Lepäämään hyväksytty lakiehdotus laiksi Suomen perustuslain 25 §:n muuttamisesta (HE 55/2014 vp)

LEPÄÄMÄSSÄ OLEVA EHDOTUS

HE 55/2014 vp

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Lepäämässä oleva ehdotus laiksi Suomen perustuslain 25 §:n muuttamisesta

Suomalaisen vaalijärjestelmän kehittäminen ja suhteellisuuden turvaaminen

HE 1/1998 vp

Perustuslaissa säädetyn vaalipiirien enimmäis- ja vähimmäismäärän tarkoituksena on turvata vaalien poliittista suhteellisuutta ja alueellista edustavuutta. Lisäksi säännöksellä pyritään varmistamaan, että uudistuksia, jotka tosiasiassa muuttavat merkittävästi vaalijärjestelmää, ei tehdä yksittäisen eduskuntaenemmistön ja hallituskoalition voimin.

Valiokunnan käsiteltävänä olevan ehdotuksen mukaan maa jaetaan eduskuntavaaleja varten Suomen kansalaisten lukumäärän perusteella vähintään yhdeksään ja enintään kahteentoista vaalipiiriin. Muutoksen seurauksena vaalipiirien nykyinen vähimmäismäärä muuttuisi enimmäismääräksi ja tavallisella lailla päätettävissä oleva vaihteluväli pienenisi puoleen nykyisestä. Vaalipiirien enimmäislukumäärän rajaaminen perustuslaissa kahteentoista irrottaisi vaalipiirijaon entistä enemmän maakuntajaosta, joka aikaisemmin on paljolti ohjannut vaalipiirijakoa.

Perustuslakivaliokunta ehdotti vuoden 2014 valtiopäivillä antamassaan mietinnössämuutosehdotuksen hyväksymistä hallituksen esityksen () mukaisena. Mietintöön sisältyi kaksi vastalausetta. Eduskunnan täysistunnossa perustuslain muutosehdotus hyväksyttiin toisessa käsittelyssä äänin 117—72 jätettäväksi lepäämään ensimmäisiin vaalien jälkeisiin valtiopäiviin. Perustuslain 73 §:n 1 momentin mukaan ehdotus on vaalien jälkeisillä valtiopäivillä hyväksyttävä asiasisällöltään muuttamattomana vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä.

HE 55/2014 vp

PeVM 5/2005 vp

Valiokunta korostaa, että perustuslain 25 §:n muuttamisessa ei tulisi olla kyse siitä, minkälainen vaalipiirijaon tai vaalipiirien lukumäärän pitäisi tämänhetkisten käsitysten mukaan olla. Perustuslain säännöksen muuttamista harkittaessa olennainen kysymys on, minkälaisia pitäisi olla niiden rajausten, joiden puitteissa vaalipiirien määrää voidaan tulevaisuudessa järjestellä yksinkertaisella enemmistöllä. Valiokunta toteaa, että vaalipiirien määrän muuttaminen ei ole ainoa mahdollinen tapa parantaa vaalien suhteellisuutta. Valiokunnan käsityksen mukaan vaalipiirien määrää sääntelevän perustuslain säännöksen muuttaminen lakiehdotuksessa ehdotetulla tavalla voisi rajoittaa vaihtoehtojen pohdintaa pyrittäessä löytämään ratkaisuja, joilla vaalijärjestelmäämme kehitettäisiin sekä suhteellisuutta että alueellista edustavuutta tapapainoisesti toteuttavaan suuntaan.

Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon käsiteltävänä olevan perustuslain muutosehdotuksen mahdolliset vaikutukset vaalijärjestelmämme perusperiaatteisiin sekä esityksen valmistelussa ja eduskuntakäsittelyssä näkyneet merkittävät mielipide-erot eduskuntaryhmien välillä valiokunta ei pidä lakiehdotuksen hyväksymistä tarpeellisena eikä tarkoituksenmukaisena. Tästä syystä valiokunta ehdottaa lepäämässä olevan lakiehdotuksen hylkäämistä.

