäli se aikoo tarjota vaihtoehtorahastoa ei-ammattimaisille asiakkaille. Finanssivalvonta voi tällöin poikkeusluvan edellytyksiä harkitessaan ottaa vastaavasti huomioon, mitä vaihtoehtorahaston sopivuudesta aiotulle kohderyhmälle on säädetty 13 luvun 3 §:n 5 momentissa.

uuteen 4 momenttiin Pykälänehdotetaan lisättäväksi Finanssivalvonnalle mahdollisuus antaa 2 momenttia vastaavasti kieltopäätös myös vaihtoehtorahaston hoitajan tekemään muutosilmoitukseen.

1 §.

Rikemaksu

1 momentin

uusi 2 ja 3 kohta

. Pykälänluetteloon säännöksistä, joiden laiminlyönnistä tai rikkomisesta määrätään vaihtoehtorahastojen hoitajille rikemaksu, ehdotetaan lisättäväksi voimassa olevan sijoitusrahastolain 144 a §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan säännökset (). Kyseiset säännökset koskevat rahasto-osuudenomistajien vähimmäismäärää ja erikoissijoitusrahaston sijoitustoimintaa, joista säädettäisiin erikoissijoitusrahastojen osalta jatkossa uuden 16 a luvun 4 ja 6 §:ssä. Momentin 1 kohta vastaisi voimassa olevaa 1 kohtaa ja nykyiset 2 ja 3 kohta siirtyisivät 4 ja 5 kohdaksi.

2 §.

Seuraamusmaksu

1 momentin

uusi 10 kohta

1—9 kohta

11 ja 12 kohdaksi

. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälänluetteloon säännöksistä, joiden laiminlyönnistä tai rikkomisesta määrätään vaihtoehtorahastojen hoitajille seuraamusmaksu, ehdotetaan lisättäväksi voimassa olevan sijoitusrahastolain 144 b §:n 1 momentin 5 kohdan säännös (). Kyseinen säännös koskee velvollisuutta käyttää nimitystä erikoissijoitusrahasto, josta säädettäisiin jatkossa uuden 16 a luvun 2 §:ssä. Momentinvastaisivat voimassa olevaa 1—9 kohtaa ja 10 ja 11 kohta siirtyisivät uuden 10 kohdan johdosta.

2 ja 3 momentti Pykälänvastaisivat voimassa olevaa lakia.

uusi 4 momentti Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, jonka mukaan Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:n 1 momentissa tarkoitettuja säännöksiä, joiden laiminlyönnistä tai rikkomisesta määrättäisiin seuraamusmaksu, olisivat myös SFTR-asetuksen 13 ja 14 artiklan säännökset arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia ja kokonaistuoton vaihtosopimuksia koskevien tietojen ilmoittamisesta. Ehdotus perustuu SFTR-asetuksen 28 artiklaan, joka velvoittaa jäsenvaltiot soveltamaan AIFM-direktiivin mukaisesti vahvistettuja seuraamuksia ja muita toimenpiteitä myös asetuksen 13 ja 14 artiklan rikkomisiin. AIFM-direktiivi ei itsessään sisällä yksityiskohtaisia säännöksiä hallinnollisten seuraamusten tasosta, vaan direktiivin 48 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin nojalla annettujen säännösten noudattamisesta vastuussa oleville voidaan jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti määrätä aiheellisia hallinnollisia toimenpiteitä ja seuraamuksia, jos säännöksiä rikotaan. Toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. AIFM-direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä (HE 94/2013 vp) direktiivin 48 artiklan vaatimukset pantiin kansallisesti täytäntöön tämän luvun 1—3 §:ssä sekä Finanssivalvonnasta annetussa laissa. Yleisenä lähtökohtana on, että EU-asetuksen rikkomisesta määrättävien seuraamusten on oltava sekä aineellisilta että menettelyllisiltä edellytyksiltään samankaltaisia kuin seuraamukset vastaavan kansallisen oikeuden rikkomisesta. Koska SFTR-asetuksen 13 ja 14 artiklassa säädetään vaihtoehtorahaston tilinpäätöksessä ja toimintakertomuksessa annettavia tietoja koskevista vaatimuksista sekä tiedonantovelvollisuudesta sijoittajalle ennen kyseiseen rahastoon sijoittamista, on oikeana hallinnollisen seuraamuksen lajina kyseisten säännösten rikkomisesta pidettävä seuraamusmaksua tämän pykälän 1 momentin 7 ja 8 kohdan nojalla.

5 momentti

6 momentti

Pykälänvastaisi voimassa olevaa 4 momenttia sillä muutoksella, että siinä huomioitaisiin myös SFTR-asetuksen 13 ja 14 artiklan nojalla annettavat komission asetukset. Pykälänvastaisi voimassa olevaa 5 momenttia.

4 a §.

Muutoksenhaku eräiden EU-asetusten johdosta

1 momentti

. Lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä muutoksenhausta eräiden EU-asetusten johdosta. Pykälänsisältäisi luonteeltaan informatiivisen säännöksen siitä, että muutoksenhausta Finanssivalvonnan EuVECA- ja EuSEF-asetusten nojalla antamiin päätöksiin säädetään hallintolainkäyttölaissa ja Finanssivalvonnasta annetun lain 73 §:ssä.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin oikeudesta hakea muutosta valittamalla tilanteessa, jossa Finanssivalvonta ei ole tehnyt EuVECA-asetuksessa tarkoitettua vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston tai sen hoitajan taikka EuSEF-asetuksessa tarkoitettua vaatimukset täyttävän yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston tai sen hoitajan rekisteröintipäätöstä viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä, kun kyseinen hoitaja on toimittanut kaikki vaadittavat tiedot. Ehdotus perustuu EuVECA- ja EuSEF-asetusten muutosasetuksen 1 artiklan 8 kohtaan ja 2 artiklan 7 kohtaan, joissa edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan muutoksenhakumahdollisuuden myös silloin, kun rekisteröintipäätöstä ei tehty asetuksessa säädetyssä määräajassa. Ehdotetun momentin nojalla hakijan valituksen katsottaisiin tällöin kohdistuvan hakemuksen hylkäävään päätökseen. Finanssivalvonnasta annetun lain 73 §:n mukaan Finanssivalvonnan päätökseen haetaan muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä. Koska hallintolainkäyttölain mukaisten oikeussuojakeinojen käyttämisen edellytyksenä on lähtökohtaisesti viranomaisen asiassa tekemä hallintopäätös, muutoksenhakumahdollisuus viranomaisen laiminlyönnin tai viivästyksen johdosta edellyttää tätä koskevaa erityissäännöstä. Ehdotettu säännös olisi yhdenmukainen monien rahoitusmarkkinatoimijoiden toimilupahakemusten käsittelyssä sovellettavien muutoksenhakumahdollisuuksien kanssa (esimerkiksi vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 4 luvun 2 §:n 5 momentti ja voimassa olevan sijoitusrahastolain 5 b §:n 2 momentti). Koska EuVECA- ja EuSEF-asetusten säännökset on pantu kansallisesti täytäntöön vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa, ehdotetaan myös kyseisiin asetuksiin liittyvästä erityisestä muutoksenhakumahdollisuudesta säädettäväksi samassa laissa.

5 §.

