Eduskunnan puhemiehelle
Pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen esityksestä säädettiin Laajakaista kaikille -laki, joka tuli voimaan 1.1.2010. Laissa säädettiin laajakaistan rakentamisesta koko maahan vuoteen 2015 mennessä niin, että jokaisella olisi nopea laajakaista enintään kahden kilometrin päässä. Laissa luvattiin kunnille tuki, mikäli hanke toteutettaisiin määräajassa. Mutta jos näin ei tapahtuisi, kunta ei saisi tukea. Aikarajaa ja lakia on myöhemmin muutettu muutamaan otteeseen.
Keski-Suomessa toimittiin lain edellyttämällä tavalla. Keski-Suomen Liitto valmisteli, kilpailutti ja valitsi yrityksen, jonka kanssa kunnat tekivät sopimuksen hankkeen toteuttamisesta kukin omalta osaltaan. Osa kunnista ei lähtenyt hankkeeseen mukaan eri syistä.
Lakia valmistellessaan hallitus arvioi alueet, joille kaupalliset toimijat rakentaisivat laajakaistan. Tämä arvio oli valtaosin väärä Keski-Suomessa. Operaattorit eivät olleet valmiit rakentamaan eikä niitä siihen velvoitettu. Maaseutumaisille kunnille jäi kohtuuttoman suuri vastuu toteutuksesta. Muutamassa taajaan asutussa kunnassa Keski-Suomessa yksityiset operaattorit rakensivat markkinaehtoisesti laajakaistan ilman kunnan ja valtion tukea ja asiakkaille edulliseen hintaan. Näin lähtökohtaisesti kunnat joutuivat epätasa-arvoiseen asemaan keskenään.
Keski-Suomen Liitto sai vain yhden tarjouksen hankkeen toteuttamisesta ja hyväksyi sen. Tarjoaja oli taloudelliselta kantokyvyltään ja tekniseltä suorituskyvyltään heikko Osuuskunta Kuuskaista. Pieni osuuskunta otti vastuulleen suuren määrän kuntien hankkeita. Hieman myöhemmin osuuskunnassa ilmeni epäselvyyksiä, joiden johdosta luottamus siihen edelleen heikkeni.
Keski-Suomen Liitossa asiaa ammattitaidolla hoitanut henkilö kuoli yllättäen, ja sijalle tullut henkilö sairastui pian vakavasti. Näin hankkeesta jäi kohtuuton vastuu pienehköille kunnille, joilla ei ollut riittävää kykyä hoitaa vaikeaa asiaa. Kunnat maksoivat lain edellyttämät osuutensa ja asiakkaat liittymismaksut saamatta vastinetta. Osuuskunta ei kuitenkaan kyennyt vastaamaan sopimuksistaan. Hankkeet pelastaakseen kymmenen kuntaa muodosti yhtiön ja myöhemmin holdingyhtiön, joiden avulla aloitettuja hankkeita vietiin eteenpäin. Kasautuneiden vaikeuksien johdosta kunnat antoivat hankkeiden toteutumiseksi yhtiölle mittavia takauksia.
Lopulta julkinen suora ja takausrahoitus hankkeille kasvoi niin suureksi, että Euroopan unionin valtiontukisäädösrajoitus tuli vastaan. Tämä johti siihen, että hankkeiden toteutus ei ole edennyt ja valtio on kieltäytynyt maksamasta lain alun perin lupaamia tukirahoja. Kunnat ovat ajautuneet ylipääsemättömiin vaikeuksiin.
Nyt Keski-Suomen 10 kunnalla on edessä täydellinen umpikuja. Laajakaistayhtiön velkasaneeraus johtaa taloudellisesti muutoinkin heikossa asemassa olevien 10 kunnan kriisiin. Kriisikuntien määrä uhkaa kasvaa. Kun lähes kaikki pohjoisen Keski-Suomen alueen kunnat ovat tässä ahdingossa, eivätkä kuntaliitoksetkaan ratkaise ongelmia.
Kun kunnat ovat ajautuneet syvään ahdinkoon valtion säätämän lain ja sen antamien lupausten rikkoutumisen johdosta, on välttämätöntä, että Marinin hallitus etsii tavan, jolla kuntien ja niiden asukkaiden täysin kohtuuton tilanne ratkaistaan hallitusti.
Eri vaihtoehdot kriisin ratkaisemiseksi on selvitettävä. Yksi tapa on se, että hallitus hakee Euroopan unionin komissiolta pikaisesti poikkeusluvan valtiontukisäädökseen ja maksaa osuutensa laajakaistahankkeeseen Keski-Suomen kymmenelle kunnalle. Sama kohtelu on annettava myös Uuraisten kunnalle, jolla on oma vaikeuksissa oleva laajakaistayhtiö.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus ryhtyä pikaisiin toimenpiteisiin Keski-Suomen kuntien laajakaistayhtiöiden velkajärjestelyn estämiseksi ja kuntien talouden pelastamiseksi hakemalla Euroopan unionin komissiolta poikkeuslupaa valtiontukisäädöksestä ja maksamalla tuet korkoineen kunnille tai etsimällä muu mahdollinen ratkaisu?