Eduskunnan puhemiehelle
Vapaa-ajan asuntoihin muuttaminen on yleistynyt, kun vapaa-ajan asuntojen varustelutaso on noussut ja yhä useammin ympärivuotinen asuminen on mahdollistunut. Käytäntö kotikuntalain soveltamisessa ja kotikunnan rekisteröitymisessä on kuitenkin vaihdellut. Myös kunnat ovat suhtautuneet vaihtelevasti mahdollisuuteen muuttaa vapaa-ajan asuntoihin.
Kotikuntalaissa säädetään henkilön kotikunnan ja siellä olevan asuinpaikan määräytymisestä. Kotikuntalain mukaan määräytynyt kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka merkitään väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetussa laissa tarkoitettuun väestötietojärjestelmään. Kotikuntalain säännöksiä noudatetaan esimerkiksi silloin, kun Kansaneläkelaitos tai muu viranomainen tekee ratkaisuja, joissa henkilön kotikunnalla ja siellä olevalla asuinpaikalla tai henkilön tilapäisellä asuinpaikalla on vaikutusta.
Henkilön kotikunta on lain pääsäännön mukaan luonnollisesti se kunta, jossa hän asuu. Jos henkilöllä ei katsota olevan asuntoa, hänet merkitään väestötietojärjestelmään kunnassa vailla vakinaista asuntoa olevaksi.
Kotikuntalain on aiemmin katsottu jättäneen tulkinnanvaraa tilanteissa, joissa henkilö haluaisi muuttaa pysyvästi asumaan aiemmin loma-asuntona olleeseen kiinteistöön. Viime vuosina hallintotuomioistuimet ovat kuitenkin päätöksissään tulkinneet, ettei maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavassa vapaa-ajan käyttöön merkittyä kiinteistöä voida kirjata henkilön kotikuntalain mukaiseksi asuinpaikaksi väestötietojärjestelmään. Maankäyttö- ja rakennuslain järjestelmä ja kaavoitus perustuvat kiinteistöjen ja rakennusten käyttötarkoituksen tyhjentävään määrittelyyn siten, että asuinkiinteistöt määrittyvät joko pysyvään asumiseen tai vapaa-ajan asumiseen tarkoitetuiksi. Tuomioistuinten linjan myötä maistraatit ovat yhtenäistäneet rekisteröimiskäytäntöjään siten, että kaikki maistraatit ovat alkaneet noudattaa samaa käytäntöä vapaa-ajan asuntoihin muuttamisen kirjaamisessa.
Yleisesti henkilön kotikunnan katsotaan voivan tietyin edellytyksin muuttua vapaa-ajan asunnon sijaintikuntaan, mutta muuttajan asuinpaikaksi ei katsota voitavan kirjata hänen käytössään olevaa vapaa-ajan asuntoa. Sen sijaan muuttajia on kirjattu kyseiseen kuntaan vailla vakinaista asuntoa oleviksi. Tästä koituu aiemmin vapaa-ajan asuntokäytössä olleeseen kiinteistöön pysyvästi asumaan asettuneiden kansalaisten arkielämään moninaisia käytännön ongelmia erilaisessa asioinnissa.
Suomen perustuslain 9 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus valita asuinpaikkansa. Nykyinen oikeustila ja soveltamiskäytäntö vapaa-ajan asuntoon muuttamisen osalta on ongelmallinen perusoikeuden toteutumisen kannalta. Jäykkä järjestelmä vaikeuttaa asuinpaikan valintaa, aiheuttaa haasteita asioiden hoidossa ja heikentää monesti erityisesti eläkeläisten ja ikäihmisten mahdollisuuksia hyödyntää täysimääräisesti kiinteistöjä, joiden kunnostamiseen on voinut upota aikaa ja resursseja.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus pyrkii joustavoittamaan käytäntöjä, mahdollistamaan muuttamista paikkakunnalta toiselle ja purkamaan esteitä valita asuinpaikkansa,
miten hallitus arvioi kotikuntalain korjaustarpeita vapaa-ajan asuntoon pysyvästi muuttamisen osalta ja
miten perusteluissa esiteltyjä ongelmia käsitellään käynnissä olevassa maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa?