Eduskunnan puhemiehelle
Paikallisten ihmisten oikeudet luonnonsuojelualueilla
Paikallisten ihmisten oikeudet luonnonsuojelualueilla puhuttavat aika ajoin. Maltion luonnonpuistossa paikallisten metsästysoikeus vietiin kokonaan 1990-luvulla. UK-puistossa on väännetty kulku- ja pilkkioikeuksista. Lemmenjoella jatkuu taistelu kullankaivajien asemasta.
Suojelualueita perustettaessa lähtökohtana metsästyksessä on ollut terve pääsääntö, jonka mukaan paikallisten ihmisten metsästysoikeus säilyy, ja ainoastaan erityisperustein sitä voidaan rajoittaa. Jotkut intomielisimmät ovat yrittäneet kääntää asetelman päälaelleen: pääsääntö olisi metsästyksen kieltäminen ja ainoastaan poikkeustapauksissa sen salliminen. Se olisi turmiollista luonnonsuojelun edistämisen ja valtion uskottavuuden kannalta sopijaosapuolena.
Taustaa Pallas-Yllästunturin tilanteeseen
Pallas-Yllästunturin kansallispuiston järjestyssäännön mukaan paikallisilla asukkailla on oman kotikuntansa alueella oikeus metsästykseen kansallispuistossa metsästyslain mukaisesti.
Metsästysoikeutta on kuitenkin rajoitettu toteamalla, että metsästäminen ei ole sallittua "tunturien paljakka-alueilla eikä puiston reittien, palvelurakenteiden eikä Ylläksen ja Pallastunturin matkailukeskusten läheisyydessä olevilla alueilla (karttaliite 2a ja 2b)". Karttaliite on lisätty vasta eduskunnan valiokuntakäsittelyn jälkeen.
Metsästyskieltoalue on varsin laaja, noin 30 000 ha. Järjestyssäännössä olevan kiellon taustalla on Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta vuonna 2004 annettu laki (1430/04), jonka liitteenä olevaan karttaan kieltoalue on merkitty. Tällainen rajoitus on hyvin poikkeuksellinen. Missään muussa kansallispuistossa ei ole sisällöltään vastaavaa rajoitusta. Eikä metsästyskieltoalueen rajausta ole käsitelty missään metsästysoikeuksiin liittyvässä toimielimessä.
Metsästyskieltoalueelle heikot perustelut
Metsästyksen kieltämiselle puiston reittien, palvelurakennelmien tai Ylläksen ja Pallaksen matkailukeskusten läheisyydessä ei ole esitetty mitään varsinaista syytä. Sellaisia syitä ei noussut esille eduskuntakäsittelynkään aikana.
Voisi olettaa, että tällainen kielto saattaisi liittyä metsästyksestä mahdollisesti aiheutuvien vaaratilanteiden estämiseen. Asiaa ei ole kuitenkaan eduskuntakäsittelyssä perusteltu tällä tavalla, ja siihen on yksinkertainen selitys. Luonnonsuojelulain nojalla metsästystä on mahdollista rajoittaa vain luonnonsuojeluun liittyvällä perusteella. Sen sijaan metsästyksen säätely siltä osin kuin kysymys on siitä, että metsästystä harjoitetaan turvallisesti, kuuluu metsästyslainsäädännön alaan.
Kytkentä metsästyslain 8 §:ään(paikallisten asukkaiden oikeus metsästää kotikuntansa valtionmailla)
Metsästyksen osalta lähtökohtana on metsästyslain 8 §, jonka mukaan paikallisella asukkaalla on oikeus metsästää valtion mailla. Metsästys voidaan kieltää kansallispuiston alueella luonnonsuojelulain nojalla, mutta tämä edellyttää luonnonsuojelullista perustetta. Metsästyksen kieltäminen paljakka-alueilla on tämän edellytyksen mukainen kielto, mutta paljakka-alueilla ei muutenkaan harjoiteta metsästystä.
Sen sijaan metsästyksen kieltäminen muulla perusteella ei voi olla sellainen syy, jonka nojalla metsästyslain 8 §:ssä turvattu metsästysoikeus voidaan kumota kansallispuiston alueella. Ne määräykset, joilla pyritään estämään vahinkojen syntyminen, sisältyvät metsästyslakiin. Nämä määräykset tulevat noudatettaviksi myös sellaisilla alueilla, joilla on huomattavasti enemmän liikkujia kuin kansallispuistoissa. Läheisyydessä on esimerkiksi Levin ja Ylläksen matkailukeskukset, joiden läheisyydessä metsästys on mahdollista metsästyslain mukaisesti.
Laaja aluerajaus sotii luonnonsuojelun tavoitteita vastaan
Kieltoalueita ei voida perustella riistakantojen pitämisellä kestävällä tasolla, koska tätä koskevat määräykset ovat metsästyslaissa. Metsästyskieltoalueet voivat olla itse asiassa ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Mikäli esimerkiksi hirvenmetsästystä ei ole mahdollista harjoittaa koko puiston alueella, tämä voi johtaa siihen, että hirvikantoja ei kyetä pitämään kestävällä tasolla. Tämä voi lisätä hirvien aiheuttamia vahinkoja myös kansallispuiston alueella, mikä olisi ristiriidassa sen kanssa, mihin luonnonsuojelulain määräyksillä yleensä pyritään.
Rauhoitusalueen laajuuden takia alueelle muodostuu hirvitihentymiä. Hirvien reviiri- ja kiimatappeluiden sekä nopeiden siirtymälaukkojen ym. takia paliskuntien välistä raja-aitaa särkyy jatkuvasti. Paliskunnat joutuvat maksamaan särkyneistä aidoista aiheutuneet vahingot. Myös jatkuva päivystys, korjaustoimenpiteet, paliskunnasta toiseen sekaantuvien porotokkien etsiminen, kokoaminen ja erottelu maksavat. Lisäksi aitavahti- ja korjaustoiminta sekä tokkien laiduntamisalueella kokoaminen em. syistä häiritsee porojen normaalia laiduntamista ja heikentää porojen selviytymistä talvien yli.
Paikallisten organisaatioiden ja ihmisten esitykset
Muonion ja Kittilän riistanhoitoyhdistykset sekä Muonion ja Kyrön paliskunnat esittävät, että ympäristöministeriö Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta annetun lain valmistelusta vastaavana viranomaisena sekä maa- ja metsätalousministeriö metsästyslainsäädännöstä vastaavana viranomaisena ryhtyvät toimenpiteisiin perusteettoman rauhoitusalueen purkamiseksi.
Mikäli metsästystä ei jostain syystä ole mahdollista sallia koko edellä mainitulla alueella, lain liitteenä olevaa karttaa tulee joka tapauksessa muuttaa siten, että se ei ole ristiriidassa säädöstekstin kanssa. Kun lain 4 §:n mukaan metsästys on kiellettyä vain reittien, palvelurakenteiden ja kahden matkailukeskuksen läheisyydessä, karttaa tulee muuttaa siten, että se on yhdenmukainen tämän säännöksen kanssa metsästyslaissa sanotuin varoetäisyyksin.
Muuta huomioitavaa
Pallas-Yllästunturin kansallispuistolakia on muutettu jo aiemmin, kun Kittilän ja Muonion kuntarajoja muutettaessa Rauhalan ja Raattaman kylien asukkaat menettivät metsästysoikeutensa perinteisille pyyntialueilleen.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin vastuuministeri aikoo ryhtyä, että Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa palautetaan paikallisille ihmisille metsästysoikeus metsästyslain 8 §:n mukaisesti tai että metsästysrajoitusaluetta supistetaan merkittävästi?