Eduskunnan puhemiehelle
Yrittäjiltä ja yrittäjiksi aikovilta tulee jatkuvasti palautetta siitä, että Suomen nykyinen arvonlisäveron alaraja on liian matala. Sen ei koeta kannustavan pää- tai sivutoimiseen yrittäjyyteen.
Budjettiriihessä elokuussa 2018 sovittiin, että Valtion taloudelliselta tutkimuskeskukselta pyydetään kattava selvitys yritysten arvonlisäveroalarajan muuttamisen taloudellisista vaikutuksista. Päätös selvitykseen ryhtymisestä on tärkeä, koska selvitys tarjoaa tutkittua tietoa noston vaikutuksista yrittäjien, työllisyyden ja verotulojen kannalta, jotta argumentointia ei käydä enää vain verotulomenetysten näkökulmasta. Arvonlisäveron alarajan nostolla olisi pienyrityksille merkittävät positiiviset vaikutukset.
Erityisesti arvonlisäveron alarajan nosto parantaisi etenkin eri puolilla Suomea työllistävien pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä ja kannustaisi osaltaan yhä useampaa suomalaista yrittäjyyteen ja itsensä työllistämiseen. Arvonlisäveron alarajan nostoa puoltaa EU-komission linjaus ja tieto siitä, että useimmissa EU-maissa raja on merkittävästi korkeampi kuin Suomessa tällä hetkellä oleva 10 000 euroa. Rajojen nostosta huolimatta Suomessa käytetyt rajat poikkeavat vielä suuresti muista Euroopan maista, joissa alv-velvollisuuden raja on yleisesti n. 30 000—50 000 euroa tai osassa jopa vieläkin suurempi.
Hallinnollisista syistä verosta on vapautettu vähäinen toiminta, jonka kalenterivuosittainen liikevaihto ei ylitä 10 000:ta euroa. Alarajan ylittyessä yritys saa liikevaihdon kasvaessa asteittain pienenevän huojennuksen. Huojennusta ei myönnetä automaattisesti, vaan sitä pitää erikseen hakea verohallinnolta. Vero muuttuu täysimääräiseksi 30 000 euron vuosiliikevaihdon kohdalla. Suomessa käytetyt rajat poikkeavat suuresti muista Euroopan maista, joissa alv-velvollisuuden raja on yleisesti n. 30 000—50 000 euroa tai osassa jopa vieläkin suurempi.
Arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa nostamalla aiemmin juuri rajan alle myyntinsä supistaneiden yritysten maksama vero ostamistaan välituotteista kasvaisi. Tämä kompensoisi verotuksen piiristä poistuvien yritysten takia menetettyä verotuloa.
Alv-velvollisuuden rajan pitämistä matalana on Suomessa perusteltu mm. sillä, että arvonlisäverotuksessa sovellettavan veropohjan laajuus on säädelty Suomea sitovasti yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetussa neuvoston direktiivissä (2006/112/EY). Verovelvollisuuden alarajan nosto 10 000 euron yläpuolelle edellyttäisi komission ehdotukseen pohjautuvaa neuvoston poikkeuslupaa.
Arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostamista on pidetty ongelmallisena myös neutraaliussyistä. Useissa perusteluissa väitetään, että korkeampi raja aiheuttaisi eriarvoisuutta rajan tuntumassa toimivien vastaavaa toimintaa harjoittavien yritysten kesken ja voisi vääristää menettelyn piiriin kuuluvien ja sen ulkopuolelle jäävien yritysten kilpailutilannetta. Muissa maissa tämän ei ole kuitenkaan koettu aiheuttavan kilpailun vääristymistä, sillä rajat ovat korkeammat ja niitä on toistuvasti myös nostettu. Väitteelle ei myöskään tunnu löytyvän mitään laskennallista faktaa perusteluksi.
