Eduskunnan puhemiehelle
Rintamasotilastunnuksen myöntämisperusteet on säännelty rintamasotilastunnuksesta annetussa asetuksessa (772/1969). Asetuksen 1 §:n mukaan rintamasotilaalla tarkoitetaan sellaista henkilöä, joka on Suomen kansalaisena osallistunut vuosien 1939—1945 sotien aikana tiettyihin sotatoimiin, tietyissä toimissa. Asetuksen mukaan rintamasotilastunnuksen on voinut saada, jos on osallistunut varsinaisiin sotatoimiin ja osallistunut taisteluihin, tietyin asetuksessa mainituin ehdoin.
Vuonna 1993 asetuksen 2 §:n 1 momenttia on muutettu niin, että rintamasotilastunnusta on voinut hakea hakemuksella ja tunnuksen on voinut saada tietyin todistettavin ehdoin.
Alkuperäisessä asetuksessa on viitattu, että rintamasotilastunnuksen on voinut saada osallistuttuaan taisteluun, mutta itse taistelua ei ole laissa määritelty. Sotaan osallistunut sotilas ei voinut valita aselajiaan eikä asemapaikkaansa. Kaikki itsenäisyyttämme puolustaneet eivät siis ole olleet oikeutettuja rintamasotilastunnukseen ja sitä kautta tulleisiin etuuksiin.
Virkamiehet ovat useissa eri lausunnoissa vuosien varrella myöntäneet, että rintamasotilastunnusten myöntämisessä on tapahtunut paljon virheitä.
1.11.2019 tuli voimaan rintamaveteraanien kuntoutuksesta annettu laki (1184/1988), muutos (54/2019), jolla rintamasotilastunnuksen omaavat henkilöt saavat tulevaisuudessa kotipalvelut maksuttomina ja rintamasotilaslain lailla 57/2020 muutettu 9 §:n 1 momentti nostaa rintamalisän määrää 1.4.2020 alkaen.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Kuinka hallitus aikoo varmistaa, että kaikki ne henkilöt, jotka ovat maamme itsenäisyyttä puolustaneet, ovat oikeutettuja rintamasotilastunnukseen liittyvien tukien saajiksi?