Tiivistelmä
SELVITYSPYYNTÖ
Hallituksen esityksessäon ehdotettu muutettaviksi esitykseen sisältyvien lakien vaitiolosäännöksiä. Viranomaisille ja muille toimijoille on säädetty esityksen pohjalta oikeus ilmoittaa oma-aloitteisesti poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot salassapitovelvollisuuden estämättä. Ilmoittamisoikeus on silloin, kun sanottuja tehtäviä hoitava on tehtävässään saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi ().
Säädettyjen sosiaali- ja terveysministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sisäministeriön hallinnonalan lakien tarkoituksena on lisätä mahdollisuuksia ennalta estää ja ehkäistä perhesurmia ja muuta väkivaltaa erityisesti perheissä. Lainsäädännön taustalla ovat viime vuosina tapahtuneet useat perhe- ja lapsensurmat sekä niiden johdosta asetetun perhe- ja lapsensurmien ennalta estämistä ja viranomaisten välistä tietojenvaihtoa selvittäneen poikkihallinnollisen työryhmän raportti (sisäministeriön julkaisu 1/2014).
Eduskunta on vastauksessaanhallituksen esityksenjohdosta edellyttänyt hallituksen antavan hallintovaliokunnalle vuoden 2017 loppuun mennessä perustuslain 47 §:n 2 momentin mukaisen kirjallisen selvityksen siitä, 1. kuinka viranomaiset ja muut toimijat ovat uuden lainsäädännön nojalla ilmoittaneet oma-aloitteisesti poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia tai uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot salassapitovelvollisuuden estämättä, 2. kuinka luovutettuja tietoja on hyödynnetty ja niiden avulla toiminnan vaikuttavuutta on parannettu sekä 3. millä tavoin erimuotoinen viranomaisyhteistyö ja sen vaikuttavuus on kehittynyt uudistuksen myötä.
Mainittua selvitystä ei kuitenkaan ole annettu hallintovaliokunnalle. Valiokunta on käsitellessään hallituksen toimintakertomusta vuodelta 2017 pyytänyt toimialaministeriöiltä vastausta, miksi perustuslaissa edellytettyä selvitystä ei ole valiokunnalle annettu.
Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa hallituksen kertomuksessa, että tiedot tehdyistä ilmoituksista poliisille ovat kootusti vain poliisilla. Sisäministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön pyrkimyksenä on kehittää yhteistyössä poliisille uhka-arvion työkalua henkilön vaarallisuuden arvioimiseksi. Kehittämistyö on kesken. Kun selvitys on laadittu yhteistyössä sisäministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa, se toimitetaan eduskunnalle.
Hallintovaliokunta on pyytänyt sosiaali- ja terveysministeriötä, opetus- ja kulttuuriministeriötä sekä sisäministeriötä toimittamaan eduskunnan lausumasta ilmenevän kirjallisen selvityksen ministereiden allekirjoituksin hallintovaliokunnalle viimeistään 31. päivänä tammikuuta 2019. Selvityksessä pyydetään ilmoittamaan laiminlyönnin syyt, asian johdosta suoritetut toimenpiteet ja mahdollisimman tarkka toimintasuunnitelma säädetyn lainsäädännön mahdollistaman tiedonkulun varmistamiseksi sekä muut asiaan liittyvät relevantit seikat.
Yleisperustelut
VALIOKUNNAN KANNANOTOT
Viranomaisten mahdollisuuksiin arvioida väkivallan uhkaa tai ehkäistä ja estää sitä vaikuttavat niiden käytettävissä olevat tiedot. Ennen vuoden 2014 lainmuutoksia voimassa ollut lainsäädäntö on edellyttänyt pääsääntöisesti tietoja tarvitsevan viranomaisen esittämää pyyntöä, eivätkä viranomaiset ja muut toimijat lähtökohtaisesti ole voineet luovuttaa tietoja oma-aloitteisesti. Yleisenä ongelmana on nähty olevan, ettei poliisi tiedä muilla viranomaistahoilla olevista tiedoista eikä näin ollen osaa pyytää niitä. Olemassa olevien merkityksellisten tietojen puuttuminen on voinut johtaa ja todennäköisesti on johtanutkin väkivallantekoihin sen vuoksi, ettei poliisi ole saanut tietoja, joiden avulla esimerkiksi henkirikos tai muu väkivallanteko olisi voitu estää.
Vuonna 2014 säädetyllä lainsäädännöllä on vaitioloa koskevia säännöksiä muutettu siten, että asianomaisille viranomaisille on annettu salassapitovelvollisuuden estämättä oma-aloitteinen oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot. Ilmoittamisoikeus on säädettyjen lainmuutosten perusteella olemassa, kun sosiaali- ja terveydenhuollossa, oppilaitoksessa tai nuorisotoimessa toimiva taikka hätäkeskustoiminnan tehtäviä hoitava on hänelle kuuluvia tehtäviä hoitaessaan saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi.
