Eduskunnan puhemiehelle
Hallituksen ohjelma noudattaa kunnianhimoisen ilmastopolitiikan periaatteita. Tähän sisältyy olennaisesti autoilevan kansalaisen menojen nostattaminen esimerkiksi fossiilisiin polttoaineisiin kohdistetun verotuksen kiristymisen myötä. On selvää, että tämä iskee erityisen laajasti kaupunkikeskuksien ulkopuolella asuviin ja autoaan työssä tarvitseviin kansalaisiin. Tämä ei tue hallituksen tavoitetta pitää koko Suomea asuttuna eikä myöskään tavoitetta työllisyyden lisäämisestä, sillä autoilun korkeat kustannukset laskevat monien kohdalla työn vastaanottamisen kannattavuutta.
Autoilevaan suomalaiseen kohdistettujen verojen korottaminen herättää negatiivisia reaktioita suuressa osassa kansaa, sillä autot ja niillä tapahtuva liikennöinti ovat niin monelle suomalaiselle välttämättömiä arjessa ja työelämässä. Päähuomion kohdistuessa tähän suureen kansalaisten joukkoon uhkaa joidenkin vähemmistöjen ääni jäädä huomiotta kokonaan. Pienissä kaupungeissa tai haja-asutusalueilla asuville liikuntarajoitteisille auto saattaa merkitä ainoaa keinoa liikkua kodin, palveluiden ja yhteisöjen välillä. Matka bussipysäkille tai juna-asemalle ja sieltä pois ei yksinkertaisesti ole kaikkien kohdalla mikään itsestäänselvyys. Eräs kansalainen ilmaisi asian jopa niin, että auto on monen liikuntarajoitteisen jalat.
Hallitusohjelmassa todetaan, että sosiaalisesti kestävä hyvinvointivaltio ottaa huomioon myös vammaisten osallisuuden sekä mahdollisuuden itsenäiseen elämään, kouluttautumiseen ja työllistymiseen. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että autoa tarvitsevia liikuntarajoitteisia ei rajattaisi koteihinsa palveluiden ja yhteisöjen ulkopuolelle. Tämä on kuitenkin vaarana, mikäli autoiluun liittyvien kustannusten voimakas kasvu ylittää tiukalla olevan taloustilanteen kestokyvyn. Esimerkiksi liikuntarajoitteinen eläkeläinen saattaa olla joutunut vammansa vuoksi jo ennenaikaisesti työelämän ulkopuolelle, jolloin eläkekertymät ovat väistämättä jääneet suunniteltua pienemmiksi. Tämä on yhtenä syynä, miksi niin monen liikuntarajoitteisen kohdalla kuukausitulot kuluvat jo täysin välttämättömiin menoihin. Joidenkin tapauksessa on mahdollista saada hoitotukea, johon vuoden 2020 alusta tulleet pienet indeksikorotukset eivät kuitenkaan lähimainkaan kykene kattamaan autosta aiheutuvien kustannuksen nopeaa kasvua. Siksi hallituksen olisikin päätöksenteossaan tärkeää huomioida näitä ryhmiä, joille autoiluun liittyvien kustannusten kasvu saattaa merkitä paljon muutakin kuin pelkästään suurempaa lukua bensapumpulla.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millä taloudellisilla keinoilla hallitus aikoo turvata pienituloisille liikuntarajoitteisille mahdollisuuden käyttää omaa autoaan välttämättömänä kulkuvälineenä?