Eduskunnan puhemiehelle
Avioeron tai parisuhteen päättymisen jälkeen kysymykset mahdollisen jälkikasvun ja vanhempien välisestä suhteesta, esimerkiksi huoltajuuden ja asumisjärjestelyjen kautta, tulevat ajankohtaisiksi. Nykyinen lainsäädäntö, Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (190/2019) kuvaa vanhempien oikeuksia sopia lasten huoltojärjestelyistä. Kyseisen lain 7 § (Sopimus lapsen huollosta) mahdollistaa lapsen asumisen vuorotellen kummankin vanhempansa luona, mikä tunnetaan yleisemmin nimellä vuoroasuminen.
Vuoden 2018 Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan noin 110 000 lasta asui kahdessa eri kodissa ja heistä noin joka kolmas asui yhtä paljon molempien vanhempiensa luona. Vanhempien päätyminen vuoroasumismenettelyyn voi tietyissä tapauksissa olla sopiva ratkaisu lapselle. Yksi vuoroasumista puoltava tekijä on se, että lapsi onnistuu säilyttämään kiinteän suhteen molempiin vanhempiinsa.
Vuoroasumisen osalta tällä hetkellä lapsi voi kuitenkin olla virallisesti kirjoilla vain yhdessä kodissa, mikä aiheuttaa moninaisia ongelmia niin lapselle kuin vanhemmillekin. Muun muassa varhaiskasvatuspalveluiden, neuvolan ja koulun määräytyminen, lapsen elatustarve sekä asumistuen perusteet ovat pitkälti sidonnaisia lapsen viralliseen asuinpaikkaan. Haasteita voi syntyä jo pelkästään esimerkiksi koulukyytien järjestämisessä. Kysymykset yhteiskunnan etuuksien ja palveluiden jakautumisesta lapsen vanhempien kesken ovat myös johtaneet vanhempien välisiin riitoihin tuomioistuimissa.
Arjen sujuminen on erittäin tärkeää lapsen hyvinvoinnin turvaamisessa. Tämän takia myös vuoroasumisjärjestelyissä lapsen etu tulisi olla kaiken keskiössä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Kuinka erilaisten perheiden tasavertainen asema huomioidaan jatkossa lainsäädännössä ja mahdollistetaan tasavertaiset etuudet ja palvelut lapselle ja perheelle vuoroasumisen molemmissa kodeissa?