Eduskuntavaalien suhteellisuus on ollut esillä poliittisessa keskustelussa koko eduskunnan historian ajan. Suhteellisuuden toteutumisessa olevat ongelmat ovat kuitenkin nousseet erityisesti esiin sen jälkeen, kun muuttoliikkeen kiihtymisen myötä vaalipiirien kokoerot alkoivat kasvaa voimakkaasti 1970-luvulla. Suhteellisuuden toteutumista on pyritty parantamaan yhdistämällä pieniä vaalipiirejä, jollainen muutos toteutettiin viimeksi yhdistämällä Kymen ja Etelä-Savon vaalipiirit Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi ja Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit Savo-Karjalan vaalipiiriksi. Vaalipiirien lukumääräksi tuli tämän muutoksen seurauksena kaksitoista eli perustuslain sallima minimimäärä. Näin ollen vaalien suhteellisuutta ei voida enää parantaa yhdistämällä pieniä vaalipiirejä, jos samalla ei jaeta jotakin suurta vaalipiiriä.

Perustuslakivaliokunta on useaan otteeseen käsitellyt suomalaiseen vaalijärjestelmään sisältyviä ongelmia. Vuonna 1998 eduskunta edellytti perustuslakivaliokunnan lausumaehdotuksen pohjalta (,) kahteen otteeseen, että hallitus selvittää suhteellisuuden toteutumisessa eduskuntavaaleissa olevat ongelmat ja tarvittaessa valmistelee vaalilainsäädännön muutokset suhteellisuuden vahvistamiseksi ja toisaalta poliittisen kentän pirstoutumisen ehkäisemiseksi (ja). Perustuslakivaliokunta on myös korostanut poliittisen ja alueellisen suhteellisuuden toteutumista eduskuntavaaleissa ja katsonut, että suhteellisuuden entistä parempi toteutuminen voi osaltaan parantaa myös politiikan uskottavuutta ja lisätä kansalaisten kiinnostusta vaaleja kohtaan (, s. 3/II, ks. myösja).

Viime vaalikaudella perustuslakivaliokunta pohti alhaisen äänestysaktiivisuuden syitä ja vaalijärjestelmän kehittämistä mm. valtioneuvoston demokratiapoliittisesta selonteosta antamassaan mietinnössä. Valiokunta katsoi, että suomalainen vaalijärjestelmä ei nykymuodossaan toteuta kovin hyvin suhteellisuutta ja ns. piilevässä äänikynnyksessä vaalipiirien välillä oleva ero on kasvanut 1970-luvulta lähtien vaalipiirien kokoerojen suurentuessa. Tutkimusten mukaan vaalipiirien paikkamäärillä on vaikutusta puolueiden ehdokasasetteluun ja kansalaisten äänestyskäyttäytymiseen. Pienissä vaalipiireissä on vähemmän puolueita ehdolla ja matalampi äänestysaktiivisuus kuin suurissa vaalipiireissä. Lisäksi pienissä vaalipiireissä on enemmän taktista äänestämistä: äänestetään puoluetta ja ehdokasta, jolla arvioidaan olevan hyvät läpimenomahdollisuudet. Pienissä vaalipiireissä on enemmän puolueita, jotka eivät saa vaaleissa yhtään paikkaa, ja suurten puolueiden osuus paikoista on paljon suurempi kuin niiden osuus äänistä, joten suhteellisuus toteutuu niissä tältäkin osin huonommin. Lisäksi mietinnössä viitattiin muiden Pohjoismaiden Suomea korkeampaan äänestysaktiivisuuteen ja selkeämpiin valintavaihtoehtoihin ja katsottiin, että Suomessa voitaisiin selvittää mahdollisuuksia henkilövaalijärjestelmän täydentämiseen mahdollisuudella äänestää pelkkää puoluetta. (, s. 5)

Perustuslakivaliokunta korostaa eduskuntavaalien poliittisen suhteellisuuden turvaamista ja ns. piilevän äänikynnyksen alentamista niin, että jokaisen äänestäjän äänellä on vaaleissa samanlainen painoarvo ja myös pienen vaalipiirin äänestäjä voi valita parhaana pitämänsä puolueen ehdokkaan tarvitsematta pelätä äänensä menemistä hukkaan. Samalla valiokunta haluaa korostaa, että suomalaiseen vaalijärjestelmään kuuluu suhteellisuuden lisäksi olennaisena periaatteena alueellisen edustavuuden turvaaminen. Vaalijärjestelmän kehittämisessä ja uudistamisessa tuleekin kiinnittää huomiota suhteellisuuden lisäksi myös alueellisen edustavuuden riittävään toteutumiseen.

