Eduskunnan puhemiehelle
Puolustusvoimat käynnisti vuonna 2001 kokeilun tyypin 1 diabeetikoiden vapaaehtoisesta varusmiespalveluksesta. Myönteisten kokemusten perusteella kokeilua jatkettiin vuoteen 2009, minkä jälkeen vuonna 2010 diabeetikoiden varusmiespalvelukselle luotiin tietyt diabeteksen kestoon ja sen hoidon hallintaan liittyvät kriteerit. Varusmiespalvelukseen halukkaiden diabeetikoiden kelpoisuus varusmiespalvelukseen arvioitiin keskitetysti kerran vuodessa järjestetyssä valintatilaisuudessa diabetesasiantuntijoiden ja kutsuntaupseerien toimesta. Yli 100 1-tyypin diabeetikkoa suoritti vapaaehtoisen varusmiespalveluksen hyvin tuloksin vuosina 2001—2018.
Diabeetikot eivät ole keskeyttäneet varusmiespalvelustaan muita varusmiehiä useammin. Palvelukseen astuneiden korkeasta motivaatiosta kertoo se, että yli 60 prosenttia varusmiespalveluksen läpikäyneistä diabeetikkovarusmiehistä suoritti joko aliupseeri- tai reserviupseerikoulutuksen palveluksensa aikana. Monet palvelukseen astuneet diabeetikot olivat toivoneet mahdollisuutta palvella isänmaataan sairaudestaan huolimatta. He myös ovat osoittaneet, että vaativan varusmiespalveluksen turvallinen suorittaminen on täysin mahdollista. Tässä asiassa Suomi on ollut edelläkävijä kansainvälisesti.
Pääesikunta ilmoitti 28.12.2018 päättävänsä siihen asti vallinneen diabeetikoiden varusmiespalveluskäytännön, ja ensisijaisena päätöksen perusteena oli palvelusturvallisuus. Päätös nojasi pitkälti Sotilaslääketieteen keskuksen 28.9.2018 julkaisemaan raporttiin.
Puolustusministeri Antti Kaikkonen käynnisti vielä asiasta uuden erillistarkastelun syksyllä 2019. Tarkastelun johtopäätöksenä Puolustusvoimat ilmoitti helmikuussa 2020, että diabeetikot vapautetaan jatkossa palveluksesta rauhan ajaksi palvelusturvallisuuteen kohdistuvien riskien vuoksi. Puolustusvoimat ei ole julkaissut erillistarkastelusta uutta kirjallista materiaalia vaan viitannut aikaisemmin laadittuihin asiakirjoihin.
Diabeetikoiden vapaaehtoisen asepalveluksen toteuttamisesta vastanneet professori, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Timo Sane ja diabeteshoitaja Anneli Rautuoja julkaisivat Helsingin Sanomissa vastineen Puolustusvoimille 16.2.2020. Heidän kirjoituksestaan käy ilmi, ettei Sotilaslääketieteen keskuksen asiantuntijatyöryhmässä ollut edustettuna lainkaan diabetesasiantuntijoita. Asiantuntijat olivat saaneet käyttöönsä Sanen ja Rautuojan laatiman Puolustusvoimien ylilääkärille joulukuussa 2017 osoitetun muistion tyypin 1 diabetesta sairastavien varusmiespalveluksen toteuttamisesta.
HS:n kirjoituksessaan Sane ja Rautuoja toteavat seuraavasti: "Laadimme heti raportin sisältämistä virheistä muistion Puolustusvoimien ylilääkärille, koska emme voineet vaikuttaa raportin sisältöön ennen sen julkistamista." Epäselväksi on jäänyt, miten diabeetikoiden asepalveluksen toteuttamisesta vastanneiden ammattilaisten havaitsemat raportin epätarkkuudet ja virheet on otettu Puolustusvoimien tekemässä lopullisessa arvioinnissa huomioon.
Puolustusvoimien keskeinen perustelu diabeetikoiden vapaaehtoisen varusmiespalveluksen lakkauttamisessa on ollut palvelusturvallisuuden takaaminen. Sane ja Rautuoja toteavat vastineessaan, että "Vuosina 2005—2018 yhdelläkään varusmiespalvelusta suorittavalla diabeetikolla ei esiintynyt vakavaa, toisen henkilön apua edellyttänyttä verensokerin laskua tai insuliinin puutteesta johtuvaa happomyrkytystä."
Puolustusvoimat viittaa perusteluissaan diabeetikkovarusmiehillä esiintyneisiin komplikaatioihin varusmiespalveluksen aikana. Sanen ja Rautuojan asiantuntijaselvityksen perusteella jää epäselväksi, mihin komplikaatioihin Puolustusvoimat perusteluissaan viittaa ja miten tiedot on kerätty ja miten ne ovat vaikuttaneet päätettäessä varusmiespalveluksen suorittamisen edellytyksistä.
