ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Lakialoitteessa esitetään, että lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalisten hyväksikäyttörikosten vähimmäisrangaistus korotetaan vähintään kahdeksi vuodeksi vankeutta eli samansuuruiseksi kuin törkeissä raiskausrikoksissa. Aloitteen tarkoituksena on lapsen aseman parantaminen asianmukaisemmalla rangaistuskäytännöllä sekä rangaistuskäytännön yhdenmukaistaminen törkeissä lapsiin kohdistuvissa seksuaalisissa hyväksikäyttörikoksissa.
PERUSTELUT
515/2003 Voimassa olevan lainsäädännön mukaan rangaistus törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta (rikoslain 20 luvun 7 §). Suomalaisessa oikeuskäytännössä siitä voidaan kuitenkin tuomita vähimmäisrangaistuksen mukaan, jolloin vankeustuomio on ehdollinen. Rikoslain 6 luvun 9 §:n () mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi (ehdollinen vankeus), jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.
Esimerkiksi helmikuussa 2013 uutisoitiin käräjäoikeustuomiosta, jossa lukuisista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista annettiin tuomioksi vuosi ja kahdeksan kuukautta ehdollista vankeutta ja sakkoja. Käräjäoikeus totesi oululaismiehen syyllistyneen törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Teko oli kaikilla mittareilla mitattuna erittäin vakava, mutta tuomio ei ollut ankara. Vuonna 2014 Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi Lahdessa asuvan miehen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ehdolliseen vankeuteen yhdeksi vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi. Sen lisäksi tuomitulle määrättiin yhdyskuntapalvelua 60 tuntia. Myös poikkeuksellisen törkeäksi arvioidun niin sanotun Muuramen pedofiilijutun päätekijä tuomittiin lapseen kohdistuneesta törkeästä seksuaalirikoksesta kahdeksi vuodeksi ehdolliseen vankeuteen. Uhrille mies velvoitettiin maksamaan 10 000 euron kärsimyskorvaus.
Viime vuosien aikana vastaavat tapaukset ovat useita kertoja nostaneet julkiseen keskusteluun kysymykset lastensuojelun parantamisesta ja lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten saattamisesta vastaamaan tekojen haitallisuutta ja vakavuutta. Keskusteluun osallistuneista oikeusasiantuntijoista esimerkiksi KKO:n presidentti Pauliine Koskelo on arvioinut rangaistuskäytännön vaihtelevan erityisesti ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välisessä rajanvedossa. Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta on pitänyt ongelmana sitä, että törkeästä seksuaalirikoksesta voidaan antaa ehdollinen vankeusrangaistus. Eduskunnassa asiaan ovat kiinnittäneet huomiota lakialoitteilla esimerkiksi kansanedustajat Päivi Räsänen /kd (), Kari Tolvanen /kok () ja Arja Juvonen /ps ().
Rikoslakimme mukaan törkeästä raiskauksesta vähimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Kun törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö kohdistuu lapseen, vähimmäisrangaistus on lievempi, vaikka rikoksen kohteina lapset ovat monin verroin aikuisia puolustuskyvyttömämpiä. Lapset luottavat aikuisiin eivätkä kykene kertomaan uhriksi joutumisestaan varsinkaan perheen sisäisissä tapauksissa, joissa hyväksikäyttö on voinut olla pitkään jatkuvaa. Lapsen törkeään seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneellä on monesti useampia uhreja. Rikos myös uusitaan usein. Rikoksen uhriksi joutuminen jättää tyypillisesti lapseen pysyvät, vaikeasti parantuvat jäljet, joiden kanssa on tultava toimeen koko loppuelämän ajan. Tällaisissa rikoksissa vankien määrän ja kustannusten kasvu ei voi olla peruste rangaistuksen säilyttämiselle nykyisellä tasolla. Koska lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia voidaan lähes poikkeuksetta pitää erityisen julmina, sen tulisi näkyä sekä rikosten rangaistusasteikon määrittelyssä että oikeuskäytännössä. Vähimmäisrangaistuksen korottaminen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kahteen vuoteen yhdenmukaistaisi rangaistuskäytäntöä törkeissä tapauksissa ja antaisi asianmukaisen viestin rikoksen todellisesta vakavuudesta, kun siitä ei enää voisi tuomita ehdollista vankeusrangaistusta.
Lakialoitteen kannattavuusarvioinnin, eli poliittisen uudistustahdon kannalta samansuuntaisesti hallitusohjelmaan on myös kirjattu tärkeimpien oikeusasioita koskevien lainsäädäntöhankkeiden päälinjoina, että lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten rangaistustasoa tarkistetaan ja varmistetaan, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen, ja tarkistetaan ehdollisen vankeustuomion tehostamismahdollisuuksia. Viimeksi mainitusta vaihtoehtoina olisivat esimerkiksi lyhyt ehdoton vankeus, yhdyskuntapalvelu ja valvottu koevapaus (Ratkaisujen Suomi, Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015, s. 37).
Lakialoitteeseen sisältyvää ehdotusta voidaan luonnehtia vaikutuksiltaan yhteiskunnalliseksi. Tämä koskee lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten paheksuttavuuden korostamista sekä heidän perus- ja ihmisoikeuksiensa ja seksuaalisen itsemääräämisoikeutensa suojan parantamista. Tältä kannalta merkityksellisiä ovat erityisesti perustuslaissa suojatut oikeudet henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (7 §) ja yksityiselämän suojaan (10 §). Aloitteen ehdotusten voidaan toteutuessaan jossain määrin myös arvioida vähentävän lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia, kun rangaistuksen pelko estää tekemästä rikosta tai ainakin tekee rikoksen tekijälleen epäedulliseksi.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
rikoslain 20 luvun 7 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
39/1889
540/2011
rikoslain () 20 luvun 7 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa, seuraavasti:
20 luku
Seksuaalirikoksista
7 §
Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
Jos
1) tekijä on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa taikka
2) lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä
a) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa,
b) rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai
c) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen aseman vuoksi
örkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava tvankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Tämä laki tulee voimaanpäivänäkuuta 20.