Eduskunnan puhemiehelle
Suomalainen koulutus perustuu tutkimukseen ja tietoon. Osana tutkimusperusteista koulutuspolitiikkaa päätöksenteko on tavattu asetettaa alttiiksi tutkijoiden arviolle.
Viimeisen vuoden aikana tutkijat ovat esittäneet useita viime vuosien koulutuspolitiikkaa käsitteleviä arvioita, kuten talouspolitiikan arviointineuvoston raportti tammikuussa 2018, Tuukka Tomperin ja Marko Tervamäen vertaisarvioitu tiedeartikkeli Niin & Näin -lehdessä kesäkuussa 2018, Marko van den Bergin ja Najat Oukrim-Soivion artikkeli, joka alun perin julkaistiin Kanava-lehdessä ja myös Suomen kuvalehdessä, Marko van den Bergin ja Janne Säntin HS Vieraskynä 7.12.2018, 10.12.2018 HS:ssa uutisoitu Tommi Hoikkalan ja Tomi Kiilakosken raporttiartikkeli koulutuksen digiloikista ja ministeriön linjauksista (Koulutuksen digiloikka -raportti, TP) sekä viimeisenä professori Hannu L. T. Heikkisen artikkeli (HS 18.12.2018).
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten ministeriössä on käsitelty perusteluissa mainituissa tutkija-arvioissa esitetty kritiikki ja ehdotukset,
miten ministeriössä systemaattisesti jäsennetään sekä tehdystä politiikasta tehtyä tutkimusta ja arvioita että uutta tutkimustietoa ja
onko Hoikkala-Kiilakoski-artikkelin löydökset ja ehdotus komitealaitosvalmistelusta mahdollista ottaa harkintaan, kun ministeriössä jatkossa valmistellaan esimerkiksi jatkuvan oppimisen malleja ja koulutuksen digitalisaatioita?