Eduskunnan puhemiehelle
Suurpetojen haaskakuvaus on yhä suositumpi tapa tarkkailla, kuvata ja havainnoida karhuja, susia, ahmoja ja muita eläimiä.
Jatkuvana huolena kuitenkin on, että haaskakuvauksen myötä petotiheys lisääntyy ja pedot tottuvat ihmisiin. Alueen asukkaat, mökkiläiset sekä luonnossa liikkuvat joutuvat miettimään omaa turvallisuuttaan. Normaalisti eläin väistää ihmistä. Jos se kuitenkin on tottunut yhdistämään ihmisen ruoan saantiin tai haistaa vaikkapa kalanperkeitä, joita se on tottunut haaskalla syömään, eläimen käyttäytyminen voi olla aivan muuta kuin eläimillä, jotka eivät käy haaskalla.
Olisi syytä selvittää, aiheutuuko haaskojen pidosta sellaisia eläinten käyttäytymisen muutoksia, jotka ovat riski ihmisille, koti- ja tuotantoeläimille sekä omaisuudelle.
Haaskakuvaus on sinällään kannatettavaa toimintaa, mutta pelisääntöjen on oltava sellaiset, että lähistöllä asuvat eivät joudu pelkäämään haaskojen vuoksi. Tilanteet, joissa haaska on perustettu liian lähelle vakituista asutusta tai loma-asutusta, aiheuttavat kitkaa.
Haaskakuvauksen pelisääntöjä tulee tarkentaa. On huomioitava monipuolisesti haaskojen pitoon liittyvät näkökulmat. Lisäksi on syytä selventää vastuut, miten toimitaan, jos haaskan pitoon liittyy ongelmia. Tarvittaessa ongelmiin pitää voida puuttua nopeasti.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aiotaanko selvittää haaskojen pidon eläinten käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä ja
ryhdytäänkö tarkentamaan haaskoja koskevia pelisääntöjä ja säädöksiä?