Vaihtoehtorahastorikos

uusi 5 kohta

uudeksi 6 kohdaksi

. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Vaihtoehtorahastorikoksen tunnusmerkistöön ehdotetaan lisättäväksi, jossa säädettäisiin rangaistavaksi nimityksen erikoissijoitusrahasto käyttäminen 16 a luvun 2 §:n 1 momentin vastaisesti. Vastaava teko on säädetty rangaistavaksi sijoitusrahastorikoksena voimassa olevan sijoitusrahastolain 145 §:n 1 momentin 4 kohdassa. Erikoissijoitusrahastoja koskevan sääntelyn siirtämisen yhteydessä myös siihen liittyvä rangaistussäännös on säännöksen luonteen vuoksi tarkoituksenmukaista siirtää vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin. Ehdotettu rikosnimikkeen muutos ei vaikuttaisi teon rangaistusasteikkoon, sillä vaihtoehtorahastorikoksen rangaistusasteikko vastaa sijoitusrahastolaissa sijoitusrahastorikoksesta säädettyä rangaistusta. Uuden 5 kohdan johdosta nykyinen 5 kohta siirtyisi tunnusmerkistönja muilta osin pykälä vastaisi voimassa olevaa pykälää. Ehdotuksessa poikettaisiin edelleen rikosoikeuden kokonaisuudistuksen yhteydessä noudatetusta keskittämisperiaatteesta, joka edellyttää vankeusuhkaisten rikosten siirtämistä rikoslakiin. Vaihtoehtorahastotoimintaa koskevan sääntelyn yksityiskohtaisuuden johdosta rikossääntelyn siirtäminen rikoslakiin tekisi rikoslaista tarpeettoman raskaslukuisen, minkä vuoksi rangaistussäännös olisi perusteltua säilyttää erityislaissa. Lisäksi ehdotetun säännöksen potentiaaliset rikkojat rajautuvat käytännössä toimijoihin, joiden edellytetään tuntevan kyseisen lain säännökset. Ehdotuksessa noudatettaisiin tältä osin myös arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistuksessa ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain säätämisen yhteydessä omaksuttua lainsäädäntötekniikkaa. Edellä mainituista syistä keskittämisperiaatteesta on katsottu voivan edelleen poiketa.

Voimaantulosäännös.

2 momentissa

3 momentissa

Säännöksessä säädettäisiin lain voimaantulosta. Säännöksensäädettäisiin erikoissijoitusrahastoihin soveltuvista sijoitusrahastolain siirtymäsäännöksistä. Säännöksensäädettäisiin erityisesti rekisteröityneihin vaihtoehtorahastojen hoitajiin sovellettavasta siirtymäajasta uusien luotettavuusvaatimusten täyttämiseksi.

1.3

Laki Finanssivalvonnasta

4 §.

Valvottavat

2 momentin 4 kohtaan

. Pykälänehdotetaan lakiteknistä muutosta, jolla viittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin muutettaisiin viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

5 §.

Muut finanssimarkkinoilla toimivat

6 ja 10 kohtaan

10 kohtaan

. Pykälänehdotetaan lakiteknisiä muutoksia, joilla viittaukset voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin muutettaisiin viittauksiksi uuden sijoitusrahastolain vastaaviin säännöksiin. Samalla pykälänkorjattaisiin voimassa olevaan lakiin sisältyneet virheelliset viittaukset vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin ja arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annettuun lakiin. Arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain osalta viittaus muutettaisiin viittaukseksi EU:n arvopaperikeskusasetukseen, jossa säädetään arvopaperikeskuksen osakkeiden hankintaan liittyvistä ilmoitusvelvollisuuksista.

33 kohta

uusi 34 kohta

Pykälänehdotetaan muutettavaksi siten, että kohdan jälkeen tuleva välimerkki muutettaisiin uuden luetelmakohdan lisäämiseksi. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi. Kohdan nojalla muiksi finanssimarkkinoilla toimiviksi määriteltäisiin myös muut henkilöt kuin 4 §:n mukaiset valvottavat, jotka ovat velvollisia noudattamaan SFTR-asetusta. Ehdotetun uuden määrittelyn tarkoituksena on turvata se, että Finanssivalvonta voisi kohdistaa asetuksen edellyttämiä valvonta- ja tutkintatoimenpiteitä sekä hallinnollisia seuraamuksia kaikkiin asetuksessa tarkoitettuihin vastapuoliin. SFTR-asetuksen mukaiset suomalaiset finanssialalla toimivat vastapuolet ovat jo käytännössä Finanssivalvonnan valvottavia lain 4 §:n nojalla. Sen sijaan finanssialan ulkopuoliset vastapuolet eivät lähtökohtaisesti ole voimassa olevan lainsäädännön nojalla Finanssivalvonnan valvonnan alaisia, elleivät ne ole 5 §:n perusteella muita finanssimarkkinoilla toimivia

20 §.

Oikeus saada tietoja sakko- ja rikosrekisteristä

1 momentin

. Finanssivalvonnanmukaista oikeus saada tietoja sakko- ja rikosrekisteristä ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan myös 5 §:n 24 kohdassa tarkoitetun muun finanssimarkkinoilla toimivan omistajan, hallituksen jäsenen, toimitusjohtajan tai palveluksessa olevan laissa säädetyn luotettavuuden selvittämiseksi. Ehdotus liittyy rekisteröitymisvelvollisen vaihtoehtorahastojen hoitajan johdolle ja merkittäville omistajille asetettaviin luotettavuusvaatimuksiin, minkä vuoksi Finanssivalvonnan tietojensaantioikeuden laajennus on tarpeen.

20 a §.

Oikeus saada tietoja esitutkinta- ja syyttäjäviranomaiselta.

1 momentin

Pykälänmukaisen viittaus EU:n arvopaperikeskusasetukseen korvattaisiin edellä laissa käytetyllä lyhytnimellä kyseisestä asetuksesta.

28 §.

Johdon toiminnan rajoittaminen

4 momenttiin

. Pykälänehdotetaan lakiteknistä muutosta, jolla viittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin muutettaisiin viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

uusi 8 momentti Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, jossa säädettäisiin johtotehtävissä toimivan henkilön toiminnan rajoittamisesta SFTR-asetuksen 22 artiklan 4 kohdan d alakohdan nojalla. Asetuksessa edellytetään jäsenvaltioiden antavan toimivaltaisille viranomaisille valtuudet määrätä asetuksen rikkomisten johdosta väliaikainen kielto, jolla kielletään johtotehtävissä toimivaa henkilöä tai muuta rikkomisesta vastuussa olevana pidettyä luonnollista henkilöä toimimasta johtotehtävissä. Määräaikaisen kiellon enimmäispituudeksi määriteltäisiin yhdenmukaisesti muun vastaavan sääntelyn kanssa viisi vuotta.

29 §.

Asiamiehen asettaminen

5 momenttiin

. Pykälänehdotetaan lakiteknistä muutosta, jolla viittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin muutettaisiin viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

32 §.

Koollekutsumis- ja läsnäolo-oikeus

3 momentista

. Pykälänpoistettaisiin viittaus sijoitusrahastolaissa tarkoitettuun edustajiston kokoukseen, josta ehdotetaan sijoitusrahastolain uudistamisen yhteydessä luovuttavaksi.

32 a §.

Omistusosuuden hankinnan kieltäminen

1 momentin johtolauseen

2 momentin

. Pykälänjaviittaukset voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin ehdotetaan muutettavaksi uuden sijoitusrahastolain vastaaviin säännöksiin. Samalla pykälän 2 momentissa korjattaisiin voimassa olevaan lakiin sisältynyt virheellinen viittaus sijoituspalvelulakiin siten, että viittaus muutettaisiin viittaukseksi EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen täytäntöönpanoasetukseen.

32 c §.

Osakkeisiin ja osuuksiin perustuvien oikeuksien rajoittaminen

1 momentin 1 kohtaan

. Pykälänehdotetaan lakiteknistä muutosta, jolla viittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin muutettaisiin viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

33 §.