Nostamisen pelätään tulevan myös valtiontaloudelle kalliiksi. On laskettu, että verovelvollisuuden alarajan nostaminen 10 000 eurosta 30 000 euroon ja huojennuksen ylärajan nosto 30 000 eurosta 60 000 euroon merkitsisi noin 279 miljoonan euron vuotuista verotuoton menetystä nykytilaan verrattuna vuoden 2017 tasolla laskettuna. Laskentakaava ei kuitenkaan huomioi dynaamisia vaikutuksia siitä, että entistä useampi yrityksen perustamista harkitseva ja aiemmin työsuhteessa tai jopa työttömänä ollut siirtyisi yrittäjäksi. On totta, että työllisyysvaikutuksista ei ole pystytty esittämään mitään numeerisia arvoja, joten vertailu voi pohjautua vain muihin EU-maihin. Koska rajat muissa maissa ovat kuitenkin korkeammat ja niitä on jopa toistuvasti nostettu, voi korkeampien rajojen olettaa olevan valtiontalouden kannalta hyödyllisiä.
Esimerkiksi Suomen Yrittäjät esittää tuoreessa verolinjauksessaan, että arvonlisäverovelvollisen toiminnan alarajaa nostettaisiin 10 000 eurosta 20 000 euroon ja liukuen poistuvan alarajahuojennuksen ylärajaa 30 000 eurosta 50 000 euroon. Järjestö perustelee ehdotustaan sillä, että näin helpotettaisiin pienyritystoimintaa ja kannustettaisiin yritysten perustamiseen ja kasvuun. Järjestö näkee, että tämä rohkaisisi myös sivutoimista yrittäjää ryhtymään päätoimiseksi tai muuttamaan harrastuksensa työksi.
VATT:n aiemman tutkimuksen mukaan arvonlisäverovelvollisuuden alaraja myös selvästi haittaa pienten yritysten kasvua. Tutkimustulosten mukaan suuri määrä yrityksiä kasautuu Suomessa juuri alarajan alle. Tätä havaintoa selittävät alv-raportointiin ja alv-järjestelmän yksityiskohtien ymmärtämiseen liittyvät hallinnolliset kustannukset. Tutkimuksen mukaan rajan aiheuttamat käyttäytymisvaikutukset johtuvat siitä, että yritykset reagoivat liikevaihtorajaan vähentämällä myyntiään. Tutkijat arvioivat, että yrittäjien alv-raportoinnin hallinnolliset kustannukset ovat keskimäärin noin 1 600 euroa. Tämä luku on huomattavasti suurempi kuin aiemmissa tutkimuksissa on arvioitu.
Arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa nostamalla yrityksien, jotka ovat aiemmin supistaneet myyntinsä juuri rajan alle, maksama vero käytetyistä välituotteista kasvaisi ja kompensoisi verotuksen piiristä poistuvien yritysten takia menetettyä verotuloa.
Rajan pitämistä matalalla on myös perusteltu sillä, että alv-verovelvollisuuden alarajan tarkoituksena ei ole vapauttaa arvonlisäverosta varsinaista ammatti- tai liiketoimintaa, vaan rajata verotuksen ulkopuolelle lähinnä harrastusluonteinen ja pienimuotoinen toiminta. Juuri nyt hallituksen tavoitteena on kuitenkin helpottaa pienyrittäjyyttä ja edistää itsensä työllistämistä. Alarajan nostaminen ylemmäksi antaisi useammalle tähän paremman mahdollisuuden. Vaikka raja nostettaisiin 30 000 euroon, tuon suuruinen liikevaihto tarkoittaisi useimmissa yrityksissä kaikkien kulujen jälkeen yrittäjälle juuri ja juuri perustoimeentuloa, ja yritystoiminta olisi siten yhä pienimuotoista.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millaisiin toimiin budjettiriihessä tehtäväksi linjatun selvityksen perusteella aiotaan ryhtyä arvonlisäveron alarajan suhteen ja milloin selvitys valmistuu?