Eduskunnan puhemiehelle
Nuorten syrjäytyminen on puhuttanut ja huolettanut jo pitkään. Me-säätiö on arvioinut Suomessa olevan 60 100 15—29-vuotiasta syrjäytynyttä nuorta.
Suomen nuorisoyhteistyö Allianssin mukaan nuorena syrjäytyvän henkilön arvioidaan aiheuttavan yhteiskunnalle elinkaarensa aikana noin 1,2 miljoonan euron kustannukset. Nuoren ja tämän perheen hyvän elämänlaadun menetyksen hinta on luonnollisesti mittaamaton.
Maassamme jää myös työkyvyttömyyseläkkeelle vuosittain eri syistä 2 000 nuorta aikuista. Kelan mukaan alle 40-vuotiaiden täyden kansaneläkkeen saajien määrä on lisääntynyt kymmenessä vuodessa 20 prosenttia. Kolme neljästä on työkyvyttömyyseläkkeellä, joista kahdeksan kymmenestä mielenterveyden häiriöiden vuoksi.
Suomessa tehdään enemmän itsemurhia kuin EU-alueella keskimäärin. Nuorten itsemurhakuolleisuus on laskenut vain vähän viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 itsemurhaan kuoli 107 alle 25-vuotiasta. Laskettaessa heidän perheensä ja läheisensä mukaan tragediaan puhutaan tuhansista rikki menneistä ihmisistä. Mielenterveyspoolin mukaan itsemurhien ehkäisy merkitsee yhteiskunnallemme noin 2 miljoonan euron säästöä, ja ehkäisytyö on todettu erittäin kustannusvaikuttavaksi, sillä sijoitetun pääoman tuotto on noin 40-kertainen.
Suomessa tehdään koko ajan hienoja kokeiluja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Esimerkiksi Vantaan kaupunki on yhdistänyt oppilaitosten arkeen erityisnuorisotyön ja palkannut 15 erityisnuorisotyöntekijää tukemaan oppilaita yläkouluissa ja ammattiopisto Variassa. Myös koulun henkilöstö saa koulutusta opiskelijoiden tukemiseen. Espoossa pilotoitiin toimivaksi havaittu nuorten masennuksen lyhytinterventio, ns. IPC-menetelmä. Turku sai puolestaan vastikään vuoden 2019 Jakkara-palkinnon nuorisopsykiatrian toimintamallillaan. Turun kaupunki vuokraa Tyksin nuorisopsykiatrialta yläkouluihin, lukioihin ja toisen asteen kouluihinsa 10 psykiatrista sairaanhoitajaa työskentelemään viitenä päivänä viikossa koulupsykologien, kuraattorien ja terveydenhoitajien lisäksi.
Nuorisopsykiatrian toimintamallin kokeilussa nuoret pääsevät akuuteissa tapauksissa vastaanotolle päivässä tai parissa, kaikki joka tapauksessa muutaman viikon sisällä. Yhden hoitajan vastuualueella on 1 000—1 500 oppilasta. On arvioitu, että oppilaista noin 10 % tarvitsee psykiatrisen sairaanhoitajan apua. Yleensä 4—10 tapaamista riittää, ja pitkäkestoisempaa apua tarvitsevat ohjataan erikoissairaanhoidon piiriin. Psykiatriset sairaanhoitajat sekä tekevät kotiin suuntautuvaa työtä että auttavat opetushenkilöstöä tunnistamaan avun tarpeen tason.
Tarvitsemme vastaavaa nopean ja matalan kynnyksen avun tarjoamista kouluihimme maanlaajuisesti. Se auttaa vähentämään lähetteitä pahoin ruuhkautuneeseen erikoissairaanhoitoon, joka voi keskittyä tarjoamaan intensiivisempää tukea vaikeammin sairaille. Luonnollisesti vaaditaan lisää resursseja ja asian organisoimista. Pitkässä juoksussa tällainen toiminta olisi kuitenkin erittäin kustannustehokasta, mikä on jo varovaisesti pääteltävissä Turun kokeilumallissa, jossa lähetteet erikoissairaanhoitoon ovat vähentyneet reilut 30 prosenttia.
Myös kokoomuksen kansanedustaja Keto-Huovinen on jättänyt 12.12.2019 kirjallisen kysymyksen hallituksen toimenpiteistä nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuuden parantamiseksi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi,
miten hallitus on ajatellut kehittää moniammatillista yhteistyötä, jotta yksikään nuori ei pääse luiskahtamaan turvaverkoston ulkopuolelle,
onko mahdollista laajentaa matalan kynnyksen apu kouluihin valtakunnallisesti ja
voiko nuorisopsykiatrian toimintamallin kokeilun laajentaa kaikkiin Suomen kaupunkeihin?