Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa todetaan vuosittain yli 1 100 C-hepatiittitartuntaa. Hälyttävää on, että puolet uusista tartunnoista todetaan alle 30-vuotiailla nuorilla aikuisilla. Kaikkiaan virusta kantavia arvioidaan olevan noin 22 000. Kroonista infektiota sairastavia ja tartunnan saaneita on kuitenkin todennäköisesti enemmän, koska tartunta on usein oireeton.
C-hepatiitti on viruksen aiheuttama maksatulehdus, joka hoitamattomana aiheuttaa maksavau-rioita ja voi pitkällä aikavälillä johtaa maksakirroosiin ja maksasolusyöpään. C-hepatiitti tarttuu herkästi veren välityksellä, esimerkiksi kontaminoiduista pistovälineistä. Myös seksitartunnat ja synnytyksessä äidistä lapseen tapahtuvat tartunnat ovat mahdollisia. Tartunnan ollessa usein oireeton viruksen kantaja voi tartuttaa virusta tietämättään.
C-hepatiitin hoito mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on tärkeää infektioon liittyvän sairastuvuuden ja kuolleisuuden vähentämiseksi. Mikäli potilaalle on jo kehittynyt merkittävä maksan fibroosi tai kirroosi, ei onnistunutkaan hoito poista maksasyövän riskiä kokonaan. C-hepatiitti-infektion on osoitettu lisäävän myös muun muassa kakkostyypin diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksien sekä munuaissairauksien riskiä. Infektio on lisäksi stigmatisoiva ja lisää kantajansa psyykkistä taakkaa. Onnistunut hoito vähentää kirroosin kehittymistä ja maksasyövän riskiä sekä maksan ulkoisten ilmentymien esiintyvyyttä.
Kansainvälisessä hoitoastevertailussa Suomi on jäänyt huomattavasti jälkeen muita Euroopan maita. Hoitoasteemme on ollut pitkään selvästi alle kansainvälisen tason. Suomessa C-hepatiitin hoidossa ja ennaltaehkäisyssä esiintyy lisäksi runsaasti alueellisia eroja, jotka asettavat eri puolilla Suomea asuvat kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Suomesta on lisäksi näihin päiviin saakka puuttuneet yhtenäiset hoitolinjaukset.
Maailman terveysjärjestö (WHO) on asettanut tavoitteeksi C-hepatiitin eliminoimisen maailmasta merkittävänä terveysongelmana vuoteen 2030 mennessä. Tämä edellyttää, että 90 % tartunnan saaneista on diagnosoitu ja 80 % infektioista hoidetaan virusspesifisillä lääkkeillä. Tavoitteena on myös vähentää merkittävästi uusia infektioita. European Association for the Study of the Liver (EASL) järjestön hoitosuosituksessa todetaan, että kaikki kroonisen C-hepatiitti-infektion saaneet tulisi hoitaa, mikäli vasta-aiheita hoidolle ei ole.
Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2016 julkaiseman Suomen C-hepatiittistrategian tavoitteena on korjata muun muassa ennaltaehkäisyyn ja hoitoon liittyvät epäkohdat tehostamalla C-hepatiitin ennaltaehkäisyä, yhdenmukaistamalla testaus ja pitkällä aikavälillä hoitaa kaikki tartunnan saaneet. Kansallinen strategia on kohdennettu vuosille 2017—2019. STM ohjaa strategian toteutumista, mutta vastuuta strategian onnistuneesta toteutumisesta jaetaan useille toimijoille. Kansalaisjärjestöt ja kuntasektori ovat strategian työnjaon mukaan keskeisessä roolissa ennalta ehkäisevässä työssä.
Tänä vuonna valmistuneen C-hepatiitin hoitopolun tavoitteena on parantaa ja yhtenäistää C-hepatiitin diagnostiikkaa, tarjota hoito kaikille hoitoon soveltuville ja vähentää C-hepatiittiin liittyvää tautitaakkaa ja uusia infektioita. Kunnissa tai mahdollisissa maakunnissa on oltava riittävät resurssit hoitopolun edellyttämän hoidon toteuttamiseen. Myös kansallisen strategian toimeenpanossa painotetaan, ettei hoidon toteutuminen saa riippua kunnan koosta tai taloudellisesta tilanteesta.
Suomi on sitoutunut WHO:n tavoitteisiin hävittää C-hepatiitti vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi kansalaisjärjestöille on turvattava riittävät resurssit ennalta ehkäisevään työhön.
Sosiaali- ja terveysministeriön alainen Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) ei kuitenkaan ole myöntänyt keskeisille kansalaisjärjestöille avustusta strategian edellyttämään ennalta ehkäisevään työhön. Erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa todettavien uusien tartuntojen ennalta ehkäisemiseksi tarvitaan systemaattista kansalaisjärjestöjen toimesta tehtävää ennalta ehkäisevää työtä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten sosiaali- ja terveysministeriö aikoo varmistaa kansallisen C-hepatiittistrategian mukaisen ennalta ehkäisevän työn toimeenpanon ja osoittaa kansalaisjärjestöille ennalta ehkäisevään työhön tarvittavat resurssit ja
miten sosiaali- ja terveysministeriö aikoo varmistaa kuntien riittävät resurssit hoitaa C-hepatiittitartunnan saaneet?