Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan sivistysvaliokunta nosti lausunnossaan (SiVL 5/2021 vp) esiin sosiaali- ja terveysalan koulutuskorvausjärjestelmän epäyhtenäisyyden. Nykyinen koulutuskorvausjärjestelmä ei kohtele yhtenäisesti sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioita, eikä se myöskään kohtele eri koulutusmuotoja ja -asteita yhdenvertaisesti.
Terveydenhuollon opetus- ja tutkimustoiminnan korvausjärjestelmästä säädetään terveydenhuoltolaissa. Lain mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle, jossa on yliopistollinen sairaala, korvataan valtion varoista ns. EVO-rahoilla kustannuksia, jotka aiheutuvat lääkärien ja hammaslääkärien perus- ja erikoistumiskoulutuksesta.
Terveydenhuoltolaki sisältää myös säännökset siitä, miten koulutuksesta aiheutuneet kustannukset korvataan muulle terveydenhuollon toimintayksikölle kuin yliopistolliselle sairaalalle. Sosiaali- ja terveysministeriön vuoden 2020 talousarvion momentilla 33.60.33 on 96 000 000 euron määräraha valtion korvauksen maksamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön koulutuskorvauksiin.
Sen sijaan lääketieteellisen tiedekunnan psykologien ja puheterapeuttien (logopedit) sairaalassa tapahtuvaa koulutusta tai erityisammattihenkilöiden, kuten sairaalakemistin tai sairaalafyysikon, osalta korvauksia ei makseta erikseen. Ne jäävät yliopistosairaalan maksettaviksi eli nykytilanteessa kuntien rahoitettaviksi.
Ammattikorkeakoulut puolestaan maksavat harjoittelukorvauksia sosiaali- ja terveysalan organisaatioille siitä, että nämä ottavat opiskelijoita suorittamaan pakollista harjoittelua.
Sosiaali- ja terveysministeriö on selvittänyt keväällä 2018 ammattikorkeakouluopiskelijoiden harjoittelujen järjestämistä. Selvityksen mukaan harjoittelumaksuihin on käytetty esimerkiksi vuonna 2017 yhteensä 8,3 miljoonaa euroa, mikä on vastannut yli prosenttia ammattikorkeakoulujen valtionrahoituksesta.
Selvityksen mukaan ammattikorkeakoulujen ja sote-toimintayksiköiden kesken on tuolloin ollut voimassa yli 13 700 harjoittelusopimusta, joista 70 prosentissa ammattikorkeakoulu on maksanut harjoittelukorvausta toimintayksikölle. Ammattikorkeakoulujenkaan osalta ei siis ole yhtenäistä korvauskäytäntöä.
Ammatillisessa toisen asteen koulutuksessa harjoittelukorvauksista on sen sijaan luovuttu osana ammatillisen koulutuksen reformia, mutta koulutuksen järjestäjä ja koulutussopimustyöpaikan edustaja voivat sopia, että vaativaan erityiseen tukeen oikeutetun opiskelijan osalta koulutustyöpaikan tarjoajalle maksetaan koulutuskorvaus.
Oppisopimukseen perustuvassa ammatillisessa koulutuksessa koulutuksen järjestäjä voi maksaa työnantajalle koulutuskorvausta siten kuin koulutuksen järjestäjän ja työnantajan välisessä oppisopimuskoulutuksen järjestämistä koskevassa sopimuksessa sovitaan, jos työnantajalle arvioidaan aiheutuvan kustannuksia oppisopimuskoulutuksesta.
Valiokunta esittikin, että koulutuskorvausjärjestelmää tulee harkita uudelleen esimerkiksi siten, että koulutuskorvauksiin kohdistettavalla valtion erillisrahoituksella korvataan kattavasti sosiaali- ja terveydenhuollon tutkintokoulutukseen liittyviä pakollisia harjoittelu- ym. kustannuksia tasapuolisesti kaikkien koulutusta antavien tahojen osalta.
Tällä hetkellä koulutuskorvauksiin käytettävä määräraha on kuitenkin liian pieni laajennettavaksi koulutuskorvausten maksamiseen kaikkiin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuksiin.
Keskeinen epäkohta sivistysvaliokunnan mielestä oli se, että ammattikorkeakoulut joutuvat nykytilanteessa maksamaan omalla rahoituksellaan opiskelijoidensa pakollisesta harjoittelusta.
Ammattikorkeakoulujen kaikkiin sosiaali- ja terveysalan tutkintoihin kuuluu huomattava määrä pakollista käytännön harjoittelua, kliinistä harjoittelua tai työpaikalla järjestettävää koulutusta sosiaali- ja terveyspalveluorganisaatioissa.
Harjoittelumaksut ovat ammattikorkeakouluille ylimääräisiä kuluja, jotka vähentävät muuhun opetukseen käytettäviä resursseja. Ammattikorkeakoulut ovat kasvattaneet sosiaali- ja terveysalan uusien opiskelijoiden sisäänottoa vuonna 2020 yli 2 000 hakijalla, jolloin myös harjoittelumaksuista koituva taloudellinen rasite kasvaa tulevaisuudessa.
Sivistysvaliokunta piti lausunnossaan tärkeänä, että ammattikorkeakoulujen maksamista harjoittelumaksuista luovutaan ja että tästä vapautuvat resurssit jatkossa käytetään ammattikorkeakouluissa esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan opetuksen laadun vahvistamiseen kasvavien opiskelijamäärien vuoksi. Tämä antaa mahdollisuuden vahvistaa erityisesti ammattikorkeakoulujen omaa roolia harjoittelujen tukemisessa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että sosiaali- ja terveysalalla tarvittavan osaamisen turvaaminen edellyttää monipuolisia ja riittäviä harjoittelu- ja työssäoppimismahdollisuuksia. Harjoittelut ovat pakollinen osa ammattipätevyyden hankkimista, mutta harjoittelu tarjoaa myös työnantajalle mahdollisuuden opiskelijoiden osaamisen arviointiin ja rekrytoimiseen.
Riittävien harjoittelupaikkojen järjestäminen on osassa maata haasteellista. Korona-pandemian lisäksi harjoittelupaikkojen saamisen vaikeus liittyy siihen, että alan työyhteisöissä työn määrä on suuri, eikä resursseja opiskelijan ohjaamiseen aina ole riittävästi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen, että julkiset ja yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajat pystyvät tarjoamaan riittävän määrän laadukkaita harjoittelupaikkoja sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille,
aikooko hallitus uudistaa koulutuskorvausjärjestelmää siten, että valtion erillisrahoituksella korvataan kattavasti sosiaali- ja terveydenhuollon tutkintokoulutuksiin liittyviä pakollisia harjoittelu- ja työssäoppimisen kustannuksia tasapuolisesti kaikkien koulutusta ja työssäoppimismahdollisuuksia antavien sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden osalta,
aikooko hallitus uudistaa koulutuskorvausjärjestelmän niin, että se kohtelee eri koulutusmuotoja ja -asteita yhdenvertaisesti ja
aikooko hallitus mahdollistaa harjoittelukorvauksista luopumisen myös ammattikorkeakoulutuksessa?