Eduskunnan puhemiehelle
Valtioneuvoston periaatepäätös suomalaislasten kotiuttamiseksi Suomen kansalaisuus Perustuslaki, virkavastuu ja oikeusvaltioperiaate Ulkoministerin erityisedustajan mandaatti ja kotiuttamisoperaatio Oikeuskanslerin vastaus 9.10.2019 Perhe-elämän suoja Turvallisuusuhka Suomelle Orpolasten evakuointi / kotiuttaminen
Al-Holin leirillä Syyriassa on tällä hetkellä arviolta noin 10 suomalaista naista. Leirillä on lisäksi n. 30 lasta, joista yli puolet on syntynyt konfliktialueella vuoden 2012 jälkeen.
Ulkoministeriö on antanut 19.12.2019 Valtioneuvoston periaatepäätöksen suomalaislasten kotiuttamiseksi al-Holin leiriltä. Periaatepäätöksellä ulkoministeriö myös uusii ulkoministerin erityisedustajan mandaatin ja toimintalinjauksen, korostaen kuitenkin, että kyseinen periaatepäätös on yleinen ohjaus, eikä se ole oikeudellisesti velvoittava.
Periaatepäätöksen 1. kohdan mukaan viranomaistoiminta pyrkii aktiivisesti kaikissa tilanteissa turvaamaan, että noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta, perustuslakia ja Suomen muuta lainsäädäntöä sekä kansainvälistä oikeutta mukaan lukien ihmisoikeussopimukset, lasten oikeuksia koskevat sopimukset ja muu soveltuva kansainvälinen oikeus.
Periaatepäätöksen 2. kohdan mukaan toimivaltainen viranomainen asiassa on ulkoministeriö ja ulkoministeriössä on ulkoministerin nimeämä erityisedustaja, joka johtaa viranomaistoimintaa ja siinä tehtävää viranomaisyhteistyötä sekä tekee kotiuttamisratkaisut Suomen lainsäädännön nojalla. Periaatepäätöksen mukaan kaikissa tilanteissa viranomaistoiminnan tavoite on turvata lapsen etu.
Kohdassa 6. sanotaan, että hallituksen lähtökohta on auttaa lapsia.
Periaatepäätöksen otsikon perusteella kyse tulee olla suomalaisista lapsista.
Al-Holin leirillä on syntynyt useita lapsia, joita ei ole ilmoitettu Suomen väestörekisteriin. Suomen viranomaisilla on median tietojen mukaan ollut haasteita selvittää, ketkä lapsista ovat suomalaisia. Useat äidit ovat menettäneet taisteluissa entisen puolisonsa ja päätyneet uudelleen naimisiin ja tulleet raskaaksi uusille puolisoille. Leirillä olevilla tai siellä syntyneillä lapsilla voi siten olla oikeus myös jonkin toisen maan kansalaisuuteen periytymisperiaatteen tai syntymämaansa perusteella.
Suomen kansalaisuudesta säädetään Suomen perustuslaissa ja tarkemmin kansalaisuuslaissa. Suomen kansalaisuuden voi saada syntymän ja vanhempien kansalaisuuden perusteella sekä hakemuksesta tai ilmoituksesta. Ilmoitus on tärkeä sen vuoksi, että lapsi saa heti kaikki hänelle kuuluvat oikeudet. Ulkomailla syntynyt Suomen kansalaisen lapsi saa Suomen kansalaisuuden, kun hänet on vanhempien toimesta ilmoitettu väestötietojärjestelmään. Myös Lasten oikeuksien yleissopimuksen artiklassa 7 sanotaan, että jokainen lapsi on rekisteröitävä heti syntymän jälkeen.
Myös laki väestötietojärjestelmästä, velvoittaa ulkomailla oleskelevan Suomen kansalaisen ilmoittamaan välittömästi ulkomailla oleskelunsa aikana tapahtuneista henkilötietojen muutoksista, muun muassa lapsen syntymästä, avioliitosta, avioerosta ja nimenmuutoksesta.
