Tiivistelmä
HALLITUKSEN ESITYS
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettua lakia.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.
Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa ehdotettuja lainmuutoksia tarkastellaan perustuslain 15 §:n turvaaman omaisuudensuojan ja 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden kannalta.
Yleisperustelut
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Yleistä
Sopimuspakkoa koskevat rajoitukset
Enimmäishintasääntely
Hallituksen esitykseen sisältyy asianmukaiset säätämisjärjestysperustelut, joissa lakiehdotusta on tarkasteltu suhteessa perustuslain 15 §:ssä turvattuun omaisuudensuojaan ja 18 §:ssä turvattuun elinkeinovapauteen. Perustuslakivaliokunta tyytyy esittämään vain eräitä täydentäviä näkökohtia.
Lain 12 a §:n 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tunnistusvälineen tarjoajien velvollisuudesta laatia tunnistuspalvelunsa käyttöoikeuden toimitusehdot ja velvollisuudesta käyttää ainoastaan näitä toimitusehtoja tehdessään sopimuksia tunnistusvälityspalveluiden tarjoajien kanssa. Lisäksi momentissa ehdotetaan säädettäväksi velvollisuudesta tehdä sopimus tunnistusvälityspalvelun pyynnöstä laissa määrätyssä ajassa.
Sopimusvapautta ei ole sellaisenaan nimenomaisesti turvattu perustuslaissa. Myös sopimusoikeuden sääntely kuuluu lähtökohtaisesti tavallisen lainsäädännön alaan (, s. 2,, s. 2). Sopimusvapaus kuitenkin saa suojaa tietyssä määrin perustuslain 15 §:n 1 momentissa olevan omaisuudensuojaa turvaavan yleislausekkeen kautta (, s. 62,, s. 4—5,, s. 1). Tällaisiin omaisuudensuojan rajoituksiin sovelletaan perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä (ks. esim., s. 4,, s. 2,, s. 2,).
Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntely ei merkitse kovinkaan syvällekäyvää rajoitusta tunnistusvälineen tarjoajan sopimusvapauteen. Huomionarvoista esityksen arvioinnissa on myös se, että perustuslakivaliokunta on pitänyt lainsäätäjän liikkumavaraa omaisuudensuojan näkökulmasta lähtökohtaisesti suurempana, jos velvoitteet koskevat pörssiyhtiöitä tai muita varallisuusmassaltaan huomattavia oikeushenkilöitä, kuin jos sääntelyllä on hyvin välittömiä vaikutuksia oikeushenkilön taustalla olevien luonnollisten henkilöiden asemalle (esim.,,).
Hallituksen esityksessä todetaan, että ehdotettu sääntely kohdistuisi ensisijaisesti nykyisin finanssi- ja telealalla toimiviin yrityksiin, eli pankkeihin ja teleoperaattoreihin, ja siinä on kyse näiden yritysten välisissä suhteissa noudatettavista ehdoista. Tällaisia yrityksiä voidaan pitää varallisuusmassaltaan huomattavina oikeushenkilöinä ja lainsäätäjän liikkumavaraa vastaavasti laajana. Toisaalta sähköisten tunnistamispalvelujen laajaa saatavuutta ja hyödynnettävyyttä voidaan pitää yksittäisten ihmisten kannalta erityisen tärkeänä ottaen huomioon, että myös suuri osa viranomaispalveluista perustuu jo ainakin osin sähköiseen asiointiin.
Ehdotettu 12 a § ei ole perustuslain kannalta ongelmallinen.
Tunnistuspalvelun käyttöoikeudesta maksettavaa korvausta koskevan 12 c §:n 1 momentin mukaan tunnistusvälityspalvelun tarjoajan on suoritettava tunnistuspalvelun käyttöoikeudesta korvaus, joka on enintään kolme senttiä edelleen välitettävältä tunnistustapahtumalta. Enimmäishinta laskee nykyisestä kymmenestä sentistä kolmeen senttiin. Samansuuruinen enimmäishinta koskee myös ensitunnistamisen ketjuttamista (ehdotettu 17 §:n 7 momentti).
Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin (, s. 4) taksiliikenteen enimmäishintasäännöstelyn osalta katsonut, että on kysymys erityislaatuisesta liiketoiminnasta, jossa asiakkaalla ei yleensä ole etukäteen mahdollista valita vapaasti palvelujen tarjoajaa ja tehdä palveluja koskevia hintavertailuja. Valiokunta korosti, että kuluttajansuojelulliset perusteet ovat erityisen merkittäviä iäkkäiden, vammaisten ja terveydentilansa vuoksi heikommassa asemassa olevien asiakkaiden suojelemiseksi. Elinkeinonharjoittajan näkökulmasta olennaista oli perustuslakivaliokunnan mukaan, että kuluttajahintojen tulee olla kustannussuuntautuneita siten, että niihin sisältyy kohtuullinen voitto. Valiokunta on sittemmin toistanut samat näkökohdat lausunnossaan. Pikaluottojen korkokattoa koskevassa lausunnossa valiokunta katsoi, että korkokaton asettaminen ei ollut vastoin perustuslain 15 §:n omaisuudensuojaa. Se viittasi tältä osin paitsi kuluttajansuojaa koskeviin periaatteisiin myös siihen, että pikaluottoja tarjoavilta elinkeinonharjoittajilta voitiin edellyttää varautumista lainsäädännön merkittäviinkin muutoksiin tällaisessa tapauksessa, jossa toimintaan liittyvät ylivelkaantumisongelmat ovat olleet jo vuosien ajan vahvasti esillä. (, s. 2—4).
Ottaen huomioon valiokunnan edellä todetut kannat ja sen, että ehdotettu sääntely kohdistuu ensisijaisesti nykyisin finanssi- ja telealalla toimiviin yrityksiin, enimmäishintaa koskeva sääntely ei ole perustuslain kannalta ongelmallista. Merkitystä tässä arviossa on myös sillä, että laissa säädettäisiin myös Liikenne- ja viestintävirastolle velvollisuus arvioida luottamusverkoston hintasääntelyn tasoa vuosittain.
Valiokunnan päätösehdotus
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS
Perustuslakivaliokunta esittää,
että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.