Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Yleistä

Syrjintä ja osallisuus

Vammaisten henkilöiden kohtaama syrjintä

Esteettömyys ja saavutettavuus

Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen ja auttaminen

1325/2014 Ensimmäisessä nelivuosittain eduskunnalle annettavassa kertomuksessaan yhdenvertaisuusvaltuutettu käsittelee laajasti toimivaltaansa kuuluvia asioita ja antaa eduskunnalle yhdeksän suositusta. Kertomus antaa selkeän kuvan uuden yhdenvertaisuuslain () toimivuudesta ja uudistamistarpeista. Kertomuksessa nostetaan esimerkkien kautta esille tärkeitä vallitsevan oikeustilan vahvuuksia sekä käytännön soveltamistilanteissa havaittuja merkittäviä puutteita.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta keskittyy lausunnossaan erityisesti kertomuksen syrjintää ja osallisuutta, vammaisten henkilöiden täysimääräistä osallisuutta ja yhdenvertaisuusvaltuutetun ihmiskaupparaportoijan tehtävää koskeviin osiin.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävänä on edistää yhdenvertaisuutta ja puuttua syrjintään. Kertomuksen mukaan yhdenvertaisuusvaltuutetun kolmen ensimmäisen toimintavuoden aikana yhteydenottoja on tullut koetusta tai havaitusta syrjinnästä laajasti eri syrjintäperusteilla ja kaikilta elämänalueilta. Kertomuksen mukaan valtuutetun tietoon tulleissa kanteluissa on usein kyse rakenteellisesta syrjinnästä, johon vaikuttaminen edellyttää pitkäjänteistä toimintaa.

Valiokunta korostaa, että syrjinnän ehkäisemisellä ja osallisuuden edistämisellä estetään myös yhteiskunnasta syrjäytymistä ja vähennetään eriarvoisuutta. Yhteiskunnan palveluilla, kuten sosiaali- ja terveyspalveluilla sekä työllisyyspalveluilla, on tärkeä rooli osallisuuden edistämisessä. Tämän vuoksi rakenteelliseen syrjintään palveluissa on kiinnitettävä erityistä huomiota. Valiokunta yhtyy valtuutetun näkemykseen siitä, että yhdenvertaisuusvaikutusten arviointi tulee vakiinnuttaa osaksi kaikkea lainvalmistelua sekä valtioneuvoston hankkeiden valmistelua.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää erityisesti huomiota valtuutetun havaintoihin vammaisten henkilöiden kohtaamasta syrjinnästä. Kertomuksen mukaan vammaisuus on ollut yhdenvertaisuusvaltuutetun koko tähänastisen toimikauden ajan toiseksi yleisin syrjintäperuste, jonka vuoksi valtuutettuun otetaan yhteyttä. Vammaiset kokevat kertomuksen mukaan syrjintää erityisesti koulutuksessa ja opetuksessa, yksityisissä palveluissa ja sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että yhdenvertaisuusvaltuutetulla on riittävät resurssit myös vammaisten henkilöiden syrjintää koskevien ilmoitusten selvittämiseen.

Valiokunta pitää huolestuttavana yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemystä siitä, että vaikka vammaisten henkilöiden oikeudet ovat Suomessa muodollisesti hyvät, oikeuksien toteutumisessa on ongelmia. Valtuutetun mukaan päätöksenteossa ei osata vielä ottaa riittävästi huomioon YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen vaatimuksia. YK:n vammaissopimuksen tarkoituksena on taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista. Sopimuksessa korostetaan vammaisten ihmisten itsemääräämisoikeutta, yhdenvertaisuutta ja osallisuutta kaikessa heitä koskevassa päätöksenteossa.

Valtuutettu kiinnittää kertomuksessaan huomiota yhdenvertaisuuslain mukaisen kohtuullisten mukautusten vaatimuksen toteutumiseen. Valtuutetun mukaan vammaisten henkilöiden oikeudet voivat kuitenkin toteutua vain, jos niiden käytön mahdollistavat välttämättömät vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987) annetun lain mukaiset palvelu- ja tukitoimet ovat oikea-aikaisesti ja riittävästi saatavilla. Valtuutetun mukaan vammaiselle henkilölle suuri yhdenvertaisuuden este on jäädä ilman vammaispalvelulaissa tarkoitettuja välttämättömiä palveluita. Valtuutettu korostaa, että vammaispalveluille tulee turvata riittävät resurssit.

