Eduskunnan puhemiehelle
Maahanmuuttovirasto on 11.10.2019 uutisoidussa kannanotossa ilmaissut, että sotilaskarkurit muodostivat jopa yhden yleisimmistä havaituista Suomeen vuonna 2015 turvapaikkakriisin aikana pääosin Tornioon saapuneiden irakilaisten turvapaikanhakijoiden profiileista. Mukana tuli niin upseereita kuin rivisotilaitakin, ja jo tuolloin pelättiin kyseisen joukon muodostavan ongelman työturvallisuudelle vastaanottokeskuksissa.
Kansainvälisen suojelun järjestelmää ei ole luotu välineeksi sotilaskarkuruudelle. Turvapaikanhakijoiden ei ole tarkoitettu tuovan turvattomuutta haun kohteena olevaan maahan, vaan pakenevan henkilökohtaista ja todennettavissa olevaa vainoa. Suomessa on voimassa yleinen asevelvollisuus, joten on mahdoton ajatus, että sotilaskarkuruus olisi pätevä peruste saada turvapaikkaa maastamme.
Ulkomaalaislain 6 luvun 101 pykälä määrittelee kriteerit ilmeisen perusteettomalle turvapaikkahakemukselle ja 99 a pykälä turvalliselle kolmannelle maalle. Sotilaskarkurin hakiessa turvapaikkaa saapumalla Ruotsista molemmat mainitut pykälät voisivat oikein sovellettuina toimia perusteena hakemuksen pikakäsittelylle tai käsittelemättä jättämiselle. On hyvin kyseenalaista, miksei pykäliä sovellettu näin vuoden 2015 kriisissä, ja ensiarvoista on, että niitä jatkossa sovelletaan.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä kysymyksessä mainituin perustein maahan päästettyjen henkilöiden välittömäksi poistamiseksi maasta ja
mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta jatkossa vastaavin perustein turvapaikkaa hakevat käännytetään pikakäsittelyn jälkeen rajalta?