Eduskunnan puhemiehelle
Vastatessaan () kirjallisen kysymyksen () jatkokysymykseeni kunta- ja uudistusministeri on kertonut, että Senaatti-kiinteistöjen ja valtion viraston välillä tehtävä vuokrasopimus ei ole normaali kahden oikeushenkilön välinen yksityisoikeudellinen sopimus vaan kysymys on valtion sisäisestä "itsekontrahoinnista", jossa noudatetaan yksityisoikeudellisia periaatteita. Tämä tarkoittaa sitä, että asiakirja, joka Senaatti-kiinteistöjen ja tiloja käyttävän valtion viraston välillä laaditaan, ei ole yksityisoikeudellinen sopimus. Asiakirja ei perusta oikeuksia eikä velvollisuuksia. Asiakirjassa ei ole oikeushenkilöiden tasolla kahta sopijapuolta, jotka voisivat esittää toisiaan kohtaan vaatimuksia. Kukaan ei vuokraa mitään toiselle. Lakia liikehuoneiston vuokrauksesta ei voida soveltaa, ei myöskään maanvuokralakia.
Edellä todetusta huolimatta Senaatti-kiinteistöjen käyttämät asiakirjapohjat ovat valtion virastojenkin kohdalla normaaleja liikehuoneiston vuokrauksesta tai kiinteistön vuokrauksesta annettuihin yksityisoikeudellisiin lakeihin perustuvia sopimuspohjia. Asiakirjoissa viitataan mainittuihin lakeihin ja annetaan siten virheellinen kuva asiakirjan luonteesta. Mainitut lait soveltuvat vain tilanteisiin, joissa vuokrauskohde vuokrataan toiselle. Senaatti-kiinteistöjen käyttämissä vuokrasopimuksiksi otsikoiduissa asiakirjoissa on ehtoja, joissa kuvataan vuokralaisen (valtio) velvollisuuksia vuokrasuhteen aikana ja sen päättyessä vuokranantajaa (valtio) kohtaan. Vuokralaisen on esimerkiksi poistettava tiloista omaisuutensa (valtion) ja jätettävä tilat tyhjinä vuokranantajan (valtion) käyttöön. Vuokralainen (valtio) vastaa aiheuttamastaan vahingosta vuokranantajalle (valtio) jne. Tällaisilla ehdoilla ei ole yksityisoikeudellista merkitystä, koska valtiolla ei voi olla velvollisuuksia itseään kohtaan.
Poliisipäällikkö, vankilanjohtaja, Puolustusvoimien kiinteistöistä vastaava upseeri tai muu virkamies ei välttämättä ymmärrä, että Senaatti-kiinteistöjen kanssa tehty vuokrasopimuksen muotoon puettu asiakirja ei ole yksityisoikeudellinen vuokrasopimus tai muukaan yksityisoikeudellisesti velvoittava oikeudellinen asiakirja. Välttämättä sitä ei ymmärretä ministeriöissäkään. Voidaankin pitää harhaanjohtavana, että valtion kiinteistöjä ja muita toimitiloja koskevat käyttöjärjestelyt puetaan yksityisoikeudellisten sopimusten muotoon, vaikka sellaisista ei ole kysymys.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus vaikuttaa siihen, ettei Senaatti-kiinteistöjen toiminnassa käytetä valtion sisäisissä toimitilajärjestelyissä vuokrasopimuksiksi otsikoituja ja muotoiltuja asiakirjoja tilanteissa, joissa kysymys ei ole kiinteistön tai sen osan taikka huoneiston vuokraamisesta toiselle eikä muutoinkaan yksityisoikeudellisesti velvoittavasta oikeustoimesta kahden eri oikeushenkilön välillä?