Eduskunnan puhemiehelle
Viime aikoina suomalaista yhteiskuntaa ovat järkyttäneet poikkeuksellisen vakavat ja useat väkivallanteot, joissa osapuolet ovat olleet hyvin nuoria. Vallilan surma oli raakuudessaan sellainen, joka ylitti monen kansalaisen ymmärryskyvyn, mutta erittäin vakavia nuorten tekemiä väkivaltarikoksia on jouduttu todistamaan toistuvasti Vallilan tapausta koskeneen uutisoinnin jälkeenkin. Aivan viime päivienkin aikana on tullut ilmi useita tekoja, jotka osoittavat merkkejä nuorisoväkivallan huolestuttavasta suuntauksesta.
Poliisi tiedotti hiljattain aloittaneensa esitutkinnan Helsingin Ruoholahden puukotustapauksesta, jossa 18-vuotiasta epäillään kahden lapsen ja 19-vuotiaan nuoren tapon yrityksestä. Tekijä puukotti pakoon juossutta lasta selkään tämän kaaduttua. Samaisena vappuviikonloppuna myös Helsingin Kaivopuistossa tapahtui puukotus, jossa uhriksi joutui 19-vuotias nuori mies. Teosta epäillään samanikäistä miestä. Keravalla puolestaan samana viikonloppuna väkivallan uhriksi joutui alakouluikäinen tyttö, jonka poikajoukko pahoinpiteli raa´asti. Teosta epäillään kolmea alle 15-vuotiasta poikaa, ja tekoa myös kuvattiin sivullisten toimesta. Tiistaina 4.5. uutisoitiin poliisin päässeen loppusuoralle esitutkinnassa, joka koskee maaliskuista välikohtausta Helsingin Malminkartanossa. Tilanne oli eskaloitunut nuorten joukkotappeluksi, jossa oli lyöty uhria teräaseella selkään. Myös huhtikuussa pääkaupunkiseudulla tapahtui vakavia tekoja. Huhtikuun alussa Vantaalla nuori tekijä puukotti toista alaikäistä kauppakeskus Tikkurissa. Myöhemmin huhtikuussa Helsingin päärautatieasemalla tapahtui välikohtaus, jossa oli osallisena useita henkilöitä. Uhriksi joutunut mies menehtyi puukotuksen seurauksena, josta tekijänä on epäiltynä 16-vuotias poika.
Olemme 2010-luvun ajan saaneet todistaa sitä, kuinka Tilastokeskuksen lukujen valossa rikoksiin syyllisiksi epäiltyjen nuorten määrä on vähentynyt. Kuitenkin nyt lyhyen ajan sisään paljastuneet useat ja toinen toistaan raaemmat nuorten väkivaltarikokset kertovat kieltään hälyttävän nuorisokulttuurin yleistymisestä — erityisesti varsinkin pääkaupunkiseudulla. Siihen liittyvät maahanmuuton lieveilmiöt, jengiytyminen, varastelu, kalliit muotivaatteet, huumeet ja väkivalta.
Vakavat väkivallanteot vaikuttavatkin uutisoitujen tapausten ja mainittujen esimerkkien mukaisesti tulleen aiempaa arkipäiväisemmiksi. Vuosittaiset vaihtelut saattavat kuitenkin hankaloittaa tilastojen tulkintaa, minkä lisäksi myös alueelliset seikat on syytä huomioida aiheesta keskusteltaessa. Tilannekuvan hahmottamiseksi ei välttämättä riitäkään enää se, että väkivaltarikoksia ja niiden esiintymistä tutkitaan väestö- tai edes kaupunkitasolla. Raa´at tekotavat ja jotkin pienemmät alueet vaikuttavat korostuvan aiempaa enemmän, joten näiden ymmärtäminen on keskeistä ongelman tarkastelussa.
Viime aikoina nähtyjä tapauksia ei siis voida lakaista maton alle sillä verukkeella, että yleinen kehitys nuorten rikollisuuden osalta on ollut menossa parempaan suuntaan. Useat näin vakavat väkivallanteot ovat varoitusmerkkejä, joihin tulee suhtautua asian edellyttämällä vakavuudella. Kuten näissäkin tapauksissa, samoin myös paljon uutisoidussa ja voimistuneessa nuorisojengiväkivallassa on seurauksien näkökulmasta kyse samankaltaisesta ilmiöstä. Koko yhteiskunnan tasolla pieni joukko nuoria kykenee järkyttämään turvallisuuden tunnetta joillakin alueilla. Samoin vakavat yksittäiset väkivallanteot herättävät pelkoa nuorissa ja vanhemmissa, jotka joutuvat pelkäämään julkisten paikkojen turvallisuuden puolesta. Asioista on käytävä avointa keskustelua, jotta ilmiötä ymmärrettäisiin nykyistä paremmin ja löydettäisiin keinoja tilanteen korjaamiseksi.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta käy ajankohtaiskeskustelun nuorten tekemistä vakavista väkivaltarikoksista ja muista hälyttävistä nuorisokulttuuriin liittyvistä ilmiöistä.