Eduskunnan puhemiehelle
Afrophobia and Structural Discrimination: Situation, Challenges and Opportunities Oikeusministeriö, Etnisten suhteiden neuvottelukunta ja ulkoministeriö järjestivät tammikuussa seminaarin. Seminaarissa kuultiin asiantuntijoiden esitelmiä afrosuomalaisiin kohdistuvasta syrjinnästä ja työllistymisen haasteista Suomessa ja Ruotsissa. Päivän aikana päästiin kuulemaan afrikkalaistaustaisten suomalaisten asiantuntijoiden, tutkijoiden ja osallistujien kokemuksia siitä, miten rasismi näkyy niin rakenteellisena kuin arkipäiväisenäkin meidän yhteiskunnassamme.
Suomi on jäljessä muista Pohjoismaista vähemmistöille kohdennettujen ohjelmien luomisessa sekä systemaattisessa tiedonkeruussa. Tilaisuudessa afroruotsalainen tutkija Gina Manzizila esitteli tuoreen Anti-black racism and discrimination in the Swedish labor market -tutkimuksen tuloksia. Aiemman tutkimuksen mukaan 25 prosentissa Ruotsissa tapahtuneista viharikoksista on ollut afrofobisia motiiveja, mikä on huomattava luku, kun ottaa huomioon, että Ruotsissa afrikkalaistaustaisia on vain 1—2 % väestöstä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että riippumatta siitä, onko henkilö syntynyt Afrikassa vai Ruotsissa, afroruotsalaisilla on heikommat mahdollisuudet työllistyä kuin kantaväestöllä. Afroruotsalaisten tulee kouluttautua korkeammin saavuttaakseen saman palkkatason kuin valtaväestöllä. Tuloksissa nousi esille, että ulkomaalaistaustaisella kestää keskimäärin 10—15 vuotta työllistyä. Tämä kasvattaa ihmisten riskiä syrjäytyä yhteiskunnasta, mikä omalta osaltaan selittään korkean työttömyysasteen.
Afrophobia and Structural Discrimination: Situation, Challenges and Opportunities Tämä-seminaari oli ensimmäinen konkreettinen askel Suomessa toteuttaa YK:n kansainvälisen afrikkalaistaustaisten vuosikymmenen (2015—2024) suosituksia. Vuosikymmenen teemaksi on valittu "Afrikkalaistaustaiset ihmiset: tunnustaminen, oikeudenmukaisuus ja kehitys", jonka tarkoituksena on turvata afrikkalaistaustaisten ihmisoikeudet, lisätä tietoisuutta afrikkalaistaustaisten kulttuureista sekä vahvistaa kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälinen yleissopimuksen ja Durbanin julistuksen täytäntöönpanoa.
Suomessa on otettu EU-tason linja pääasialliseksi vaikuttamiskanavaksi, eikä ulkoministeriölle ole annettu kansallisesti resursseja toteuttaa tapahtumia tai toimenpiteitä. Suomen toimintaohjelmassa keskitytään ongelmaan enemmän maahanmuuton näkökulmasta esimerkiksi kotouttamisohjelman VALKO II kautta. Sisäministeriö, oikeusministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö työstävät ehdotuksia rikoslailla rangaistavan vihapuheen ja lailla kielletyn häirinnän tehokkaammaksi kitkemiseksi sekä toiset ihmiset huomioon ottavan keskustelukulttuurin edistämiseksi. Kotouttamisen kehittäminen, vihapuheen määrittely, häirinnän kitkeminen, keskustelukulttuurin kehittäminen sekä erilaiset rasismin vastaiset kampanjat ja kannanotot ovat kaikki olennaisia toimia kokonaisuuden kannalta. Nyt on kuitenkin aika siirtyä eteenpäin ei rasismille -puheista antirasistisiin toimiin ja tekoihin. Suomessa tarvitaan rakenteisiin kohdistuvia pitkäjänteisiä tutkimukseen, tietoon ja kokemuksiin pohjautuvia toimenpiteitä.