Diabeteksen hoitomenetelmät ovat kehittyneet merkittävästi viime vuosien aikana, ja yhä useampi tyypin 1 diabeetikko on saanut käyttöönsä muun muassa käsivarresta verensokeria mittaavan laitteen. Uudet hoitomenetelmät ovat helpottaneet tyypin 1 diabeteksen hoitoa ja tukeneet parempien hoitotulosten saavuttamista. Myös Sane ja Rautuoja korostavat diabeteksen hoitoon kehitettyjen uusien seurantavälineiden auttavan diabeetikoita selviytymään myös hyvin haastavissa oloissa. Puolustusvoimien laatimasta selvityksestä vuodelta 2018 tai helmikuussa 2020 ilmoitetusta erillistarkastelun johtopäätöksistä ei käy ilmi, miten Puolustusvoimat on ottanut kehittyneet hoitomenetelmät huomioon arvioidessaan diabeetikoiden vapaaehtoisen varusmiespalveluksen edellytyksiä.
Sanen ja Rautuojan kirjoituksen viestinä on, että diabeetikkoina varusmiespalvelusta suorittavat tarvitsevat tuekseen diabeteshoitajan tukea. Pääesikunnan diabeteshoitaja vastasi diabeetikkoina varusmiespalvelusta suorittaneiden neuvonnasta ja tuesta. Hänen eläköitymisensä jälkeen diabeetikoiden tukipalvelun järjestäminen on jäänyt avoimeksi. Tuen puutteesta näyttää muodostuneen suurin este diabeetikoiden turvalliselle varusmiespalvelukselle. Tätä asiaa ei ole kuitenkaan missään Puolustusvoimien päätöksessä tuotu esille vaan perusteena on käytetty palvelusturvallisuuden vaarantumista, vaikka tosiasiat toisin osoittavat.
Yhdeksi ratkaistavaksi kysymykseksi Puolustusvoimien selvityksissä on noussut diabeetikoiden tuen ja neuvonnan järjestäminen henkilöstön eläköitymisen myötä. Sane ja Rautuoja ovat joulukuussa 2017 Puolustusvoimille toimittamassaan muistiossa korostaneet, että Puolustusvoimien organisaatiossa tulisi olla diabetesta ja sen hoitoa hallitseva terveydenhuollon ammattilainen, joka on valmis toimimaan varusmiespalvelusta suorittavien diabeetikoiden tukihenkilönä. Sane ja Rautuoja korostavat, että terveydenhuollon ammattihenkilöllä tulisi olla käytettävissään konsultaatioapuna diabeteksen hoidon asiantuntija. Kyseiset rekrytointitarpeet ovat Puolustusvoimien mittakaavassa pienet. On lisäksi selvää, että Puolustusvoimilla yli 12 000 työntekijän organisaationa on oltava riittävä diabeteksen hoidon asiantuntemus käytössään.
Diabeetikoiden varusmiespalveluksen lakkauttamiselle ei ole Puolustusvoimien selvityksissä esitetty vahvoja perusteluja, joita palveluksen kokemukset tukisivat. Lisäksi diabeetikoiden tukipalvelun järjestäminen on mahdollista järjestää, mikäli puolustusministeriössä on poliittinen tahto asian toteuttamiseen. Puolustusministerillä on siten käytettävissään kaikki mahdollisuudet diabeetikoiden vapaaehtoisen asepalveluksen jatkamiseksi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miksi diabeetikoiden vapaaehtoisen varusmiespalveluksen jatkomahdollisuuksia käsitelleessä asiantuntijatyöryhmässä ei ollut mukana diabetesasiantuntijoita ja miksi heitä ei ole konsultoitu ennen asiantuntijatyöryhmän raportin julkistamista,
miksi Sotilaslääketieteen asiantuntijatyöryhmän raportissa diabeetikoiden palvelusturvallisuutta koskevat huomiot ja virheet on sivuutettu syksyllä 2019 käynnistetyssä erillistarkastelussa, vaikka diabetesasiatuntijat olivat niitä kommentoineet kirjallisesti Puolustusvoimien ylilääkärille,
miksi lopullisessa päätöksessä perusteluna on palvelusturvallisuuden vaarantuminen, vaikka kuluneet vuodet ovat osoittaneet diabeetikoiden selviytyvän turvallisesti varusmiespalveluksesta,
miksi uusi teknologia ja kehittyneet hoitomenetelmät ovat jääneet kokonaan huomioitta Puolustusvoimien selvityksessä,
aikooko puolustusministeri turvata Puolustusvoimille resurssit tarvittavan diabeteksen hoitoa tuntevan henkilöstön palkkausta varten ja
aikooko puolustusministeri edistää diabeetikoiden vapaaehtoisen asepalveluksen jatkamista?