Lasten oikeuksien yleissopimuksen mukaan 7 artiklan mukaan syntyneellä lapsella on yleisesti oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. Sopimusvaltiot takaavat näiden oikeuksien toteuttamisen kansallisen lainsäädäntönsä ja asiaankuuluvissa kansainvälisissä asiakirjoissa määriteltyjen velvoitteidensa mukaisesti etenkin silloin, kun lapsi muuten olisi kansalaisuudeton. Myös Syyria on allekirjoittanut Lasten oikeuksien yleissopimuksen.
Valtioneuvoston periaatepäätös perustuu sisällöllisesti pääosin kansainvälisen Lasten oikeuksien sopimuksen tulkintaan. Periaatepäätöksen perustuminen tähän kansainväliseen yleissopimukseen on poikkeuksellista, koska Lasten oikeuksien sopimus velvoittaa Suomea turvaamaan "jokaisen lapsen oikeutta elämään" Suomessa. Lasten oikeuksien sopimuksella sopimusvaltiot takaavat sopimuksessa tunnustetut oikeudet sopimusvaltioiden lainkäyttövallan alaisille lapsille. Suomella ei ole lainkäyttövaltaa esimerkiksi Syyriassa vieraan valtion maaperällä.
Valtioneuvoston poliittinen periaatepäätös kuitenkin ulottaa Suomen velvoitteen auttaa myös ulkomailla olevia lapsia, vaikka oikeusoppineiden mukaan Lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteet koskevat vain Suomen valtion aluetta. Myös sopimuksen noudattamista valvova taho, Lapsen oikeuksien komitea, valvoo Lasten oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoa sopijavaltioissa eli Suomen kohdalla Suomen valtion rajojen sisäpuolella.
Suomen perustuslain 118 §:n 1 momentin mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Virkavastuu tarkoittaa virkamiehen vastuuta niistä virheistä ja toimista, joita hän virkaa hoitaessaan tekee. Virkavastuun perimmäisenä tarkoituksena on taata kansalaisiin kohdistuvien toimien asianmukainen hoito, ja sen tarpeellisuus kumpuaa virkamiesten oikeudesta käyttää julkista valtaa eli päättää yksityisten henkilöiden eduista, oikeuksista ja velvollisuuksista.
Virkavastuun lähtökohta on hallinnon lainalaisuusperiaatteessa, joka ilmaistaan perustuslain 2 §:n 3 momentissa oikeusvaltioperiaatteena. Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Julkisen hallinnon järjestämisen perinteinen lähtökohta oli virkamieshallintoperiaate: julkisen vallan käyttö kuului virkamiehen statuksen omaaville työntekijöille. Tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa, hoidetaan virkasuhteessa. Tällaista tehtävää varten perustetaan pääsäännön mukaan myös virka.
Suomen perustuslain 124 §:ssä on myös viittaus hyvään hallintoon. Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle muiden edellytysten lisäksi vain, jos ei vaaranneta perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia.
Virkamies on lisäksi rikosoikeudellisessa vastuussa tekemisistään, eikä hän saa noudattaa lainvastaisia virkakäskyjä. Virkamies on velvoitettu noudattamaan kaikessa toiminannassaan lakia.
Ulkoministeriön asiakirjassa väliaikaisen erityisedustajan mandaatti kuuluu seuraavasti:"Erityisedustajan tehtävä on:
Erityisedustaja on siis ulkoministerin, ei ulkoministeriön erityisedustaja. Erityisedustajan toimivalta perustuu ulkoministeriön asiakirjassa vain konsulipalveluihin, joista on oma lakinsa.
VNOS (Valtioneuvoston ohjesääntö)
13 §:n 5 kohdan mukaan ulkoministeriön toimialaan kuuluvat: suomalaisten etujen ja oikeuksien valvominen, konsulipalvelut ja vastaavat muut viranomaispalvelut ulkomailla.
Konsulipalvelulain
4 luvun 15 §:n mukaan suuronnettomuuden, luonnononnettomuuden, ympäristöonnettomuuden, sodan, sisällissodan tai muun kriisitilanteen sattuessa tai uhatessa edustusto tai ulkoministeriö voi henkilökohtaisen turvallisuuden suojaamiseksi avustaa edustuston toimipiirissä oleskelevaa 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua henkilöä ja edustusta vailla olevaa Euroopan unionin kansalaista sekä näiden seurassa liikkuvia perheenjäseniä kansalaisuudesta riippumatta.
