Yleisperustelut
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Yleistä
Oikeusprosessien pitkät käsittelyajat
Rikosseuraamusala
Syyttäjälaitos
Salainen tiedonhankinta
Maksuhäiriöt
Edunvalvonta
Lapsen oikeudet
Eduskunnan oikeusasiamies antaa joka vuodelta eduskunnalle kertomuksen toiminnastaan sekä lainkäytön tilasta ja lainsäädännössä havaitsemistaan puutteista. Kertomuksessa käsitellään muun muassa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ja laillisuusvalvontaa asiaryhmittäin.
Kuluvan vaalikauden alussa kertomuksen eduskuntakäsittelyä uudistettiin siten, että erikoisvaliokunnat voivat antaa siitä lausunnon perustuslakivaliokunnalle. Lakivaliokunta antoi ensimmäisen lausuntonsa kertomuksesta vuodelta 2018 (—). Lakivaliokunta piti uutta käsittelytapaa tervetulleena katsoen, että tämä mahdollistaa uudenlaisen ja syvällisemmän tiedonsaannin sekä keskustelun kunkin erikoisvaliokunnan toimialalla (ks., s. 1).
Kertomukseen on koottu keskeisimpiä puutteita perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa (s. 128—132). Lakivaliokunnan toimialan kannalta jaksossa tuodaan suomalaisena perus- ja ihmisoikeusongelmana esiin muun muassa oikeusprosessien pitkät käsittelyajat. Oikeudenkäyntien viivästyminen on pitkään ollut Suomessa ongelma, joka on tullut esille niin kansallisessa laillisuusvalvonnassa kuin aikaisemmin EIT:n oikeuskäytännössä. Eräistä tilannetta parantaneista lakiuudistuksista huolimatta oikeudenkäynnit voivat edelleen kestää kohtuuttoman kauan. Niin ikään oikeudenkäynnin kustannusten ja oikeudenkäyntimaksujen suuruus voi kertomuksen mukaan estää oikeusturvan toteutumista.
Kertomuksen mukaan rikosasioiden käsittelyn viivästymiseen vaikuttaa muun muassa koko rikosprosessiketjun aliresursointi. Myös lakivaliokunta on jo pitkään toistuvasti muistuttanut siitä, että toimiva rikosoikeudenhoidon ketju edellyttää tasapainoista ja riittävää resursointia kaikille rikosprosessiketjuun kuuluville viranomaisille eli poliisille, syyttäjille, tuomioistuimille, oikeusavulle ja Rikosseuraamuslaitokselle (ks.sekä mm.,,,,,,ja).
Rikosseuraamusalaa koskevat kantelut ovat kertomuksen mukaan yksi suurimpia asiaryhmiä, ja alan toimenpideprosentti on korkea (s. 205). Kertomuksesta ilmenee muun muassa, että Rikosseuraamuslaitoksen virkamiesten oikeudellisessa osaamisessa on toistuvasti havaittu puutteita ja että usein lainvastainen tai virheellinen menettely liittyy hallintolaissa säädettyyn päätöksentekomenettelyyn tai muihin oikeusturvan takeisiin (s. 208). Ongelmat ovat jatkuneet pitkään. Kertomuksen havaintoihin viitaten valiokunta pitää tärkeänä, että Rikosseuraamuslaitoksen virkamiesten koulutukseen ja osaamiseen panostetaan. Kertomuksen käsittelyn yhteydessä saatujen lisätietojen mukaan tilanteessa on tältä osin tapahtunut parannusta. Myös rangaistusajan suunnitelmien toteuttamiseen liittyy edelleen ongelmia (s. 212 ja 213), vaikkakin myös sen osalta tilanne on valiokunnan saamien lisätietojen mukaan kehittynyt parempaan suuntaan.
Valiokunnan näkemyksen mukaan Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstövoimavarojen niukkuus vaikuttaa osaltaan myös siihen, että vangit saavat viettää liian vähän aikaa sellinsä ulkopuolella ja heillä on liian vähän toimintoja. Kyseisiä epäkohtia käsitellään kertomuksessa tyypillisenä tarkastushavaintona samoin kuin keskeisenä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen puutteena (s. 131 ja 213).
Kertomuksesta ilmenee, ettei kertomusvuonna ole enää ollut käytössä ns. paljusellejä. Lakivaliokunta pitää tätä myönteisenä, sillä se on useissa yhteyksissä jo pitkään kiinnittänyt epäkohtaan huomiota (ks. esim.,,,,,,,,,,ja).
