Eduskunnan puhemiehelle
Suomen perustuslain mukaan lait säädetään ja julkaistaan suomen ja ruotsin kielellä, ja julkisen vallan on huolehdittava väestön tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Valtioneuvoston kanslian käännös- ja kielipalveluiden lakitekstien ja muiden lainsäädäntöprosessiin liittyvien asiakirjojen käännöstyö on siis erittäin tärkeää oikeusvaltion kannalta. Siksi se, että lakitekstien ruotsinkielisissä versioissa on joskus huomattavia puutteita tai suoranaisia virheitä, on hyvin vakava asia.
Erityishuoltoa koskevan pykälän rutiinitarkastuksen yhteydessä edellisvuonna kävi ilmi, että ruotsinkielinen lakiteksti poikkesi merkittävästi suomenkielisestä versiosta. Tässä tapauksessa oli kyse siitä, miten pitkään ihmistä voi erityishuollossa pitää sidottuna, mikä on vakavaa puuttumista henkilökohtaiseen vapauteen.
Jos käännösvirhe olisi jäänyt huomaamatta, ruotsin- ja suomenkielisissä yksiköissä olisi voinut kehittyä toisistaan poikkeavia käytäntöjä, mikä puolestaan olisi voinut johtaa siihen, että erityishuollon asiakkaita olisi pidetty sidottuna eri pituisia aikoja riippuen siitä, minkä kielistä lain versiota yksikössä noudatetaan. Seuraukset niille asiakkaille, joita laki koskee, olisivat voineet olla vakavia.
Ruotsinkielisissä versioissa on myös muita olennaisia virheitä. Ruotsinkielisistä lakien esitöistä on löytynyt muun muassa viittaus asetukseen, jota ei ole olemassa, ja niistä on puuttunut virkkeitä, sanoja ja jopa kokonaisia tekstikatkelmia. Tästä syntyy epävarmuutta ruotsinkielisille, jotka haluavat selvittää, miten asiat ovat.
Viime vuonna huomattiin ristiriita yritysten määräaikaisesta kustannustuesta koronapandemian aikana annetun lain suomen- ja ruotsinkielisen version välillä. Tuloksena oli se, että eräiden kustannustukea hakeneiden yritysten hakemukset hylättiin, koska vastaava viranomainen eli Valtiokonttori käytti suomenkielistä versiota käsittelyn pohjana. Asia saatiin osittain korjattua yksittäisiä päätöksiä koskeneen valituksen ansiosta.
Valitettavasti esimerkkejä siitä, että lainsäädäntötyöhön liittyvien tärkeiden asiakirjojen ruotsin- ja suomenkieliset versiot eivät ole yhdenvertaisia, on olemassa näiden lisäksi useampia. Myös oikeuskansleri on aloittanut asiaa koskevan tarkastuksen.
Samalla on tärkeää korostaa, että valtion kielenkääntäjät tekevät enimmäkseen äärimmäisen hyvää työtä, mutta heidän työtaakkansa on lisääntynyt merkittävästi, koska nykyisin käännetään myös entistä enemmän digitaalista materiaalia ja sosiaaliseen mediaan tarkoitettua materiaalia. Käännöstyön resursseja ei kuitenkaan ole lisätty. Kysymys on myös monitahoinen.
Jotta vastaavilta virheiltä vältyttäisiin tulevaisuudessa, resurssitarpeita olisi syytä tarkastella sekä lainvalmistelijoiden että laintarkastajien osalta sekä huolehtia tarvetta vastaavista ruotsin kielen taidoista. Ruotsinkielisen laintarkastuksen resurssit ovat suomenkielistä pienemmät, vaikka lainsäädännön määrä on molemmissa sama. Tämä on epäloogista.
Nykyisten sääntöjen mukaan on myös mahdollista jättää tekstit tarkistamatta, jos se ei kiireen takia ole mahdollista. Joskus suomenkielinen versio ehditään tarkastaa, mutta aika loppuu, kun ruotsinkielinen versio pitäisi tarkastaa, mikä johtaa siihen, että osa ruotsinkielisistä lakiteksteistä jää tarkistamatta. Vaikka onkin hyvä, että menettelyä voi nopeuttaa, vaarana on se, että lopulliseen versioon jää virheitä.
Toinen selittävä tekijä ruotsinkielisten versioiden tarkastuksen puutteille voi olla se, että ruotsinkielisten laintarkastajien määrä on suomenkielisten määrää pienempi. Lisäksi kielenkääntäjien lukumäärää ei ole sopeutettu tekstimäärien kasvua vastaavalla tavalla, mikä johtaa lähes jatkuvaan stressiin käännöstyössä. Lisäksi on tärkeää huolehtia siitä, että molemmista kieliversioista vastaavat lainvalmistelijat myös käytännössä osaavat sekä suomea että ruotsia riittävän hyvin.
Lainvalmistelu on monimutkainen prosessi, joka voi kestää kauan ja johon kuuluu monia vaiheita, joiden tarkoituksena on maamme demokraattisten periaatteiden turvaaminen. Siksi on ymmärrettävää, että prosessin loppuvaiheessa halutaan saada lakitekstit julkaistua mahdollisimman nopeasti. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että tekstien laadusta tingitään, koska se ei ole Suomen oikeusvaltion kulmakiven eli yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaista. Käännöstyö on yhtä tärkeä osa lainsäädäntötyötä kuin sen kaikki muutkin osat.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Harkitseeko hallitus käännös- ja kielipalveluiden, lainvalmistelun ja laintarkastuksen resurssien vahvistamista sen takaamiseksi, että lakitekstien ja muiden lainsäädäntötyöhön liittyvien asiakirjojen suomen- ja ruotsinkieliset versiot ovat aina yhtä laadukkaita?