Konsulipalvelulain 4 luvun 16 §:n mukaan jos asianomaisen henkilökohtaisen turvallisuuden suojaaminen edellyttää, edustusto voi avustaa evakuoinnin järjestämisessä kriisialueelta lähimmälle turvalliselle alueelle tai kotimaahan (1 momentti).
Evakuoinnin ja kotiuttamisen järjestämiseen ryhdytään ainoastaan asianomaisen suostumuksella (2 momentti).
Konsulipalvelulain 4 luvun 17 §:n mukaan edellä 15 ja 16 §:ssä tarkoitettuja avustamistoimenpiteitä ja niiden laajuutta harkittaessa sekä toimenpiteitä toteutettaessa otetaan huomioon kriisitilanne, muut olosuhteet, muiden Pohjoismaiden ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimenpiteet sekä edustuston tosiasialliset mahdollisuudet avustamiseen.
Oikeuskansleri Tuomas Pöystin vastauksen 9.10.2019 (OKV/998/1/2019) mukaan ulkoasianhallinnolla ei ole katsottu syntyneen yleistä velvoitetta pyrkiä kotiuttamaan kaikkia suomalaisia tai oleskeluluvan perusteella Suomessa asuneita leirillä olijoita. Laillisuusvalvonnan keinoin ei ole myöskään voitu selvittää Suomen viranomaisten mahdollisuuksia selvittää kotiutettavien henkilöiden henkilöllisyyttä eikä sitä, onko henkilö konsulipalvelulain henkilölliseen soveltamisalaan kuuluva.
Ulkoministeriön ja oikeuskanslerin näkemyksen mukaan konsulipalvelulain säännökset eivät velvoita avustamaan/kotiuttamaan tai evakuoimaan alueelle matkustaneita aikuisia takaisin Suomeen. Mutta koska lapset ovat luonnollisesti syyttömiä vanhempiensa päätöksiin matkustaa alueelle, pyrkii ulkoministeriö mahdollisuuksien mukaan ja tapauskohtaisen arvion perusteella kotiuttamaan alueelle viedyt ja siellä syntyneet lapset, vaikka huoltajan suostumusta ei saataisikaan.
Kun lapsi syntyy missä päin maailmaa tahansa, onko Suomen valtio geeniperimän perusteella tai vain oletuksen perusteella geeniperimästä kuitenkin velvollinen pelastamaan ja evakuoimaan kaikki alle 18-vuotiaat lapset yleisesti Suomea huonommista oloista, vaikka ilman huoltajan suostumusta? Pelastakaa Lapset ry:n julkaisemassa raportissa todetaan, että joka kuudes lapsi maailmassa elää konfliktialueella. Näillä konfliktialueilla, joissa terveys ja kehitys voi luonnollisesti myös vaarantua.
Missä kulkee perhe-elämän suojan raja, entä lapsen vanhemman vastuun ja vanhemman oikeuden raja omaan lapseensa sekä oikeus tehdä valintoja hänen puolestaan? Perustuslakivaliokunta on todennut, että "lapsen huostaanotto merkitsisi voimakasta puuttumista perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvattuun henkilökohtaiseen vapauteen samoin kuin perustuslain 10 §:n 1 momentissa säänneltyyn yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan. Myös Lapsen oikeuksien yleissopimus turvaa vahvasti lapsen oikeutta olla vanhempansa huollossa ja hoivassa, joka katsotaan lapsen eduksi ja oikeudeksi. Lapsen huoltajilla on siten lähtökohtainen päätösvalta alaikäistä lasta koskevissa asioissa.
ei huostaanoton määrittelevää lastensuojelulakia eikä lasten oikeuksia koskevaa yleissopimusta ole mahdollista noudattaa täysimääräisesti vieraan valtion maaperällä Syyriassa.Myös oikeuskansleri Tuomas Pöystin mukaan (Oikeuskanslerin vastaus OKV/998/1/2019)Hän myös toteaa, että vaikka lasten huoltajalta saataisiin suostumus huostaanottoon, olisi oikeuskanslerin mukaan sen painoarvo leiriolosuhteissa annettuna kyseenalainen.