Toimeenpanokielto ja oikaisukehotus

4 momentti

. Pykälänehdotetaan kumottavaksi. Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan oikeudesta kieltää valvottavan tai muun finanssimarkkinoilla toimivan tekemän päätöksen täytäntöönpano pykälässä tarkemmin säädetyin edellytyksin. Voimassa olevan 4 momentin mukaan valvottavan tekemään päätökseen on rinnastettu sijoitusrahastolaissa tarkoitetun rahasto-osuudenomistajien ja edustajiston kokouksen tekemä päätös. Sijoitusrahastolain uudistamisen yhteydessä edustajiston kokouksesta ehdotetaan kokonaan luovuttavaksi ja rahasto-osuudenomistajien kokoukselta ehdotetaan poistettavaksi voimassa olevan lain mukaiset valtuudet rahastoyhtiön hallituksen jäsenen sekä tilintarkastajan ja tämän varamiehen valitsemiseen. Koska rahasto-osuudenomistajien kokouksen tehtäviin kuuluisi enää lähinnä rahasto-osuudenomistajia yhteisesti kohdanneesta vahingosta johtuvan korvauskanteen nostamisesta päättäminen, ei Finanssivalvonnan toimeenpanokieltoa katsota enää tarkoituksenmukaiseksi.

38 §.

Rikemaksu

1 momentin 2 kohdan

. Pykälänviittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

40 §.

Seuraamusmaksu

1 momentin

. Pykälänviittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

2 momentin 5 ja 6 kohtaan

uuden 7

8 kohdan

Pykäläntehtäisiin ainoastaan luettelon kielitekniset muutokset momenttiin lisättävänjajohdosta. Uusi seuraamusmaksun piiriin tuleva ryhmä olisi uuden 7 kohdan mukaan henkilö, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tai rikkoo SFTR-asetuksen 4 artiklan säännöksiä arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ilmoitusvelvollisuudesta ja tietojen turvaamisesta tai 15 artiklan säännöksiä vakuusjärjestelyn nojalla vastaanotettujen rahoitusvälineiden uudelleenkäyttöä koskevista edellytyksistä. Ehdotus perustuu SFTR-asetuksen 22 artiklan 1 kohtaan.

Saman momentin uudessa 8 kohdassa lueteltaisiin ne rahamarkkinarahastoasetuksen säännökset, joiden rikkomisesta voitaisiin määrätä 41 §:n mukainen seuraamusmaksu. Asetuksen 40 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja muista toimenpiteistä. Seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan määriteltäisiin kuulumaan sellaiset rahamarkkinarahastoasetuksen keskeisimmät säännökset, joiden rikkominen on omiaan vaarantamaan rahamarkkinarahastojen vakaan ja luotettavan toiminnan tai joita rikkomalla toimija voi saavuttaa merkittävää sääntöjenvastaista hyötyä verrattuna sääntöjä noudattaviin toimijoihin. Monet seuraamusmaksun piiriin kuuluvat säännökset muistuttaisivat myös luonteeltaan sellaisia säännöksiä, joita koskevista rikkomuksista määrätään jo sijoitusrahastolain ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain nojalla seuraamusmaksu. Ehdotetun uuden kohdan nojalla Finanssivalvonta voisi määrätä seuraamusmaksun sille, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tai rikkoo rahamarkkinarahastoasetuksen säännöksiä rahamarkkinarahaston toimilupavaatimuksesta (4 artiklan 1 kohta) tai toimilupaa haettaessa ilmoitetuista tiedoista, jos toimilupa on myönnetty hakijan antamien väärien tai harhaanjohtavien tietojen perusteella (4 artiklan 5 kohta tai 5 artiklan 2 kohta). Lisäksi seuraamusmaksun piiriin kuuluisivat säännökset nimityksen ”rahamarkkinarahasto” käytöstä (6 artikla), rahamarkkinarahaston omaisuuserien koostumusta koskevista vaatimuksista (9—16 artikla), sijoitussalkkua koskevista vaatimuksista (17, 18, 24 tai 25 artikla), sisäisen luottolaadun arviointia koskevista vaatimuksista (19—21 tai 23 artikla), rahamarkkinarahastojen luottoluokituksista (26 artikla), selonottovelvollisuudesta (27 artikla), stressitesteistä (28 artikla) ja arvostamista koskevista vaatimuksista (29—34 artikla) sekä säännökset avoimuusvaatimuksista (36 artikla).

41 a §.

Seuraamusmaksun enimmäismäärä eräissä tapauksissa

3 momentin

. Pykälänviittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi myös viittaus sijoitusrahastolain 27 luvun 2 §:n uuteen 3 momenttiin, jossa säädetään seuraamusmaksun määräämisestä SFTR-asetuksen 13 ja 14 artiklan rikkomisten johdosta sijoitusrahastojen osalta. Ehdotus perustuu SFTR-asetuksen 28 artiklaan, joka velvoittaa jäsenvaltiot soveltamaan sijoitusrahastodirektiivin mukaisesti vahvistettuja seuraamuksia ja muita toimenpiteitä myös asetuksen 13 ja 14 artiklan rikkomisiin. Sijoitusrahastodirektiivin 99 artiklan 6 kohdan e—g kohdan säännökset hallinnollisen seuraamusmaksun enimmäismääristä pantu kansallisesti täytäntöön tässä momentissa. Näitä seuraamusmaksun enimmäismääriä olisi jatkossa sovellettava siten myös SFTR-asetuksen 13 ja 14 artiklan rikkomisiin sijoitusrahastojen osalta.

uusi

12 momentti

13 ja 14 momentiksi

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, jossa säädettäisiin seuraamusmaksun enimmäismääristä 40 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitettujen SFTR-asetuksen säännösten rikkomisten johdosta. Uuden momentin johdosta pykälän nykyinen 12 ja 13 momentti siirtyisi. Asetuksen 22 artiklan 4 kohdan e—g alakohdassa määritellään asetuksen säännösten rikkomisten johdosta määrättävien hallinnollisten taloudellisten enimmäisseuraamusten määrät. Kansallisesti ei ehdoteta säädettävän asetusta korkeammista seuraamusmaksun enimmäismääristä. Seuraamusmaksun enimmäismäärä voitaisiin kuitenkin 22 artiklan 4 kohdan e alakohdan edellyttämällä tavalla ylittää niissä tilanteissa, joissa rikkomisella saadut määriteltävissä olevat voitot tai vältetyt tappiot olisivat kyseisiä enimmäismääriä suurempia. Näissä tilanteissa seuraamusmaksun enimmäismäärä voisi olla kolme kertaa niin suuri kuin rikkomisella saatu hyöty.

43 §.

Hallinnollisen seuraamuksen ja muun päätöksen julkistaminen

4 momentin

. Pykälänviittaukset voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin ehdotetaan muutettavaksi viittauksiksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

50 f §.

Toiminta vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetussa direktiivissä ja siihen liittyvissä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena.

uusi 5 momentti

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, jossa säädettäisiin Finanssivalvonnan toimimisesta rahamarkkinarahastoasetuksessa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Säännös perustuu rahamarkkinarahastoasetuksen 38 artiklaan toimivaltaisten viranomaisten suorittamasta valvonnasta sekä siihen, että Finanssivalvonta on jo nykyään nimetty sijoitusrahastodirektiivissä ja AIFM-direktiivissä tarkoitetuksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi Suomessa.

50 q §.Toiminta arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien raportointi- ja läpinäkyvyysasetuksessa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena.Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin Finanssivalvonnan toimimisesta SFTR-asetuksessa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Säännös perustuu SFTR-asetuksen 16 artiklaan ja siihen, että Finanssivalvonta on jo nykyään nimetty kyseisen artiklan 1 kohdassa luetelluissa EU-säädöksissä tarkoitetuksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi Suomessa.

1.4

Lahjanlupauslaki

3 §.uusi 4 momentti,Pykälään ehdotetaan selvyyden vuoksi lisättäväksijoka koskee rahasto-osuuden lahjoitusta. Momenttia ei sovellettaisi, jos rahasto-osuudesta on annettu osuustodistus, jollaiseen sovelletaan jatkossakin pykälän 1 momenttia, eikä myöskään, jos rahasto-osuus on liitetty arvo-osuusjärjestelmään, jolloin puolestaan sovelletaan edelleen pykälän 2 momenttia.