Perhe- ja lapsensurmia samoin kuin perheväkivaltaa yleensäkin voidaan pitää merkittävänä yhteiskunnallisena ongelmana, jonka torjuntaan on panostettava tehokkaasti. Valiokunta korostaa niitä eri toimenpiteitä, joilla voidaan varmistua säädetyn lainsäädännön täysimääräisestä hyödyntämisestä väkivaltauhkien torjumiseksi myös käytännössä. Säännökset on muotoiltu siten, että ne koskevat myös muun väkivallan kuin perheväkivallan ehkäisemistä.
Hallintovaliokunta on mietinnössään painottanut, että lainsäädännön onnistunut toimeenpano edellyttää perusteellista, jatkuvaluonteista ja pidempiaikaista koulutusta. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan viranomaisittain ja työpaikoittain tulee laatia tietojen ilmoittamista tukevat kirjalliset toimintamallit hyvien käytänteiden pohjalta. On myös varmistuttava siitä, että henkilökunnalla on tarvittava käytännön osaaminen ja tilannekohtainen toimintavalmius. Erittäin tärkeää on myös viranomaisten välinen palautetieto luovutettujen tietojen hyödyntämisestä. Lainsäädännön tavoitteiden toteutumisen kannalta ei ole riittävää, että tiedot merkitään luovutetuiksi tai saaduiksi, vaan olennaista on muun muassa kyseisten tietojen luovutuksen vaikuttavuus.
Erityisesti lapsen edun näkökulmasta poikkihallinnollisen yhteistyön tehostamisella voidaan entistä paremmin ja varhaisemmassa vaiheessa puuttua perheväkivaltaan tai muulla tavoin henkeä ja terveyttä uhkaaviin tilanteisiin. Tämä on lapsen edun mukaista ei ainoastaan, kun väkivalta tai sen uhka kohdistuu suoraan lapseen, vaan myös yhtä lailla tilanteissa, joissa väkivalta tai sen uhka kohdistuu muihin perheenjäseniin, jolloin lapsi on välillinen uhri. Valiokunta on katsonut mietinnössään saadun selvityksen perusteella uuden lainsäädännön vahvistavan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa (SopS 59-60/1991) taattuja lapsen oikeuksia.
Mainittua selvitystä ei kuitenkaan ole valiokunnalle annettu. Hallituksen toimintakertomuksissa asiaa on käsitelty niukalti, ja valiokunnalle on syntynyt käsitys, ettei asiassa ole ryhdytty asianmukaisesti toimenpiteisiin säädetyn lainsäädännön käytännön toimeenpanemiseksi. Syntyneessä tilanteessa hallintovaliokunta on päättänyt pyytää sisäministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä sekä sosiaali- ja terveysministeriöltä perustuslain 47 §:n 2 momentissa tarkoitetun selvityksen tapahtuneen laiminlyönnin syistä ja toimenpiteistä säädetyn lainsäädännön toimeenpanemiseksi. Saatujen eri ministeriöiden selvitysten perusteella työ tietojenluovutusten oma-aloitteiseksi parantamiseksi opetus- ja kulttuuritoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisilta poliisille on ainakin osin käynnistynyt. Kokonaisuudessaan työ on valiokunnan käsityksen mukaan kuitenkin vielä alkutekijöissään. Tämän vuoksi hallintovaliokunta uudistaa, mitä edellä lausutusta eduskunnan lausumasta ilmenee, ja edellyttää kunkin ministeriön erikseen omalta osaltaan —sisäministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön — antavan hallintovaliokunnalle vuoden 2020 loppuun mennessä perustuslain 47 §:n 2 momentissa tarkoitetun kirjallisen selvityksen edellä ilmenevässä lausumassa edellytetyistä toimenpiteistä.
kuinka viranomaiset ja muut toimijat ovat uuden lainsäädännön nojalla ilmoittaneet oma-aloitteisesti poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia tai uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot salassapitovelvollisuuden estämättä,
kuinka luovutettuja tietoja on hyödynnetty ja niiden avulla toiminnan vaikuttavuutta on parannettu, sekä
millä tavoin erimuotoinen viranomaisyhteistyö ja sen vaikuttavuus on kehittynyt uudistuksen myötä.
Valiokunnan päätösehdotus
VALIOKUNNAN LAUSUNTO
Hallintovaliokunta edellyttää hallintovaliokunnan mietintöön HaVM 41/2014 vp viitaten sisäministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön antavan kunkin erikseen vuoden 2020 loppuun mennessä hallintovaliokunnalle perustuslain 47 §:n 2 momentissa tarkoitetun kirjallisen selvityksen siitä,
1) kuinka viranomaiset ja muut toimijat ovat kyseisen lainsäädännön nojalla ilmoittaneet oma-aloitteisesti poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia tai uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot salassapitovelvollisuuden estämättä,
2) kuinka luovutettuja tietoja on hyödynnetty ja niiden avulla toiminnan vaikuttavuutta on parannettu, sekä
3) millä tavoin erimuotoinen viranomaisyhteistyö ja sen vaikuttavuus on kehittynyt säädetyn lainsäädännön myötä.