Eduskunnan puhemiehelle
Tartuntatautilain 3 ja 48 § tulivat voimaan 1.3.2018. Kyseiset pykälät velvoittavat riskiryhmien kanssa työskentelevältä hoitohenkilöstöltä tiettyä rokotesuojaa. Lain tavoitteena on ollut hyvä rokotuskattavuus Suomessa, missä rokotteen ottaminen on vapaaehtoista. Tavoitteena on ollut myös hoitoalan työntekijän ja opiskelijan rokotussuojaa koskevan pykälän toimeenpano hyvässä yhteisymmärryksessä työnantajien ja työntekijöiden kesken (sosiaali- ja terveysministeriö 12.9.2018 15.16 TIEDOTE 120/2018). Lain voimaantulon jälkeen hoitohenkilöstöltä on tullut valtavasti palautetta, jonka mukaan rokottamattomat työntekijät saivat työpaikoilla varoituksia ja joitakuita uhkailtiin irtisanomisella. Rokotusten vapaaehtoisuudesta on vastoin tarkoitusta tullut pakko, ja rokotuksesta kieltäytyneiltä hoitoalan työntekijöitä on tullut kyselyjä siitä, että miten heidän tulee toimia uudessa tilanteessa.
Tilanteen epäselvyyksien vuoksi sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti antavansa selkeyttävän hallituksen esityksen liittyen tartuntatautilain 3 ja 48 §:n muuttamiseksi. Tämän piti tapahtua vuoden 2018 lopulla. Pykälien sanamuotoja oli tarkoitus täsmentää ja selkiyttää. Valmistelun kuluessa ministeriö kuitenkin tiedotti, että hallituksen esityksen valmistelu vaatii vielä lisää aikaa eikä esitystä tullut.
Ministeriö pyysi lakimuutoksesta lausuntoja eri tahoilta 19.10.—16.11.2018. Saatuja lausuntoja on yli 50, ja ne ovat keskenään melko ristiriitaisia. Moni lausunnonantaja kannatti pykälän täsmentämistä, toisaalta jotkut tahot ehdottivat myös koko pykälän kumoamista (sosiaali- ja terveysministeriö 3.12.2018 15.16 TIEDOTE 187/2018).
Hoitoalan työntekijöiltä tulee säännöllisesti kysymyksiä siitä, että miten heidän tulee toimia. Erityisesti juuri nyt influenssarokotusten ollessa käynnissä, kyselyjä on tullut paljon. Työnantaja- ja työntekijäkentillä vallitsee sekä yksimielisyyttä rokotusten tarpeellisuudesta että myös erimielisyyttä siitä, onko esimerkiksi influenssarokotus pakollinen ja mitä hoitoalan työntekijälle seuraa, jos sellaista ei suostu ottamaan. Terveydenhuollon sektori kaipaakin pikaisesti ministeriön ohjeistusta toimintatavoista.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten ja missä aikataulussa hallitus aikoo selkeyttää tartuntatautilain 3 ja 48 §:n sisältöä ja
miten hallitus aikoo tiedottaa sosiaali- ja terveydenhuollon sektoria tartuntatautilain 3 ja 48 §:n soveltamisesta ja siitä, miten työyhteisöissä toimitaan epäselvissä tilanteissa esimerkiksi silloin, kun sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijällä on este ottaa influenssarokotus?