Oikeuskansleri toteaa yleisesti, että perustuslain perus- ja ihmisoikeudet sitovat ensisijaisesti viranomaisia Suomen omalla alueella. Samoin keskeiset kansainväliset velvoitteet, lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus ja Euroopan ihmisoikeussopimus velvoittavat valtiota ensisijaisesti valtion omalla alueella. On muistettava, että Suomen viranomaisilla ei myöskään ole toimivaltaa toisen valtion alueella. Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole edellyttänyt, että valtion velvollisuuksiin kuuluu aina ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimiin ihmisen elämän turvaamiseksi edes valtion omalla maaperällä.
Al-Holin leirin asiat kulminoitavat vahvasti myös kansalliseen turvallisuuteen. Viranomaisten velvollisuuksiin kuuluu perustuslain 22 §:n mukaisesti myös menetellä siten, että Suomessa oleskelevien turvallisuus ei vaarannu. Perustuslain 7 §:n 1 momentissa on turvattu jokaisen henkilökohtainen vapaus, koskemattomuus ja turvallisuus. Säännöksen perusteluissa on todettu, että "turvallisuuden nimenomainen mainitseminen korostaa julkisen vallan positiivisia toimintavelvoitteita yhteiskunnan jäsenten suojaamiseksi rikoksilta ja muilta heihin kohdistuvilta oikeudenvastaisilta teoilta".
Suojelupoliisin mukaan Isisin kalifaattiin muuttaneet naiset ja siellä kasvaneet lapset voivat muodostaa turvallisuusuhan palattuaan Suomeen. Arvioiden mukaan henkilöt todennäköisesti lisäävät Suomeen kohdistuvaa terrorismin uhkaa, sillä naiset todennäköisesti jatkavat terroristista toimintaa, verkostoituvat keskenään ja integroituvat jälleen kotimaisiin jihadistisiin verkostoihin.
Ulkoministeriö on tiedottanut noutaneensa Syyrian al-Holin leiriltä kaksi orpolasta 21.12.2020. Leiriltä haetut orpolapset ovat molemmat alle 7-vuotiaita. Lapset ovat tietojen mukaan syntyneet Syyrian sota-alueella ja asuneet elämänsä Syyriassa Isisin kalifaatissa. Lapsilla on eri isä. Heidän kantasuomalainen äitinsä kuoli median tietojen mukaan pommituksissa Syyriassa. Äidin kuoleman jälkeen lapsista ovat huolehtineet leirillä olevat suomalaisnaiset.
Ulkoministeriö ei ole vahvistanut tietoja orpolasten isistä. Median tietojen mukaan toisen lapsen isä oli Suomessa syntynyt afrikkalaistaustainen mies. Tämän orpolapsen isä osallistui Syyriassa taisteluihin ISIS:n rinnalla ja kuoli kesäkuussa 2013 Bashar al-Assadin puolella taistelleita Hizbollahin joukkoja vastaan. Leskeksi jäänyt nainen meni uudelleen naimisiin suomensomalialaisen taistelijan kanssa, joka oli tullut Syyriaan joulukuussa 2012. Mies kuoli kesäkuussa 2014. Medialla ei ole tietoja, onko suomensomalialainen mies toisen orpolapsen isä.
Koska lapset ovat molemmat syntyneet Syyriassa, Suomen kansalaisuuden saamiseksi on heidät täytynyt ilmoittaa Suomen väestörekisteriin heti syntymän jälkeen. Myös Lasten oikeuksien yleissopimus velvoittaa rekisteröintiä kansalaisuuden saamiseksi.
Valtioneuvosto ja ulkoministeriö ovat antaneet al-Holin suunnitelmista valitettavan vähän ja joskus myös ristiriitaista tietoa verrattuna median kautta vuodettuihin tietoihin. Tämä koskee niin varsinaista tilannetietoa suomalaisten kotiutuksen tilasta kuin myös lainsäädännöllisiä sekä ulkoministerin ja ulkoministerin erityisedustajan toimivaltaan liittyviä epäselvyyksiä. Näiden epäselvien tietojen valossa esitänkin tämän kirjallisen kysymyksen, jolla toivon saavani selvyyttä asioihin.
varmistaa Syyriassa leireillä pidettyjen suomalaisten lasten henkilökohtaisen turvallisuuden ja perusoikeuksien toteutuminen perustuslain, Suomen ratifioimien kansainvälisten sopimusten, konsulipalvelulain (498/1999) ja muun soveltuvan lainsäädännön mukaisesti.
