Eduskunnan puhemiehelle
Poliisiammattikorkeakoulun katsauksessa 2016 (Vesa Muttilainen & Pauliina Potila (toim.)) todetaan, että Suomessa viharikosten määrä ja piirteet eivät ole muuttuneet merkittävästi viime vuosina. Pahoinpitelyiden määrä on hieman vähentynyt, mutta kunnianloukkausten määrä on kasvanut. Suomessa poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä on suhteellisen alhainen verrattuna moniin muihin maihin. Viharikosten osuus kokonaisrikollisuudesta vuonna 2014 oli noin 0,2 prosenttia. On myös huomioitava, että Suomen viharikostilastot kuvaavat poliisin tietoon tulleita viharikosepäilyjä. Tuomioistuin tekee lopullisen päätöksen epäillyn rikoksen vihamotiiveista. Suomessa ei ole myöskään olemassa järjestelmällistä tietoa siitä, kuinka monessa tapauksessa tuomion koventamisperustetta on käytetty todennetun vihamotiivin perusteella.
Oikeusministeriön selvityksessä vihapuheesta ja häirinnästä ja niiden vaikutuksista eri vähemmistöryhmiin (oikeusministeriön julkaisu 7/2016) todetaan: "Vuosina 2001—2014 kiihottamisrikoksista tuomittiin rangaistukseen yhteensä 40 henkilöä, joista vuonna 2012 tuomittiin yhteensä 13. Muina vuosina luvut ovat vaihdelleet 0—5:n välillä (Suomen virallinen tilasto: Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset). Esimerkiksi vuonna 2015 rikosnimikkeellä "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" oli 1 sakkotuomio."
Ottaen huomioon viharikosten näinkin vähäisen määrän on yllättävää, että hallitus on päätynyt kohdentamaan poliisin resursseja suhteettoman mittavasti juuri viharikoksien torjuntaan. Voimavaroja on lisätty vihapuhetta estävään nettipoliisitoimintaan sekä vihapuherikosten tutkintaan. Resursseja osoitetaan keskusrikospoliisille vihapuheeseen keskittyvään verkkorikosyksikköön ja Helsingin poliisilaitokselle vihapuhetta paljastavaan, tutkivaan ja ennalta estävään yksikköön ja poliisilaitosten nettipoliisitoiminnan vahvistamiseen.
Vaikka Vihapuheiden ja -rikosten torjuntaan liittyvän toimintasuunnitelman valmistelua koskevan työryhmän loppuraportissa (14.11.2016) todetaan, että internetissä tapahtuneiden viharikosepäilyjen määrä lähti nousuun vuonna 2012 ja oli vuonna 2014 jo 12,5 prosenttia kaikista viharikosepäilyistä, on edelleen huomioitava, että kysymyksessä on rikoksen epäily, ei tuomioistuimen tekemä lopullinen päätös. Kun kysymyksessä on ns. vihapuhe, on vaikea määritellä, milloin kysymyksessä on sananvapauden piiriin kuuluvasta vai rangaistavasta vihapuheesta. Keskeisen oikeusperiaatteen mukaan rikoksen tunnusmerkistön on täytyttävä selvästi, ja tämä asettaa vaikeita haasteita oikeuslaitokselle. Monelle kansalaiselle ei ole selvää, minkä sanominen on kriminalisoitua ja minkä ei, koska Suomessa on perinteisesti tulkittu sananvapautta varsin laajasti.
Nyt poliisin resursseja kohdistetaan torjumaan rikosta, jonka tunnusmerkistö on määritelty hatarasti ja varsin tulkinnanvaraisesti. Sananvapauden kannalta tilanne on vähintäänkin erikoinen. Helsingin poliisilaitoksella on useita kokopäiväisiä nettipoliiseja suorittamassa näkyvää poliisitoimintaa sosiaalisessa mediassa. Yhtenä osa-alueena tähän tehtävään kuuluu vihapuheiden torjunta internetissä. Lisäksi Suomessa on n. 30—40 muun toimensa ohella netissä toimivaa poliisia. Poliisihallitus osoittaa jokaiselle poliisilaitokselle resursseja nettipoliisitoiminnan vahvistamiseksi. Tavoitteena on vähintään yhden päätoimisen nettipoliisin viran täyttäminen jokaisella poliisilaitoksella.
Poliisilla on uusi viharikoksiin erikoistuva ryhmä, joka valistaa vihapuheisiin ja -rikoksiin liittyen eri toimijoita sekä toimii poliisin asiantuntijana. Vuoden 2017 täydentävässä talousarviossa poliisille on myönnetty 1,260 miljoonaa euroa (25 htv) viharikosten torjunnan, verkkorikostutkinnan sekä poliisin nettipoliisitoiminnan lisäresursoinnista aiheutuviin kuluihin. Helsingin poliisilaitokselle on perusteilla viharikosten paljastamiseen, ennalta estämiseen ja tutkintaan keskittyvä ryhmä. Ryhmään on tässä vaiheessa tarkoitus osoittaa Poliisihallituksen käsityksen mukaan rikoskomisario, kaksi rikosylikonstaapelia ja 5 vanhempaa rikoskonstaapelia. Ryhmän on tarkoitus aloittaa toimintansa viimeistään 1.3.2017 alkaen.
Valtakunnallisesti toiminta on organisoitu kevään aikana. Osoitetut resursoinnit on kohdennettu vain kuluvalle vuodelle, jolloin toimintaa ollaan vasta käynnistämässä. Tämän vuoksi Poliisihallitus on esittänyt, että näiden toimintojen rahoitus varmistettaisiin myös vuosille 2018—2021. Kaikki nämä resurssit ovat pois mm. väkivalta-, seksuaali- ja liikennerikosten turkinnasta ja muusta poliisitoiminnasta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Kuinka hallitus aikoo varmistaa, etteivät ns. viharikosten torjuntaan ja tutkintaan suunnattavat varsin suuret resurssit vie kohtuuttomasti voimavaroja muiden rikosten tutkinnasta ja poliisin muista lakisääteisistä tehtävistä ja
kuinka hallitus aikoo turvata jatkossa muiden rikosten uhreiksi joutuneiden kansalaisten oikeudet poliisipalveluihin ja perustuslaillisen sananvapauden oikeuden tilanteessa, jossa poliisin vähäisiä tutkintaresursseja kohdistetaan vihapuheeseen, jota sinänsä ei ole mitenkään määritelty Suomen laissa ja johon rinnastettavista rikoksista tuomitaan erittäin harvoja ihmisiä vuosittain?