Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 2 päivänä elokuuta 2021.

Hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa lakiehdotuksen suhdetta perustuslakiin on tarkasteltu erityisesti suhteessa perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännökseen, 16 §:n mukaiseen oikeuteen maksuttomaan perusopetukseen, 19 §:ssä säädettyyn oikeuteen sosiaaliturvaan, 20 §:n mukaiseen ympäristöperusoikeuteen, 22 §:ssä julkiselle vallalle säädettyyn velvoitteeseen turvata perusoikeuksien toteutuminen sekä 121 §:ssä säädettyyn kunnalliseen itsehallintoon.

Hallitus katsoo, että esitys ei sisällä sellaisia ehdotuksia, joiden vuoksi esitystä ei voitaisi käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

(1)Ehdotetulla lailla pannaan täytäntöön muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi puhtaiden ja energiatehokkaiden moottoriajoneuvojen edistämisestä. Laissa säädetään hankintayksiköille prosentuaaliset vähimmäisosuudet nolla- ja vähäpäästöisiä ajoneuvoja kahdelle hankinta-ajanjaksolle. Lakiehdotuksen 9, 10 ja 11 §:ssä ehdotetaan, että kuntien hankinta-ajanjaksojen aikana hankkima prosentuaalinen vähimmäisosuus vähä- ja nollapäästöisiä ajoneuvoja on eritelty lakiehdotuksen liitteiden 1, 2 ja 3 mukaisesti perustuen alueellisiin erityispiirteisiin, kuten etäisyyksiin, taloudellisiin valmiuksiin, latauspisteiden saatavuuteen ja taksimarkkinoiden tilanteeseen. Valtion ja muiden hankintayksiköiden tavoitetta ei ole eriytetty.

(2)Hallituksen esityksessä säädettävää kuntien tehtävien eriyttämistä voidaan pitää merkityksellisenä ennen kaikkea perustuslain 121 §:ssä turvatun kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuus- ja syrjintäkieltosääntelyn kannalta.

(3)Perustuslain 121 §:ssä säädetään kunnallisesta itsehallinnosta. Pykälän 1 momentin kunnallisen itsehallinnon yleisten periaatteiden mukaan kunnan tulee voida itse päättää tehtävistä, joita se itsehallintonsa nojalla ottaa hoidettavakseen. Pykälän 2 momentin mukaan kunnille muuten annettavista tehtävistä tulee säätää lailla. Perustuslaissa ei ole suoraan säädetty kuntien toiminnan rahoittamisesta. Perustuslakivaliokunta on kuntien itsehallintoa koskevassa vakiintuneessa käytännössään korostanut, että tehtävistä säädettäessä on huolehdittava rahoitusperiaatteen mukaisesti kuntien tosiasiallisista edellytyksistä suoriutua velvoitteistaan (ks.,, s. 2 ja siinä mainitut lausunnot, ks. myös, s. 26).

(4)Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännös ilmaisee paitsi vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta myös ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta. Siihen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Yleistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentää perustuslain 6 §:n 2 momentin sisältämä syrjintäkielto, jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan säännöksessä lueteltujen erotteluperusteiden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tällainen muu syy voi olla esimerkiksi asuinpaikka (ks., s. 42—44; ks. esim.,). Perustuslakivaliokunta on pitänyt kunta- ja palvelurakenneuudistusta sekä sote-uudistusta arvioidessaan tärkeänä, että uudistusta toimeenpantaessa kiinnitetään vakavaa huomiota maan eri osissa olevien kuntien asukkaiden yhdenvertaiseen kohteluun ja heidän tosiasiallisiin mahdollisuuksiinsa saada perusoikeuksien toteutumisen kannalta välttämättömiä palveluja (ks.,,,).

(5)Hallituksen esityksen mukaan eriyttämisen tavoitteena on edistää kuntien asukkaiden yhdenvertaisuutta mahdollistamalla lakisääteisten kuljetusten järjestäminen yhdenvertaisesti ja ilman kustannusten nousua alueellisten erityispiirteiden seurauksena. Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa kuntien tehtävien eriyttämisen on katsottu olevan merkityksellinen myös perustuslain 19 §:n 3 momentissa julkiselle vallalle säädetyn riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisvelvollisuuden ja YK:n vammaissopimuksen 20 artiklan mukaisen oikeuden vammaisten henkilöiden henkilökohtaiseen liikkumiseen toteutumisen kannalta. Esityksessä on tämän lisäksi tuotu esiin myös ympäristövaatimuksiin, välimatkoihin, latausinfrastruktuuriin ja markkinanäkökohtiin liittyviä perusteluja ehdotetulle tehtävien eriyttämiselle. Perustuslakivaliokunnan mielestä esityksessä on esitetty perustuslain kannalta hyväksyttävät perustelut ehdotetulle eriyttämismallille.

(6)Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että perustuslain 121 §:n mukaisen kunnallisen itsehallinnon suojan näkökulmasta kuntien vähimmäisosuuksien eriyttämisen sääntely on rahoitusperiaatteen näkökulmasta verraten avointa. Valiokunta korostaa, että perustuslain 121 §:n 2 momentista johtuen kunnille on niiden tehtäviä eriytettäessä turvattava riittävät taloudelliset edellytykset suoriutua velvoitteistaan. Liikenne- ja viestintävaliokunnan tulee varmistua, että hallituksen esityksen mukaisessa kuntien tehtävien eriyttämisessä rahoitus toteutuu rahoitusperiaatteen mukaisesti.

(7)Perustuslakivaliokunta korostaa tarvetta tarkastella uudelleen hallituksen esityksen mukaisen väliarvion yhteydessä vuonna 2024 eriyttämisessä käytettyä alueellista jaottelua sekä esittää tarvittaessa muutoksia kuntien prosenttiosuuksiin ennen toisen hankinta-ajanjakson alkamista.