Eduskunnan puhemiehelle
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta on ainoa eläinlääkäreitä kouluttava yksikkö Suomessa ja Yliopistollinen eläinsairaala on Suomen ainoa korkeakouluasteen opetuseläinsairaala ja välttämätön opetus- ja tutkimusinfrastruktuuri eläinlääketieteelle.
Eläinlääketieteen koulutus vertautuu usein lääketieteen koulutukseen. Koulutuksen järjestäjän näkökulmasta eläinlääkärikoulutus ja lääkärikoulutus eroavat toisistaan keskeisiltä osin sairaalassa tapahtuvan kliinisen käytännön koulutuksesta aiheutuvien kustannusten osalta. Lääkärikoulutuksen klinikkavaihe tapahtuu sairaanhoitopiirien/kuntayhtymien omistamissa yliopistosairaaloissa. Yliopistosairaaloissa on lääkärikoulutuksen tarvitsema välttämätön klinikkainfrastruktuuri, ml. tarvittavat henkilöstöresurssit, ja valtio korvaa koulutuksen kustannukset sairaaloita ylläpitäville kuntayhtymille. Korvauksesta säädetään terveydenhuoltolaissa sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksissa. Eläinlääkärikoulutuksen osalta koulutuksen järjestäjä kattaa yksin kaikki koulutuksesta aiheutuvat kustannukset, ml. klinikkainfrastruktuuri ja sen henkilöstöresurssit.
Eläinsairaala on osa eläinlääketieteellistä tiedekuntaa, ja osa sen rahoituksesta määräytyy sen hoitaman valtakunnallisen tehtävän perusteella. Vuonna 2020 eläinsairaalan valtakunnallisen tehtävän perusteella määräytyvä rahoitus on noin 2,2 miljoonaa euroa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on esittänyt marraskuussa 2019, että edellä mainittua rahoitusosuutta leikataan vuodesta 2021 lähtien 500 000 eurolla vuodessa. Rahoitustaso on jo nyt riittämätön: eläinsairaalan valtakunnallisesta koulutustehtävästä aiheutuva tosiasiallinen tulojen ja menojen erotus on noin 3 miljoonaa euroa vuodessa, jota on katettu OKM:n suoralla erityistehtävien tuella ja eläinlääketieteellisen tiedekunnan budjetista.
Eläinlääketieteellisen tiedekunnan taloustilanne on aiempien rahoitusleikkausten vuoksi pahasti alijäämäinen (v. 2019 noin 1 milj. euroa). Taloutta on viime vuodet sopeutettu jatkuvasti, mutta tiedekunnan ei ole mahdollista sopeuttaa toimintaansa lisää ilman vakavia konkreettisia vaikutuksia eläinlääketieteen koulutukseen ja tulevien eläinlääkäreiden osaamistasoon. Nyt esitetty lisäleikkaus heikentäisi ratkaisevasti eläinsairaalan edellytyksiä tarjota opiskelijoille kliinisen harjoittelun mahdollistava turvallinen oppimisympäristö. Sen seurauksena valmistuvien eläinlääkäreiden kliiniset taidot olisivat puutteellisia ja eläinlääkäreiden ammattikuntaan olisi vaarassa syntyä sukupolvi, joka ei ole voinut harjoitella opintojensa aikana riittävästi ammatinharjoittamisessaan välttämättömiä kliinisiä taitoja.
Suomen kannalta se tarkoittaisi, että valmistuneet eläinlääkärit joutuisivat opettelemaan perustason kliinisiä taitoja esimerkiksi klinikoilla ja tila- tai kotikäynneillä, joissa mahdollisuudet oppimiseen ovat puutteelliset eikä ohjausta ja valvontaa ole mahdollista järjestää. Se aiheuttaisi paitsi tarpeetonta kärsimystä eläimille myös kansallisen huoltovarmuuden kannalta vaikean tilanteen: aikaa myöten meiltä puuttuisivat ammattilaiset, jotka kykenevät nopeasti tunnistamaan ja hoitamaan elintarviketuotantoketjussa mahdollisesti leviävät vaaralliset taudit ja tuotantoeläinten epidemiat. Ajan oloon eläinlääkäreiden puutteellinen osaamistaso uhkaisi siten eläinlääkintähuoltolain mukaisten eläinlääkäripalveluiden asianmukaista tuottamista ja eläinten hyvinvointia.
Eläinlääkäreiden koulutuksesta sekä oikeudesta toimia laillistettuna eläinlääkärinä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveillä (2005/36/EC ja 2013/55/EU) sekä kansallisesti lailla eläinlääkärinammatin harjoittamisesta. Eläinlääkäreiden koulutus ja laillistettuna eläinlääkärinä toimiminen edellyttävät laajaa käytännön koulutusta sekä kliinisiä taitoja ja kokemusta, jotka hankitaan koulutuksen aikana Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Eläinsairaalalle osoitettu valtakunnallisen tehtävän perusteella määräytyvä rahoitus ei riitä kattamaan tehtävästä aiheutuvia kustannuksia. Eläinlääkäreiden osaamisen turvaaminen myös tulevaisuudessa edellyttää, että Yliopistollisen eläinsairaalan rahoitusvaje korjataan.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä konkreettisia toimia hallitus aikoo tehdä, jotta se korjaa Yliopistollisen eläinsairaalan rahoitusvajeen ja varmistaa, että maassamme on osaavia eläinlääkäreitä myös tulevaisuudessa?