Rahasto-osuuden lahjoitus, johon ei sovelleta pykälän 1 tai 2 momenttia, katsottaisiin täytetyksi, kun rahasto-osuuden luovutuksesta on ilmoitettu pykälän 3 momentin mukaisesti sille, joka pitää rahasto-osuutta koskevaa rahasto-osuusrekisteriä sijoitusrahastolain mukaisesti. Käytännössä lahjoitus täyttyy, kun pyydetään lahjansaajan saannon merkitsemistä rahasto-osuusrekisteriin. Lahjoituksen täyttymisen ajankohdan kannalta ratkaiseva olisi ilmoitus eikä rekisterimerkintä.

Momentti koskisi sijoitusrahastolain mukaisesti hoidettujen sijoitusrahastojen osuuksia, jolloin ilmoitus tehdään rahasto-osuusrekisteriä pitävälle rahastoyhtiölle. Momentti koskisi myös erikoissijoitusrahastojen osuuksia, joista vaihtoehtorahastojen hoitaja pitää rekisteriä sijoitusrahastolain säännöksiä noudattaen (2. lakiehdotuksen 16 a luvun 1 §).

Ehdotetun säännöksen voidaan katsoa vastaavan jo nykyisin vallitsevaa oikeustilaa, koska oikeuksiin, joista ei ole annettu pykälän 1 momentissa tarkoitettua asiakirjaa, sovelletaan yleisesti vastaavia periaatteita kuin pykälän 3 momentissa tarkoitettuihin saamisiin. Esimerkiksi sijoitusrahastolain mukaisen rahasto-osuuden panttaus tulee sivullisia sitovaksi, kun panttauksesta on ilmoitettu rahastoyhtiölle, mikä ilmenee epäsuorasti voimassa olevan sijoitusrahastolain 57 §:stä ja 1. lakiehdotuksen 9 luvun 7 §:stä.

Lahjoittajan ilmoittaessa rahasto-osuuden luovuttamisesta rahastoyhtiölle lahjoituksen täyttyminen ei edellytä lahjansaajalta mitään toimenpiteitä. Lisäksi ilmoitus tehdään julkisen valvonnan alaiselle taholle. Tilanne rinnastuu näissä suhteissa lain 4 §:ssä tarkoitettuun niin sanottuun notariaattilahjaan, jossa luottolaitos tai muu vastaava taho ottaa omaisuuden vastaan lahjansaajan lukuun. Lain 4 §:n tilanteissa on vakiintuneesti katsottu, että lahjansaajan ollessa vajaavaltainen lahjoitus tulee täytetyksi ilman edunvalvojan myötävaikutusta omaisuuden vastaanottamiseen, eikä lahjoituksen täyttyminen siten myöskään edellytä sijaisen määräämistä edunvalvojalle silloin, kun edunvalvoja itse lahjoittaa omaisuutta vajaavaltaiselle. Vastaavasti on syytä arvioida tilanteita, joissa lahjoitus täyttyy lahjoittajan rahastoyhtiölle tai vaihtoehtorahastojen hoitajalle tekemällä ilmoituksella.

4 §.Pykälän niin sanottua notariaattilahjaa koskevat säännökset ehdotetaan rahoitusmarkkinoiden ja lainsäädännön kehittymisen takia muutettaviksi jossain määrin yleisempään muotoon. Asiallisesti ehdotus kuitenkin vastaa pääpiirteissään nykytilaa.

1 momentin Pykälänmukaan notariaattilahjoitus voitaisiin tehdä tallettamalla rahaa taikka antamalla säilytettäväksi arvopapereita tai muuta irtainta omaisuutta luottolaitokseen, sijoituspalveluyritykseen tai muuhun vastaavaan yritykseen. Muulla vastaavalla yrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen tavoin julkisen valvonnan alaisena esimerkiksi säilyttää asiakkaidensa arvopapereita tai muita rahoitusvälineitä. Ehdotus merkitsee notariaattilahjaa koskevan sääntelyn soveltamisalan laajentumista nykyisestä, koska voimassa olevan pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään vain rahan, arvopapereiden ja muun irtaimen omaisuuden tallettamisesta pankkiin sekä arvopapereiden tallettamisesta arvopaperinvälitysliikkeeseen.

Notariaattilahjoituksen täyttymiseen ei momentin mukaan vaikuttaisi se, että talletuksesta tai säilytyksestä mahdollisesti annettu todistus on jäänyt lahjan antajan haltuun. Tällä on selventävää merkitystä siinä nykyisin harvinaisessa tilanteessa, että talletuksesta tai säilytyksestä on annettu todistukseksi lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu asiakirja. Ehdotettu säännös vastaisi olennaisilta osin nykyisen pykälän 2 momenttia.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin pääosin nykyisen pykälän 3 momenttia vastaavasti tilanteista, joissa lahjan antaja siirtää lahjan saajan nimiin varoja talletuksesta tai säilytyksestä, joka hänellä on luottolaitoksessa, sijoituspalveluyrityksessä tai muussa vastaavassa yrityksessä.

3 momentissa Pykälänehdotetaan säädettäväksi arvo-osuuksien lahjoittamisesta yleisemmin kuin nykyisessä pykälässä, jonka 1 momentin 3 kohdassa säädetään arvo-osuuksien siirtämisestä arvo-osuusrekisteriin toisen tilille kirjattavaksi. Säännös koskisi muun ohella nykyisen pykälän 3 momentissa tarkoitettuja tilanteita, joissa arvo-osuudet siirretään lahjan saajan nimiin lahjan antajan arvo-osuustililtä. Arvo-osuuksien lahjoitus katsottaisiin nykyiseen tapaan täytetyksi, kun arvo-osuudet on kirjattu lahjan saajan arvo-osuustilille, mikä sinänsä seuraa jo lain 3 §:n 2 momentista. Lain 4 §:n arvo-osuuksia koskevien erityissäännösten on kuitenkin käytännössä tulkittu osoittavan, että arvo-osuuksienkin lahjoitus voidaan toteuttaa notariaattilahjoituksen tapaan ilman lahjansaajan myötävaikutusta.

1.5

Laki Finanssivalvonnan valvontamaksusta

1 §.

Maksuvelvollinen

1 momentin 2 kohtaan

. Pykälänehdotetaan lakiteknistä muutosta, jolla viittaus voimassa olevassa sijoitusrahastolaissa tarkoitettuun ulkomaiseen ETA-rahastoyhtiöön, jolla ei ole Suomessa sivuliikettä ja joka hallinnoi Suomessa sijoitusrahastoa, muutettaisiin viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

3 §.

Yritysjärjestelyn vaikutus suhteellisen maksun määräytymiseen

3 ja 4 momenttiin

. Pykälänehdotetaan lakiteknisiä muutoksia, joilla viittaukset voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin muutettaisiin viittauksiksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

1.6

Sijoituspalvelulaki

1 luku Yleiset säännökset

11 luku Sijoittajien korvausrahasto

2 §.

Poikkeukset lain soveltamisalasta

3 momentin 2 kohdan

. Pykälänviittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

15 §.

Korvausrahaston varojen sijoittaminen ja maksuvalmius

3 momentin

. Pykälänviittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

1.7

Kiinteistörahastolaki

1 §.

Soveltamisala

3 momentin

. Pykälänviittaus pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin varojaan sijoittavaan sijoitusrahastolain mukaiseen erikoissijoitusrahastoon korjattaisiin viittaukseksi vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin, sillä erikoissijoitusrahastoja koskeva sääntely ehdotetaan siirrettäväksi sijoitusrahastolaista kyseiseen lakiin.

15 §.

Varojen sijoittaminen

2 momentin 8 ja 9 kohtaan

. Pykälänehdotetaan lakiteknisiä muutoksia, joilla viittaukset voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin muutettaisiin viittauksiksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

1.8

Laki sidotusta pitkäaikaissäästämisestä

3 §.

Oikeus tarjota säästämissopimusta

1 momentin 3 kohtaan

. Pykälänehdotetaan lakiteknistä muutosta, jolla viittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin muutettaisiin viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

6 §.

