Eduskunnan puhemiehelle
Ylen MOT-ohjelma selvitti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hankintoja. Tutkimuksissa selvisi, että HUS on vuosien mittaan hankkinut tuotteita ja palveluita mittavilla summilla ilman kilpailutusta. Tammi- ja helmikuussa 2021 julkaistun kaksiosaisen ohjelman mukaan esimerkiksi Suomen rajoille HUS hankki Synlabilta kilpailuttamatta koronalaboratoriopalveluita peräti 100 miljoonalla eurolla. Hankinta tehtiin toteutuneisiin testeihin perustuvan hinnoittelun sijaan varsin erikoisesti könttäsummana. Epärealistisen testitarpeen arvioinnin seurauksena rajatestit ovat käyttäneet vain 1—5 % kiinteällä hinnalla verovaroin hankitusta kapasiteetista. MOTin mukaan HUS on sittemmin ulkoistanut myös oman kotimaan laboratoriotestauksensa Synlabille sosiaali- ja terveysministeriön (STM) piikkiin, saavuttaen näin rahallista hyötyä itse liian suureksi neuvottelemastaan mutta valtion kustantamasta sopimuksesta.
MOTin haastatteleman sosiaali- ja terveysministeriön johtajan Pasi Pohjolan mukaan HUS neuvotteli Synlabin kanssa sopimuksen 10 000 päivittäisestä laboratoriotestistä, minkä perusteella ministeriö päätti, että rajoille tarvitaan suoritettavaksi nimenomaan 10 000 testiä päivässä. Tämän seurauksena HUS ryhtyi puolestaan perustelemaan suorahankintaa ja itse ministeriölle esittämäänsä testitarpeen suuruutta ministeriön päätöksellä. Helsinki-Vantaalla testeistä vastaava tartuntatautilääkäri Kirsi Valtonen toteaa ohjelmassa, että toteutuneissa testimäärissä ei olla lähelläkään 10 000:ta päivittäistä testiä, sillä testattavia kansainvälisiä matkustajia on päivässä vain noin 1 500. Kuin sattumalta ylimitoitettu, könttäsummalla ostettu testimäärä palvelee nimenomaan HUSin omia taloudellisia etuja, sillä se on nyt Synlabilta käyttämättä jääneen testikapasiteetin myötä voinut ulkoistaa myös omat testinsä valtion maksaman alihankkijan tehtäväksi säästäen näin omissa kuluissaan. Veronmaksajille testisopimuksen tekeminen ilman asianmukaista kilpailutusta ja realistista arviointia testitarpeesta on maksanut arviolta jopa kymmeniämiljoonia euroja.
MOTin mukaan HUS on tehnyt kilpailuttamattomia hankintoja mahdollisesti jo perustamisestaan lähtien eli lähes parinkymmenen vuoden ajan. Toimintaa on tutkinut ainakin Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Sen tutkimukset ovat johtaneet ainakin 70 lainvastaisen hankinnan löytämiseen, mutta näistä vain neljä ehdittiin tutkia loppuun, koska tutkinnan maksimikestoksi on ohjelman mukaan määrätty kuusi kuukautta. Näistä neljästä hankinnasta kuitenkin jokainen johti tuomioon. MOTin saamien tietojen mukaan markkinaoikeuden tuomio ei kuitenkaan lopettanut lainvastaisia hankintoja, vaan ne jatkuvat edelleen. Tutkinta-ajan rajoittaminen ei tässä tapauksessa vaikuta palvelevan muiden kuin mahdollisesta rikkeestä tutkittavan HUSin etua.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin asianomainen ministeri aikoo ryhtyä selvittääkseen HUSin — Suomen suurimman sairaanhoitopiirin ja maan toiseksi suurimman työnantajan — mahdolliset hankintalain vastaiset toimet, jotka yhä markkinaoikeuden aiempien tuomioiden jälkeen jatkuvat ja
voiko ministeri taata, että asiasta järjestetään perinpohjainen rikostutkinta totuuden selvittämiseksi?