Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain muuttamisesta

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan Kansaneläkelaitokselle ja työttömyyskassalle annettavaksi oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden rajoitusten estämättä Verohallinnolta tietoja väärinkäytösten selvittämiseksi.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2015.

Esityksessä ei ole säätämisjärjestysperusteluja.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Ehdotuksen arviointi

Lopuksi

Kansaneläkelaitoksella ja työttömyyskassalla on lakiehdotuksen 13 luvun 1 §:n 4 momentin mukaan oikeus salassapitosäännösten ja muiden tietojen saantia koskevien rajoitusten estämättä saada sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, Verohallinnolta maksutta tiedot, jotka ovat tarpeen työttömyysetuuksien väärinkäytösten selvittämiseksi.

Kansaneläkelaitoksen ja työttömyyskassan oikeus saada tietoja määräytyy nykyisin voimassa olevan työttömyysturvalain 13 luvun 1 §:n perusteella. Säännöksen mukaan Kansaneläkelaitoksella ja työttömyyskassalla on oikeus saada välttämättömiä tietoja valtion viranomaisilta käsiteltävänä olevan asian ratkaisemista tai muuten laissa tai Suomea sitovassa sosiaaliturvasopimuksessa säädettyjen tehtävien toimeenpanemista varten. Säännöstä voidaan perustelujen mukaan tulkita siten, että oikeus saada tietoja koskee vain yksittäistapauksia, mutta ei käsitä tietojen saamista niin sanottuna massasiirtona. Säännöksessä ei myöskään mainita väärinkäytösten selvittämistä perusteena tietojen luovuttamiselle. Kansaneläkelaitoksen ja työttömyyskassan oikeus saada Verohallinnolta massasiirtona tietoja etuudensaajien tuloista väärinkäytösten tutkimista varten on perustelujen mukaan siten lainsäädännöllisesti epäselvä.

Ehdotuksen keskeisenä tarkoituksena on selkeyttää oikeustilaa siten, että työttömyysetuuksien maksajilla on oikeus saada Verohallinnolta etuudensaajien tulotietoja massasiirtona. Maksettuja työttömyysetuuksia ja Verohallinnolta saatuja etuudensaajien tulotietoja vertailemalla on tarkoitus selvittää työttömyysetuuksien väärinkäyttöä yksittäistapauksia laajemmin.

Tietojen massasiirron toteuttamistapaa ei ole hallituksen esityksessä selostettu. Massasiirron tai ‑luovutuksen määritelmää ei enää sisälly myöskään henkilötietolainsäädäntöön. Sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun lisäselvityksen mukaan massasiirrolla kuitenkin tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että työttömyysetuuden maksaja määrittelee tietyn ryhmän etuudensaajia, joiden osalta vertailu Verohallinnon tulotietojen kanssa tehdään. Rajauksen peruste voi olla esimerkiksi se, että etuudensaaja on saanut työttömyysetuutta koko kalenterivuoden. Tiedot laajemman ryhmän tulotiedoista voidaan toimittaa myös sähköisessä muodossa, mutta työttömyysetuuden maksajalla ei tässä yhteydessä olisi teknistä käyttöyhteyttä Verohallinnon tietoihin.

Ehdotusta on arvioitava perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvattujen yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Arvioidessaan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista koskevaa sääntelyä perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten se sidotaan tietojen saamisen välttämättömyyteen. Viranomaisen tiedonsaantioikeus ja tietojen luovuttamismahdollisuus voivat valiokunnan mukaan liittyä tietyn tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tietosisällöt on lueteltu laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole tällä tavoin lueteltu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" tietyn tarkoituksen kannalta (ks. esim., s. 6/II,, s. 3—4 ja, s. 4/I).

Tietojensaantioikeus osoitetaan Kansaneläkelaitokselle ja työttömyyskassoille työttömyysetuuksien väärinkäytön estämiseksi. Ehdotettu tarkoitus on perustuslakivaliokunnan mielestä sinänsä perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste rajoittaa yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa antamalla tietojensaantioikeus kyseisille tahoille myös laajemmin kuin yksittäistapauksissa. Esityksen perustelujen perusteella tietojensaantioikeus koskee Verohallituksella olevia etuudensaajien tulotietoja. Tällaista tietosisältöjen rajausta ei kuitenkaan sisälly ehdotettuun säännökseen, vaikka tietojensaantioikeus on siinä kytketty tarpeellisuusvaatimukseen. Tämän vuoksi lakiehdotuksen 13 luvun 1 §:n 4 momenttia on muutettava siten, että tietojensaantioikeus joko kytketään välttämättömyysvaatimukseen tai tietosisällöt täsmennetään esimerkiksi esityksen perusteluissa mainitulla tavalla. Tällainen muutos on edellytyksenä sille, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan perustelluinta on tällaisessa sääntely-yhteydessä täsmentää säännöstä siten, että siitä ilmenee selkeästi se, että Kansaneläkelaitoksella ja työttömyyskassoilla on säännöksen nojalla oikeus saada vain työttömyysetuuksien saajien tietoja samoin kuin se, että oikeus koskee ainoastaan näiden tulotietoja. Tällöin tietojensaantioikeus voi liittyä myös ehdotetun tarkoituksen kannalta tarpeellisiin tietoihin (esim. "Kansaneläkelaitoksella ja työttömyyskassalla on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tietojen saantia koskevien rajoitusten estämättä saada Verohallinnolta maksutta työttömyysetuuksien väärinkäytösten selvittämiseksi tarpeelliset tiedot työttömyysetuuksien saajien tuloista.").

Esityksessä ei ole lainkaan säätämisjärjestysperusteluja. Perustuslakivaliokunta korostaa, että hallituksen esitykseen on aina syytä ottaa jakso "Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys", jos lakiehdotukset sisältävät säännöksiä, joiden perustuslainmukaisuutta on syytä arvioida. Esimerkiksi ehdotetun kaltaiset tietojensaantioikeuksia koskevat säännökset ovat tyypillisesti tällaisia. Rajatapauksissa säätämisjärjestysjakso on syytä pikemminkin sisällyttää esitykseen kuin jättää siitä pois. Hallituksen esityksen säätämisjärjestysjakso tarjoaa eduskunnalle myös tärkeän informaation, jonka avulla keskeisesti arvioidaan esityksen käsittelemisen tarpeellisuutta perustuslakivaliokunnassa (, s. 3—4 ja, s. 3; ks. myös Lainkirjoittajan opas, oikeusministeriön julkaisu 37/2013, s. 37—38).