Säästövarojen sijoittaminen

1 momentin 4 kohtaan

. Pykälänehdotetaan lakiteknistä muutosta, jolla viittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin muutettaisiin viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

1.9

Rahoitusvakuuslaki

3 §.

Määritelmät

2 momentin 3 kohtaan

. Pykälänehdotetaan lakiteknistä muutosta, jolla viittaukset voimassa olevassa sijoitusrahastolaissa tarkoitettuun rahastoyhtiöön ja säilytysyhteisöön muutettaisiin viittauksiksi uuden sijoitusrahastolain vastaaviin määritelmiin.

1.10

Laki rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta

2 §.

Määritelmät

1 momentin 3 kohtaan

. Pykälänehdotetaan lakiteknistä muutosta, jolla viittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin muutettaisiin viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

18 §.

Ryhmittymään kuuluvien yritysten omien varojen ja omien varojen vähimmäismäärän laskeminen

c kohtaan

. Pykälänehdotetaan lakiteknistä muutosta, jolla viittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin muutettaisiin viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

1.11

Laki arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta

5 luku Arvopaperin ja rahoitusvälineen liittäminen arvo-osuusjärjestelmään

1 §.

EU:n arvopaperikeskusasetuksen 3 artiklassa tarkoitetut arvo-osuudet

2 momenttiin

. Pykälänehdotetaan lakiteknistä muutosta, jolla viittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin muutettaisiin viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

1.12

Laki rahoitusvakausviranomaisesta

3 luku Rahaston varat ja niiden sijoittaminen, kulut ja lainanotto

6 §.

Talletussuojarahaston varojen sijoittamista koskevat erityiset säännökset

4 momenttiin

. Pykälänehdotetaan lakiteknistä muutosta, jolla viittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin muutettaisiin viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

1.13

Joukkorahoituslaki

1 luku Yleiset säännökset

2 §.

Määritelmät

9 kohtaan

. Pykälänehdotetaan lakiteknistä muutosta, jolla viittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin muutettaisiin viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

1.14

Kaupparekisterilaki

14 §.3 momenttiin Pykälänehdotetaan lakiteknistä muutosta, jolla viittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin muutettaisiin viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

1.15

Laki varojen arvostamisesta verotuksessa

4 §.

Yhtiön varoihin kuuluvan noteeratun arvopaperin vertailuarvo

3 momentin

. Pykälänviittaukset voimassa olevassa sijoitusrahastolaissa tarkoitettuun sijoitusrahastoon ja yhteissijoitusyritykseen ehdotetaan muutettavaksi viittauksiksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

1.16

Laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta

18 §.

Verohallinnon oikeus tietojen oma-aloitteiseen antamiseen

1 momentin 7 kohdan

. Pykälänviittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin. Pykälään on lisätty viittaus vaihtoehtorahastoa hoitavaan ulkomaiseen ETA-valtioon rekisteröityneeseen vaihtoehtorahastojen hoitajaan.

20 §.

Tietojen antaminen eräille viranomaisille

6 kohdan

. Pykälänviittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin ehdotetaan päivitettäväksi viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin. Pykälään on lisätty viittaus vaihtoehtorahastoa hoitavaan ulkomaiseen ETA-valtioon rekisteröityneeseen vaihtoehtorahastojen hoitajaan.

1.17

Laki verotusmenettelystä

16 §.

Meno- ja vähennystietoja koskeva sivullisen yleinen tiedonantovelvollisuus

9 momentin

. Pykälänviittaus voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi uuteen sijoitusrahastolakiin. Lisäksi viittaus luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin päivitettäisiin viittaukseksi voimassa olevaan lakiin.

17 §.

Muita tietoja koskeva sivullisen yleinen tiedonantovelvollisuus

1 momentin

. Pykälänmukaisen tiedonantovelvollisuuden piiriin ehdotetaan lisättäväksi ETA-vaihtoehtorahastojen hoitaja, joka hoitaa Suomeen perustettua vaihtoehtorahastoa. Ehdotus liittyy erikoissijoitusrahastoja koskevan sääntelyn siirtämiseen vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin.

1.18

Laki holhoustoimesta

34 §.1 momentin 13 kohdan d alakohdan Pykälänviittaukset voimassa olevaan sijoitusrahastolakiin ehdotetaan muutettavaksi viittauksiksi uuteen sijoitusrahastolakiin.

2

Tarkemmat säännökset ja määräykset

2.1

Tarkemmat säännökset

Esitys sisältää yhden uuden ehdotuksen valtiovarainministeriön asetuksenantovaltuudeksi. Sijoitusrahastolain 4 luvun 3 §:n mukaan valtiovarainministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset rahastoyhtiön palkitsemispolitiikasta UCITS V -direktiivin täytäntöönpanemiseksi.

Sijoitusrahastolakia täydennettäisiin nykytilaa vastaavasti valtioneuvoston ja valtiovarainministeriön asetuksilla, joita koskevat valtuutussäännökset ovat sisältyneet jo voimassa olevaan lakiin. Lakiehdotuksen 4 luvun 7 §:n 7 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset 4 luvun 7 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin ilmoituksiin liitettävistä tiedoista.

Lakiehdotuksen 14 luvun 10 §:n 1 momentin nojalla valtiovarainministeriön asetuksella annetaan sijoitusrahastodirektiivin täytäntöönpanemiseksi tarkemmat säännökset tiedoista, jotka syöttörahastosta julkistettavassa rahastoesitteessä on 15 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettujen ja vuosikertomuksessa 7 §:ssä tarkoitettujen tietojen lisäksi ilmoitettava.

Lakiehdotuksen 13 luvun 24 §:n nojalla valtiovarainministeriön asetuksella annetaan arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY täytäntöönpanosta tiettyjen määritelmien selventämiseksi annetun komission direktiivin 2007/16/EY täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tarkemmat säännökset vaatimuksista, jotka koskevat 1 luvun 2 §:n 13 kohdassa tarkoitettua rahamarkkinavälinettä, 13 luvun 2 §:n 1 momentissa ja 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuja arvopapereita, 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuja rahamarkkinavälineitä, 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua osake- tai joukkovelkakirjaindeksiä, 15 §:n 1 momentissa tarkoitettuja johdannaissopimuksia ja kohde-etuutena käytettyjä rahoitusindeksejä, 16 §:n 2 momentissa tarkoitettuja arvopapereita ja rahamarkkinavälineitä ja 18 §:ssä tarkoitettuja tehokkaan omaisuudenhoidon menetelmiä.

Lakiehdotuksen 23 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla valtiovarainministeriön asetuksella säädetään komission sulautumisdirektiivin täytäntöönpanemiseksi 23 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tietojen laajuudesta.

Lisäksi valtiovarainministeriön asetuksella säädetään tai annetaan tarkemmat säännökset:

- rahastoyhtiön toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä ja siinä annettavista yhteystiedoista (2 luvun 4 §:n 1 momentti);

- rahastoyhtiön ja sijoitusrahaston tuloslaskelman ja taseen kaavasta sekä tuloslaskelman ja taseen liitetiedoista sekä toimintakertomuksessa ilmoitettavista tiedoista (7 luvun 4 §:n 3 momentti);

- rahastoesitteen sisällöstä ja siitä, miten esitteessä olevat tiedot esitetään (15 luvun 3 §:n 3 momentti);

- puolivuotiskatsauksen sisällöstä ja siitä, miten puolivuotiskatsauksessa olevat tiedot esitetään (15 luvun 6 §:n 3 momentti);

- toimintakertomuksen sisällöstä ja siitä, miten toimintakertomuksessa olevat tiedot esitetään (15 luvun 7 §:n 4 momentti);

- säilytysyhteisön toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä ja siinä annettavista yhteystiedoista (20 luvun 2 §);

- rahastoyhtiön sivuliikkeen perustamista koskevaan lupahakemukseen liitettävistä selvityksistä (22 luvun 2 §:n 2 momentti).

