Yleisperustelut
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Ehdotus Perustusoikeuksien rajoittaminen ja perusoikeuksista poikkeaminen Perusoikeuspoikkeuksien tilapäisyys Perusoikeuksien rajoittaminen Voimassaoloaika Ehdotuksen käsittelyaikataulun suhde perustuslakikontrolliin
Esityksessä ehdotetaan, että tartuntatautilakiin muun muassa lisätään uusi 58 a §, jossa säädetään ravitsemisliikkeiden toiminnan väliaikaisesta rajoittamisesta tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Sääntelyn on tarkoitus tulla voimaan, kun ravitsemisliikkeiden lähes kaiken toiminnan kattanut väliaikainen kielto loppuu.
Sääntely on merkityksellistä perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden kannalta. Lisäksi sääntely rajoittaa ravintolatoiminnan harjoittajien perustuslain 15 §:ssä tarkoitettua omaisuuden suojaa. Lakiehdotus on vaikutustensa vuoksi merkityksellinen myös perustuslain 18 §:n 2 momentissa julkiselle vallalle osoitetun työllisyyden edistämisen velvollisuuden kannalta.
Perustuslain 23 §:ään perustuvien perusoikeuspoikkeuksien tulee olla tilapäisiä. Perustuslain säännöksen tai sitä edeltäneen hallitusmuodon 16 a §:n 2 momentin perusteluissa ei ole arvioitu, millaisista ajanjaksoista voisi olla kysymys. Esimerkiksi valmiuslain käyttöönottoasetus voidaan antaa enintään kuudeksi kuukaudeksi ja lain toimivaltuuksien käytön jatkamisesta voidaan päättää korkeintaan kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Puolustustila saatetaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella enintään kolmen kuukauden pituiseksi ajaksi ja sitä voidaan jatkaa enintään vuoden ajaksi kerrallaan.
Nyt meneillään olevan koronavirusepidemian aikana valmiuslain toimivaltuuksia on otettu käyttöön enimmillään noin puolentoista kuukauden ajaksi. Lisäksi ravitsemisliikkeiden sulkemista koskevan, perustuslain 23 §:ään nojautuvan lain voimassaoloaika on noin kaksi kuukautta.
Nyt ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.6.2020 ja olemaan voimassa 31.10.2020 saakka, eli viiden kuukauden ajan. Lain määräaikaisuuden vuoksi siinä säädettäväksi ehdotettu puuttuminen perusoikeuksiin on sinänsä tilapäistä. Perustuslakivaliokunnan mielestä ei kuitenkaan ole riittävää tarkastella perusoikeuspoikkeusten tilapäisyyttä vain sen muodollisen kriteerin perusteella, ettei laki ole toistaiseksi voimassa, vaan tilapäisyyttä on arvioitava myös asialliselta kannalta.
Ehdotetun lain voimassaoloaika on huomattavan pitkä verrattuna siihen, että valmiuslain toimivaltuuksien käyttämisestä on päätetty kuukaudeksi tai puoleksitoista kuukaudeksi kerrallaan. Aika on varsin pitkä myös valmiuslain toimivaltuuksien soveltamisen tämänhetkiseen kokonaiskestoon nähden.
Valtioneuvosto on 16.3.2020 oltuaan yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa todennut maassa vallitsevan toistaiseksi valmiuslain 3 §:n 5 kohdan mukaiset poikkeusolot. Eduskunta on epäsuorasti hyväksynyt sanotun valmiuslain kohdan mukaisten poikkeusolojen olemassaolon päättäessään, että valtioneuvoston valmiuslain toimivaltuuksien soveltamisen aloittamista koskevat asetukset saivat jäädä voimaan (ks.,,) ja myös päättäessään, että toimivaltuuksien käytön jatkamista koskevat asetukset saavat jäädä voimaan (,,). Perustuslakivaliokunnan mielestä perustuslain 23 §:ään nojautuvan lain hyväksymistä voidaan myös pitää kannanilmauksena siitä, että Suomessa ovat meneillään kansakuntaa vakavasti uhkaavat poikkeusolot. Valiokunta on pitänyt välttämättömänä, että tulevissa esityksissä arvioidaan merkittävästi nyt esitettyä yksilöidymmin poikkeusolojen olemassaolon perusteita (, s. 2).