edustaa ulkoministeriä, tukea ja yhteensovittaa ulkoministeriön konsulipalvelujen työtä sen roolissa toimivaltaisena viranomaisena sekä tarvittaessa ratkaista tähän toimivaltaan kuuluvia asioita edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi.
johtaa erikseen perustettavaa työryhmää edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi.
pitää yhteyttä muihin keskeisiin suomalaisviranomaisiin, Suomen valtiollisten kumppanien toimivaltaisiin viranomaisiin ja muihin olennaisiin tahoihin, joista on hyötyä edellä mainitun tavoitteen saavuttamisessa."
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Voiko henkilö olla Suomen kansalainen, jos häntä ei löydy Väestörekisterikeskuksen tiedoista, ja mikä voi aiheuttaa sellaisen tilanteen,
missä ajassa ilmoitus ulkomailla syntyneestä lapsesta on tehtävä, jotta lapsella on oikeus saada kansalaisuus ilmoituksen perusteella, ja koska kansalaisuuden saamiseen vaaditaan ko. tilanteessa hakemus,
onko evakuoidut/kotiutetut orpolapset ilmoitettu Suomen väestörekisteriin ennen evakuointia/kotiuttamista, vai ovatko kyseessä kansalaisuudettomat lapset, jotka ulkoministerin erityisedustaja on päättänyt noutaa Suomeen,
miten ulkoministeriön erityisedustaja on varmistanut orpolasten Suomen kansalaisuuden tehdessään päätöksen orpolapsien evakuoinnista/kotiuttamisesta,
voiko Suomen viranomainen, tässä tapauksessa ulkoministerin erityisedustaja tai hänen tehtävään määräämänsä henkilö, tuoda Suomeen mahdollisesti muun maan kansalaisen tai lapsen, jolla ei ole Suomen kansalaisuutta, ja jos voi, niin mihin lakiin tämä perustuu ja mihin viranomaisen toimivalta tällöin perustuu,
koska ulkoministeriö on saanut tiedon orpolasten vanhempien kuolemantapauksista ja onko orpolasten kaikista vanhemmista saatu vainajien kuolintodistukset tai muut kuolemansyiden selvitykset, joilla on varmistettu, että vanhemmat ovat tosiasiallisesti menehtyneet,
jos orpolasten äiti ja isä ovat menehtyneet ja median tietojen mukaan lapset olivat toisilla äideillä hoivassa, miten on varmistettu ennen lasten evakuointia/kotiuttamista, että kyseessä olivat varmasti kuolleen suomalaisäidin lapset,
kun perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, niin mihin lakiin perustuu ulkoministerin erityisedustajan päätös evakuoida/kotiuttaa kaksi orpolasta,
onko kyseinen ulkoministerin erityisedustaja virka- vai työsuhteessa valtioon,
mihin lakiin evakuointi/kotiuttamispäätöksen tehneen ulkoministerin erityisedustajan toimivalta perustuu,
Koska konsulipalvelulain mukaan evakuoinnin/kotiuttamisen järjestämiseen ryhdytään ainoastaan asianomaisen suostumuksella, niin ketä voidaan pitää orpolasten perheenjäseninä/lähiomaisina ja keneltä suostumus evakuointiin/kotiuttamiseen on kysytty? Esimerkiksi potilaslaissa lähiomaisen määritelmää ei ole avattu, mutta sillä tarkoitetaan lähtökohtaisesti potilaan aviopuolisoa, lapsia, vanhempia ja sisaruksia. Median tietojen mukaan ainakin toisen lapsen isoisä asuu Afrikassa. Onko häneen oltu yhteydessä?
Suomen lakien mukaan lapsen huoltajan tai holhoojan ratkaisee tuomioistuin vanhemman tai holhousviranomaisten pyynnöstä. Onko orpolasten huoltaja tai holhooja ratkaistu tuomioistuimessa? Mitä lain velvoittamia toimenpiteitä orpolasten osalta on tehty ennen heidän evakuointiansa: kiireellinen sijoitus, huostaanotto? Millä toimivallalla orpolapset on evakuoitu leiriltä vieraan valtion maaperältä?