Kumottavaksi ehdotetun sijoitusrahastolain nojalla annetut valtioneuvoston ja valtiovarainministeriön asetukset ehdotetaan jäävän edelleen voimaan.

2.2

Tarkemmat määräykset

Esitys sisältää yhden uuden ehdotuksen Finanssivalvonnan määräystenantovaltuudeksi. Sijoitusrahastolain 10 luvun 6 §:n 3 momentin nojalla Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetun lunastusrajoituksen perusteista ja tilanteista, joissa lunastusrajoitusta voidaan käyttää.

Sijoitusrahastolakia täydennettäisiin lisäksi Finanssivalvonnan määräystenantovaltuuksilla, joita koskevat valtuutussäännökset ovat sisältyneet jo voimassa olevaan lakiin.

Nykytilaa vastaavasti Finanssivalvonta antaa lakiehdotuksen 3 luvun 1 §:n 6 momentin nojalla sijoitusrahastodirektiivin vaatimusten täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset kyseisessä pykälässä tarkoitettujen rahastoyhtiön omien varojen määrästä.

Finanssivalvonta antaa komission riskienhallintadirektiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset:

- 1) siitä, miten toimitaan sijoitusrahaston etujen hyväksi; 2) periaatteista, joilla varmistetaan, että rahastoyhtiöt käyttävät asianmukaisesti liiketoimintansa asianmukaiseen harjoittamiseen tarvittavia voimavaroja ja menettelytapoja; 3) toimenpiteistä, joilla täsmennetään eturistiriitojen rajoittamiseen liittyviä rakenteita ja organisaatiovaatimuksia; 4) toimenpiteistä eturistiriitojen tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi ja perusteista eturistiriitojen määrittelemiseksi (4 luvun 2 §:n 3 momentti);

- henkilökohtaisista liiketoimista (4 luvun 6 §:n 3 momentti);

- tietojen säilyttämisestä (4 luvun 10 §:n 2 momentti);

- perusteista riskienhallintamenettelyjen riittävyyden arvioimiseksi ja vakioimattomien johdannaissopimusten arvonmääritysmenettelyistä sekä 13 luvun 17 §:n 3 momentissa tarkoitettujen tietojen sisällöstä ja tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (13 luvun 17 §:n 4 momentti).

Finanssivalvonta antaa komission sulautumisdirektiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset:

- 14 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen ja 2 momentissa tarkoitettujen sisäisten liiketoiminnan harjoittamista koskevien sääntöjen sisällöstä (14 luvun 4 §:n 4 momentti);

- 14 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetusta hyväksymismenettelystä ja hyväksymistä varten toimitettavista asiakirjoista (14 luvun 6 §:n 6 momentti);

- 14 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetusta hyväksymismenettelystä ja hyväksymistä varten toimitettavista asiakirjoista (14 luvun 7 §:n 7 momentti);

- 14 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen sisällöstä ja 5 momentissa tarkoitetun säännösten vastaisen toiminnan arvioinnissa huomioon otettavista seikoista. (14 luvun 8 §:n 6 momentti);

- 14 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen sisällöstä (14 luvun 9 §:n 5 momentti);

- 14 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tietojen antamisesta (14 luvun 11 §:n 5 momentti);

- 16 luvun 9 §:n 1 momentissa ja 10 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tietojen antamisesta (16 luvun 10 §:n 4 momentti);

- sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisten viranomaisten oikeudesta saada 22 luvun 7 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat 8 §:n 1 momentin mukaisesti. (22 luvun 8 §:n 3 momentti).

Finanssivalvonta antaa lisäksi tarkemmat määräykset:

- 5 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetuille riskienhallintajärjestelmille ja muulle sisäiselle valvonnalle sekä luotettavalle hallinnolle asetettavista vaatimuksista (5 luvun 1 §:n 3 momentti);

- ulkoistamista koskevan ilmoituksen sisällöstä (6 luvun 1 §:n 5 momentti);

- 7 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimisesta (7 luvun 4 §:n 5 momentti);

- 8 luvun 8 §:ssä tarkoitettujen sijoitusrahaston pääomaa ja rahasto-osuudenomistajien määrää koskevien tietojen sekä 8 luvun 9 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen sijoitusrahaston varojen sijoittamista koskevien tietojen ilmoittamisesta (8 luvun 9 §:n 3 momentti);

- rahasto-osuuden arvon laskemisesta (10 luvun 4 §:n 4 momentti).

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä:

- 3 luvun 7 ja 8 §:ssä tarkoitettujen ilmoitusten sisällöstä ja tekotavasta sekä rahastoyhtiön sisäpiirirekisterin sisällöstä ja tietojen merkintätavasta (3 luvun 10 §).

- tavasta, jolla lain mukaiset tiedot rahasto-osuudenomistajasta tai tämän puolesta toimivasta asiamiehestä sekä näiden tuntemiseksi tarpeellisista tiedoista on ilmoitettava, sekä seikoista, jotka on otettava huomioon rahastoyhtiön ja rahasto-osuuden hoitajan välistä sopimusta tehtäessä (11 luvun 7 §:n 2 momentti);

- rahastoyhtiön oikeudesta tehdä lainaus- tai takaisinostosopimuksia sijoitusrahaston varoihin kuuluvista arvopapereista ja rahamarkkinavälineistä (13 luvun 18 §:n 5 momentti);

- luotonotosta ja sijoitusrahaston varojen käyttämisestä luoton vakuutena (13 luvun 20 §:n 3 momentti);

- 26 luvun 15 §:n 1 momentissa tarkoitetuista asiakkaan tuntemisessa noudatettavista menettelytavoista ja 2 momentissa tarkoitetuista riskienhallintajärjestelmistä (26 luvun 15 §:n 4 momentti);

- 27 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten tekemisestä ja niiden käsittelystä rahastoyhtiössä (27 luvun 7 §:n 4 momentti).

Lakiehdotuksen 13 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla Finanssivalvonta voi lisäksi pyydettyään rahastoyhtiöiden yhteisön lausunnon antaa tarkempia määräyksiä edellytyksistä, joiden nojalla markkinapaikan voidaan katsoa täyttävän 1 momentin 1 kohdassa säädetyt vaatimukset.

Kumottavaksi ehdotetun sijoitusrahastolain nojalla annetut Finanssivalvonnan määräykset ehdotetaan jäävän edelleen voimaan.

3

Voimaantulo

Lait ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2019.

Esityksen 1. ja 2. lakiehdotukseen lisättäisiin tarpeelliset siirtymäsäännökset, jotta rahastoyhtiöt ja vaihtoehtorahastojen hoitajat voivat sopeuttaa toimintansa ja rahastojen säännöt lain vaatimusten mukaisiksi. Siirtymäsäännöksiä on selostettu yksityiskohtaisemmin asianomaisen lakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Rahamarkkinarahastoasetusta sovelletaan 21 päivästä heinäkuuta 2018, lukuun ottamatta 11 artiklan 4 kohtaa, 15 artiklan 7 kohtaa, 22 artiklaa ja 37 artiklan 4 kohtaa, joita sovelletaan 20 päivästä heinäkuuta 2017.

Final Report, Technical standards under SFTR and certain amendments to EMIR SFTR-asetus on tullut sovellettavaksi 12 päivänä tammikuuta 2016 lukuun ottamatta asetuksen 4 artiklan 1 kohtaa ja 13—15 artiklaa. Asetuksen 4 artiklan 1 kohtaa sovelletaan 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan tarkemmin määrittelemällä tavalla 12—21 kuukauden kuluttua säännöksessä tarkoitettujen komission delegoitujen säädösten voimaantulopäivästä. Asetuksen 13 artiklaa sovelletaan 13 päivästä tammikuuta 2017, 14 artiklaa 13 päivästä heinäkuuta 2017 ja 15 artiklaa 13 päivästä heinäkuuta 2016. ESMA toimitti 31 päivänä maaliskuuta 2017 komissiolle luonnokset kyseisistä teknisistä sääntelystandardeista (””, ESMA70-708036281-82). Komissio ilmoitti 24 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksyvänsä teknisten sääntelystandardien luonnokset eräin muutoksin, mutta tätä koskeva komission delegoitu asetus ei ole vielä tullut voimaan.

