Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa niin kuin lähes kaikkialla maailmassa toteutetaan terveysongelmien hoitamisessa tai ehkäisyssä erilaisia perinteisiä hoitokeinoja. Puhutaan perinnehoidoista, kansanlääkinnästä, traditionaalisesta lääketieteestä, kansanparannuksesta ym.
Kun ajatellaan kokemusperäistä sairauksien hoitoa meillä ja muualla, niin sitä harjoittavat ihmiset itse (omahoito), omaiset ja läheiset, kansanlääkinnän toteuttajat sekä varsinainen terveydenhuolto. Kaikilla näillä toiminnoilla on merkitystä ihmisten, väestön ja terveyden kannalta.
Maailman terveysjärjestö WHO on useassa yhteydessä käsitellyt perinnehoitojen ja traditionaalisen lääketieteen asiaa. Sadatmiljoonat ihmiset maailmassa käyttävät näitä hoitoja. Viime vuosina myös julkinen mielenkiinto asiassa on kasvanut.
On myös selvitelty, miksi ihmiset maailmassa käyttävät perinteisiä lääketieteen hoitoja. Hoidot ovat usein myös osa paikallista kulttuuria. Erityisen keskeistä on, myös Suomen tilanteessa, että perinnehoidot täydentävät julkista terveydenhuoltoa. Tämä on huomioitu kansallisissa strategioissa myös monissa länsimaissa, kuten Japanissa tai Sveitsissä.
WHO onkin käsitellyt perinteisen lääketieteen asemaa yleiskokouksensa julkilausumissa ainakin vuosina 1997, 2003, 2008 ja 2014. Näiden pohjalta järjestö on laatinut traditionaalisen lääketieteen strategian 2014—2013. WHO:n kannanotoissa on kehotettu jäsenmaita huomioimaan WHO:n strategia ja kehotettu soveltuvin osin integroimaan perinnelääketiedettä julkiseen terveydenhuoltoon, varsinkin perusterveydenhuoltoon.
Kannanotoissa kehotetaan WHO:ta tukemaan jäsenmaita asiassa ja seuraamaan kehitystä. WHO:n tietojen mukaan ainakin 70 maata on laatinut kansallisen perinnehoitojen strategian, ja yliopistotason opetusta alalla on hyvin monessa maassa. Hoitomuodot vaihtelevat eri maissa paikallisen kulttuurin mukaan. Kysymys on esim. akupunktiosta, jäsenkorjauksesta, yrttihoidoista ym.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että perinteisen lääketieteen käyttö monissa maissa on hyvin yleistä. Eräissä maissa, kuten Sveitsissä, paikallinen sairausvakuutus korvaa joitakin näistä hoidoista. Hyödyllisten perinnehoitojen kriteereinä WHO kiinnittää huomiota mm. osoitettuihin vaikutuksiin, turvallisuuteen, taloudelliseen merkitykseen, koulutukseen ja tutkimukseen sekä yhteistyöhön terveydenhuollon kanssa.
Myös Suomessa perinnehoidoilla on pitkä historia alkaen Gabriel Maxeniuksen ja Elias Lönnrothin dokumenteista. Toiminnan laajuutta on myös jonkin verran tutkittu. Viime vuosina vakava tutkimus asiaa kohtaan on lisääntynyt, ja myös jonkin verran opetusta annetaan. Eräs keskeinen perinnehoidon muoto Suomessa on jäsenkorjaus, jonka vaikutuksia ja turvallisuutta on tutkittu ja dokumentoitu — koskien esimerkiksi hyvin yleistä terveydellistä ongelmaa eli kroonista selkäkipua.
Keskeisiä toimijoita Suomessa ovat perinnehoitojen neuvottelukunta, kalevalainen kansanparannussäätiö, Kansanlääkintäseura ry ja Kaustisen kansanlääkintäkeskus. Perinnehoitojen neuvottelukunta on toiminut aktiivisesti julkaisten mm. Kalevalainen kansanparannus -säätiön kanssa perinnehoitoja käsittelevän kirjan sekä järjestänyt yhdessä eduskunnan tutkijaseura TUTKAS:n kanssa tieteellisesti tutkittuja perinnehoitoja käsitelleen seminaarin 28.2.2018.
Neuvottelukunta on myös jättänyt 4.12.2018 valtioneuvostolle vetoomuksen käynnistää perinnehoitoja koskevan kansallisen strategian laatiminen, mikä noudattaisi siten WHO:n kehotusta ottaa tieteellisesti tutkitut perinnehoidot tukemaan terveydenhuoltoa. Eli kuten WHO sanoo, saada traditionaalisen lääketieteen potentiaali valvotusti tukemaan terveydenhuoltoa ja sen terveystavoitteita.
Kasanlääkintäseura ry on tallentanut tuki- ja liikuntaelinhoitoihin liittyviä hyviä hoitokäytänteitä ja kouluttanut osaajia. Koulutetut osaajat ovat antaneet kymmenen vuoden aikana yli 3 miljoonaa kalevalaista jäsenkorjaushoitoa hyvällä hoitovasteella ja ilman tiedossa olevia vahinkotapauksia. Tämä pehmytosakudoksia käsittelevä hoitomuoto nimisuojattiin potilasturvallisuuden varmistamiseksi kalevalaiseksi jäsenkorjaukseksi, ja sille saatiin EU:n Harmonisointiviraston nimisuojaus vuonna 2005. Hoidosta löytyy satunnaistettuja hoitotutkimuksia 5 kappaletta, vertaisarvioituja tutkimuksia 4, yksi väitöskirja, 2 pro gradu tutkielmaa sekä yli 10 julkaisua suomalaisissa tiedelehdissä, ja se on käytössä koko maassa.
Edellä olevan ja myös WHO:n suositusten perusteella olisi tarpeen laatia maahamme kansanlääkinnän tai perinnehoitojen strategia. On syytä painottaa voimakkaasti, että perinnelääketieteen asiaa ei tule sekoittaa uskomuslääketieteeseen, jota koskevaa lainsäädäntöä tiettävästi pohditaan sosiaali- ja terveysministeriössä. Olisi virhe laittaa tieteellisesti tutkitut perinnehoidot vaihtoehtolääketieteen alle ja samalla viedä pohjaa tieteellisen tutkimuksen merkitykseltä.
Perinnelääketiede pohjautuu pitkäaikaiseen kokemukseen vaikutuksista ja turvallisuudesta. Parhaimmillaan käytetään keinoja, joiden vaikutuksia ja turvallisuutta on tieteellisesti tutkittu, joista on hyvin laajat ja pitkäaikaiset kokemukset ja joita toteutetaan yhteistyössä virallisen terveydenhuollon kanssa. Juuri SOTE-uudistuksen yhteydessä olisi hyvä pohtia, kuinka tutkitut ja vaikuttaviksi osoitetut perinnelääketieteen hoidot voitaisiin kustannusvaikuttavasti toteuttaa esimerkiksi asiakassetelien puitteissa. Juuri kalevalainen jäsenkorjaus voisi olla tällainen hoito.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus aikoo hyödyntää tieteellisesti tutkittuja perinnehoitoja suomalaisten terveyden hyväksi ja
aikooko hallitus aloittaa Suomessa valmistelun WHO:n suositteleman kansallisen perinnelääketieteen strategian laatimiseksi?