Kertomuksessa käsitellään muun muassa syyttäjien roolia poliisirikosten tutkinnanjohtajina (s. 164 ja 165). Oikeusasiamies on pitänyt epätyydyttävänä, että Syyttäjälaitoksella ei ole oikeutta käyttää poliisiasiain tietojärjestelmää syyttäjätutkinnanjohtajien tai muidenkaan syyttäjien taikka poliisirikosasian esitutkintaan osallistuvan poliisin henkilöstön toiminnan valvontaan. Tietojärjestelmiä tulisi oikeusasiamiehen mielestä voida hyödyntää järjestelmän uskottavuutta tukevan tehokkaan valvonnan edellyttämällä tavalla. Lakivaliokunta yhtyy oikeusasiamiehen näkemykseen.
Valiokunnan kertomuksen käsittelyn yhteydessä saaman lisäselvityksen mukaan tutkinnanjohtaja-syyttäjillä ei ole vieläkään pääsyä edellä mainittuihin tietojärjestelmiin. Oikeusasiamies on pyytänyt Syyttäjälaitokselta tietoja siitä, mihin toimenpiteisiin edellä mainittujen havaintojen johdosta on ryhdytty. Saadun lisäselvityksen mukaan Syyttäjälaitos on ilmoittanut oikeusasiamiehelle pitävänsä asiaa ongelmallisena ja tekevänsä asiassa yhteistyötä Poliisihallituksen kanssa. Valiokunta pitää ongelman ratkaisemista tärkeänä ja tukee mainittua yhteistyötä.
Kertomuksesta ilmenee, että kertomusvuonna on tarkastettu muun muassa telepakkokeinovaatimuksia ja tarkastuksen perusteella on tullut ilmi lainsäädännön tarkistamistarve liittyen pakkokeinolain 10 luvun 7 §:ään, jossa säädetään televalvonnasta teleosoitteen tai telepäätelaitteen haltijan suostumuksella. Saadun selvityksen mukaan, kun kysymys on tapon yrityksestä, jonka asianomistaja on hengissä, laki ei mahdollista kyseisen pakkokeinon käyttöä ilman asianomistajan suostumusta, vaikka hän olisi vammojensa vuoksi kykenemätön antamaan suostumustaan. Pakkokeinolakiin olisi siksi syytä saada lisätoimivaltuus televalvontaan tilanteissa, joissa teleosoitteen tai telepäätelaitteen haltija on joutunut vakavan väkivaltarikoksen uhriksi ja on epäillyn rikoksen johdosta kykenemätön antamaan laissa tarkoitettua suostumusta, vaikka ei ole saanut rikoksen johdosta surmaansa. Oikeusasiamies on lähettänyt päätöksestään jäljennöksen oikeusministeriölle lainsäädännön mahdollisen tarkistamistarpeen arviointia varten.
Lakivaliokunta pitää tärkeänä, että oikeusministeriössä vireillä olevassa pakkokeinolain uudistamishankkeessa arvioidaan oikeusasiamiehen esille tuoma lainsäädännön muutostarve.
Kertomuksesta ilmenee, että oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnassa on käsitelty kanteluita, joissa riita-asiassa annettu tuomio on johtanut maksuhäiriömerkintään, vaikka kysymys on ollut aidosti maksuvelvollisuutta koskevan riidan ratkaisusta, ei maksukyvyttömyydestä (s. 218). Oikeusministeriön tietojärjestelmästä ei tulisi luovuttaa tällaisia luottotietolain ja henkilötietolain vastaisia tietoja luottotietoyhtiöille. Oikeusministeriö on sittemmin lisännyt Tuomas-järjestelmään koodin, jota käyttämällä estetään käsittelyn aikana riitautettujen ratkaisujen siirtyminen luottotietoyritykselle. Tätä koodia koskevan ohjeen noudattamista tarkasteltiin kertomusvuonna Helsingin käräjäoikeuden tarkastuksella (EOAK/1406/2019). Koodin käytön selvittämistä on valiokunnan saaman lisäselvityksen mukaan jatkettu apulaisoikeusasiamiehen omana aloitteena (EOAK/5561/2019; vireillä). Valiokunta korostaa maksuhäiriömerkintöjen oikeellisuuden tärkeyttä ja pitää perusteltuna, että edellä kuvattua tilannetta vielä selvitetään.