EuVECA- ja EuSEF-asetusten muutosasetus on tullut sovellettavaksi 1 päivänä maaliskuuta 2018.

4

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

4.1

Omaisuudensuoja

Perustuslain 15 §:ssä säädetään omaisuudensuojasta, jonka mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkinnan mukaan omaisuuden perustuslainsuoja turvaa myös sopimussuhteiden pysyvyyttä, joskaan kielto puuttua taannehtivasti sopimussuhteiden koskemattomuuteen ei ole muodostunut valiokunnan käytännössä ehdottomaksi (esimerkiksi PeVL 36/2010 vp, s. 2, PeVL 42/2006 vp, s. 4 ja PeVL 63/2002 vp, s. 2.) Varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden suojan taustalla on ajatus oikeussubjektien perusteltujen odotusten suojaamisesta taloudellisissa asioissa (esimerkiksi PeVL 36/2010 vp, s. 2, PeVL 42/2006 vp, s. 4 ja PeVL 21/2004 vp, s. 3). Valiokunnan käytännössä oikeuden luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen on katsottu kuuluvan perustelujen odotusten suojaan niin, että oikeuksia tai velvollisuuksia ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimusosapuolten oikeusasemaa (esimerkiksi PeVL 36/2010 vp, s. 2, PeVL 42/2006 vp, s. 4 ja PeVL 21/2004 vp, s. 3). Valiokunta on arvioinut tällaistakin omaisuuden suojaan puuttuvaa sääntelyä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten, kuten sääntelyn tarkoituksen hyväksyttävyyden ja sääntelyn oikeasuhtaisuuden, kannalta (esimerkiksi PeVL 56/2005 vp, s. 2, PeVL 13/2003 vp, s. 2—3).

Edellä esitetyn perusteella 1. lakiehdotuksen 10 luvun 5 §:n sääntelyllä on merkitystä peruslain 15 §:n turvaamaan omaisuudensuojan kannalta. Sijoitusrahastolain 10 luvun 5 §:n 2 momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön mahdollisuudesta tietyin sijoitusrahaston säännöissä tarkemmin säädetyin edellytyksin lunastaa sijoitusrahaston rahasto-osuudet ilman osuudenomistajan myötävaikutusta. Ehdotettu sääntely olisi nykytilaan verrattuna uutta ja se vaikuttaisi myös ennen lain voimaantuloa syntyneisiin rahasto-osuudenomistajien oikeuksiin sijoitusrahaston sääntömuutosten jälkeen.

Sijoitusrahaston merkintä tiettyjen sijoitusrahaston sääntöjen mukaisena ei yleisestä sopimussuhteen ehtojen pysyvyydestä poiketen synnytä sijoittajalle oikeutta estää sijoitusrahaston sääntöjen muuttamista myöhempänä ajankohtana. Sijoittajan hyväksyy epäsuorasti sijoitusrahaston säännöt jättäessään merkintätoimeksiannon kyseiseen sijoitusrahastoon. Sijoittaja hyväksyisi tällöin myös säännöissä esitetyt erityiset lunastusvaltuudet. Sijoitusrahaston säännöt voidaan sijoitusrahastolain mukaisesti muuttaa rahastoyhtiön päätöksellä. Sääntömuutos tulee antaa sijoittajille tiedoksi ja sääntömuutos tulee kaikkia rahastosijoittajia sitovaksi tämän menettelyn tuloksena. Mikäli sijoittaja katsoisi, ettei voisi sääntömuutosta hyväksyä, hänelle jäisi sääntömuutoksen voimaantuloon asti mahdollisuus vaatia rahasto-osuutensa lunastamista ja siten irrottautua sijoitusrahastosta.

Ehdotetun 1. lakiehdotuksen 10 luvun 5 §:n 2 momentin sääntelyn tavoitteena on varmistaa rahastoyhtiön reagointimahdollisuudet sellaisissa mahdollisesti esiintyvissä tilanteissa, joissa sijoitusrahaston kaikkien osuudenomistajien edun mukaista on rajoittaa yksittäiseen sijoittajaan liittyvistä velvoitteista aiheutuvien ennakoimattomien kustannusten syntyminen. Erityinen rahastoyhtiön yksipuolinen lunastusoikeus olisi perusteltua sellaisissa tilanteissa, joissa rahastoyhtiön ei voitaisi kohtuudella edellyttää hoitavan yksittäisestä sijoittajasta aiheutuvia ylimääräisiä hallinnollisia tehtäviä, kuten ylimääräisiä raportointivelvoitteita, jotka liittyisivät sijoittajan asuinpaikkaan. Rahastoyhtiölle syntyvät ylimääräiset kustannukset siirtyvät herkästi muiden rahastosijoittajien maksettavaksi, jolloin yksittäisen sijoittajan lunastaminen sijoitusrahastosta keventäisi muille sijoitusrahaston osuudenomistajille seuraavia kustannuspaineita. Ehdotetulle sääntelylle voidaan näin ollen katsoa olevan perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät ja yhteiskunnallisesti painavat perusteet. Koska rahastoyhtiöllä ei ole muuta keinoa estää ylimääräisten velvoitteiden syntymistä, osuudenomistajan rahasto-osuuden lunastaminen voidaan tässä tilanteessa katsoa välttämättömäksi. Rahasto-osuuden lunastusoikeus koskisi kuitenkin vain poikkeuksellisia tilanteita, joten sääntelyä voidaan pitää suhteellisuusvaatimuksen mukaisena. Rahasto-osuus olisi lunastettava sijoitusrahaston varoista rahasto-osuuden lunastuspäivän arvosta kuluitta, minkä johdosta sääntelyn ei voida myöskään katsoa muodostuvan rahasto-osuudenomistajalle kohtuuttomaksi.

Ehdotettua sääntelyä voidaan pitää perusoikeuksien kannalta hyväksyttävänä ja oikeasuhtaisena, minkä lisäksi se on tarkkarajaista ja täsmällistä.

4.2

Asetuksenanto- ja määräystenantovaltuudet

Perustuslain 80 §:n mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan.

Esitykseen sisältyy yksi valtioneuvoston asetuksenantovaltuus (1. lakiehdotuksen 4 luvun 7 §:n 7 momentti), joka vastaa voimassa olevaa lakia.

Esitykseen sisältyvät muut asetuksenantovaltuudet eivät ole valtioneuvoston koko toiminnan kannalta laajakantoisia tai periaatteellisesti tärkeitä eivätkä esimerkiksi kuulu useamman ministeriön toimialaan. Tästä syystä niiden antaminen voidaan säätää rahoitusmarkkinalainsäädännöstä vastaavan valtiovarainministeriön tehtäväksi.

Esityksen 1. lakiehdotuksen mukaiset valtiovarainministeriön asetuksenantovaltuudet vastaavat pääosin voimassa olevia valtuuksia. Esitykseen sisältyy kuitenkin yksi uusi asetuksenantovaltuus. Esityksen 1. lakiehdotuksen 4 luvun 3 §:n mukaan valtiovarainministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset rahastoyhtiön palkitsemispolitiikasta UCITS V -direktiivin täytäntöönpanemiseksi. Asetuksenantovaltuus on tarpeen sen johdosta, että UCITS V -direktiivi sisältää hyvin yksityiskohtaisia säännöksiä rahastoyhtiön palkitsemispolitiikasta, minkä vuoksi kyseisistä osuuksista on katsottu mielekkääksi säätää valtiovarainministeriön asetuksella. Asetuksenantovaltuus olisi teknisluonteinen ja tarkkarajainen, sillä se rajattaisiin UCITS V -direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin säännöksiin. Asetuksenantovaltuus vastaisi myös muuta rahoitusmarkkinalainsäädäntöä.

