Eduskunnan puhemiehelle
Malmin lentokentän tulevaisuudesta on keskusteltu pitkään. Nyt tilanne on ajautumassa valtion tekemien päätösten myötä siihen, että toiminnat Malmilla loppuvat, mutta korvaavaa lentokenttää ei ole.
Valtio on päättänyt vetäytyä toimintoineen Helsinki-Malmin lentoasemalta syyskuussa 2016. Hallitus teki päätöksen toimintojen lakkauttamisesta Helsinki-Malmin lentoasemalla maaliskuussa 2014 sopiessaan budjettikehyksistä ja julkisen talouden suunnitelmasta. Helsingin kaupunki on suunnitellut ottavansa Helsinki-Malmin lentoaseman alueen asuntotuotantokäyttöön viimeistään 2020-luvun alussa. Finavia vetäytyy Malmilta vuoden 2016 loppuun mennessä. Finavia on myynyt omistamansa kiinteistöt Helsingin kaupungille. Oikeuskansleri totesi syyskuussa 2015, että valtion vetäytymispäätöstä lentokenttäalueelta ei ole tehty puutteellisin tai virheellisin tiedoin.
Liikenne- ja viestintäministeriö on selvittänyt Helsinki-Malmin tilannetta moneen kertaan viime vuosien aikana. Malmin lentokentästä on tehty lukuisia selvityksiä myös mm. siitä, miten Malmin lentokentän käyttö voisi jatkua pysyvästi. Vuodesta 2000 lähtien on laadittu myös lukuisia selvityksiä Helsinki-Malmin lentokenttää korvaavista järjestelyistä sekä yleisilmailun sijoittumismahdollisuuksista.
LVM totesi kuitenkin tiedotteessaan 5.10.2015, että sillä "ei ole enää roolia Helsinki-Malmin lentoaseman tilanteessa" ja että "Helsinki-Malmin lentoasemalta vapautuvan alueen käytöstä päättää jatkossa Helsingin kaupunki. Jos Helsingin kaupunki antaa luvan ja asianmukaiset turvallisuusvaatimukset täyttyvät, lentotoiminta voi valtion puolesta Helsinki-Malmin lentokentällä jatkua siihen asti, että rakennustyöt tai niiden valmistelut alueella alkavat. Jos lentotoimintaa halutaan Helsinki-Malmilla jatkaa, on asia Helsingin kaupungin ja mahdollisen uuden asematoiminnan harjoittajan vallassa, sillä alueen lainvoimainen maanomistus on Helsingin kaupungilla."
"Ilmailua voi Helsingin kaupungin puolesta jatkaa alueella ainakin vuoden 2018 loppuun asti. Maa-alueen omistaa Helsingin kaupunki ja se päättää alueen jatkokäytöstä täysin 1.1.2017 eteenpäin."
Tiedotteessa todetaan lisäksi korvaavasta kentästä, että "Liikenne- ja viestintäministeriön vetämä asiantuntijaryhmä on vuoden 2015 aikana pohtinut, missä ja millä edellytyksin ilmailua voitaisiin parhaiten jatkaa sen jälkeen kun toiminta Malmin lentokentällä päättyy. Ryhmän työskentelyn aikana on käynyt selväksi, että Helsinki-Malmia korvaavaa kenttää tai sen sijaintia ei pystytä työn tuloksena osoittamaan. Ryhmä tarkasteli uuden lentopaikan rakentamisen edellytyksiä ja rajoituksia sekä toiminnallisia vaatimuksia sekä hahmotteli yksityisellä rahoituksella toimivan kentän liiketoimintamallia. Yksityisellä rahoituksella pyörivän liiketoimintamallin löytäminen uudelle kentälle on haasteellista ilman julkisen sektorin merkittävää avustusta prosessin alkuun saattamiseksi. Vaihtoehtoinen kenttä vaatisi suurempia taloudellisia panostuksia kuin toiminnan jatkaminen nykyisellä kentällä. Nykytilanteessa valtion resurssien käyttö tällaiseen panostukseen ei näytä mahdolliselta."
Risto Murron vetämän asiantuntijaryhmän jäsenet pitivät alkuvuodesta 2015 selvänä, että "uuden kentän rakentaminen vaatii yksityisen ja yhteiskunnallisten tahojen kumppanuutta ja panostusta ainakin aluksi. Tällä hetkellä uuden kentän rahoituspäätöksiä ei ole olemassa ja nykytilanteessa valtion resurssien käyttö tällaiseen panostukseen näyttää erittäin epätodennäköiseltä."
Lentoaseman ja ilmailun tulevaisuutta pääkaupunkiseudulla selvittämään perustettiin viime vuoden lopulla kaksikin eri työryhmää. Työryhmistä Malmi 1:n tehtävä oli keskittyä selvittämään lentoaseman jatkon edellytyksiä ja toisen Malmi 2:n, siis etsiä edellä kuvatusti korvaavaa kenttää. Työryhmät perustettiin silloisen liikenneministerin Paula Risikon aloitteesta.
Malmi 1 -työryhmä koostui ilmailualan toimijoista, asiantuntijoista, Helsingin kaupungin, Finavian ja Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin edustajista. Työryhmää veti pitkän linjan ilmailualan koulutusyrittäjä, KTM Esa Korjula.