(Valiokunnan lausumaehdotus)

Valiokunta edellyttää, että suomalaisen vaalijärjestelmän kehittämiseksi ja vaalilainsäädännön uudistamiseksi käynnistetään parlamentaarinen valmistelu, jossa otetaan huomioon valiokunnan edellä mainitut kannanotot. Valiokunta painottaa, että valmistelun tulee olla avointa ja siinä tulee laaja-alaisesti ja ennakkoluulottomasti selvittää erilaisia vaihtoehtoja, joilla parhaiten voidaan lisätä vaalijärjestelmämme toimivuutta ja nostaa äänestysaktiivisuutta, parantaa vaalien suhteellisuutta, pienentää ns. piilevää äänikynnystä ja turvata alueellinen edustavuus.

Valiokunnan lausumaehdotus

Eduskunta edellyttää, että suomalaisen vaalijärjestelmän kehittämiseksi ja vaalilainsäädännön uudistamiseksi käynnistetään parlamentaarinen valmistelu, jossa otetaan huomioon perustuslakivaliokunnan kannanotot. Eduskunta painottaa, että valmistelun tulee olla avointa ja siinä tulee laaja-alaisesti ja ennakkoluulottomasti selvittää erilaisia vaihtoehtoja, joilla parhaiten voidaan lisätä vaalijärjestelmämme toimivuutta ja nostaa äänestysaktiivisuutta, parantaa vaalien suhteellisuutta, pienentää ns. piilevää äänikynnystä ja turvata alueellinen edustavuus.

VASTALAUSE

Perustelut

Vaalipiiriuudistus on ollut pitkä prosessi. 2000-luvulla on istunut kaksi parlamentaarista ryhmää miettimässä, miten se pitäisi tehdä. Jo ennen sitä asiaa on mietitty useaan kertaan. Mistään äkillisestä, viime hallituskauden valtasuhteista tai yksittäisen eduskuntaenemmistön tahdosta nousseesta asiasta ei siis ole kyse.

Sen jälkeen, kun vaalipiirit luotiin, on muuttoliikkeen myötä tullut suuria muutoksia vaalipiirien edustajamäärään. Se on johtanut siihen, että äänikynnykset pienissä vaalipiireissä ovat nousseet kohtuuttoman korkeiksi. Esimerkiksi kuuden edustajan vaalipiireissä äänikynnys on ollut jopa 15 prosentin luokkaa. Se on tarkoittanut sitä, että äänestäjät ovat joutuneet taktikoimaan. He eivät ole voineet äänestää sitä, ketä haluavat, jos uhkana on ollut äänen meneminen hukkaan.

HE 55/2014 vp

PeVL 21/2009 vp

Selvää siis on, että vaalijärjestelmämme kaipaa uudistamista. Nyt kansalaisten ääni ei ole yhtä ar-vokas eri puolilla maata. Vaalijärjestelmää uudistettaessa vaalipiirien yhdistäminen on yksi mahdollinen keino järjestelmän heikkouksien korjaamiseen, eikä sitä pidä sulkea pois. Etenkin kun myöskään vaihtoehtoisia malleja, esimerkiksi tasauspaikkajärjestelmää, ei ole oltu valmiita edistämään. Tämän vuoksi esitetty perustuslakimuutos pitää tehdä.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että Eduskunta hyväksyy lepäämässä olevan lakiehdotuksen LJL 1/2015 vp (HE 55/2014 vp).

Helsingissä 15.10.2015

Ville

Niinistö

vihr