Being Black in the EU Seminaarissa käytiin läpi joulukuussa 2018 julkaistu Euroopan unionin perusoikeusviraston-raportin tuloksia. Raportti rakentuu EU MIDIS II -kyselyn tuloksiin. Raportin tulokset osoittavat, että rasismi on laaja yhteiskunnallinen ilmiö, joka vaikuttaa monien ihmisten elämään ja hyvinvointiin. Tulokset todentavat, että rotuun perustuva epätasa-arvoinen kohtelu on tavallista 12 tutkimuksen kohteena olleessa EU-maassa. Afrikkalaistaustaiset kokevat syrjintää niin koulutuksen, asumisen, terveydenhuollon kuin myös työllistymisen/työelämän osa-alueilla. Suomi koettiin tutkituista maista rasistisimmaksi, ja erityisesti väkivaltaiset kokemukset nousivat esiin kommentoinnin, uhkailun ja rakenteellisen rasismin lisäksi. Jopa 14 % Suomessa vastanneista kertoi joutuneensa fyysisen hyökkäyksen kohteeksi (kun keskiarvo eri maissa oli viisi prosenttia). Raportin suositukset EU:lle ja yksittäisten maiden päättäjille ohjaavat rasismin, ulkomaalaisvihan ja rotusyrjinnän kitkemiseen. Perusoikeusvirasto kehottaa jäsenmaita lisäämään toimia, jotka tarjoaisivat parempaa tukea ahdistelun ja syrjinnän kohteiksi joutuneille sekä tukisivat ahdisteluun ja syrjintään syyllistyneiden saattamista oikeudelliseen vastuuseen nykyistä paremmin.
Afrosuomalaiset ovat niin sanottu näkyvä näkymätön vähemmistö Suomessa. Rasismia, vihapuhetta, etnistä profilointia ja syrjäyttämistä koetaan päivittäin, ja representaation puute on huomattavaa niin poliittisella, julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Rasismi ja muukalaispelko, tässä tapauksessa afrofobia, vahvistavat ennakkoluuloisia asenteita, aiheuttavat turvattomuutta sekä vähentävät vuorovaikutusta eri ryhmien välillä, mikä taas heikentää osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia yhteiskunnassamme. Tutkimusten mukaan rasismi vaikuttaa ihmisten sosiaaliseen hyvinvointiin, osallistumiseen yhteiskunnassa ja terveydentilaan. Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksessa eduskunnalle on nostettu erikseenkin esille rasismi, vihapuhe ja se, kuinka alkuperä on edelleen yleisin syrjintäperuste heille tulevissa kanteluissa.
Afrikkalaistaustaiset muodostuvat niin suomalaisista kuin Suomeen muuttaneistakin. On aika haastaa myös hallituksen käsite suomalaisuudesta, sillä ei-valkoiset ihmiset nähdään suomalaisuuden määritelmissä maahanmuuttajina. Suomessa kasvaa jo useampaa polvea afrikkalaistaustaisia kansalaisia. Tällä hetkellä ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon afrikkalaistaustaisia on Suomessa. Tarvitsemme rasismin ja rotusyrjinnän tunnistamista, siihen puuttumisen tahtotilaa ja välineitä päivitettyyn katsaukseen ja tiedonkeruuseen, jotta päästään selvittämään rodullistettujen suomalaisten, afrikkalaistaustaiset mukaan lukien, kokemaa syrjintää niin kouluissa, terveydenhuollossa, asuntomarkkinoilla kuin työllistymisessäkin. Suomessa tarvitaan tehokkaita ja kohdennettuja toimintalinjoja ja lakeja, joilla varmistetaan, että myös afrikkalaistaustaiset suomalaiset ovat täysivaltainen osa yhteiskuntaamme.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millä tavalla sisäministeriön, oikeusministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön marraskuussa 2018 asettama työryhmä ottaa huomioon afrikkalaistaustaiset Suomessa ja
mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä antirasistisen tai afropoliittisen toimintaohjelman luomiseksi?