"Malmin lentoasemalla toimii useita lentokouluja, jotka antavat yksityis-, ansiolento- sekä liikennelentäjän koulutusta. Lentokentältä operoidaan myös erilaisia työlentoja ja tarjotaan huoltotoimintaa. Niiden lisäksi lentokentältä toimivat myös harrasteilmailijat. Nykyisin Malmin lentoasemalla on noin 50 000 vuosittaista operaatiota. Siten Suomen yleisilmailun operaatioista lähes puolet eli noin 44,2 prosenttia tapahtuu Malmin lentoasemalta."
Malmin Lentokentällä toimii nyt 29 yritystä, ja ne työllistävät suoraan 300 ihmistä. Välillisesti kentän työllisyys ja elinvoimavaikutukset ovat moninkertaiset. Nyt, kun luvattua korvaavaa kenttää ei ollakaan tekemässä, niin on todennäköistä, että jopa 80 % yrityksistä joutuu lopettamaan. Osa voi löytää uusia toimipaikkoja muilta kentiltä, mm. Lopen Räyskälästä ja Tampereelta ja Virostakin, mutta valtaosa ei.
"Malmin historiallinen lentoasema on ainoa vapaalla aikataululla palveleva kansainvälinen lentoasema 150 km säteellä pääkaupungista ja lentosuoritteiltaan Suomen toiseksi vilkkain lentokenttä. Lisäksi se on aluekokonaisuutena valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö ja yksi maailman parhaiten säilyneistä varhaisaikojen siviililentokentistä."
"Malmin lentokenttä tarjoaa yli miljoonan asukkaan Suur-Helsingille kevyen liikenteen kansainvälisen lentokentän, aktiivisen virkistys- ja harrastekeitaan, paikan ilmailutapahtumille sekä mahdollisuuden kouluttautua ilmailun ammatteihin. Historiallisesti arvokas kenttämiljöö palvelee ansiokkaasti myös Rajavartiolaitosta, pelastuslaitosta, Ilmavoimia ja poliisia. Malmin kenttäalue muodostaa myös Pohjois-Helsingin avaran luonto- ja lintukeitaan."
Puheenjohtaja Korjula totesi, että "Vilkkaan lentoaseman toimintaa ei voida lopettaa ja käynnistää myöhemmin uudelleen. Korvaavan kentän on oltava valmis ennen lentotoiminnan lopettamista Malmilla". Keskeisenä johtopäätelmänään työryhmä esitti Malmin lentoasemalle jatkoa ainakin vuoteen 2020 saakka. Ennen sitä Helsinki ei ole alueelle rakentamassa ja aikatauluun vaikuttaisi myös uuden lentokentän rakentamisaika."
Työryhmän raportissa huomautetaan, ettei Malmin lentoasema ole ainoastaan kunnallinen tai pääkaupunkiseudun asia, sillä kenttä on osa valtakunnallista liikenneverkostoa. Työryhmän mukaan kentän toimintaa voidaan hoitaa ilman kunnan tai valtion tukea kannattavasti, mikäli kenttäalueeseen ei kohdistu ylisuurta vuokraodotusta ja toimintajänne saadaan kohtuullisen pitkäksi.
Malmin lentokentän jatko onkin hyvin yksinkertaista turvata jatkossa.
Itse asiassa lakkautus on saanut aikaan maamme historian suurimman (13 197 allekirjoittajaa) kuntalaisaloitteen, jossa Helsingin kaupungin toimia vastustetaan ja Malmin lentokentän jatkoa tuetaan. Aloitteen tekijät itse asiassa nostavat esille saman mallin, jossa osa kenttäalueesta tulisi rakentamiskäyttöön ja osa jäisi lentokentäksi. Malmin itäinen kiitotie siis vapautuisi rakentamiselle. Lentokentän käyttöön jäävän toisen puolikkaan korvaavaa aluetta voitaisiin hyvin etsiä maanvaihdoilla valtion kanssa pääkaupunkiseudulta. Näin siis tärkein eli läntinen kiitotie pysyisi lentokäytössä tulevaisuudessakin ja 25 000 asukkaan täydennysrakentamistavoite täyttyisi. Suunnitelmissa täydennysrakentaminen tukeutuisi Tattarinsuon alueeseen, mutta myös kentän länsipuolelle mahtuisi asuin- ja toimitilarakentamista niin, että kentän jatkokaan ei vaarantuisi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Oletteko te, liikenneministeri Anne Berner, vielä valmis kertaalleen selvittämään Malmin lentokentän toiminnan jatkon mahdollistamisen esimerkiksi perusteluissa esitetyllä tavalla, jossa puolet suunnitellusta rakentamisesta tulee Malmin alueelle ja toinen osa suunnitellusta valtion ja Helsingin kaupungin kanssa tehtävien maanvaihtojen kautta muualle pääkaupunkiseudulle, jolloin kenttä siirtyy myös valtion omistukseen,
pitääkö valtio kiinni lupauksesta rakentaa korvaava lentokenttä Malmin lentokentän tilalle ennen toiminnan alasajamista, jos lopettamispäätöksestä pidetään kuitenkin kiinni ja
onko valtio valmis olemaan asiassa vielä aktiivinen ja etsimään yhteistä ratkaisua, vaikka päätöksenteko nyt kuuluukin jo yksinomaan Helsingin kaupungin tehtäväksi ja vastuulle?