Eduskunnalle
Uutta Suomen susikannan hoitosuunnitelmaa ollaan valmistelemassa. Sen on määrä valmistua kesällä 2019. Valmistelun aikana Suomen Metsästäjäliitto irtautui suunnitelman valmistelusta vuoden 2018 alkupuolella. Liitto perusteli irtautumistaan asiantuntijatehtävästään sillä, ettei nykyinen ja työn alla oleva, vain hieman hienosäädettävä hoitosuunnitelma tule toimimaan, vaan "susimaakuntien" asukkaiden ja metsästäjien vastakkainasettelu viranomaisten kanssa tulee jatkumaan. Erittäin tulehtunut tilanne on koko Länsi-Suomessa Varsinais-Suomesta Pohjois-Pohjanmaalle. Itä-Suomessa haittaa aiheuttavat Venäjän ja Suomen raja-alueilla pyytävät laumat, joiden reviiri on laajempi kuin Länsi-Suomessa. Kyseisiä laumoja ei juurikaan noteerata kannan hoidossa siitä huolimatta, että ne aiheuttavat asukkaille aivan samanlaista pelkoa ja haittaa kuin Suomen valtakunnan sisällä elävät sudet.
Tutkimusten mukaan Suomen susikanta on saavuttamassa sellaisen lauma- ja yksilömäärän, että varovaisestikin arvioiden logistinen kasvu vuodesta 2014 vuoteen 2032 päätyy 1 500 yksilöön. Todennäköinen määrä nousee jopa 3 000 yksilöön. Nykyistä kantaa on vähennettävä 80—100 sudella vuosittain, mikäli halutaan säilyttää nykyinen EU:n susidirektiivin edellyttämä riittävä, mutta elinvoimainen määrä ilman ihmisten, kotieläinten ja susien hengenvaarallisia kohtaamisia.
Saksassa on enemmän susia kuin Suomessa. Siellä susilaumojen reviirit ovat pienentyneet huomattavasti erityisesti alueilla, joilla susi on tottunut ihmisiin. On havaintoja, että samalla reviirillä saattaa pyytää kaksikin laumaa. Myös Suomessa on tehty vastaavia havaintoja reviireistä, joissa useampi naaras on kiimassa samalla alueella.
Nyrkkisääntönä on, että susilauman reviirin koko on 30 x 30 km. Mutta reviirin koko voi olla huomattavasti pienempi, mikäli alueella on riittävästi ravintoa, hirvieläimiä tai lampaita. Niillä alueilla, joilla sudet ovat risteytyneet koirien kautta, voivat reviirit olla päällekkäin. Edellisestä on havaintoja Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa. Koirasusien on havaittu tottuvan ihmiseen huomattavasti helpommin kuin villisuden.
Susikannan koon on oltava sellainen, ettei siitä aiheudu kohtuutonta vaaraa taikka haittaa. Tällä hetkellä kantokyvyn rajat ovat tulleet vastaan muualla paitsi suurten kaupunkien ydintaajamien asukkailla.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin Suomen susilaumojen rajaamiseksi uudessa susikannan hoitosuunnitelmassa 15 laumaan ja havaittujen koirasusien/koirasusilaumojen poistamiseksi Suomen luonnosta haitallisena vieraslajina.