Eduskunnan puhemiehelle
Koronavirusepidemia on aiheuttanut monelta osin erittäin poikkeuksellisen tilanteen Suomeen. Koronakevät sekoitti koulumaailman täydellisesti. Niin kouluissa kuin kunnissakin kaikki voimavarat ovat olleet kiinni olosuhteiden aiheuttamissa poikkeustoimissa ja niistä selviämisessä.
Tästä kaikesta huolimatta oppivelvollisuutta ollaan edelleen pidentämässä kattamaan myös toisen asteen opinnot ja vieläpä erittäin ripeällä aikataululla. Tämä siitäkin huolimatta, että opetusalan järjestöt ovat laajasti toivoneet, että oppivelvollisuuden pidentämisen valmistelussa otettaisiin aikalisä koronavirustilanteen vuoksi. Julkisuudessa olleiden lausuntojen mukaan kaikki keskittyminen kouluissa ja oppilaitoksissa menee tällä hetkellä koronaviruksen aiheuttaman tilanteen korjaaviin toimenpiteisiin eikä juuri nyt ole oikea aika miettiä tulevia muutoksia. (YLE 1.4.2020)
Opettajat eivät halua läpi enää yhtään uudistusta, jota ei ole tarkkaan harkittu opetustyön käytännön kannalta. He pelkäävätkin nyt joutuvansa jälleen tilanteeseen, jossa uudistus sysätään keskeneräisenä, huonosti valmisteltuna ja loppuun asti miettimättömänä opettajien harteille ja hoidettavaksi. Peruskoulun ja ammatillisen koulutuksen ero on ollut opettajan kannalta se, että valinta ja vastuu opiskelusta ovat opiskelijalla itsellään. Tunneille ei ole voinut mennä häiriköimään, koska oikeus opetukseen lunastetaan tällä hetkellä sääntöjä noudattamalla. Miten tämä käytännössä muuttuu lakimuutoksen jälkeen ja miten varmistetaan mahdollisuudet taata työrauha niille, jotka haluavat oppia ja opiskella?
Muutamaan viime vuoteen opettajat eivät ole saaneet myöskään vaatia opiskelijoita osallistumaan lähiopetukseen. Lakimuutoksen myötä opettajien rooli ja tehtävänkuva tässäkin muuttuu merkittävästi. Mitkä ovat opettajien käytännön keinot toteuttaa opintoihin osallistumisen pakkoa jatkossa?
Koulumaailma ei ole se, johon tehdään merkittäviä muutoksia vaillinaisin valmisteluin. Opetuksen on soljuttava eteenpäin tasaisesti ja taattava opiskelijoille koko ajan tasalaatuiset opiskelun edellytykset. Tässä asiassa ei ole neuvottelun varaa, eivätkä selitykset "siirtymäajoista" tai muista vastaavista istu alalle lainkaan. Jokaisella toisen asteen opiskelijalla on oikeus saada laadukasta opetusta koko opintojensa ajan. Eikä esimerkiksi kaksi ensimmäistä vuotta koulutuksesta voi mennä uuden tilanteen vuoksi opetuksessa vähän sinnepäin.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miksi hallitus ei huomioi opetusalan järjestöjen ja opettajien toiveita lainvalmisteluun ja odotettavissa olevien ongelmien ratkaisuun tarvittavasta aikalisästä oppivelvollisuutta pidennettäessä,
onko opiskelijan jatkossa pakko osallistua lähiopetukseen ja mitkä ovat opettajan velvoitteet opiskelijan läsnäolopakon toteutumisessa ja
miten varmistetaan mahdollisuudet taata työrauha niille, jotka haluavat oppia ja opiskella ja velvoitetaanko opettajat pitämään opiskeluhaluttomat oppitunneilla esimerkiksi häiriköinnistä huolimatta?