Eduskunnan puhemiehelle
Lakien ja lainmuutosten tulkinnoista aiheutuu usein yksityishenkilöille ja yksityisille elinkeinonharjoittajille odottamattomia seurauksia. Ympäristölakien ja säännösten epäselvyydet ovat johtaneet siihen, että karjankasvattajat ovat useissa tapauksissa jättäneet investointeja tekemättä pitkittyneiden byrokraattisten prosessien takia. Epäselvät laintulkinnat ovat aiheuttaneet ongelmia maanviljelijöille, jotka ovat suunnitelleet tuotannon laajentamista.
Ympäristönsuojelulain (527/2014) 1.2.2019 voimaan tulleen muutoksen myötä eläinsuojien ympäristölupamenettely korvattiin ilmoitusmenettelyllä. Valtioneuvoston asetusta ilmoituksenvaraisista eläinsuojista (138/2019) sovelletaan sellaisten eläinsuojien rakentamiseen, laajentamiseen ja toimintaan, joista on ympäristönsuojelulain (527/2014) 115 a §:n nojalla tehtävä ilmoitus.
Tietooni on tullut kolme Pohjanmaalla sattunutta tapausta, joissa kunnan lupajaosto, joka on kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, on käsitellyt mainitun lainkohdan mukaisia ilmoituksia nautakarjankasvatusta koskevan toiminnan laajentamisesta. Kaikki kolme ilmoitusta on hyväksytty selvityksen jälkeen ja voimassa olevat säännökset huomioon ottaen. Lupajaosto on ratkaisussaan pyrkinyt myös ottamaan huomioon paikalliset ja tapauskohtaiset olosuhteet. Lisäsäännösten tarkoituksena on vähentää toiminnasta mahdollisesti aiheutuvia haittoja.
Kahdessa tapauksessa eläinsuojan ja lähimpien naapureiden asuinrakennuksen välinen etäisyys on lyhyempi kuin edellä mainitun asetuksen mukainen vähimmäisetäisyys. Vähimmäisetäisyydestä poikkeaminen on hyväksytty päätöksissä asetuksen 3 §:n mukaisesti. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on valittanut molemmista asioista Vaasan hallinto-oikeuteen. ELY-keskus katsoo, että vähimmäisetäisyyksistä poikkeamiselle ei ole edellytyksiä, joten hakemuksissa mainittujen eläinmäärien suuruiset laajennukset kyseisillä paikoilla eivät ole mahdollisia ja lupajaoston päätökset tulee kumota.
ELY-keskuksen tiukat tulkinnat aiheuttavat uusia haasteita karjankasvattajille. Kannattava toiminta edellyttää nykyään entistä suurempia yksiköitä, mikä puolestaan edellyttää suuria investointeja. Edelleen on olemassa nuoria karjankasvattajia, jotka haluavat panostaa maidon- ja lihantuotantoon, samalla kun kuluttajat haluavat kotimaista lähiruokaa. Siksi on ongelmallista, että valtion ympäristöviranomaisten valitsema linja rajoittaa karjankasvattajien mahdollisuuksia harjoittaa kannattavaa toimintaa. Näin tapahtuu paikoissa, joissa karjataloutta on harjoitettu useiden sukupolvien ajan ja joissa asutus on suhteellisen harvaa. Kun samaan aikaan samalla alueella sallitaan muun sellaisen toiminnan harjoittaminen, josta voi seurata hajuhaittoja mutta joka ei ole luvan- tai ilmoituksenvaraista, kuten esimerkiksi lannoitteiden varastointi ja levitys, on kohtuutonta, että karjankasvattajien ei anneta kehittää toimintaansa.
Asioiden käsittely hallinto-oikeudessa voi kestää kahdesta kolmeen vuotta. Karjankasvattajat eivät useinkaan voi odottaa päätöstä niin pitkään, varsinkaan kun päätös voi olla heidän kannaltaan kielteinen. Siksi tuottajat joutuvat usein muuttamaan suunnitelmiaan eli joko tekemään suunniteltua pienemmän laajennuksen ja vähentämään eläinten määrää, mikä heikentää kannattavuutta, tai siirtämään toiminnan toiseen paikkaan, mikä voi aiheuttaa lisäkustannuksia ja hankaloittaa toimintaa, kun ohjauskeskus on jo rakennettu olemassa olevien rakennusten läheisyyteen.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten valtion ympäristöviranomaiset varmistavat sen, että käsittelyajat eivät veny niin, että ne käytännössä johtavat investointien tekemättä jättämiseen alkutuotannossa ja
miten valtion ympäristöviranomaiset varmistavat mahdollisimman tehokkaan yhteistyön kuntien ympäristöviranomaisten kanssa?