Perustuslakivaliokunnan mielestä poikkeusolojen laatu ja laajuus vaikuttavat paitsi siihen, millaisia toimenpiteitä voidaan pitää kussakin tilanteessa välttämättöminä, myös siihen, miten vaatimusta perusoikeuspoikkeusten väliaikaisuudesta tulkitaan. Viranomaisten säännönmukaisten toimivaltuuksien ensisijaisuus ja valmiuslain osalta myös toimivaltuuksien soveltamisen päättymistä koskevat säännökset turvaavat osaltaan perusoikeuspoikkeusten väliaikaisuutta. Valiokunnan mielestä lakiehdotuksen voimassaoloaikaa on kuitenkin välttämätöntä arvioida tilapäisyysedellytyksen kannalta. Hallituksen esityksessä ja muuten perustuslakivaliokunnan saamassa selvityksessä epidemiatilanteesta ja sen vaikutuksista esitetyn perusteella valiokunta ei ole voinut vakuuttua siitä, että ehdotettu voimassaoloaika täyttää vaatimuksen perusoikeuspoikkeusten tilapäisyydestä. Valiokunta pitää saamansa selvityksen perusteella mahdollisena, että ehdotetunkaltaiselle sääntelylle on välttämättömät perusteet esimerkiksi nyt ehdotetun voimassaoloajan loppuun asti. Valiokunnan mielestä tällaista arviota on kuitenkin mahdotonta tehdä nyt viiden kuukauden ajaksi.
Perustuslakivaliokunnan mielestä nyt ehdotettu sääntely ei siten ole sillä tavoin tilapäistä kuin perustuslain 23 §:ssä edellytetään. Lakiehdotusta ei siten sellaisenaan voida perustaa perustuslain 23 §:ään. Ottaen huomioon perusoikeuksien rajoittamisen ensisijaisuuden perusoikeuspoikkeuksiin nähden sääntelyä on muutettava niin, että se täyttää perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset. Lakiehdotusta tarkastellaan seuraavassa perusoikeuksien rajoitusedellytysten kannalta.
Ehdotettujen ravitsemisliikkeiden toiminnan rajoitusten tavoitteena on väestön terveyden suojeleminen ja terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn säilyttäminen estämällä maahan levinneen vaarallisen tartuntataudin leviämistä. Rajoitusten tarkoituksena on siis turvata perustuslain 22 §:n edellyttämällä tavalla julkisen vallan toimesta perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvattu jokaisen oikeus elämään, perustuslain 19 §:n 1 momentissa säädetty jokaisen oikeus välttämättömään huolenpitoon sekä 19 §:n 3 momentissa säädetty julkisen vallan velvollisuus turvata riittävät terveyspalvelut ja edistää väestön terveyttä.
Väestön terveyden suojeleminen on epäilemättä perusoikeusjärjestelmän kannalta erittäin painava peruste. Perustuslakivaliokunnan mukaan myös terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn säilyttäminen pandemian aikana on perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta erittäin painava peruste, jolla on yhteys perustuslain 7 §:n 1 momentin julkisen vallan velvollisuuteen turvata jokaisen oikeus elämään sekä turvata myös pandemian oloissa jokaiselle riittävät terveyspalvelut sekä edistää väestön terveyttä (perustuslain 19 §:n 3 momentti) ja joka oikeuttaa poikkeuksellisen pitkälle meneviä, myös ihmisten perusoikeuksiin puuttuvia viranomaistoimia (s. 4—5,, s. 3,, s. 4,, s. 4). Sääntelylle on siten selvästi hyväksyttävät perusteet.
Tartuntatautilain 58 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi useista erilaisista rajoituksista ravitsemisliikkeiden toimintaan. Erityisesti asiakasmääriin kohdistuvat enimmäisrajoitukset sekä aukiolo- ja anniskeluaikaan kohdistuvat rajoitukset merkitsevät hallituksen esityksen mukaan hyvin merkittävää puuttumista elinkeinotoimintaan, eikä näin merkittävästä puuttumisesta elinkeinovapauteen valtioneuvoston arvion mukaan olisi normaalioloissa mahdollista säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunta ei jaa tätä hallituksen esityksessä esitettyä käsitystä. Säädettäväksi ehdotettu puuttuminen elinkeinovapauteen voi olla vaikutuksiltaan hyvin merkittävää ja osin toiminnan järjestämiseen varsin yksityiskohtaisesti puuttuvaa. Kuitenkin ravitsemisliikkeiden toimintaa ehdotetaan rajoitettavan pitkälti sellaisten esimerkiksi anniskeluaikoja, tiloissa oleskelevien henkilöiden enimmäismäärää ja toiminnassa noudatettavaa hygieniaa koskevien seikkojen suhteen, joihin kohdistuu normaalistikin toiminnan sääntelyä. Sääntelyllä pyritään siihen, että ravitsemistoimintaa voidaan harjoittaa merkittävästi laajemmin kuin mikä on voimassaolevan, määräaikaisen sääntelyn aikana mahdollista. Perustuslakivaliokunnan mielestä nyt ehdotettavista määräaikaisista toimenpiteistä voidaan vallitsevissa olosuhteissa säätää perusoikeusrajoituksina, kunhan sääntely täyttää kaikilta osin perusoikeuksien yleiset ja erityiset rajoittamisedellytykset.
Säätämisjärjestysperusteluissa on tehty selkoa ehdotettujen säännösten välttämättömyyteen ja oikeasuhtaisuuteen vaikuttavista seikoista. Hallituksen esityksen perusteluissa kiinnitetään huomiota siihen, että valtaosa väestöstä ei ole saanut virustartuntaa ja on edelleen alttiita taudille ja sen vakavillekin seurauksille. Tilanne on epidemian hallinnan ja sairaalahoidon kapasiteetin riittävyyden turvaamisen näkökulmista vielä hyvin riskialtis. Ravitsemisliikkeessä koronavirustauti voi tarttua asiakkaiden fyysisen läheisyyden johdosta ja myös tilojen pintojen ja ruokailuvälineiden välityksellä. Perusteluissa kiinnitetään erityistä huomiota myös ravitsemisliikkeissä tapahtuvaan alkoholinkäyttöön ja päihtymyksen vaikutukseen epidemian estämisen varotoimien laiminlyöntiin. Esityksessä arvioidaan, ettei ravitsemistoimintaa koskevia laajoja rajoituksia voida poistaa kokonaan edes muiden epidemian kiihtymistä estävien keinojen tuella.
Ravitsemisliikkeen toiminnan rajoittamisesta ehdotetaan säädettäväksi osittain tartuntatautilain uudessa 58 a §:ssä ja osittain sen nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa. Sääntely on siten merkityksellistä perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin kuuluvien lailla säätämisen ja täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen sekä perustuslain 80 §:n kannalta.
Perustuslakivaliokunta korostaa, että ehdotetun sääntelyn voimassaolo on myös ajallisesti rajattava välttämättömään. Valtioneuvoston on seurattava tarkkaan sääntelyn voimassaolon välttämättömyyttä sekä soveltamisessa mahdollisesti havaittavia ongelmia ja ryhdyttävä toimenpiteisiin näiden ongelmien korjaamiseksi.
Tartuntatautilakiin lisättäväksi ehdotetun 58 b §:n 3 momentin mukaan valtioneuvoston on tarkoin seurattava, ovatko 58 a §:n 1 momentissa tarkoitetut rajoitusten edellytykset edelleen voimassa. Jos edellytykset eivät enää täyty, on valtioneuvoston viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin 58 a §:n ja siihen liittyvien säännösten kumoamiseksi. Jos 58 a §:n 3 momentin nojalla säädetyt rajoitukset eivät enää ole välttämättömiä joillain alueilla tai säädetyssä laajuudessa, valtioneuvoston on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin valtioneuvoston asetuksen muuttamiseksi. Perustuslakivaliokunnan mielestä rajoitusten välttämättömyysvaatimuksen vuoksi valtioneuvostolla on sanotunkaltainen velvollisuus ilman asiaa koskevaa erityistä säännöstäkin. Valiokunta korostaa, ettei säännöksestä voida tehdä vastakohtaispäätelmää siitä, ettei valtioneuvostolla ilman sitä olisi seuranta- ja toimimisvelvoitteita.
Valtioneuvosto antoi käsittelyssä olevan hallituksen esityksen 19.5.2020. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.6.2020. Perustuslakivaliokunnan mielestä esityksen aikataulu on perustuslain kannalta erittäin ongelmallinen huomioiden erityisesti uudistuksen valtiosääntöinen merkitys.
Asiallisesti esityksessä on kysymys siitä, että noin kaksi kuukautta pääosin suljettuna olevat ravintolat avattaisiin hallitusti. Perustuslakivaliokunta pitää sääntelyä välttämättömänä, mistä syystä valiokunta on käsitellyt esityksen poikkeuksellisessa aikataulussa. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että hallituksella on ollut jo pitkään tiedossa se, että nykyiset rajoitukset päättyvät toukokuun lopussa. Nyt arvioitava esitys olisi siten voitu antaa hyvissä ajoin. Esityksen periaatteellinen merkitys huomioiden hallituksen olisi pitänyt jättää asian eduskuntakäsittelylle asianmukaisesti aikaa. Valiokunta on jo aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että rajoituksista voidaan säätää asetuksella tarvittaessa nopealla aikataululla (ks. esim. PeVM 9/2020 vp). Asetuksen valmistelun viivästyminen ei siten muodosta valiokunnan mielestä hyväksyttävää perustelua rajoitusten perusteita määrittävän lakiehdotuksen antamiselle siten, että se joudutaan eduskunnassa käsittelemään ongelmallisen kiireisessä aikataulussa.
Välttämättömyys ja oikeasuhtaisuus
Lailla säätämisen vaatimus
Valiokunnan päätösehdotus
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS
Perustuslakivaliokunta esittää,
että lakiehdotusta ei voida säätää perustuslain 23 §:n nojalla ja
että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä vain, jos valiokunnan lailla säätämisen vaatimuksesta tekemä huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon.