Eduskunnan puhemiehelle
Liikenne- ja viestintäministeriö ilmoitti 15.9.2015 lakkauttavansa Y-junan tuen. Päätöksestä kärsivät voimakkaasti rantaradan varrella sijaitsevat kunnat ja niiden asukkaat, ja tämän vuoksi sekä Siuntio että Inkoo jäävät kokonaan ilman junaliikenneyhteyksiä ja joutuvat sulkemaan asemansa. Kunnille ei ole tarjottu tilaisuutta tulla kuulluiksi, vaikka muutokset vaikuttavat poikkeuksetta kuntien liikenteelliseen asemaan. Ministeriö ei myöskään ole pyytänyt lausuntoa muutoksesta.
Liikenne- ja viestintäministeriö on tehnyt 3.12.2009 kymmenen vuoden yksinoikeussopimuksen VR:n kanssa, ja vuosien 2012—2019 yksinoikeussopimuksen mukaan liikenteen leikkaukset eivät saa julkisen palvelun velvoitteiden ja palvelutason määritelmän mukaan johtaa liikennetarjonnan heikkenemiseen. Jos liikenteenharjoittaja haluaa tehdä muutoksia, joista sopimuspuolet ovat yhdessä sopineet, tapauskohtaiset siirtymäajat ovat enintään 1—3 vuotta. Muutokset voivat koskea junavuorojen lisäämistä tai vähentämistä sekä muutoksia junien seisakekäytäntöihin, ja näistä sovitaan kirjallisesti. Näin ollen tuntuu selvältä, että junaliikenteen leikkaus vaikuttaa olevan yksinoikeussopimuksen vastainen.
Länsi-Uudenmaan kunnat ovat vuosia toimineet rakenteiden kehittämiseksi asemien ympäristöön — valtiovallan taholta tulleiden voimakkaiden signaalien mukaisesti. Maankäyttö- ja rakennuslaki määrittelee linjan, ja lain perusteella on laadittu valtakunnalliset alueidenkäytön suuntaviivat. Suuntaviivoja koskevassa valtioneuvoston päätöksessä todetaan, että eteläisessä Suomessa aluerakenne perustuu raideliikenneyhteyksiin. Edelleen todetaan, että alueita on kehitettävä tiivistämällä asutusta ja edistämällä raideliikennettä. Valtion tätä koskevat tavoitteet ovat siis olleet selviä kymmenien vuosien ajan. Lisäksi joukkoliikenteen ja erityisesti raideliikenteen kehittämiseen on panostettu EU:n ja Suomen oman ilmastostrategian tavoitteiden toteuttamiseksi.
Lain ja valtakunnallisten suuntaviivojen perusteella on laadittu Uudenmaan maakuntakaava, jonka sittemmin ympäristöministeriö on hyväksynyt. Eri viranomaisilla on velvollisuus myötävaikuttaa maakuntakaavan toteuttamiseen. Maakuntakaavan perusteella kunnat ovat sitten laatineet omat yleiskaavansa ja kehittäneet alueita junaradan tuntumassa. Strategia on ollut harkittu kaikkien osapuolten taholta ja tapahtunut yhteistoiminnassa kuntien, maakunnan ja valtiovallan kanssa. Kunnat ovat kehittäneet määrätietoisesti asemia ympäröiviä alueita, ja nykyisellään junaliikenne on merkittävä tekijä kuntakehityksessä. Lakkautussuunnitelmat ovat kokonaan ristiriidassa tämän ja tehtyjen maakuntakaavojen kanssa.
Junaliikenteen lakkauttaminen vaikeuttaa ihmisten arkipäivää ja johtaa yksityisautoilun kasvuun täysin valtioneuvoston aikeiden vastaisesti. Niiden, joilla ei ole autoa, on pahimmassa tapauksessa vaihdettava työpaikkaa ja asuntoa, vaikka heidän olisi pitänyt voida luottaa siihen, että valtio monivuotisten tavoitteidensa mukaisesti jatkaa raideliikenteen kehittämistä. Jotta luottamus valtioon sopimuspuolena säilyisi, valtiovallan on harkittava uudelleen päätöstään ja vaihtoehtoisesti turvattava muita joukkoliikennemuotoja jatkuvasti.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä valtioneuvosto aikoo tehdä täyttääkseen velvoitteensa raideliikenteen kehittämiseksi Etelä-Suomessa ja tässä tapauksessa erityisesti Länsi-Uudellamaalla,
miten valtioneuvosto aikoo huolehtia joukkoliikenteen jatkuvasta ylläpitämisestä Länsi-Uudellamaalla ja
miten valtioneuvosto aikoo toimia uskottavuutensa säilyttämiseksi sopimuspuolena maankäyttöasioissa?