HE 159/2018 vp

Valtuutettu kiinnittää kertomuksessaan huomiota myös vammaisille henkilöille tärkeiden asumispalvelujen ja tulkkauspalvelujen kilpailuttamisen aiheuttamiin ongelmiin. Valtuutetun mukaan erityisesti asumispalvelujen kilpailuttaminen ja siitä aiheutuva epävarmuus palveluntarjoajien pysyvyydestä ja todellisesta kyvykkyydestä aiheuttavat merkittävän riskin vammaisen asukkaan yhdenvertaisuudelle, itsemääräämisoikeudelle ja henkilökohtaiselle vapaudelle.

Eduskunnan käsiteltävänä on parhaillaan kansalaisaloite vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttamisen lopettamisesta (). Sosiaali- ja terveysvaliokunta on talousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa () pitänyt kansalaisaloitteessa esille tuotuja ongelmia vammaisten henkilöiden palvelujen hankinnoissa vakavina. Erityisen ongelmallisena valiokunta pitää sitä, että vammaisten henkilöiden osallisuudesta heitä koskevassa päätöksenteossa ei ole riittävästi huolehdittu eikä palvelujen jatkuvuutta ole turvattu. Palvelujen käyttäjillä ei myöskään ole riittäviä oikeussuojakeinoja hakea muutosta järjestämistavan valintaan.

Vammaisten henkilöiden asumisen osalta valiokunta korostaa, että YK:n vammaissopimuksen 19 artiklan mukaan vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa mahdollisuus valita asuinpaikkansa sekä se, missä ja kenen kanssa he asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä asuinjärjestelyä. Myös hallituksen esityksessä uudeksi vammaispalvelulaiksi vahvistetaan vammaisen henkilön oikeutta valita asuinpaikkansa.

Valiokunta painottaa yhdenvertaisuusvaltuutetun tavoin, että kunnalla on useita eri tapoja järjestää vammaispalvelut ja hankintalain mukainen hankintamenettely on vain yksi palvelujen toteuttamistapa. Järjestämistavan valinnassa ja palvelujen toteutuksessa tulee aina ottaa huomioon vammaisen henkilön oikeuksia ja palvelujen laatua turvaava lainsäädäntö. Jos voimassa olevan lainsäädännön edellytyksiä vammaisen henkilön osallisuuden, itsemääräämisoikeuden ja palvelujen laadun sekä jatkuvuuden turvaamisesta ei pystytä täyttämään julkisin hankinnoin järjestettävillä palveluilla, palvelut tulee järjestää muulla tavoin.

Valiokunta korostaa, että vammaispalvelujen asiakkaiden osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet tulee turvata nykyistä paremmin palvelujen järjestämistavan valinnasta ja palvelujen toteuttamisesta päätettäessä. Kansalaisaloitteesta antamassaan lausunnossa valiokunta on esittänyt, että valtioneuvosto nimittäisi asiantuntijatyöryhmän, joka arvioisi viipymättä säädösmuutostarpeet vammaisten henkilöiden osallisuuden ja oikeussuojakeinojen vahvistamiseksi ja sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintamenettelyn kehittämiseksi.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu tuo kertomuksessaan esille monia esteettömyyden ja saavutettavuuden puutteisiin liittyviä ongelmia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy valtuutetun näkemykseen siitä, että kohdennettujen palvelujen ja mukautusten lisäksi tarvitaan kaikille sopivaa suunnittelua, esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Valiokunta korostaa yhdenvertaisuusvaltuutetun tavoin, että esteettömyys ja saavutettavuus pitäisi huomioida ennakoivasti uudistusten ja lainsäädäntöhankkeiden yhteydessä.

HE 60/2018 vp

Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksen mukaan noin 11 prosenttia sosiaali- ja terveyspalveluita koskevista ilmoituksista liittyy kieleen. Valtuutettu nostaa esille muun muassa viittomakielisten, saamen- ja venäjänkielisten sekä romaniväestön kokemia syrjintätapauksia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallisena, että palveluja ei aina saa omalla äidinkielellä. Valiokunta toteaa, että yhdenvertaisuusongelmia liittyy myös tilanteisiin, joissa esimerkiksi vammaisella henkilöllä on kognitiivisista rajoituksista johtuvia vaikeuksia ymmärtää viranomaisen vaikeaselkoista kieltä. Valiokunta painottaakin palvelujen, ohjeiden ja verkkosivustojen selkokielisyyden tärkeyttä. Selkokielisyyden lisäämisellä voidaan edistää palvelujen saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta.

Valtuutetulla on ihmiskaupparaportoijana hyvin laaja toimenkuva, joka ulottuu viranomaisten ja muiden ihmiskauppaan liittyviä tehtäviä hoitavien toiminnan seurannasta aina kansainväliseen yhteistyöhön. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää hyvänä, että kertomuksessa käsitellään perusteellisesti ihmiskaupan uhrien asemaa.

Kertomuksen mukaan ihmiskaupan uhreilla on usein erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja. Ihmiskaupan uhrit ovat usein usean yhtäaikaisen tuen tarpeessa, mutta he eivät traumaattisten kokemustensa, puutteellisen kielitaitonsa tai muun vaikean asemansa vuoksi pääse tarvitsemiensa palvelujen piiriin.

Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain (746/2011, vastaanottolaki) mukaan ihmiskaupan uhreilla on ihmiskaupassa uhriutumisesta johtuen oikeus tiettyihin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Lain mukaan auttamistoimet tulee järjestää ihmiskaupan uhrin yksilöllisen tuen tarpeen arvioinnin perusteella ja auttamistoimia järjestettäessä tulee ottaa huomioon uhrin iästä, turvattomasta asemasta sekä fyysisestä ja psyykkisestä tilasta johtuvat erityistarpeet ja sekä uhrin että auttamistoimia järjestävän henkilöstön turvallisuus. Ihmiskaupan uhrien auttaminen on järjestytty kaksijakoisella mallilla, jossa kunnat vastaavat niiden ihmiskaupan uhrien auttamisesta, joilla on kotikunta Suomessa. Joutsenon vastaanottokeskus vastaa niiden ihmiskaupan uhrien auttamistoimien järjestämisestä, joilla ei ole kotikuntaa.

Tuntematon tulevaisuus — selvitys ihmiskaupan uhrien auttamista koskevan lainsäädännön toimivuudesta Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI tutkivat vuonna 2018 julkaistussa selvityksessä(VN TEAS 24/2018), saavatko ihmiskaupan uhrit ne palvelut, joihin heillä tulisi kansainvälisen oikeuden ja EU-lainsäädännön sekä Suomen kansallisen lainsäädännön perusteella olla oikeus.

Selvityksestä kävi ilmi, ettei viranomaisapu tavoita kaikkia apua tarvitsevia ihmiskaupan uhreja. Erityisen haasteellinen tilanne on selvityksen mukaan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollossa, jossa ei tunneta ihmiskaupan uhrien auttamista koskevaa vastaanottolakia eikä lakia osata soveltaa asiakastilanteissa. Heikon laintuntemuksen ja puutteellisen lainsoveltamista koskevan ohjeistuksen johdosta ihmiskaupan uhrit eivät aina saa palveluita, joihin he olisivat oikeutettuja.

Valtuutettu suosittelee kertomuksessaan selkiyttämään voimassa olevaa lainsäädäntöä ihmiskaupan uhrien palveluiden turvaamiseksi kunnissa sekä parantamaan sosiaali- ja terveydenhuollon ohjeistusta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että voimassa olevan lainsäädännön ja käytäntöjen muutostarpeet ihmiskaupan uhrien tunnistamiseksi ja palvelujen turvaamiseksi kunnissa arvioidaan. Valiokunta korostaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon ohjeistuksen tarvetta.