Edunvalvontaa koskevat asiat ovat kertomuksen mukaan eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian asiaryhmänä verraten pieni, mutta monien perusoikeuskytkentöjensä vuoksi hyvin tärkeä (s. 291). Edunvalvontaa koskevat kantelut liittyvät kertomuksen mukaan yleisimmin edunvalvojiin ja koskevat muun muassa päämiehelle annettavia käyttövaroja, laskujen maksamista, edunvalvonnan tarpeellisuutta tai tarpeettomuutta ja tämän kysymyksen selvittämistapaa, edunvalvojan yhteydenpitoa päämieheen tai läheisiin, päämiehen tai omaisten oikeutta saada tietoja asioiden hoitamisesta sekä päämiehen omaisuuden myymistä ja irtaimen käsittelyä. Niin ikään kertomuksesta ilmenee, että Valtiokonttorin korvausratkaisuista vuonna 2019 huomattava osa koski valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiirien edunvalvontatoimistoja (s. 133 ja 134). Asioissa oli kyse muun muassa erilaisista laiminlyönneistä (kanteen nostamatta jättäminen, perintätoimiin ryhtyminen, etuuksien hakematta jättäminen, tarpeettomien sopimusten irtisanomatta jättäminen ym.).
Lakivaliokunta pitää eduskunnan oikeusasiamiehen edunvalvontaan kohdistamaa laillisuusvalvontaa tärkeänä. Kyse on sellaisten ihmisten perusoikeuksista, jotka eivät itse aina kykene huolehtimaan oikeuksistaan. Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että oikeusapu- ja edunvalvontatoiminta on oikeusministeriön hallinnonalalla ainoa sektori, jolla ei ole valtakunnallista keskusvirastoa. Valiokunta on muussa yhteydessä katsonut, että keskusviraston perustamista olisi hyvä tavoitella, sillä se yhdenmukaistaisi ohjausjärjestelmän suhteessa muihin oikeusministeriön hallinnonalan toimijoihin ja parantaisi mahdollisuuksia yhtenäistää oikeusapu- ja edunvalvontatoimintoja sekä talous- ja velkaneuvontapalveluita koko maassa (ks.,ja).
Valiokunta on saanut kertomuksen käsittelyn yhteydessä eduskunnan oikeusasiamiehen kanslialta lisäselvitystä lapsen oikeuksista lakivaliokunnan toimialaan kuuluvissa asiaryhmissä. Lisäselvityksessä nostetaan esiin erityisesti vaikeat lapsen huoltoriidat. Oikeusasiamies saa kanteluita vanhemmilta, jotka kokevat tulleensa kohdelluiksi väärin lastaan koskevassa huoltoriidassa. Oikeusasiamiehen mahdollisuudet toimenpiteisiin huoltoriidoissa ovat kuitenkin saadun selvityksen mukaan hyvin rajallisia, ja kantelut johtavat vain hyvin harvoin toimenpiteisiin. Oikeusasiamies ei esimerkiksi puutu vireillä oleviin asioihin. Suurimpana ongelmana lisäselvityksessä pidetään kuitenkin sitä, että vaikea ja pitkään jatkuva huoltoriita on ilmeinen vaara lapsen hyvinvoinnille, minkä vuoksi huoltoriitoihin liittyviä viranomaismenettelyjä tulisi arvioida tarkemmin lasten perus- ja ihmisoikeuksia koskevien epäkohtien ja kehittämistarpeiden tunnistamiseksi. Lakivaliokunta pitää oikeusasiamiehen havaintoja tärkeinä ja tukee huoltoriitoihin liittyvien viranomaismenettelyjen tarkempaa arvioimista.
Myönteisenä seikkana valiokunta toteaa, että huolto- ja tapaamisoikeusriitojen sovittelumenettelyyn tuomioistuimissa eli ns. Follo-sovitteluun ei valiokunnan saaman lisäselvityksen mukaan ole juurikaan kohdistunut kanteluita.
Valiokunnan oikeusasiamiehen kanslialta saamassa lisäselvityksessä nostetaan esiin myös lapsen elatusta koskevan sääntelyn uudistamistarve. Lapsen oikeutta elatukseen ja elatusavun määräytymistä koskee 1.1.1976 voimaan tullut laki lapsen elatuksesta. Käytännössä keskeisessä asemassa lain tulkinnassa on ollut oikeusministeriössä laadittu ohje lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi vuodelta 2007 (oikeusministeriön julkaisu 2007:2). Ohjetta ei tämän jälkeen ole tarkistettu muuten kuin ohjeellisten euromäärien osalta, eikä siinä ole otettu huomioon 1.12.2019 voimaan tullutta vuoroasumista koskenutta lainsäädäntöuudistusta. Lisäselvityksen mukaan ohje ei vastaa muutoinkaan kaikilta osin tämän päivän vaatimuksiin. Edellä kuvattuihin havaintoihin viitaten lakivaliokunta pitää aiheellisena lapsen elatusta koskevan sääntelyn uudistamistarpeiden arvioimista.
Valiokunnan päätösehdotus
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS
Lakivaliokunta esittää,
että perustuslakivaliokunta ottaa edellä olevan huomioon.