Eduskunnan puhemiehelle
Viime viikkoina Vankilavirkailijain Liiton puheenjohtaja Antti Santamäki on tuonut vakavan yhteiskunnallisen uhkan esille ja kertonut järjestäytyneen rikollisuuden lisääntymisestä. Liiton mukaan turvallisuusuhka on läsnä lukemattomien vankilavirkailijoiden työssä lähes päivittäin. Lisääntynyt rikollisuus näkyy esimerkiksi uhkauksina ja fyysisenä väkivaltana. Myös Rikosseuraamuslaitoksen pääjohto on huolissaan vankiloiden heikentyneestä turvallisuustilanteesta.
Poliisin ja syyttäjien määrärahaa on talousarvioesityksessä nostettu, mikä on hyvä asia. Mutta myös rikosketjun loppupää eli vankilat pitää ottaa huomioon, ja näin ollen Rikosseuraamuslaitokselle onkin budjetoitu 2,6 miljoonaa euroa lisää määrärahoja.
Oikeusministeriön teettämässä Rikosseuraamuslaitoksen rakenteiden ja arvioinnin raportissa (4/2019) kerrotaan, että vuosina 2014—2018 keskushallinnon henkilöstö on lisääntynyt 21 % samalla kun rikosseuraamusalueiden ja keskitetyn täytäntöönpanoyksikön henkilöstömäärät ovat vuosittain laskeneet (s. 30). Tilinpäätösanalyyseistä ei käy ilmi, mistä keskushallinnon henkilötyövuosien kasvu johtuu. Tästä näkee kuitenkin selvästi, että peruskenttätyöhön ei ole laittaa henkilöstöresursseja.
Toimenpiteet, kuten järjestäytyneen rikollisuuden saaminen vankiloissa omille osastoille, vaativat rahaa ja henkilöstöresursseja, jotta vankiloiden henkilökunta voi työskennellä turvallisesti.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten oikeusministeri Henriksson turvaa, että Rikosseuraamuslaitoksen lisämääräraha kohdennetaan ns. kentälle eli perustyöhön vanginvartijoihin eikä jälleen lisätä keskushallinnon henkilöstöä, kuten aikaisempina vuosina?