HALLITUKSEN ESITYS

Alkuperäisessä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta. Esityksen mukaan eräitä valtion työ- ja elinkeinotoimistojen tehtäviä siirrettäisiin kokeilun ajaksi kuntien tehtäviksi laissa tarkemmin määriteltyjen ja osittain vaikeasti työllistyvien asiakasryhmien osalta.

Täydentävässä esityksessä ehdotetaan täydennettäväksi alkuperäistä esitystä niin, että lakiin lisättäisiin kuusi uutta kokeilualuetta ja neljään alkuperäisessä esityksessä vahvistettuun kokeilualueeseen lisättäisiin kunta tai kuntia. Lisäksi säännöksiä täsmennettäisiin.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2021. Uusien kokeilualueiden osalta laki tulisi kuitenkin voimaan 1.3.2021.

Alkuperäiseen hallituksen esitykseen sisältyvissä säätämisjärjestysperusteluissa lakiehdotusta tarkastellaan ennen muuta yhdenvertaisuuden, kielellisten oikeuksien ja henkilötietojen suojan kannalta. Täydentävään esitykseen ei sisälly säätämisjärjestysperusteluita.

Lakiehdotus voidaan esitysten mukaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Kokeilulainsäädäntö

Esitysten valmistelu

Esityksissä ehdotetaan säädettäväksi laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta. Lain mukaan eräitä valtion työ- ja elinkeinotoimistojen tehtäviä siirrettäisiin kokeilun ajaksi kuntien tehtäväksi laissa tarkemmin määriteltyjen ja osittain vaikeasti työllistyvien asiakasryhmien osalta.

Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti arvioinut kokeilulainsäädäntöä yhdenvertaisuutta ja syrjintäkieltoa koskevan perustuslain 6 §:n kannalta. Valiokunta on pitänyt jonkinasteiseen erilaisuuteen johtavaa kokeilulainsäädäntöä sinänsä hyväksyttävänä yhdenvertaisuuden kannalta, mikäli kokeilulle on osoitettavissa hyväksyttävä tavoite (ks. esim., s. 2,, s. 3,, s. 2). Valiokunta on tällöin korostanut, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn ja että kokeilu saattaa ainakin joissakin rajoissa muodostaa sellaisen hyväksyttävän perusteen, jonka nojalla muodollisesta yhdenvertaisuudesta voidaan tinkiä alueellisessa suhteessa (, s. 2,, s. 3,, s. 5/I). Valiokunta on kytkenyt kokeilun hyväksyttävyyden myös nimenomaisesti tietojen ja kokemuksien hankkimiseen tiettyjen suunnitteilla olevien uudistusten vaikutuksista (, s. 3,, s. 3,, s. 3). Kokeilun toimeenpanon yleisenä edellytyksenä tulee valiokunnan mukaan lisäksi olla, että sen tulosten selvittäminen ja arviointi on asianmukaisesti järjestetty (, s. 33—34,, s. 3,, s. 3/II).

Ehdotetulla kokeilulla tavoitellaan tietoa siitä, miten kokeilun asiakasryhmän työllisyyspalvelujen vaikuttavuus ja asiakastyytyväisyys kehittyvät. Viime kädessä kokeilun tavoitteena on työllisyysasteen nostaminen, erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistäminen sekä työttömyyden julkiselle taloudelle aiheuttamien kokonaiskustannusten hillitseminen. Julkisen työvoima- ja yrityspalvelun kehittämisessä hyödynnettäisiin kokeilusta saatua tietoa. Kokeilulle on siten osoitettavissa hyväksyttävät, perustuslain 18 §:ään kiinnittyvät tavoitteet.

PeVL 24/2017 vp

Hallituksen esityksessä on tehty asianmukaisesti selkoa kokeilun tavoitteiden toteutumisen seurannasta ja vaikutuksien arvioinnista kokeilun jälkeen valtioneuvoston tutkimus- ja selvityshankkeena. Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin tuloksien selvittämisen ja arvioinnin kannalta huomiota hallituksen alkuperäisessä esityksessäkin (s. 31) mainittuun kokeilun laajuuden ongelmallisuuteen verrokkien löytämisen kannalta.

Perustuslakivaliokunta on kokeiluluonteista lainsäädäntöä arvioidessaan korostanut perusoikeussääntelyyn yleisesti kohdistuvaa lailla säätämisen vaatimusta ja todennut sen ulottuvan myös yhdenvertaisuusperiaatteeseen (ks. esim., s. 5,, s. 2/II). Vaatimus on tullut ottaa huomioon esimerkiksi kokeilualueen määrittelyssä säätämällä kokeilualueesta suoraan laissa tai sitomalla päätöksenteko lain tasolla riittävän täsmällisesti määriteltyihin kriteereihin (, s. 5,, s. 2/II,, s. 2).

Kokeilualueet muodostavista kunnista ehdotetaan säädettäväksi lain 3 §:ssä ja kunnan asiakkaiksi siirtyvistä työttömistä työnhakijoista, työllistettynä olevista ja työllistymistä edistävissä palveluissa olevista työnhakijoista 4 §:ssä riittävän täsmällisesti.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota 5 §:n 3 momentin säännökseen, jonka mukaan työ- ja elinkeinotoimisto voi perustellusta syystä jättää asiakkaan siirtämättä kokeilualueen kunnan asiakkaaksi. Perusteltuna syynä voidaan lainkohdan perustelujen mukaan pitää sitä, että asiakkaan työttömyys on lyhytaikaista, että sen päättymisajankohta on etukäteen tiedossa ja ettei asiakas työttömyytensä aikana tosiasiassa ehdi saada palvelua ennen työnhakunsa päättymistä. Lisäksi perusteltuna syynä voidaan pitää sitä, että asiakas haluaa käyttää kielellisiä oikeuksiaan.

Asiakkaan kielen huomioon ottaminen perusteltuna syynä ja perusteluissa (s. 79) lähemmin tarkasteltu, noudatettavaksi tarkoitettu menettely ovat sinänsä omiaan turvaamaan kielellisiä oikeuksia. Kuitenkin perustuslain 17 §:ssä turvattujen kielellisten oikeuksien ja myös kokeilun piiriin kuuluvien määrittelyn täsmällisyyden kannalta sääntely 5 §:n 3 momentissa on liian väljää ja tulkinnanvaraista. Asiakkaan kielen merkityksestä kokeiluun kuulumisen kannalta ja mahdollisista muista poikkeuksista kokeiluun kuulumisessa on säädettävä merkittävästi nyt ehdotettua täsmällisemmin.

Alkuperäisestä hallituksen esityksestä (s. 41) käy ilmi, ettei sen valmistelussa ole lainkaan järjestetty lausuntokierrosta. Esitysluonnosta on ollut mahdollista kommentoida verkossa Otakantaa.fi-palvelussa, mistä oli erikseen ilmoitettu muun muassa kokeilualueisiin kuuluville kunnille ja joillekin ministeriöille. Täydentävästä esityksestä ei ole järjestetty lausuntokierrosta.

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota tilanteisiin, joissa lakiehdotusta koskevaa lausuntokierrosta on haluttu kiireellisyyteen vedoten lyhentää ajallisesti tai jopa luopua siitä kokonaan (, s. 3,, s. 2). Valiokunta toistaa käsityksensä siitä, ettei tällainen menettely ole asianmukaista eikä hyvään lainvalmistelutapaan kuuluvaa.

PeVL 9/2020 vp