Eduskunnan puhemiehelle
Tuon em. kirjallisen kysymykseni taustana oli paikallisilta ihmisiltä tullut palaute, jonka mukaan aiemmin alueella marjastaneet ihmiset eivät saisi enää lupaa marjastukseen. Lapin rajavartiosto tiedotti (mm. Lapin Kansa 24.2.2017), että lupia rajavyöhykkeellä ei myönnettäisi enää marjastukseen, hirvenpyyntiin kylläkin. Rajavyöhykelupa-asioita koskee rajavartiolaitoksen 26.9.2014 annettu määräys, joka on voimassa 1.10.2014—30.9.2019.
Käytännössä marjastuksen rajavyöhykelupien epääminen on johtanut marjamaiden ja laajemminkin luonnon vuotuisen tuotannon vajaakäyttöön sekä paikallisten asukkaiden oikeuksien loukkaamiseen. Aikaisempi käytäntö, jolla paikalliset ihmiset saivat käydä poimimassa asuinpaikkojensa läheisyydestä marjoja, osoittautui hyväksi ja toimivaksi. Sen muutos hallinnollisella päätöksellä on tapahtunut ilman, että asiasta olisi neuvoteltu paikallisten asukkaiden kanssa, ja se on myös vastoin rajavartiolain henkeä.
Kyse on siitä, että aikaisemmin luonnosta luonnon lähellä elävien ihmisten ikiaikaiset oikeudet ja luvat on päätetty evätä. Marjastuksen lisäksi ihmiset ovat voineet myös kalastaa ja kerätä muita luonnontuotteita rajavyöhykealueella. Varsinkin pohjoisilla alueilla marjastus ja kalastus sekä luonnontuotteiden monimuotoinen kerääminen kotitarpeisiin ja tarvittaessa tilanteen mukaan myyntiinkin ovat tärkeä osa toimeentuloa ja elämää kokonaisuudessaan.
Alueet Lapissa Venäjän rajan läheisyydessä ovat todella harvaan asuttuja, ja kyse ei ole suuresta määrästä ihmisiä, jotka näitä lupia edes hakevat. Mutta luvat ovat sitä merkittävämpi osa heidän elämäänsä. Kyse on myös saamelaisen alkuperäiskulttuurin vaalimisesta.
”Rajavyöhykelupien myöntämisperusteiden tarkistaminen on yksi kustannustehokas keino rajojen valvonnan tehostamiseksi muiden resurssien supistuessa. Rajavyöhykkeellä ja siellä liikkumisen rajoittamisella mahdollistetaan rajajärjestyksen valvominen ja rajaturvallisuuden ylläpitäminen kaikissa oloissa.”Ministeri perusteli asiaa aiempaan kirjalliseen kysymykseeni antamassaan vastauksessa mm. seuraavasti:
Vastauksesta välittyy mielikuva, että marjastajat olisivat jotenkin vaarantaneet rajajärjestystä ja rajaturvallisuutta. Onko tällaisesta mitään näyttöä? Tietääkseni marjastajat ovat toimineet rajavyöhykkeellä asiallisesti ja yksinomaan marjanpoiminnan tarkoituksessa. Ei ole myöskään tasapuolista, että hirvenpyytäjät saavat rajavyöhykeluvan, mutta marjastajat eivät.
Paikalliset ihmiset eivät ole aiheuttaneet rajavartiostolle lisätöitä. Päinvastoin paikalliset ihmiset ovat samalla suorittaneet omalla läsnäolollaan rajavalvontaa ilman korvausta. Paikallisten ihmisten luonnossa kulkemisesta ei ole aiheutunut haittaa, vaan päinvastoin siitä olisi yhteiskunnallemme jatkossakin enemmän hyötyä kuin haittaa. Lainkuuliaisten marjastajien asiallinen toiminta rajavyöhykkeellä ei vaaranna rajajärjestystä eikä turvallisuutta raja-alueella.
Rajavyöhykelupien myöntämistä ohjaava määräys on päättymässä tämän vuoden syksyllä. Olisi tärkeää valmistella uusi määräys, joka mahdollistaisi paikallisten asukkaiden oikeuden saada rajavyöhykelupia myös marjastukseen ja sienestykseen. Kyse ei ole laajamittaisesta toiminnasta, mutta sillä on suuri merkitys niille ihmisille, jotka elävät rajan läheisyydessä ja joilla on hankala lähteä kotoaan kauemmas marjastamaan, kun lähistöllä olisi hyviä marjamaita käytettävissä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aiotaanko uusi rajavyöhykelupien myöntämistä koskeva määräys valmistella siten, että paikallisten ihmisten oikeudet ja mielipiteet huomioidaan ja
tullaanko valmistelussa käyttämään poliittista ohjausta, jotta aikaisempaan käytäntöön marjanpoiminnan osalta voidaan palata?