Eduskunnan puhemiehelle
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että hallitus selvittää inkluusion toimivuutta. Se on kuitenkin jo selvitetty ja todettu toimimattomaksi.
Kunnat on jätetty yksin toteuttamaan erityisopetuksen inkluusiota. Ja koska kuntatalous on ollut rapakunnossa jo pitkään, liian monessa kunnassa on erityisluokkia ja pienryhmiä lakkautettu ja samalla erityisen tuen resursseja leikattu säästösyistä. Samaan aikaan koulukiinteistöt ympäri maan kärsivät vakavista sisäilmaongelmista ja luokkakoot ovat muutenkin paisuneet.
Erityisopetusta ei voi sysätä pelkästään kuntien vastuulle. Kuntakohtaisia eroja on niin paljon, etteivät oppilaiden oikeudet erityiseen tukeen toteudu tasa-arvoisesti. Samaan aikaan opettajat uupuvat työtaakkansa alle ja erityistä tukea tarvitsevat lapset jäävät vaille tarvitsemaansa tukea.
Opetusministeri Li Andersson totesi julkisesti heinäkuun 2019 alussa, että hallitus tulee puuttumaan erityisopetuksessa ilmenneisiin ongelmiin. Hyvin moni ongelmista olisi hoidettavissa resurssien lisäämisellä, mutta vuoden 2019 budjettiesityksessä kokonaisuus on piilotettu perusopetuksen laadun ja tasa-arvon vahvistamisen alle kohtaan, joka sisältänee myös koulukiusaamisen ehkäisemiseen ja maahanmuuttajalasten integrointiin lisättävät resurssit.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millaisiin konkreettisiin toimiin hallitus on ryhtynyt tai ryhtymässä lupauksessaan tarkastella erityisopetuslainsäädännön ja siihen liittyvän inkluusion toimivuutta sekä näihin kohdennettujen resurssien riittävyyttä,
mikä osuus hallituskauden 190 miljoonan euron panostuksesta perusopetuksen laadun ja tasa-arvon vahvistamiseen osoitetaan erityisopetukseen ja ryhmäkokojen pienentämiseen ja
onko hallituksella halukkuutta käynnistää kokonaisvaltainen oppimisen tuen uudistus niin, että samalla vahvistetaan lapsen oikeutta pienryhmiin ja erityisluokkiin?