Perustuslain 80 §:n mukaan myös muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeus-sääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu.

Esityksen 1. lakiehdotukseen sisältyy Finanssivalvonnalle ehdotettuja valtuuksia antaa tarkempia määräyksiä. Määräystenantovaltuudet sisältävät pääosin nykyistä lainsäädäntöä vastaavia valtuuksia. Esityksen 1. lakiehdotuksen 10 luvun 6 §:n 3 momentin valtuus on kuitenkin uusi. Säännöksen mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä pykälän 1 momentissa tarkoitetun lunastusrajoituksen perusteista ja tilanteista, joissa lunastusrajoitusta voidaan käyttää. Tällaisia seikkoja koskevien tarkempien määräysten antaminen on rinnastettavissa Finanssivalvonnan nykyisiin määräystenantovaltuuksiin. Kysymys olisi siten lain sisältöä tarkentavasta, teknisluonteisesta tai muutoin yksityiskohtia koskevasta sääntelystä, sillä määräyksenantovaltuuden kohteena oleva lunastusrajoitus voidaan sijoitusrahaston säännöissä määritellä useilla eri tavoilla. Näistä syistä on tarkoituksenmukaista, että Finanssivalvonta antaisi esityksen mukaiset tarkemmat määräykset. Perustuslakivaliokunta on pitänyt useassa yhteydessä mahdollisena tällaisen määräyksenantovaltuuden osoittamista Finanssivalvonnalle tai sen edeltäjälle (esimerkiksi PeVL 17/2012 vp, PeVL 28/2008 vp, PeVL 17/2004 vp).

Esitykseen sisältyvät alemmanasteisten säädösten ja määräysten antamista koskevat toimivalta-säännökset ovat yhdenmukaisia perustuslain 80 §:n ja eduskunnan valiokuntakäytännössä vakiintuneen tulkintalinjan kanssa.

4.3

Hallinnolliset seuraamukset

Esityksen sisältyvän 1. lakiehdotuksen 27 luvun 2 §:ssä, 2. lakiehdotuksen 22 luvun 2 §:ssä ja 3. lakiehdotuksen 40 §:n 2 momentin uudessa 7 ja 8 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi seuraamusmaksusta.

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkinnan mukaan tällaiset maksut ovat sanktioluonteisia hallinnollisia seuraamuksia, jotka eivät ole perustuslain 81 §:n mukaisia veroja tai maksuja. Valiokunta on asiallisesti rinnastanut sanktioluonteisen hallinnollisen seuraamuksen rikosoikeudelliseen seuraamukseen (PeVL 14/2013 vp, PeVL 17/2012 vp, PeVL 9/2012 vp, s. 2/I, PeVL 55/2005 vp, s. 2/I ja PeVL 32/2005 vp, s. 2/II). Koska sanktioluonteisten hallinnollisten seuraamusten määräämiseen sisältyy julkisen vallan käyttöä, niistä tulee säätää perustuslain 2 §:n 3 momentin nojalla lailla. Valiokunta on katsonut hallinnollisten seuraamusten määräämisessä olevan kysymys merkittävästä julkisen vallan käytöstä, minkä vuoksi maksuvelvollisuuden ja maksun suuruuden perusteista sekä maksuvelvollisuuden oikeusturvasta samoin kuin lain täytäntöönpanon perusteista tulee säätää lailla (PeVL14/2013 vp, PeVL 17/2012 vp, PeVL 9/2012 vp, s. 2/I, PeVL 57/2010 vp, s. 2/II, PeVL 55/2005 vp, s. 2/I ja PeVL 32/2005 vp, s. 2—3). Valiokunta on myös katsonut, että perustuslain 8 §:ssä säädettyyn rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvä täsmällisyysvaatimus ei sellaisenaan kohdistu hallinnollisten seuraamusten sääntelyyn, mutta tarkkuuden yleistä vaatimusta ei kuitenkaan voida tällaisenkaan sääntelyn yhteydessä sivuuttaa (PeVL 14/2013 vp, PeVL 17/2012 vp, PeVL 9/2012 vp, s. 2/II, PeVL 57/2010 vp, s. 2/II ja PeVL 74/2002 vp, s. 5/I). Lisäksi säännösten tulee täyttää sanktioiden oikeasuhtaisuuteen liittyvät vaatimukset (PeVL 28/2014 vp, PeVL 15/2014 vp).

Lakiehdotuksiin sisältyvät säännökset seuraamusmaksusta vastaavat luonteeltaan ja sisällöltään voimassa olevaan lainsäädäntöön jo sisältyviä säännöksiä, jotka on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (katso esimerkiksi PeVL 17/2012 vp ja PeVL 43/2013 vp).

Edellä mainittuihin säännöksiin on kuitenkin lisätty Finanssivalvonnalle oikeus määrätä seuraamusmaksu seuraamukseksi myös rahamarkkinarahastoasetuksessa tai SFTR-asetuksessa säädettyjen velvollisuuksien rikkomisesta tai laiminlyönnistä. Esityksessä on pyritty sovittamaan yhteen yhtäältä perustuslain vaatimukset seuraamusten täsmällisyydestä ja oikeasuhtaisuudesta sekä toisaalta asetuksen vaatimukset seuraamusten tehokkuudesta ja varoittavuudesta. Ehdotetut hallinnolliset seuraamukset mahdollistaisivat tehokkaan puuttumisen asetuksen vastaiseen menettelyyn, mikä osaltaan tehostaisi rahamarkkinarahastojen sekä arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia koskevan ilmoitusvelvollisuuden ja vakuusjärjestelyn nojalla vastaanotettujen rahoitusvälineiden uudelleenkäytön julkista valvontaa. Rahamarkkinarahastoasetusta koskevista keskeisimmistä rikkomuksista tai laiminlyönneistä, joiden perusteella seuraamusmaksu voitaisiin määrä, säädettäisiin Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:n 2 momenttiin lisättävässä uudessa 8 kohdassa. Sääntelyn katsotaan tältä osin täyttävän perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaisen lailla säätämisen ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset. Kohdassa yksilöityjen säännösten katsotaan myös sisällöltään täyttävän täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset, sillä sanktioitavat teot ja laiminlyönnit on lueteltu laissa niiden yksilöimiseksi. SFTR-asetusta koskevista rikkomuksista ja laiminlyönneistä, joiden perusteella seuraamusmaksu voitaisiin määrätä, säädettäisiin puolestaan sijoitusrahastolain 27 luvun 2 §:ään lisättävässä uudessa 3 momentissa, vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 22 luvun 2 §:ään lisättävässä uudessa 4 momentissa ja Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:n 2 momenttiin lisättävässä uudessa 7 kohdassa. Myös tältä osin sääntelyn katsotaan täyttävän lailla säätämisen, oikeasuhtaisuuden, täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset.

Edellä sanotun perusteella arvioidaan, että lakiehdotukset voidaan hyväksyä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Sijoitusrahastolaki: Hyväksytty muutettuna Laki vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain muuttamisesta: Hyväksytty Laki Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta: Hyväksytty muutettuna Laki lahjanlupauslain 3 ja 4 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki Finanssivalvonnan valvontamaksusta annetun lain 1 ja 3 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki sijoituspalvelulain 1 luvun 2 §:n ja 11 luvun 15 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki kiinteistörahastolain 1 ja 15 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annetun lain 3 ja 6 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki rahoitusvakuuslain 3 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain 2 ja 18 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain 5 luvun 1 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 3 luvun 6 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki joukkorahoituslain 2 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki kaupparekisterilain 14 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 4 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 18 ja 20 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki verotusmenettelystä annetun lain 16 ja 17 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki holhoustoimesta annetun lain 34 §:n muuttamisesta: Hyväksytty